Lue keskustelun säännöt.
Apua - tuore mieheni on keksinyt oman kielen eikä suostu kommunikoimaan enää suomeksi
Olen absurdissa tilanteessa. Tapasin neljä kuukautta sitten Tinderissä ihanan miehen, jonka kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Viimeiset kaksi kuukautta olemme viettäneet jatkuvasti aikaa toistemme luona, eläneet ns. normaalia parisuhdearkea yhdessä. Mies on huomaavainen, hyvässä ammatissa, hyvännäköinen ja huolehtii itsestään.
Mies on nuoruudestaan asti omannut kirjallisia harrastuksia - hän lukee paljon, ja hänen työnsäkin liittyy vieraisiin kieliin. Viimeisen parin vuoden aikana hän on syventynyt J.R.R. Tolkienin elämäntyöhön, ja siitä inspiroituneena kehittänyt oman kielensä, kuten Tolkienkin teki saagaansa varten.
Nyt olen absurdissa tilanteessa, jossa mies on viimein saanut kielensä "hiottua oikeaksi kieleksi", ja hän tahtoo kommunikoida kanssani tällä kielellä. Hän sanoo, ettei muualla (eli töissä, tuttaviensa kanssa) "pääse käyttämään" kehittämäänsä kieltä. Hän kokee tärkeäksi, että pääsisi kommunikoimaan kehittämällään kielellä, ja että joku muukin tätä kieltä osaisi.
Totta kai olen ylpeä siitä, että mies on pystynyt tuollaiseen suoritukseen. En kuitenkaan jaksaisi enkä välttämättä haluaisi opetella tätä kieltä, jotta voisin kommunikoida miehen kanssa. Mies on sanonut, että tapauksissa, joissa hänen kielestään puuttuu sanastoa ilmaista jokin asia (esim. leivänpaahdin), hän suostuu puhumaan suomea. Hän kuitenkin vaatii, että opettelen kielen tai edes sen perusteet, mikäli haluan hänen kanssaan jutella.
On ollut todella raivostuttavaa viimeisen viikon ajan, kun esimerkiksi kysyn mieheltä jotain normaalia asiaa, ja hän vastaa kehittämällään kielellä, jota en ymmärrä. Toisaalta tuntuisi typerältä erota tällaisen asian takia, sillä mies on muuten unelmieni täyttymys.
Mitä tekisitte asemassani? Miten saan miehelle järkeä päähän, että voisi puhua ihan suomea kanssani? Vai pitääkö minun todella opetella joku hänen fantasiakielensä? Mies on itse aina ollut lahjakas kielissä ja oppinut vieraat kielet helposti, joten minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä, ettei muille uuden kielen opettelu ole mikään yhden illan puhdetyö.
Mainittakoon vielä, että olen 37-vuotias ja ilmeisesti "nirso" miesmakuni kanssa, eli miehen vaihtaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kommentit (425)
Ilmeisesti et ole tarpeeksi jännä miehellesi. Masentaa lukea jatkuvasti parisuhteista joissa ei muka ole mitään vialla, mutta siltikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita tänne esimerkki tuosta miehen kielestä. Vaikkapa vaan yksi lause.
Mitä luulet elämän olevan, jos teille tulevaisuudessa tulee lapsia? Tuo sun ah-niin-täydellinen miehesi opettanee pelle-hermanni-kielensä lapsilleen.
Potkaise pellolle, ennenkuin on verisidettä mieheen.
Miten voi olla unelmien täyttymys, jos ei edes suostu puhumaan samaa kieltä kanssasi. Tuohan on ihan hirveää, jos ei pysty kommunikoimaan kunnolla puolison kanssa. Pakko olla provo.
Mies puhuu äidinkieltään.
Valitse suomalainen mies niin et pety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me puhuimme huviksemme välillä espanjaa mieheni kanssa kun asuimme Espanjassa. Lyhyitä juttuja vain kuten "mennään", "tule tänne", "en tykkää", "onpas kuuma". Emme me muuta juuri osanneetkaan kuin alkeet.
