Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut henkisesti raskain työ, jota olet tehnyt?
10.01.2014 |
Ja miksi koit sen raskaaksi?
Minun kokemukseni on perhepäivähoitaja. Ja tämä tuli kyllä puskista, olin varautunut enemmänkin fyysisesti raskaaseen työhön :D Yksinäinen puurtaminen, vaikka mukavien lasten kanssa on yllättävän rankkaa henkisesti.
Työkokemusta löytyy tarjoilijana 8v. henkilökohtaisena avustajana, myyjänä, siivoojana sekä keittiöapulaisena. Jokaisessa työssä olen ollut vähintään vuoden ja yleensä määräaikaisena tai vanhempainvapaan sijaisena.
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti raskainta on ollut nykyinen työ tk-lääkärinä. Aikaisemmin olen tehnyt työtä mm siivoojana (porras-, rakennus-, toimisto-, asuntosiivousta), kaupan kassalla isossa ja pienessä elintarvikeliikkeessä, au-pairina, lastenhoitajana, pesulatyöntekijänä, vaikeavammaisten hoitajana laitoksessa ja mainosfirmassa liukuhihnatyössä. Täytyy silti sanoa, että nykyinen työ on vaativuudesta huolimatta mielekkäintä ja vaihtelevinta noista kaikista luetelluista.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 20:26"]Henkisesti raskainta on ollut nykyinen työ tk-lääkärinä. Aikaisemmin olen tehnyt työtä mm siivoojana (porras-, rakennus-, toimisto-, asuntosiivousta), kaupan kassalla isossa ja pienessä elintarvikeliikkeessä, au-pairina, lastenhoitajana, pesulatyöntekijänä, vaikeavammaisten hoitajana laitoksessa ja mainosfirmassa liukuhihnatyössä. Täytyy silti sanoa, että nykyinen työ on vaativuudesta huolimatta mielekkäintä ja vaihtelevinta noista kaikista luetelluista.
[/quote]
Henkisesti raskasta työstä tekee ainainen kiire ja se, että virheitä ei saisi silti tulla yhtään.
En edes kertonut että olen kääntäjä, koska joka paikassa joutui tilille kaikista käännösvirheistä. Sitten piti kuunnella, että kuinka sejatääjatoi sukulaispoikakin on lukenut lukiossa pitkän englannin ja osaisi hommani, jos haluaisi. Tai sitten käännös oli teetetty jo tällä ja minun haluttiin halvalla "stilisoivan" syntynyt siansaksa... Joka päivä yritettiin kusettaa maksamisessa. Ja koska oli tuotantoketjussa viimeisenä, kukaan ei itse pitänyt aikataulujaan, mutta kääntäjän olisi pitänyt paikata sitten kaikkien muiden aikatauluviiveet...
Ja käytännössä päivysti 24/7.
2
Täällä vielä yksi yläkoulun ope. Ei pelkästään oppilaiden käytös, vaan se hektisyys, monta lankaa käsissä, liian monta asiaa muistettavana, päivät voivat venyä kiireisinä viikkoina hirveiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti puhelinmyynti.
Olen ollut myös pitkäaikaissairaiden vanhusten osastolla, joka oli eri tavalla raskasta.
Nykyään onneksi opiskelen kivaan ammattiin.
yläkoulun ruotsin opettajuus.
On tullut tehtyä myös mm. kassahommia ja siivousta, mutta vaikka ne ovat tylsiä hommia ja/tai fyysisesti raskaita, niin eivät kuitenkaan olleet henkisesti raskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveys puolella hoitajana. En jaksa alkaa avautumaan, mutta raskasta on. Harkitsen irtisanoutumista.
Taksikuskina yövuorossa, Helsingissä. Siinä tuli nähtyä elämän nurja puoli. Toiseksi raskainta oli päihdetyö nuorten narkomaanien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajana kiireisellä keuhko-osastolla yliopistosairaalassa, paljon surullisia ihmiskohtaloita, kärsimystä ja kuolemaa. Mahtavat työkaverit tosin antoivat voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vastaan, että kaupan kassa. Työpäivät kuluu hitaasti, työ on rutinoitutta ja yksitoikkaista, mielistelet toinen toistaan oudompia ja inhottavampia asiakkaita, kehno palkka sekä huonot työajat. Usein työpäivien jälkeen sitä suorastaan vihaa ihmisiä. Siinä mielentilassa on mukava lähteä tapaamaan ystäviä :D
Eräs vastuullinen hallinnon tehtävä johon minut tuupattiin vasten tahtoani ilman kokemusta tai koulutusta. Varmaan mikä tahansa työ jota ei osaa ja joka on silti vastuullinen, on erittäin raskasta. Onneksi pääsin toiseen tehtävään, muuten ei olisi koko firma enää pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
R-kioskin myyjä. Sinänsä helppoa mutta tylsää työtä. Ruoka- tai vessataukoja ei tunneta. Kun vihdoin kioski on tyhjä asiakkaista ja pääset istumaan pöntölle tai juuri lämmitetyn ruoan eteen, niin eiköhän jo joku naputa kolikolla tiskin takana.
