Kuka muistaa kylman talven 1987?

Olin 17v, löytyy valokuva, jossa olen topattuna ulos menossa. Ei näy kuin silmät. 

Muistan oikein hyvin. Kävin n. 30 km:n päässä töissä omalla autolla eikä työpaikalla ollut lämmitystolppaa. Julkiset kulki huonosti kodin ja työpaikan väliä, joten oma auto oli lähes pakollinen. Kyllä auto aina käynnistyi, vaikka ei se varmasti siitä rääkistä tykännyt. Meillä oli kotona aamuisin n. 35 astetta pakkasta, mutta työpaikan mittari näytti usein 40 ja välillä vähän ylikin. Ja tätä kesti n. 2 kk. Muistan, kun jonain päivänä oli 25 astetta pakkasta, niin se tuntui suorastaan lämpöiseltä.

Hyvin muistan. Asuin Rovaniemellä ja matka yläasteelle oli n. 3,5 km. Joka päivä silti pyöräillen kouluun mentiin. Ei sielläpäin tullut mieleenkään, että pyörät pitäisi talveksi muka varastoon kantaa. Sen ihmeen (=omituisuuden) opin vasta Helsinkiin muutettuani. Aika monta kertaa kävin silloin (13-14v taisin silloin olla) myös yöllä Lapin kansaa jakamassa isoveljeni apuna kun pakkasta tosiaan oli se 40c ja veli ei pystynyt ajoissa yksin siitä kierroksesta selviämään kun pakko oli normaalia pidempään rappukäytävissä aina lämmitellä.

En itse muista, olin tuolloin 5-vuotias. Mutta anoppi muistaa, sillä mieheni oli silloin sen viisi, ja pikkusiskonsa 3, ja lisäksi heillä oli vastasyntynyt. Mihinkään ei anoppi voinut kotoa niin pienen vauvan kanssa lähteä, joten mielikuvitusta sai käyttää että sai kaksi isompaa lasta edes jotenkin päin olemaan järjissään, sisällä siis. 

Ei kyllä käy kateeksi :) Sen jälkeinen kesä varmaan tuntui ihanalta :)

Muistan, ei tuntunu missään. Kun pakkanen menee yli -20, ei sitä enää sen kylmemmäksi erota, vaikka olisi -35.

Muistan hyvin tuon talven, olin 21-vuotias ja oli ensimmäinen talveni Turussa. Kerran maanantaiaamuna Rauman bussista juuri saapuneena hyppäsin linja-autoasemalta paikallisbussiin ja pyysin kymmenen matkan korttia. Kuski aikoi antaa minulle lasten kortin. :D Okei, olin lyhyt eikä minusta näkynyt vissiin kuin nenä ja silmälasit, kaikki muu oli pipon ja ison, paksun huivin peitossa. Toinen juttu, jonka siltä talvelta muistan, oli se, kun liukastuin bussipysäkillä bussin jarrutusjälkiin ja loukkasin häntäluuni. Istuminen oli aika tuskallista monta päivää sen jälkeen. Niin, ja joululomalla olin Raumalla ja kävin katsomassa Formia-elokuvateatterissa E.T.:n sen uusintakierroksella. Ovella oli tuttu mies, joka sanoi, että älä turhaan ota pipoasi pois, salissa on alle kymmenen astetta lämmintä. Ja se oli aivan totta, siellä oli jäätävän kylmä. :D Minun ikäiseni kyllä muistavat Rauman Formian, sen narisevat puupenkit ja sen talvisen kylmyyden - mutta taisi se kasiseiska talvi olla se kaikkein kylmin talvi käydä siellä elokuvissa. :D

Toinen yhtä kylmä talvi oli muuten kaksi vuotta aikaisemmin, tammi-helmikuu 1985. Olin silloin Raumalla Lönnströmillä töissä, ja muistan, miten piti autoa käydä lämmittämässä aina ruokatunnilla. Parkkipaikalta nousi mahtava pakokaasupilvi, kun kymmenet autot siellä pöristelivät. Kotiin lähtiessä neljän jälkeen auton nopeusmittari toimi normaalisti kolmeenkymppiin saakka, mutta sitten se jäätyi paikalleen ja alkoi "röpötellä", siis pitää värisevää ääntä.

Ei täällä lounaisrannikolla ole sittemmin moisia talvia nähty, vaikka on joskus ollut sentään kylmempää kuin nyt...

Miettikääs, jos tuollaiset pakkaset tulisivat etelään nyt, kun ihmiset eivät enää osaa tai kehtaa pukeutua lämpimästi. :O Olihan se silloin vielä oikea talvi toisin kuin nykyään.

Olin 12v asuttiin vantaalla havukoskella, en muista pakkasista mitään, mutta jatkuvasti oltiin jossain laskemassa mäkeä, pelaamassa/luistelemassa siinä koiviksen kentällä ja koskella jäitä särkemässä, melkein hukuin/palennuin sinne.