Meillä on myös itse keksimiämme hassuttelusanoja asioille ja esineille, jotka ovat jääneet elämään jostain meidän omasta vitsistä tai vahingossa väärin sanotusta sanasta.
Mutta ajatus siitä että pitäisi koko ajan puhua espanjaa tai jotain meidän omaa kieltä on ihan hullu.
Ymmärrän kyllä että kielen voi kehittää harrastukseksi jos on kielistä kiinnostunut tai kirjoittaa vaikka romaania, jossa aikoo käyttää kieltä.
Ehdota miehellesi, että menee kansalaisopistoon opettamaan kyseistä kieltä. Näin hän saa juttukavereita ja sinä saat sillä aikaa rauhassa ja hiljaisuudessa kattella elokuvaa teeveestä ja syödä suklaata. Kaikilla hyvä mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä olisi totta niin mieleeni tuli, että mies tekee tämän ihan tahallaan. Siksi kun olette olleet yhdessä noin neljä kuukautta niin keksi tämän oman kielen kun ei halua tutustuttaa itseensä yhtään enempää. Ei halua syventää suhdetta tai pelkää, että hänestä tulee esiin huonoja asioita tai ominaisuuksia. Lue omituisuuksia.
En kyllä yhtäkkiä keksi mikä voisi olla näin ensimetreillä vielä huonompi tai hullumpi omituisuus kuin tämä kielipuolijuttu. 😁
AP, voit ajatells myös näin: on paljon miehiä, jotka puhuu pääasiassa silkkaa paskaa. Katselisitko sellaista miestä kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päästät tämän miehen lisääntymään tulee uusi heimo. Houkuttaako sellainen ajatus. Tulee sitten uusi kansa ja valtio. Noin savolaiset kuulemma levisivät.
Nyt oli kyllä niin hyvä aloitus, että nauratti ääneen. Tarkoitan tuota, miten ap muotoili kysymyksensä otsikkoon. Klassikkokamaa, suoraan Kalevauvan seuraavalle albumille. Mutta tosissaan niin... En sano tätä pahalla, mutta itse vähän heilautit tuota autismikorttia, niin ehkä voisi lähteä pohtimaan voisiko miehelläsi olla jonkinsortin Asperger? Se kun usein näyttäytyy paitsi älykkyytenä (mitä oman, toimivan kielen kehittäminen vaatii) myös päähänpinttyminä ja vähän kummallisena käytöksenä. Jos ei oikeasti suostu keskustelemaan aiheesta ja jatkaa vaan oman kielen puhumista niin onhan siinä jotain... vähän vinksallaan. Aspergerin kanssa voi ihan hyvin elää täysin normaalia elämää, mutta ainakin aiheeseen tutustuminen voisi auttaa. Ja voisi auttaa myös miestäsi ymmärtämään, miksi toimii ja tuntee tietyillä tavoin. Hyvää jatkoa ap:lle, eiköhän se siitä selkene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tästä tulee uusi AV klassikko "Mies keksi oman kielen." Samaan sarjaan kuin "Mies söi vanukkaat."
Mieti oikeasti mistä olet valmis parisuhteessa joustamaan - jos mies vaatii sinua joustamaan jossain niinkin perustavanlaatuisessa asiassa kuin äidinkieli (ilman mitään hyvin perusteltua syytä, esim. sen takia että teillä ei ole yhteistä kieltä), hän ei ole oikea kumppani sinulle, vaikka muuten kaikki olisikin "täydellistä".
Kommunikoi aina parisuhteessa selkeät rajat: "Kyllä, minä tuen harrastustasi ja olen ylpeä tuotoksestasi. Ei, minä en suostu kommunikoimaan arjessa keksimälläsi kielellä, eikä sen vaatiminen ole mielestäni kohtuullista. Jos et suostu kunnioittamaan asettamiani rajoja, et ole oikea tyyppi parisuhteeseen kanssani."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mies puhuu viikonloppuisin omaa kieltään,josta ei saa mitään selvää!
