Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkopuolinen maailma ei kiinnosta minua enää. On outoa että sitä on niin "irrallinen" siitä miten valtaosa elää? Voitko samaistua?
17.05.2026 |
On kaltaisiani varmaankin paljon. On lakannut yhtään kiinnostamasta maailman meno. En lue uutisia, ei kiinnosta yhtään mikään mitä siellä on. Ei kiinnosta ohjelmat, viihde. Joskus kuuntelen podeja jotka olivat vielä vuosi sitten kiinnostavia koska olen välillä jopa vähän huolissani siitä, että olen menettänyt kiinnostukseni kaikkeen ulkopuoliseen elämään, joten yritän edes vähän pysyä hengessä kuuntelemassa jakson silloin tällöin. Nuokin kuuntelut ovat vain harventuneet. Tv:tä tai radiota en enää edes omista. Musiikkia kuuntelen kyllä sentään vaikka on musiikkimakukin muuttunut paljon.
En ole juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä. Oma sisäinen maailma on täynnä vaikka minkälaisia ulottuvuuksia. Elän pääni sisällä mutta minulle on tärkeää nykyään liikuttaa kroppaani ja olla luonnossa. Kehitän itseäni fyysisesti ja psyykkisesti ja ihmiskohtaamiset joita elämässäni vaikka työn kautta on, niin ovat minulle peilejä. Kiinnostavia hahmoja mutta myös opettajia. Kehitän itseäni ulkoisen maailman kautta mutta tietenkin sisäistä ääntäni tarkastellen ja kuunnellen.
Minä elän tässä maailmassa vain havannoiden lähinnä sisäistä elämääni. Ulkoiset asiat ovat lakanneet kiinnostamasta koko ajan vähemmän. Tietenkin rakastan luontoa, eläimiä, elämää, ihmisiä mutta en oikein samaistu enää moneenkaan asiaan mitä pitäisi olla ihmismielen mielestä. Sitä vain elää ja havannoi mutta ei oikein ole siinä tietynlaisessa imussa mukana mihin yhteiskunnan luokitukset perustuvat. Käyn kyllä töissä ja sellaista mutta sekin on enemmän ajanvietettä ja kehittävää tekemistä kunnes löydän/keksin taas seuraavan kohteen.
Tässä keksisi kyllä kirjoittaa vielä vaikka minkälaisista näkökulmista näitä asioita mutta aloitetaan nyt vaikka näillä. Onko teidän katsomus elämään muuttunut?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ulkoisesti asiat ovat lakanneet kiinnostamasta koko ajan enemmän siis. Korjauksena vielä, että en varsinaisesti ole huolissani itsestäni mutta joskus hämmentynyt siitä, että missä välitilassa tässä oikein elää. Tunnen siis etten samaistu lainkaan enää entiseen ja tähän meneillä olevaan aikaan vaan uutta vahvasti luodaan. Elämäni on muuttunut hyvin perustavanlaatuisesti muutamassa vuodessa ja olen muuttunut ihmisenä hyvin paljon. Silti suunta on epäselvä ja sumea enkä tosissaan tiedä mitä tässä tapahtuu muuta kuin se, että jotain hyvin syvää ja tärkeää. Niin sen koen ainakin ja sisäisesti tunnen. Ap
Oletko masentunut? Ahdistunut? Sykoosissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on ollut tuollaisia kausia, eikä olotila ole lainkaan huono.
Olen kiinnostunut muista ihmisistä. Työssäni autan heitä.
Olisin erittäin huolestunut, jos vain omat mietteet kiinnostaisivat.
Kyllä samaistun jollain tapaa. Olen ollut pitkään tilassa, jossa kaikki on menettänyt merkityksensä. Ei siis mitenkään masentavalla tavalla vaan olen päässyt eroon masennuksesta ja todella onnellinen tässä tilassa. Seuraan vaan kaikkea ulkopuolelta ja ihmettelen mihin kaikkeen ihmiset jaksavat tuhlata aikaansa ja energiaansa. Siis kaikkea tunteilua, ilmiöitä, sosiaalisia pelejä. Olen ollut koko elämäni paljon itsekseni, mutta nyt minulla ei ole enää mitään kosketuspintaa ihmisten normaaleihin kokemuksiin. Pääni sisällä on mielenkiintoinen maailma, jota voin stimuloida kirjoilla, taiteella, luonnolla, älyllisillä haasteilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnostunut muista ihmisistä. Työssäni autan heitä.
