Mikä on ollut henkisesti raskain työ, jota olet tehnyt?

Harjoittelujana eräässä pienessä ja sisäänpäinlämpiävässä asiantuntijaorganisaatiossa. Työpaikkakiusaamista, henkistä väkivaltaa jne, mulle tuli fyysisesti paha oli aina kun piti mennä töihin. Mutta selvisipä ainakin jo ennen opintoihin hakua, ettei tuo unelma-ammattini ollutkaan mitään haluamisen arvoista. Etenkin kun käytännössä mahdollisia työnantajia vain tuo yksi.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:35"]

Freelancekääntäminen. Täydellinen arvostuksen puute ja jatkuva epävarmuus.

[/quote]

Arvostuksen puute? Mitä ihmettä? Keneltä sinä niitä varsinaisia kehuja sitten kaipaat? Oli yksi mun unelma-ammateista, ja näen todellakin ihan arvostettavana ammattina kääntäjän työn. Ja unelmaa siinä olisi mm. se että saisi puurtaa itsekseen, mieluiten työhuoneessa omassa kodissa.

[/quote]

Arvostuksen puute näkyy etenkin siinä, että asiakkaan mielestä ihannetilanne olisi monesti se, että kääntäjä vähän maksaisi heille siitä, että he antaisivat jumalaiset tekstinsä käännettäviksi, ja että ne olisivat olleet valmiita eilen.

Luokanopettaja. Koin työni todella merkitykselliseksi, mielekkääksi, mukavaksi ja viihdyin työssäni. Ainoa syy, miksi työ kävi liian raskaaksi, oli lasten vanhemmat. Kohtuuttomia vaatimuksia ja toiveita, henkistä kiusaamista, ahdistelua, painostamista. Jaksoin yhdeksän vuotta ja murruin. 

Menisin takaisin kouluun sinä samana päivänä, kun minulle luvattaisiin, etten ole enää missään tekemisissä lasten vanhempien kanssa. Olisin onneni kukkuloilla, motivoitunut opettaja.

Nykyään olen ihan ok-työssä, mutta opettaminen olisi ollut intohimoni.

Varmaan asiakaspalvelutehtävät. En ole kovin sosiaalinen, siksi.

Puhelinseksi. En jaksanut kahta päivää pidempää. En ole mikään tiukkis tai muutenkaan ahdasmielinen seksin suhteen, ja siksi luulin että se olisi helppo nakki ja tapa tienata vähän lisää silloin kun opiskelin. Vaan toisin kävi, alkoi ällöttää jo parin tunnin sisään, tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja työpäivän jälkeen katselin kaikkia miehiä miettien, että onkohan toikin niitä jotka soittelee niille linjoille ja vinkuu siitä kuinka isot tissit jollain tuntemattomalla naisella on.

Puhelinmyynti. Joka päivä töistä lähtiessä teki mieli sylkeä itsensä päälle. Tein ihan ok kauppaa ja tuotekin oli siitä järkevämmästä päästä, mutta asiakkaat tekivät kyllä hyvin selväksi, että ihmisarvoni on lähellä nollaa tai vähän sen alapuolella. Kahden kuukauden jälkeen työllistyin onneksi muualle.

Tämän hetkinen työni myyjänä. Kohtaan lähes päivittäin niin idiootteja käytöstavattomia ihmisiä, että ahdistaa.

Au pairina oleminen on ollut raskainta sen toisten nurkissa asumisen takia lähinnä -puhumattakaan suihkukiellosta sun muista järjettömyyksistä. 

Siivooja, eli "palveluvastaava" ruokakaupassa. Töitä oli kuutena aamuna viikossa muutama tunti kerrallaan eli oli todella sitovaa, toimeentulo oli todella niukkaa, ei mitään työyhteisöä. Kun oli vain yksi vapaapäivä viikossa, ei voinut lähteä vikonloppunakaan oikein minnekään, illalla ei jaksanut nähdä kavereita koska aamulla piti herätä neljältä.

Jotkut kaupan työntekijät moikkasit, toiset katsoivat nenänvartta pitkin. Valittivat kun en ollut hoitanut kaikkia tehtäviäni (perehdytys oli se, kun edellinen työntekijä kerran näytti mitä pitää tehdä. Oli sitten unohtanut mainita muutaman jutun...) ja jälki ei ollut tarpeeksi hyvää (käytettävissä tietty, rajoitettu aika. Jokainen, joka on joskus imuroinut, tietää ettei nopeasti imuroimalla lähde kaikki roskat, mutta kun siihen vaateosaston kokolattiamattopalaan ei millään voi käyttää koko työaikaa) tai etten esim taaskaan ollut tyhjentänyt jotain tiettyä roskista, jonka tyhjennysväli on vaikkapa joka toinen päivä. Äärimmäisen epäkiitollista hommaa kaikin puolin, sain haukkuja ilman omaa syytäni ja palkalla eli niin niukasti että jouduin tekemään vuokrafirman kautta lisäkeikkaa millon minnekin, mutten voinut luopua siivoushommastakaan, koska sillä nyt edes maksoi vuokran.