Hoidin puhelinvaihdetta eräässä sosiaalialan yrityksessä. Puhelinpalvelijana olin eräänlainen välikappale asiakkaan ja asiakkaan oman työntekijän välillä, ja yleensä turhautuminen omaan työntekijään purettiin huutamalla minulle. Pahin juttu oli silti ehdottomasti se, kun eräs asiakas tappoi itsensä puhuessaan kanssani puhelimessa.
Työpaikoistani kaksi on olleet täysin erilaisia, mutta molemmissa ilmapiiri sellainen, että työssä oli raskasta olla. Vaikka helppoa se kaikki oli.
Toinen oli metallialan tehdas, jossa tein kaiken maailman kokoomisia. Niihin töihin optetettiin kädestä pitäen ja palkkaus oli hyvä. Mutta ne ihmiset! Kun päivästä toiseen kuunteli valitusta työoloista (Suomessa on oikeasti ihan loistavat työolot) ja pomoista, pukumiehistä ja "yläkerran insinööreistä" jotka ei osaa yhtään mitään... ja kun kaikki oli vain sitä yhtä ja samaa. Jokainen heistä poltti, kenellekään ei ollut mitään suunnitelmia, koska ne ei kannata. Yksi nuori töihin tullut poika "sai elinkautisen" eli vakituisen työsopimuksen. Kaikki odottivat eläkeikää, paitsi että sitten olisi ollut vielä vähemmän rahaa käytössä. Kun oli kevään tai syksyn ainoa palaveri pomon kanssa, kukaan ei sanonut mitään, kaikki vaan mielistelivät, ja kun mentiin takaisin työpisteelle, alkoi marmatus: kun se on pomo on sellainen perseenuolija... huoh.
Toinen työ oli lentoasemalla turvatarkastajana. Mahtava työ! Helppoa ja mukavaa, ja paljon erilaisia ihmisiä ja sai harjottaa kielitaitoaan. Opiskelijalle loistopaikka, sillä työvuoroja oli vaikka muille jakaa, alkaen aamu kahdesta loppuen siihen, kun viimeinen kone oli noussut. Mutta taas kerran, se työmoraali ja tietynlainen näköalattomuus. Että paska duuni, tästä ei ole mitään hyötyä... ja ne pomot, jotka hiipivät selän taakse laskemaan, monta virhettä sillä kertaa teet. Pitkät työvuorot (06:00 - 19:00 esim) alkoivat verottaa, ja vaikka ymmärrän jatkuvan valvonnan, niin en sitä, millä tavalla se hoidettiin.
Suomesta puuttuu sellainen ylpeys tehdä sitä työtä, mitä tekee. Se on harmi.
Nuorisotyö, etenkin etsivä nuorisotyö.. Rankkoja kokemuksia ja kohtaloita.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 19:00"]
Puhelinmyyntiä ehdottaisin itsekin. Työkavereissa ei mitään vikaa, pomot oli vähän naurettavia koska yrittivät vetää sellaista amerikkalaistyylistä psyykkausta, mutta senkin kesti koska tiesi että se kuului siihen kulissiin. Mutta muuten se olo että koko homma perustui ihmisten kusettamiseen ja hämäämiseen, ei sovellu minulle perusrehelliselle ollenkaan. Sain tehtyä sen verran kauppoja että sain työsopimuksen mutta pää ei sitten vaan kestänyt tuota roskaa. Onneksi sain palata edelliseen duunipaikkaan.
[/quote] Minulla on samanlainen kokemus puhelinmyyjän työstä.
Päiväkodin erityisryhmä jossa sos.emotionaalisesti häiriintyneitä lapsia. Jatkuvaa lyömistä, kiroilua, haukkumista jne. Onneksi olin vain sijainen. Nykyinen perhepäivähoitajan työ on leikkiä siihen nähden mitä oli työ siinä erityisryhmässä.
Kääntäjän työ on todellakin niin aliarvostettua et sitä en kestänyt. Lisäksi kun kaupan kassallakin tienaa paremmin...