Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut henkisesti raskain työ, jota olet tehnyt?
10.01.2014 |
Ja miksi koit sen raskaaksi?
Minun kokemukseni on perhepäivähoitaja. Ja tämä tuli kyllä puskista, olin varautunut enemmänkin fyysisesti raskaaseen työhön :D Yksinäinen puurtaminen, vaikka mukavien lasten kanssa on yllättävän rankkaa henkisesti.
Työkokemusta löytyy tarjoilijana 8v. henkilökohtaisena avustajana, myyjänä, siivoojana sekä keittiöapulaisena. Jokaisessa työssä olen ollut vähintään vuoden ja yleensä määräaikaisena tai vanhempainvapaan sijaisena.
Kommentit (111)
Psykiatrinen sairaanhoitaja, vastaanotto. Itsenäinen työ, itsenäiset päätökset, ei työyhteisöä tukena. Työssä näkee koko elämän varjopuolen: masennus, ahdistus, psykoosi, seksuaalinen hyväksikäyttö, avioero, lasten huostaanotto, huumeet, rikollisuus, alamaailman lait, alkoholismi, kuolema, menettäminen, koulu/työpaikkakiusaaminen, vakava sairastuminen. Hoitajana et ole vain kuuntelija, potilaiden ongelmat vaativat laajaa psykiatrista osaamista niin tautiopin, lääkehoidon kun sosiaalipuolen osaltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
300 kt:n salkun pyöritys riskisesti!
Fyysisesti raskaimmat työt ovat olleet henkisesti raskaimpia.
Koska koko ajan vituttaa.
Työ vaikeista väkivaltaisista käytösoireista ja ylikorostuneesta seksuaalisesta käytöksestä kärsivien muistisairaiden parissa, suurin osa vanhuksia mutta joukossa paljon myös myöhäiskeski-ikäistä väkeä. Pari kertaa jouduin juoksemaan karkuun 190 cm pitkää, jaloistaan nopeaa 60 vuotiasta miestä, joka raivona huutaen uhkasi raiskata ja tappaa minut. Ainoana yöhoitajana osastolla oli järkyttävää työskennellä, 90-luvulla tein noita hommia ja silloin et saanut kännykällä heti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti raskainta oli puhelinmyynti!!! Työtä vailla merkitystä, kusettavat, ahneet esimiehet, joiden puhe oli myyntimiesten sielutonta jargonia, tuntipalkka niin pieni, että ilman provisioita työllä ei tullut toimeen, asiakkaat tulivat lankoja pitkin huutaen ja haukkuen, joka päivä. Itkien tulin kotiin.
Olen tehnyt elämäni aikana mm. loppusiivoustyötä paikoissa, joissa on tapahtunut henkirikoksia ja työskennellyt mielenterveyshoitajana. Edellämainitut olivat henkisesti kevyttä kauraa verrattuna puhelinmyyntiin!
Erityistä tukea tarvitsevien nuorten lastenkodissa. Kuinka negatiivista voi olla ja 3-vuorotyö päälle.
Toisena tulee opettajan työ. Päivät ja illat niin täynnä työtä ja vanhempien haukut päälle ja ei kiitosta koskaan. Oppilaat ok mutta jokainen voi kuvitella mikä härdelli on joka tunti kun 20-30 murroaikäistä paikalla. Ja ihan hyvässä kurissa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ nuorisokodin ohjaajana. Nuoret todella vaikeaesti oireilevia.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtainen avustaja, koin henkistä väkivaltaa jokaisena työpäivänä mikä oli raskasta. Avustettava ei kyennyt antamaan ohjeita ja minun olisi pitänyt lukea hänen ajatuksiaan, hänen ohjeensa vaihtelivat joka kerta, kun hän neuvoi tekemään jonkin kotityön tietyllä tavalla seuraavalla kerralla sain huudot asiasta ja pitikin tehdä täysin erilailla kuin hän oli sen edellisellä kerralla neuvonut.
Perintäkäsittelijä. Tykkään ihmisistä joo, mutta miten jotkut on niin pihalla. Työ tuli tosiaankin mukana kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa ja aikuissossussa. Järkyttävä kiire, raastavia kohtaloita, henkistä väkivaltaa, päihtyneitä mt-ongelmaisia asiakkaita ja kriisitilanteita, joissa piti kyetä toimimaan nopeasti.
