Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin tapa, jolla mies on yrittänyt testata/kouluttaa sinua?
Kommentit (639)
Onkohan monikin meistä deittaillut samaa miestä? Tuli tuosta ruotsinlaiva-eksyttäjästä mieleen ex-mieskaverini joka pian laivan irrottua satamasta häipyi omille teilleen, pari kertaa näin vilaukselta ja näki myös minut mutta juoksi pois, kun soitin vastasi muttei puhunut mitään. Päätin sitten yksin yökerhossa istuessa että olen tästä hetkestä lähtien sinkku ja iskin miehen jonka kanssa meillä oli mielettömän hauskaa ja mentiin jatkamaan hauskanpitoa miehen hyttiin. Aamulla kun palasin omaan hyttiini ex tärisi siellä raivosta ja koetti heittää minua laukulla, kun tiedustelin kylmäviileästi että oliko ollut kivaa? Ties vaikka olisi vakoillut jostain nurkasta kun nuoltiin toisen miehen kanssa tanssilattialla.. ansaitsi kyllä nähdäkin. En minä ala leikkiä jotain ihme piilosta aikuisen miehen kanssa enkä myöskään istua hytissä odottelemassa! Sitä sai mitä tilasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan monikin meistä deittaillut samaa miestä? Tuli tuosta ruotsinlaiva-eksyttäjästä mieleen ex-mieskaverini joka pian laivan irrottua satamasta häipyi omille teilleen, pari kertaa näin vilaukselta ja näki myös minut mutta juoksi pois, kun soitin vastasi muttei puhunut mitään. Päätin sitten yksin yökerhossa istuessa että olen tästä hetkestä lähtien sinkku ja iskin miehen jonka kanssa meillä oli mielettömän hauskaa ja mentiin jatkamaan hauskanpitoa miehen hyttiin. Aamulla kun palasin omaan hyttiini ex tärisi siellä raivosta ja koetti heittää minua laukulla, kun tiedustelin kylmäviileästi että oliko ollut kivaa? Ties vaikka olisi vakoillut jostain nurkasta kun nuoltiin toisen miehen kanssa tanssilattialla.. ansaitsi kyllä nähdäkin. En minä ala leikkiä jotain ihme piilosta aikuisen miehen kanssa enkä myöskään istua hytissä odottelemassa! Sitä sai mitä tilasi.
Taitaa olla kyse siitä, että narsisitisesti vaurioituneet käyttäytyy ikäänkuin saman kaavan mukaan. Kun olet tavannut yhden, olet tavannut kaikki- tyyliin. Opit tuntemaan yhden metkut, niin tunnistat ne nopeasti seuraavassa.
Toi on niin uskomatonta, että iso ihminen ei osa nähdä oman käytöksensä vahingollisuutta. Tärisee sitten vihasta naista kohtaan, eikä tajua itse olleensa täysin typerä. Ei kykyä tarkastella omaa käytöstä ja sen vaikutusta muihin kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Kyllä minäkin tulkitsisin heti ensitutustumalla aroista asioista väittelemään alkamisen tai omien tapojen tuputtamisen ainoina ja oikeina vallanhaluisuudeksi ja tahalliseksi lyttäämiseksi. Vaikka ihminen ei niin käyttäytyisikään ilkeyttään, niin ei se pyyhi pois sitä, että tuollainen käytös on useimpien mielestä kurjaa ja luotaantyöntävää. On hyvä asia, että näet miehessäsi ne hyvät puolet etkä itse loukkaannu hänen käytöksestään. Ei kuitenkaan voi syyttää muita ihmisiä siitä, jos ja kun he eivät haluaisi viedä tutustumista pidemmälle hänen laillaan käyttäytyvän henkilön kanssa.
En mä ketään syytä. Nimenomaan ymmärrän että mieheni käytös voisi monessa tilanteessa tuntua niin oudolta ja tylyltä, ettei mitään lisätreffejä tulisi. Ja siitä voisi moni kirjoittaa jonkun "oudoimmat treffikokemukset" tekstin. Tietenkään siitä ei tarvitse tykätä ja se ei ollut mun pointti. Lähinnä ettei se aina ole mitään testailua, vaikka siltä vaikuttaa. Kaikilla ei oo kovin hyvät sosiaaliset taidot ja siitä sitte kärsii sekä itse, että treffikumppani.