-80 luvun talvet oli kyllä lapsesta hyviä.

T.M

Parhaiten muistan sen että kaveri oli suorittamassa varusmisepalvelusta Lapin Rajavartiostossa Ivalossa ja oli aivan tuskassa järjettömien pakkasten kanssa. Itse liikuin tuohon aikaan mopolla ja muista myös sen että mopon käyntiin saaminen oli hankalaa, kun aina oli älyttömästi pakkasta.

Toivottavasti ihmisen aiheuttama ilmastonlämpeminen alkaa pian näkyä kunnolla myös tilastoissa. 2010 luvullakin on rikottu pakkasennätyksiä.

http://cdn.fmi.fi/legacy-fmi-fi-content/documents/climate/pakkasjaksot_…

Muistan. Itse olin 16 v ja kova hevari, en vaan suostunut pukemaan mitään järkevää päälleni, ettei imagokärsi.

Tampereella oli bussilakko juuri pakkasten paukkuessa ja koulussakin piti käydä. Se oli melkosta helvettiä seistä satunnaista bussia odottamassa järvien välissä tuulten puhaltessa Pyynikillä.

Aamulla herättyä ekaksi katsoin lämpömittaria, ja aina oli -32°. Tätä kesti siis varmaan pari viikkoa, muistanko oikein? Kuljin bussilla Kivenlahdesta Lauttasaareen töihin, muistan miten ihmiset oli topanneet vaatetta päälleen niin ettei meinattu penkkeihin mahtua.

Vierailija kirjoitti:

Mennessani duuniin kavelin Stockan lapi lampimikseni. Matka oli siis asememalta Ludviginkadulle (Erottojan ylapuolella). Ja jossain vaiheessa posket palentui kuitenkin. -37c  ja junat kulki mutta ehka vahan myohassa. Olin 21v. 

Minun muistoni mukaan junat nimenomaan eivät kulkeneet. Jarrut hyytyivät, joten joutuivat ajamaan tuskastuttavan hitaasti, tai jotain sellaista. Sinä talvena opinkin käyttämään busseja. Olin tullut joitakin vuosia aikaisemmin Helsinkiin opiskelemaan, ja kaikki matkat olivat hoituneet junalla.

En muista noin vanhoja lämpötiloja.

En muista. Olin aloittanut opiskelut syksyllä ja jotenkin opiskelun yksityiskohdat on jääneet paremmin mieleen kuin ulkoilman lämpötila. 

Muistan. Opiskelin ja paleltiin aamuisin oottamassa jäistä bussia. Olin 17v.

Minäkin olin opiskelija ja aika hämärät on muistikuvat. Mutta muistan, että 4 km matkalle piti pukea yhtenä talvena tosin paljon, joten varmaan se oli juuri se talvi, on jotain kuvia, kun on melko reippaasti vaatetta päällä. Busseja ei sillä paikkakunnalla kovin kummoisesti kulkenut, joten kävelin tuon matkan. 

En muista, sillä synnyin tammikuussa 1987.

Muistan kun nukuin pipo päässä, asuimme rintamamiestalossa ja nurkista hohki kylmää.

Muistan. Olin silloin toisella tai kolmannella luokalla. Aamuisin piti kävellä vajaa kilometrin matka odottamaan koulutaksia. Pidin käsiä nyrkissä rukkasten sisällä, mutta silti niihin koski. Samoin varpaita palelsi niin, että niistä hävisi tunto, kun seisoin odottamassa taksia. Äiti vuorasi kasvot koulumatkaksi kaulaliinalla niin, että vain silmät ja nenä pilkistivät välistä. Päällä oli takin ja housujen alla kolme vaatekertaa: aluspaita, poolopaita ja villaneule. Jalassa sama setti eli pitkikset, pitkät housut ja toppahousut. Säästyin paleltumilta. Koulussa oltiin välitunnit sisällä. Se oli kivaa ja on jäänyt mieleen, koska oli niin poikkeuksellista.

muistan. olin teini, mulla oli eka poikaystävä jolla oli style monkey mopo. sillä ajoi mua katsomaan n 12 km nahkatakissa - ei kuulemma paleltanut! silloin vain haaveilin untuvatakista  (meinasin alkaa itkeä ilosta ja onnesta kun aikuisena sain ostettua sellaisen, mikä lämpö! ) , pipo ei todellakaan ollut muotia vaan kyllä niitä päissä näki. itsellänihän oli tietysti tyylikäs kaulurimyssy ettei pörrökampaus lätistynyt. housut piti olla tiukat ja mustat, oli todella noloa kun pökät pullisteli kalsareista kun joutui alistumaan ja pukemaan sellaiset alle..