Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut henkisesti raskain työ, jota olet tehnyt?
10.01.2014 |
Ja miksi koit sen raskaaksi?
Minun kokemukseni on perhepäivähoitaja. Ja tämä tuli kyllä puskista, olin varautunut enemmänkin fyysisesti raskaaseen työhön :D Yksinäinen puurtaminen, vaikka mukavien lasten kanssa on yllättävän rankkaa henkisesti.
Työkokemusta löytyy tarjoilijana 8v. henkilökohtaisena avustajana, myyjänä, siivoojana sekä keittiöapulaisena. Jokaisessa työssä olen ollut vähintään vuoden ja yleensä määräaikaisena tai vanhempainvapaan sijaisena.
Kommentit (111)
Freelancekääntäminen. Täydellinen arvostuksen puute ja jatkuva epävarmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä, onko se ihan työ, mutta kilpaileminen kansainvälisellä tasolla eräässä lajissa.
Kaupan kassa. Helppoa, mutta äärimmäisen pitkäveteistä. Ja sitten pitää vielä nöyristellä ilkeiden asiakkaiden kanssa.
Infektio-osastolla yliopistosairaalassa sairaanhoitajana. Olin aika lyhyen ajan, mutta oli niin paljon todella vaikeita hoidettavia , että koin henkisesti rankkana.Sen jälkeenkin sh töitä 20v ajan , mutta ihan toisenlaisella osastolla.
kuin myös meinasin ja vastaankin lastenhoito. olen tehnyt myös fyysistä työtä puualalla ja keittiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen pienten lasten kanssa työskenteleminen. Syytä ei varmasti tarvitse perustella.
Kaupan kassa. Asiakkaat ovat kivoja, mutta pomojen jatkuva kyttäys livenä/kameroista syö miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten vastaanotto-osaston hoitaja (eli kiireellisesti sij. lapset tulivat sinne)
olen amk-opettaja, ja henkisesti raskainta on opettaa kriittistä ja kaiken kyseenalaistavaa, evvk-asenteella olevaa joukkoa, joka on kuin kivireki. Onneksi nämä ryhmät ovat harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. En jaksa eritellä työn raskautta.
Tulinpa heti otsikon luettuani vastaamaan, että perhepäivähoitajan työ on ollut raskainta. Johtuu varmaan pitkälti omasta luonteestanikin, kun haluan, että tekemäni työ näkyy jotenkin. Jos ei tuloksia tulekaan toivomallani tavalla, niin otan aika lailla itseeni. Ei pidä käsittää edellistä siten, että yritän rutistaa lapsista kaiken irti, vaan todellakin mennään lasten ehdoilla. Tulen hyvin toimeen lasten ja vanhempienkin kanssa. Silti joskus osuu vanhempia, joista aistin, että he eivät alussa välttämättä pidä perhepäivähoitoa hyvänä vaihtoehtona, siis eivät luota siihen, että perhepäivähoidossa tehdään työ yhtä hyvin kuin päiväkodissa. Tämäkin lisää henkistä taakkaa. Silti aion tätä työtä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiskarina suurtalouskeittiössä. Fyysisesti raskasta työtä, jossa melun ja järjettömän kiireen vuoksi ei ehtinyt vaihtaa sanaakaan työkavereiden kanssa. Työssä ei ollut mitään stimulaatiota, ei mitään vaihtelua, pelkästään loputon jono kiliseviä valkoisia lautasia ja juomalaseja aamusta iltaan. Usein tuntui siltä että pimahdan tähän paikkaan, tarvitsen ihmiskontaktia, juttelua, vaihtelua.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:52"]Tiskarina suurtalouskeittiössä. Fyysisesti raskasta työtä, jossa melun ja järjettömän kiireen vuoksi ei ehtinyt vaihtaa sanaakaan työkavereiden kanssa. Työssä ei ollut mitään stimulaatiota, ei mitään vaihtelua, pelkästään loputon jono kiliseviä valkoisia lautasia ja juomalaseja aamusta iltaan. Usein tuntui siltä että pimahdan tähän paikkaan, tarvitsen ihmiskontaktia, juttelua, vaihtelua.
[/quote]
Ap:n on pakko kommentoida tähän sen verran, että ollessani keittiöapulaisena keskuskeittiöllä rakastin juuri tuota kiirettä ja tiskikoneen hurinaa, jossa sai keskittyä omiin ajatuksiin ja tehdä vain ilman stressiä. Siinä ei tarvinnut kelloa vilkuilla! Niin me ollaan erilaisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:35"]
Freelancekääntäminen. Täydellinen arvostuksen puute ja jatkuva epävarmuus.
[/quote]
Arvostuksen puute? Mitä ihmettä? Keneltä sinä niitä varsinaisia kehuja sitten kaipaat? Oli yksi mun unelma-ammateista, ja näen todellakin ihan arvostettavana ammattina kääntäjän työn. Ja unelmaa siinä olisi mm. se että saisi puurtaa itsekseen, mieluiten työhuoneessa omassa kodissa.
Kriisityö väkivaltatyössä. Ei sitä toki tehdessä huomaa, mutta kun esim lomalle lähtee niin huomaa, että on aloitettava loma pään tyhjennyksellä. Kuukauden lomasta viikko menee tuohon ja nukkumiseen. Lisäksi ei aina jaksa työpäivän jälkeen sosiaalisia tilanteita, jopa kotona pyrkii välttelemän keskustelua :D
No ylipäätään joltakulta. Että se yleensä tajuttaisiin työksi, eikä lorvailun synonyymiksi.
Ja inhosin sitä, että kodin ja työpaikan raja hämärtyi ja olin aina töissä.
2
Yläkoulun aineenopena. Tähän tulee tosin joku kohta kertomaan, että se ei voi olla raskasta työtä.
Kassana oleminen Vantaan Koivukylässä. On syljetty päälle, käyty käsiksi rintoja kourien, uhattu veitsellä...
asiakastuen päällikkö....alaiset vittuilee työkuormasta ja vaihtuvuus on isoa, asiakkaat vittuilee alaisista, tuotteista ja palveluista sekä alaisten vastausten helmet löytää facebookista ja kaiken kruunuksi firman managementti pitää koko hommaa täysin turhana ja leikkaa budjettia n. 10% vuodessa.....oo nyt tässä hyvällä omallatunnolla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 20:39"]
En edes kertonut että olen kääntäjä, koska joka paikassa joutui tilille kaikista käännösvirheistä. Sitten piti kuunnella, että kuinka sejatääjatoi sukulaispoikakin on lukenut lukiossa pitkän englannin ja osaisi hommani, jos haluaisi. Tai sitten käännös oli teetetty jo tällä ja minun haluttiin halvalla "stilisoivan" syntynyt siansaksa... Joka päivä yritettiin kusettaa maksamisessa. Ja koska oli tuotantoketjussa viimeisenä, kukaan ei itse pitänyt aikataulujaan, mutta kääntäjän olisi pitänyt paikata sitten kaikkien muiden aikatauluviiveet...
Ja käytännössä päivysti 24/7.
2
[/quote]
Niinpä. Mäkin täällä taas odottelen tiedostoja, joiden olis pitänyt jo tulla. Deadline ei tietenkään siirry... :-/