Onko kokemusta: Kyykyttäjät haluaa sanella jopa sen, missä asenossa tai kohdassa istut? Kyykyttäjä halusi kertoa missä kohtaa pitää istua ja millä lailla jalat tulee asettaa rahille. Työpaikan kyykyttäjä yritti samaa. Pohdin vaan, onko kovinkin yleistä, että halutaan hallita jopa sitä kehon asentoa, mihin ei normi ihmisellä tule edes mieleen puuttua, miten joku nyt sohvalla istuu. Kyllähän ihminen itse tietää miten haluaa istua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Sun mies kuulostaa enemmänkin aspergerilta, mikä taas ei liity näihin moniin esimerkkeihin mitenkään. Aspergerit on sosiaalisesti kömpelöitä ja monesti eivät tosiaan ymmärrä sitä normaalia ihmissuhteiden dynamiikkaa. Nää esimerkit täällä on pääasiassa luonnevikaisten/narsistin/muuten vaan vallankäyttäjien tekemisiä.
Joo se on sellanen semi-assi, mainio ukko. Mutta sitä mä meinasinkin, että jos se nyt lähtisi deittailemaan naisia niin moni saattaisi tulkita sen käytöksen narsistiseksi, testaavaksi, luonnevikaiseksi. Ei ehkä tulis toisia treffejä..
Mutta sitten kun tutustuu niin tajuaa että aaaa, ei tää olekkaan jotain koulutusta ja testaamista, se on vaan "outo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Sun mies kuulostaa enemmänkin aspergerilta, mikä taas ei liity näihin moniin esimerkkeihin mitenkään. Aspergerit on sosiaalisesti kömpelöitä ja monesti eivät tosiaan ymmärrä sitä normaalia ihmissuhteiden dynamiikkaa. Nää esimerkit täällä on pääasiassa luonnevikaisten/narsistin/muuten vaan vallankäyttäjien tekemisiä.
Joo se on sellanen semi-assi, mainio ukko. Mutta sitä mä meinasinkin, että jos se nyt lähtisi deittailemaan naisia niin moni saattaisi tulkita sen käytöksen narsistiseksi, testaavaksi, luonnevikaiseksi. Ei ehkä tulis toisia treffejä..
Mutta sitten kun tutustuu niin tajuaa että aaaa, ei tää olekkaan jotain koulutusta ja testaamista, se on vaan "outo".
Olen eri.
Siksipä on tärkeä tutustua, johtuuko se käytös luonneviasta vai jostakin muusta, kuten miehesi tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Sun mies kuulostaa enemmänkin aspergerilta, mikä taas ei liity näihin moniin esimerkkeihin mitenkään. Aspergerit on sosiaalisesti kömpelöitä ja monesti eivät tosiaan ymmärrä sitä normaalia ihmissuhteiden dynamiikkaa. Nää esimerkit täällä on pääasiassa luonnevikaisten/narsistin/muuten vaan vallankäyttäjien tekemisiä.
Joo se on sellanen semi-assi, mainio ukko. Mutta sitä mä meinasinkin, että jos se nyt lähtisi deittailemaan naisia niin moni saattaisi tulkita sen käytöksen narsistiseksi, testaavaksi, luonnevikaiseksi. Ei ehkä tulis toisia treffejä..
Mutta sitten kun tutustuu niin tajuaa että aaaa, ei tää olekkaan jotain koulutusta ja testaamista, se on vaan "outo".