Olin asiakaspalvelijana todella isossa yrityksessä joka takoo miljardivoittoja. Kaikki puheluni nauhoitettiin ja sähköpostini luettiin. Lopulta tunsin olevani kone ja irtisanomissyyni keksittiin koska en tehnyt virheitä ja yksi kolmen aivosolun ghettomuija pilasi työilmapiirin. Tätä ennen olin salkunhoitaja eikä tekemisiäni vahdittu yhtä tarkasti. Taidanpa katsoa Erin Brockovich elokuvan lohdutukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhainkodin apulaisen työ.Kiinnyin vanhuksiin ja otin heidän kuolemansa raskaasti.
Henkisesti raskaimpia on sellaiset päivät töissä hoitajana kun yhdessä huoneessa joku tekee kuolemaa, toisessa joku "kiukuttelee" kastelemattomista kukista, kolmannessa pyydetään juomaan kuohuviiniä mummon 90v syntymäpäivän kunniaksi.
Kolmella askeleella vedät henkeä käytävällä ja muutat ilon, rauhalliseksi myötäelämiseksi ja sama kiireinen tunnelman muutto käytävällä ja iloisesti pyytelet anteeksi kukkien puolesta.
Kokoajan tiedät ja kelaat, että ruoka-aika on vartin päästä ja toinen hoitaja yrittää yksin saada vaihdettua vaippaa vastaan haraavalle dementikolle, sinnekin on pakko ehtiä.
Lopulta kun päivä on ohi, vainaja laitettu, omaisten kanssa muisteltu vainajaa, toisten omaisten kanssa surtu kuollutta saintpauliaa, pääset kotiin iloisissa tunnelmissa juhlimaan lapsen 5v synttäreitä.
Onneksi tuollaisia päiviä ei ihan jokainen ole, mutta juuri tuollaisina iltoina sitä ajattelee olevansa aika vahva ihminen.
Ihanien työkaverien kanssa jaksaa.
Työ, jossa vastasin tärkeistä asiakkuuksista, ja ne asiakkaat oli lähtökohtaisesti ja valmiiksi (ennen kontaktia minuun) jo vihaisia ja pettyneitä. Minun tehtävä oli kuunnella haukkuja päivästä toiseen siitä, miten joku muu taho organisaatiossamme on mokannut tai unohtanut tai loukannut tms, ja yrittää selvittää asioita kuntoon. Paikkailla muiden työtä ja ottaa vastaan asiakkaiden raivo. Ja olla keulakuvana huonosti toimivan organisaatiomme osalta asiakkaiden suuntaan. Olin joka päivä aivan loppu, kun olin taas kuunnellut viidet haukut ja vaatimukset ja vihaiset puhelut.
Olen hoitoalalla. Olen tehnyt töitä erilaisilla osastoilla ja kaikkein raskainta henkisesti on sopeutua aina uuden osaston toimintatapoihin. Ja aina se tunne uudessa paikassa ettei osaa mitään vaikka onkin jo pitkään ollut alalla. Tietysti sitten joka paikassa oppii myös paljon uutta ja on helpompi jatkossa soveltaa oppimaansa toisessakin tilanteessa mutta aina uudessa paikassa kyllä muistaa ettei sitä koskaan ole "valmis" hoitaja.
Pikaruokapaikan kassalla. Piti kuunnella jatkuvaa haukkumista asiakkailta, aina oli kauhea kiire (paikan omistaja halusi tahkota mahdollisimman paljon rahaa ja sen takia ei ollut koskaan tarpeeksi porukkaa töissä) ja vuoropäälliköt kamalia, inhottavaa työskennellä kun pomo koko ajan huutaa ja kyttää selän takana, että teetkö tarpeeksi ahkerasti töitä, vaikka niska limassa raadat.
Päivystävä lääkäri. Jatkuva kiire, potilaita tulee ovista ja ikkunoista, osalla ihan pieniä tavallisia vaivoja, mutta sitten osalla ihan kiireellistä sairaalahoitoa vaativia asioita, eli hetkeksikään et saa antaa keskittymisen herpaantua, yhtään virhettä et saa tehdä, vaikka kenttänä on koko lääketiede ja kokemusta kuitenkin alle 10v tästä ammatista. Jos lähetät erikoislääkärille liian helposti, saat haukut "kun turhaan lähetit meille", jos konsultoit liian helposti, saat haukut "kyllähän tämä sinun pitäisi itsekin tajuta". Onneksi pääosa potilaista on mukavia, muuten pää hajoaisi.