Olisin erittäin huolestunut, jos vain omat mietteet kiinnostaisivat.
Kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi kanssaihmisistä ja autan myös, se tapahtuu ihan luonnostaan tilanteissa. En kuitenkaan tarvitse ulkopuolelta elämääni juuri mitään, en oikein kiinnity mihinkään, en vain elä siinä tietynlaisessa imussa enää vaan havannoin etäämmältä ja eri perspektiivistä kuin aiemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä on ollut tuollaisia kausia, eikä olotila ole lainkaan huono.
Psykoosi voi oireilla myös epätavallisen hyvänä olotilana kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä samaistun jollain tapaa. Olen ollut pitkään tilassa, jossa kaikki on menettänyt merkityksensä. Ei siis mitenkään masentavalla tavalla vaan olen päässyt eroon masennuksesta ja todella onnellinen tässä tilassa. Seuraan vaan kaikkea ulkopuolelta ja ihmettelen mihin kaikkeen ihmiset jaksavat tuhlata aikaansa ja energiaansa. Siis kaikkea tunteilua, ilmiöitä, sosiaalisia pelejä. Olen ollut koko elämäni paljon itsekseni, mutta nyt minulla ei ole enää mitään kosketuspintaa ihmisten normaaleihin kokemuksiin. Pääni sisällä on mielenkiintoinen maailma, jota voin stimuloida kirjoilla, taiteella, luonnolla, älyllisillä haasteilla.
Todella mielenkiintoista. Itsekin koen perustilani nykyään hyvin tyytyväiseksi, rauhalliseksi, jopa onnelliseksi. Voin tuntea todella syvää rakkauden tunnetta, mille ei varsinaisesti ole kohdetta muuta kuin tämä hengitettävä elämä. Tietenkin koen tunteiden tasolla myös haasteita mutta ne ovat tärkeitä tunteita, jotka kehittävät minua ja muuttavat muotoaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointin ja tunnistan tuon kehityksen. Mutta rehellisesti omalla kohdallani olisin huolissani tuosta tilanteesta. Minullakin on vilkas sisäinen maailma, mutta miellän niin että ihminen tarvitsee myös ulkopuolisia ärsykkeitä säilyttääkseen aivojen kognitiivisen kapasiteetin. Siihen tarvitaan myös sosiaalinen aspekti. Toki ap kirjoittaa, että käy töissä ja havannoi ihmisiä, että sitä hänellä vielä on. Ehkä se tärkein kysymys onkin, että miksi mielenkiinto on loppunut. Onko syy kuormittumisessa vai pettymyksissä? Kerrohan lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet käynyt nuo mainitsemasi asiat läpi ja siirtynyt seuraavaan vaiheeseen.
Toisin sanoen kehittynyt.
Tunnen pitkälti samoin. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin ja tunnistan tuon kehityksen. Mutta rehellisesti omalla kohdallani olisin huolissani tuosta tilanteesta. Minullakin on vilkas sisäinen maailma, mutta miellän niin että ihminen tarvitsee myös ulkopuolisia ärsykkeitä säilyttääkseen aivojen kognitiivisen kapasiteetin. Siihen tarvitaan myös sosiaalinen aspekti. Toki ap kirjoittaa, että käy töissä ja havannoi ihmisiä, että sitä hänellä vielä on. Ehkä se tärkein kysymys onkin, että miksi mielenkiinto on loppunut. Onko syy kuormittumisessa vai pettymyksissä? Kerrohan lisää!
Ärsykkeitä saa mm. luonnosta, kuten ap mainitsi. Kyseessä voi olla myös siirtymäkausi ja välivaihe.
-eri.
Alue: Aihe vapaa
Ulkoisesti asiat ovat lakanneet kiinnostamasta koko ajan enemmän siis. Korjauksena vielä, että en varsinaisesti ole huolissani itsestäni mutta joskus hämmentynyt siitä, että missä välitilassa tässä oikein elää. Tunnen siis etten samaistu lainkaan enää entiseen ja tähän meneillä olevaan aikaan vaan uutta vahvasti luodaan. Elämäni on muuttunut hyvin perustavanlaatuisesti muutamassa vuodessa ja olen muuttunut ihmisenä hyvin paljon. Silti suunta on epäselvä ja sumea enkä tosissaan tiedä mitä tässä tapahtuu muuta kuin se, että jotain hyvin syvää ja tärkeää. Niin sen koen ainakin ja sisäisesti tunnen. Ap