Tämän vuoksi jokaisella, joka deittailun haluaa aloittaa, pitäisi olla riittävän hyvä itsetuntemus ja myös kyky reflektoida omaa käytöstään. On ihan ok, jos tiedostaa, että sosiaalinen kanssakäyminen ei ole itselle vahvin osa-alue mutta että haluaa silti kehittää taitojaan sillä saralla. Ei pelkästään seurustelukumppanin saamisen takia vaan sen vuoksi, että se sujuvoittaa vuorovaikutustilanteita ja elämää yleensäkin huomattavasti. Muuten voi tosiaan sattua noita ikäviä väärinkäsityksiä. Esimerkiksi tuo, että asperger sekoitetaan narsismiin, on kuulemani mukaan yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Mahdat olla itsekin autismin kirjolla, jos et ymmärrä eroa oman miehesi ja ketjussa kuvattujen hyypiöiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä voisin kirjoittaa tänne monta juttua omasta miehestäni :D se on pikkasen.. tai vähän enemmänkin, sosiaalisesti kömpelö ja vähän neuroottinenkin. Eli sille voi olla jotkut pienet yksityiskohdat tosi tärkeitä ja ei aina tajua ettei se ole muiden asia tai ongelma. Lisäksi se töksäyttelee ääneen "hölmöjä" juttuja, muttei tarkoita sillä pahaa tai testaa mitään. Mä välillä pöydän alla potkasen nilkkaan, jos se sanoo jotain aivan älytöntä muille.
Jos se nyt alkaisi deittaamaan naisia niin siitä sais tänne monta tarinaa. Ihmiset helposti tulkitsee toisen outouksia jotenkin tarkoituksellisina tai ilkeinä..Jotain esimerkkejä:
-Kaikkeen on sääntöjä tai se oikea/ainoa/paras tapa tehdä se. Miten tiskit laitetaan koneeseen, miten lusikat asetetaan kaappiin, miten sukat järjestetään, autoon laitetaan ilmastointi, imuroidaan... kaikkeen sillä ois tarjota vähintään 10min koulutus.
-Se tietää olevansa ennakkoluuloinen naisista, esim ettei naiset osais ajaa yhtä hyvin kun miehet yms miljoona asiaa. Ja ettei se pidä paikkaansa, vaan on kasvatettu siihen. Mutta ei tajua että yleensä näitä huonoja asenteita hävetään, niitä ei esitellä ja selitetä puolituntemattomille. Vaikka tapaa mun kaverin ekaa kertaa ja selittää heti alkuun "aaa toi on sun honda? Mähän oisin nuorena sanonut että miten faijas on uskaltanut lainata autoa, kuitenkin naarmutat pysäköidessä. En enää, mutta sellastakin ennen ajattelin että blaa blaa blaa". Se on siis rehellinen kaikista omista huonoista puolistaan, eikä osaa sitä normaalia sosiaalista tanssia, jossa ENSIN näytetään hyviä puolia ja vähitellen tutustutaan enemmän.
-Rakastaa väittelyä. Ei tajua että todella monet muut ahdistuu, välttelee, hiljenee ja kokee väittelyn lähes riitelynä ja epäsopivana. Väittelee mielellään ihan puolituttujenkin kanssa, tai vaikka sen mun kaverin kanssa jonka tapaa ekaa kertaa. Eikä mikään aihe tunnu olevan liian arka.Mutta silti, se on just paras tyyppi. Mä vaan nauran, tai siis me nauretaan näille yhdessä. Kyl se sit yleensä hoksaa kun mä selitän asioita muiden näkövinkkelistä. Ja erilaisuus on vaan rikkaus, mun mielestä on siistiä kun se on niin rehellinen ja aito.
Mahdat olla itsekin autismin kirjolla, jos et ymmärrä eroa oman miehesi ja ketjussa kuvattujen hyypiöiden välillä.
No ei nyt tarvitse suuttua sentään. Täällä on monen monta erilaista tarinaa. Osassa käytös vaikuttaa hyvin julmalta, tarkoitus kyykyttää tms. Osasta tarinoista tulee mieleen oma ukkokulta, että sekin saattais tehdä vastaavaa ja joku voisi TULKITA sen narsistiseksi kyykytykseksi. Enkä mä halunnut loukata, jos sulla on vaikka ikäviä kokemuksia, en vähättele niitä. Minä kerron että mieheni käytös on joskus aika älytöntä tavallisen ihmisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni nykymies on suureen ääneen suvaitsevainen tasa-arvon kannattaja, mutta tosielämä sen sitten paljastaa onko tämä vain silmän lumetta ja kyse miehen omasta mielikuvasta itsestään naisten ”pelastajana”.