Ap täällä.
Minun piti jättää ketjun lukeminen perjantaina, kun sykemittari ilmoitti lukemaa 133, vaikka istuin vain koneen ääressä. Sen verran minua alkoivat ahdistaa viestit narsismista, psykoosista, yms. Yhtäkkiä minulle tuli olo, etten enää ymmärtänyt yhtään, mikä on totta ja mikä ei. Todella ahdistava tunne.
Nyt olen siskoni luona, ja keskustellut hänenkin kanssaan asiasta. Hän epäilee, että psykoosi tai vastaava tuskin on kyseessä, sillä on tavannut mieheni ja huomautti, että jos hän tosiaan on työskennellyt päämäärätietoisesti kielensä parissa, eikä kieli ole jokin, minkä hänelle on yhtäkkiä kuin Jumalan lahjana annettu tms. Mutta narsismista hän sanoi tosiaan, että sitähän ei päälle päin näy, siis etenkään näin alkuvaiheessa. Olen kuitenkin nähnyt mieheni perheensä parissa, ja hänellä on silminnähden lämpimät ja hyvät välit heihin - eivätkös narsistit yleensä onnistu turmelemaan kaikki pitkäaikaiset ihmissuhteet.
Aspergeria olen miettinyt. Mies on esimerkiksi tämän lyhyen seurustelumme aikana keksinyt kaksi uutta korttipeliä, minkä olen ottanut vain merkkinä älykkyydestä mutta onhan tuo aikuiselta ihmiseltä vähän erikoista. Ei siis tavalla, jossa olisi mitään väärää, mutta kuitenkin.
Itseäni kuitenkin syytän melko paljon. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole jämäkästi uskaltanut sanoa miehelle, että minua ei kiinnosta hänen kielensä opettelu. Toki voin jotkut perustervehdykset jne. opetella, jos se hänelle tuo iloa, mutta en ole kehdannut sanoa suoraan, ettei kielen opettelu nyt tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. On omatkin työt, harrastukset yms., vaikka monet harrastukset ovatkin kyllä tauolla koronan takia. Silti. Olen ennemmin ehkä näytellyt olevani kahden vaiheilla. Kai minä olen yleensä "vähän lapanen" vai miten joku kysyikään sitä tuolla aikaisemmin ketjussa, ja minulla tosiaan on onnetonta parisuhdehistoriaa jonkin verran taustalla. Koen vaikeaksi "omien rajojeni vetämisen."
Mietimme siskoni kanssa, että voisin kirjoittaa miehelle kirjeen, jossa kerron tuntemuksistani. Kasvotusten tuntuu vaikealta sanoa, että ei kiinnosta sinun kielesi. Ja tuoda esiin juuri turvattomuuden tunteita, mistä aiemmin ketjussa mainitsin. Tosin tästä mietin, että säikähtääkö mies, emme ole vielä kauheasti tulleet jutelleeksi raskaista tunnepuolen asioista.
Jos mies säikähtää siitä että sulla onkin oma tahto ja omat kiinnostuksen kohteet, niin hyvä, tiedät jättää hänet siihen paikkaan. Tuo äijä ei todellakaan ole sellainen maailman lahja naisille kuin sinä kuvittelet.
Millainen oli oma lapsuudenperheesi? Jos sulla on jo historiaa huonoista suhteista joissa sinua ei kunnioita, epäilen vahvasti että kotiolosi eivät olleet kovinkaan hyvät, ja siksi et ole oppinut kuuntelemaan ja kunnioittamaan omia tunteitasi, etkä siksi osaa vaatia sitä myöskään kumppanilta.
Kiitos ap päivityksestä.