Kioskinmyyjänä oli raskasta, todella ilkeitä asiakkaita, hirveä kiire eikä kunnollisia taukoja. Joutui kaikenlaisten juoppojen ja häirikköjen ilkeilyn kohteeksi. Liian tiukka aikataulu ensina amulla tyhjentää pelikoneet ja laskea ne rahat, laittaa lehdet esille, siivota ja paistaa pullat. Sitten alkoikin asiaksvirta ja kaikkea mahdollista piti osata/tehdä salamana.

Nuorena tyttönä olin kotiapulaisena helsinkiläis-perheessä. Aivan kauheaa simputusta koko ajan. Työpäivät venyivät 10 tuntisiksi eikä palkkaa tahtonut saada kuin anelemalla. Lapset nälvi koko ajan piiaksi. Usein iltasin itkin itseni uneen. Rouva oli työterveyslääkäri.

Yläkoulun aineenopettaja. CV:tä olisi valehtelematta 3 sivua, mutta silti vastaan näin.

Rankinta oli tehdä jatkuvaa iltavuoroa pienen koululaisen yh:na. Mutta työ sinänsä oli ihan kivaa. Olin kokki.

Aikoinaan olin töissä eräässä matkailualan yrityksessä keskellä korpea, ilman autoa. Siellä ei ollut televisiota ja puhelimet toimivat vain yhden tietyn mäen päällä. Matkailijoitakin kävi harvakseltaan eikä siellä ollut naapureitakaan. Silti sielläkin viihdyin ihan ok sen omistajapariskunnan kanssa sen sesongin. Toki loppuvaiheessa laskin jo päiviä poispääsyyn.

Puhelinmyyjä. En edes ymmärrä miksi olin niin tyhmä, että työttömänä aikana suostuin tuollaiseen työhön. Ihmiset aukoivat päätään (en ihmettele yhtään miksi), pomo hengitti niskaan ja työ oli älyttömän tylsää ja pitkäveteistä.

sama työ, mitä nyt teen, mutta paikka oli halvausyksikkö ( ei Suomessa)

Suurkeittiöllä pakkauslinjastolla (paremman sanan puutteessa). Eli se paikka, jossa pakataan ateriakokonaisuudet laukkuihin valmiiksi asiakkaille, esim. vanhuksille.

En pystynyt olemaan kuin vajaan tunnin siinä, niin väärä homma oli minulle. Olen motorisesti kömpelö ja ympärilläni neljä keski-ikäistä ämmää haukkuivat jatkuvasti että väärin meni taas, ole nopeampi, ole nopeampi, ole nopeampi! :( Sain onneksi siirtyä tekemään niitä aterioita, siinä pärjäsin kivasti ja olisin päässyt kesätöihinkin.

Puhelinmyynti. Jaksoin jopa kuukauden....

Kaikista kokemista tämä nykyinen yläkoulun erityisopettaja vie kyllä kirkkaasti voiton. Silti tykkään tästä.

Puhelinmyyntiä ehdottaisin itsekin. Työkavereissa ei mitään vikaa, pomot oli vähän naurettavia koska yrittivät vetää sellaista amerikkalaistyylistä psyykkausta, mutta senkin kesti koska tiesi että se kuului siihen kulissiin. Mutta muuten se olo että koko homma perustui ihmisten kusettamiseen ja hämäämiseen, ei sovellu minulle perusrehelliselle ollenkaan. Sain tehtyä sen verran kauppoja että sain työsopimuksen mutta pää ei sitten vaan kestänyt tuota roskaa. Onneksi sain palata edelliseen duunipaikkaan.

Kääntäjälle: tuo että asiakkaat haluaisivat työn olevan ilmaista ja valmista eilen on ihan normaalia arkea varmaan suurimmassa osassa yrityksiä.

En ymmärrä miten tiskarin työ olisi henkisesti raskasta kun se on sitä ennemminkin fyysisesti. Voi ihan ajatella omia juttujaan kunhan kroppa tekee työn. Henkisesti raskaita on mun mielestä työt, jotka pyörivät kotonakin päässä, enkä nyt kuitenkaan usko etteikö joku ravitsemustyöntekijä pääsääntöisesti unohtaisi sen astioiden kilinän aika tarkkaan silloin kun keittiön ovi sulkeutuu.