Jos nainen on eri mieltä, toimii omalla tavallaan, tuntuu osassa miehiä heräävän sellainen nyrkin ja hellan väliin junttaava patriarkka, eli ei sitä tasa-arvoa käytännössä kannatetakkaan?
Naisella ei saakaan olla omia tapoja, omaa mieltä. Kaikissa toimissa tulee mennä miehen mielen mukana tai alkaa koulutus sessiot. Aika kaukana ollaan käytännön tasa-arvosta vielä. - Osan kohdalla, ei kaikkien!
Onpa ollut tosi silmiä avaavaa lukea näitä, koska vaikka mitään suuren suurta ei ole tapahtunut, tunnistan edellisen seurustelukumppanini näistä! En silloin tajunnut, nuorena, että tyyppihän on ihan lahopää, ja olin hirveän surullinen ja näin painajaisia monta vuotta, kun tämä "ihana mies" jätti ja otti toisen tilalle. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän kauhistelen, että ei perklllllle mikä jätkä!
Hänkin oli mitä ihanin ja olevinaan ainakin herrasmies, mutta hänestä oli täysin sopivaa
- päättää mitä me tehdään
- kertoa olevansa tosi spontaani ja rakastavansa esimerkiksi kaupunkiseikkailuja. Kun sitten tehtiin näin, alkoi koulutus ja napina siitä, että pitäisi olla suunnitelmat eikä päättömästi vaan harhailla.
- arvostella minun elämänkatsomustani ja kun pahoitin mieleni niin, että aloin itkeä (koska hän halunnut väitellä, enkä ollut vaihtamassa elämänkatsomustani hänen takiaan) hän nirppanokkaisesti tuhisi, että ei ole hänen ongelmansa, olen tyhmä, se hänen näkemyksensä on nyt se oikea ja piste.
- päättää minun puolesta, että minä haluan samaa kuin hän eli omakotitalon, lapsia, 8-16 työn ja tietyt harrastukset, kuten hän itsekin haluaa. Mikään muu tapa elää ei ole oikea.
- kouluttaa minusta avomielisempää kun olin sitä mieltä, että 15v. tytölle ei tartte ostaa kossupulloa, jolla kännätä ja saattaa itsensä kännissä vaaraan
- eksyttää minut sukulaisensa häissä ja jättää minut yksin koko päiväksi, sekä ilkkua kun tanssit alkoivat, että "No nii, sinäki haluat tanssia, ihan varmana haluat" ja lähti kännäämään kavereidensa kanssa
- nyrjäytin nilkkani hänen luonaan ja tyyppi ei auttanut minua kertaakaan. Silmiään vaan pyöritteli ja huokaili. Tuhisi kivuilleni, ettei hän voi niille mitään. Omat sisaruksensa ja vanhempansa olivat ihan yhtä pällejä ja sain olla epäillyn murtuman kanssa heillä viikonlopun, kunnes isä jalomielisesti heitti minut sairaalaan 50km päähän kun hänellä itsellään oli asiaa sinne. (Eli ei omena ollut pudonnut kauas puusta)
- ei halunnut lohduttaa minua juhlissa, jossa itse pahoitti mieleni, koska "sitten muut alkavat puhua, että mitähän noi tekee!" vaikka kaikki tiesivät, että seurustelemme
- jätti minut keikan jälkeen yksin, koska löysi hauskemman naisen, jonka kanssa jutella koko kotimatkamme
- keskittyi seksissä vaan omiin orgasmeihinsa. Muistan saaneeni ehkä 2 kertaa sen 1,5v aikana mitä olimme yhdessä.
Aivan kammo jätkä! Tekisi mieli askarrella voodonukke ja antaa vähän neulaterapiaa herralle lol.
Tietääpähän nyt, mihin ei enää sekaannu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni nykymies on suureen ääneen suvaitsevainen tasa-arvon kannattaja, mutta tosielämä sen sitten paljastaa onko tämä vain silmän lumetta ja kyse miehen omasta mielikuvasta itsestään naisten ”pelastajana”.