Mies ei välttämättä ole autisminkirjolla mutta kuulostaa olevan nk. luova hullu. Heillä on monesti ihan toteuttamiskelpoisia ja kekseliäitä ideoita, eivätkä miehesi tavoin epäröi jalostaa niitä käytäntöön. Mutta...monilla heistä myös helposti karkaa mopo käsistä eivätkä hahmota sitä, missä vaiheessa sen oman keksinnön tai tuotoksen tuputtaminen menee överiksi. Kirjeen kirjoittaminen miehelle voisi olla hyvä idea ja varsinkin tuosta turvattomuuden tunteesta mainitseminen. Jos mies on yhtään normaali empatiakyvyltään, ei hän suutu tai lähde karkuun vaan ymmärtää alkaa tarkastella omaa käytöstään ja keskustella kanssasi asiasta. Jos taas ärsyntyy, vähättelee tuntemuksiasi tai - pakko lisätä - kommentoi sillä itse kehittämällään kielellä, niin sitten tiedät, että seurustelunne oli siinä.
Mun mies on keksijä. Hän on myös tienannut perheellemme omaisuuden keksinnöillään. Niitä tulee ja menee, kiinnostuksen kohteita. Jotkut kestää vuosia, jotkut hälvenee nopeasti. Hän puhuu niistä kanssani vaikken ymmärrä paljoakaan Ja välillä haluaa että tulen katsomaan mitä nyt on keksinyt tai yrittää saada minua innostumaan. Mutta omat kiinnostumiseni kohteet ovat muualla, samoin urani. Kyllä hän välillä pahoittaa mielensä kun en ole innostunut, mutta asia oikenee sillä että kannustan häntä siitä huolimatta. Hän tietää etten ymmärrä ( keksinnöt liittyvät kemiaan), mutta silti aika ajoin haluaa selittää ideaansa minulle. Kuuntelen ja sanon etten ymmärrä mitään, mutta (esimerkiksi) ”voisit puhua tästä esimiehellesi/kollegoillesi/käyttämälläsi tiedefoorumilla ja katsoa vastaanottoa, että kannattaako ajatusta viedä pidemmälle.
Ei mieheni ikinä VAATISI että kiinnostun, mutta toivoo ja kaikesta huolimatta puhuu ajatuksistaan. En voisi kuvitella hänen laittavan minua tuohon tilanteeseen, että pakolla pitää nyt ymmärtää...
Jos sanot että vaatimus ei ole ok, mutta pyydä kertomaan siitä kielestä, esitä kysymyksiä. Sano että nyt ainakaan ei, kielet ei ole sun juttu, mutta että kuulostaa hauskalta/tms. Ja että hän voisi harkita miksi se on parempi kuin esperanto, mainospuheeksi. Ja jos sanavarasto on siinä laaja, kielioppi kohtuullinen (ei mikään suomen tasoinen), tosiaan miettiä vaikka sinun kanssasi mistä kontaktit sellaiseen projektiin joka tekisi kielestä kuuluisan tai tunnetun, missä se pääsisi elämään.
Ja selitä mikä ero on pyynnöllä ja vaatimuksella ja miksi niistä tulee eri lopputulos.
Tuo on kyllä tosi! Lisäksi minusta Ap'een miehellä on jotain lähtökohtaisesti pielessä!
Eihän asia voi olla niin että hän ymmärtää meidän kieltämme muttei suostu sitä puhumaan, aika paska leikki kun hän ainoastaan hallitsee oman kielensä maapallolla ja on niin ylimielinen että ymmärtää muiden kieliä muttei suostu niitä käyttämään. Ap,een kantsii laittaa miehensä korville vaikka Peltorin kuulosuojaimet jotta realistisempaa on. Paljon järkevämpää on kielen opettelu kun kumpikaan osapuoli ei ymmärrä alkuun sanaakaan toisesta :) Ap*een on turha välittää miehensä protesteista koska Ap'een kannattaa lähteä leikkiin mukaan, sitten kun suomeksi osaa protestoida niin sittenhän vasta asia on ymmärrettävä. Jos tulkuttaa jotain muulla kielellä niin eihän sitä ymmärrä :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-