Jos nainen on eri mieltä, toimii omalla tavallaan, tuntuu osassa miehiä heräävän sellainen nyrkin ja hellan väliin junttaava patriarkka, eli ei sitä tasa-arvoa käytännössä kannatetakkaan?
Naisella ei saakaan olla omia tapoja, omaa mieltä. Kaikissa toimissa tulee mennä miehen mielen mukana tai alkaa koulutus sessiot. Aika kaukana ollaan käytännön tasa-arvosta vielä. - Osan kohdalla, ei kaikkien!
Onpa ollut tosi silmiä avaavaa lukea näitä, koska vaikka mitään suuren suurta ei ole tapahtunut, tunnistan edellisen seurustelukumppanini näistä! En silloin tajunnut, nuorena, että tyyppihän on ihan lahopää, ja olin hirveän surullinen ja näin painajaisia monta vuotta, kun tämä "ihana mies" jätti ja otti toisen tilalle. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän kauhistelen, että ei perklllllle mikä jätkä!
Hänkin oli mitä ihanin ja olevinaan ainakin herrasmies, mutta hänestä oli täysin sopivaa
- päättää mitä me tehdään
- kertoa olevansa tosi spontaani ja rakastavansa esimerkiksi kaupunkiseikkailuja. Kun sitten tehtiin näin, alkoi koulutus ja napina siitä, että pitäisi olla suunnitelmat eikä päättömästi vaan harhailla.
- arvostella minun elämänkatsomustani ja kun pahoitin mieleni niin, että aloin itkeä (koska hän halunnut väitellä, enkä ollut vaihtamassa elämänkatsomustani hänen takiaan) hän nirppanokkaisesti tuhisi, että ei ole hänen ongelmansa, olen tyhmä, se hänen näkemyksensä on nyt se oikea ja piste.
- päättää minun puolesta, että minä haluan samaa kuin hän eli omakotitalon, lapsia, 8-16 työn ja tietyt harrastukset, kuten hän itsekin haluaa. Mikään muu tapa elää ei ole oikea.
- kouluttaa minusta avomielisempää kun olin sitä mieltä, että 15v. tytölle ei tartte ostaa kossupulloa, jolla kännätä ja saattaa itsensä kännissä vaaraan
- eksyttää minut sukulaisensa häissä ja jättää minut yksin koko päiväksi, sekä ilkkua kun tanssit alkoivat, että "No nii, sinäki haluat tanssia, ihan varmana haluat" ja lähti kännäämään kavereidensa kanssa
- nyrjäytin nilkkani hänen luonaan ja tyyppi ei auttanut minua kertaakaan. Silmiään vaan pyöritteli ja huokaili. Tuhisi kivuilleni, ettei hän voi niille mitään. Omat sisaruksensa ja vanhempansa olivat ihan yhtä pällejä ja sain olla epäillyn murtuman kanssa heillä viikonlopun, kunnes isä jalomielisesti heitti minut sairaalaan 50km päähän kun hänellä itsellään oli asiaa sinne. (Eli ei omena ollut pudonnut kauas puusta)
- ei halunnut lohduttaa minua juhlissa, jossa itse pahoitti mieleni, koska "sitten muut alkavat puhua, että mitähän noi tekee!" vaikka kaikki tiesivät, että seurustelemme
- jätti minut keikan jälkeen yksin, koska löysi hauskemman naisen, jonka kanssa jutella koko kotimatkamme
- keskittyi seksissä vaan omiin orgasmeihinsa. Muistan saaneeni ehkä 2 kertaa sen 1,5v aikana mitä olimme yhdessä.
Aivan kammo jätkä! Tekisi mieli askarrella voodonukke ja antaa vähän neulaterapiaa herralle lol.
Tietääpähän nyt, mihin ei enää sekaannu
😂 tuo pällit sukulaiset ei ole yhtään sen fiksumpia...
Näitä saa ihmetellä, olisko ollut sama meno, jos joku saa sydänkohtauksen? Että soitellaan ambulanssia sitten, kun tulee tarvetta ottaa puhelinta muutenkin esiin? ”Eipä sitä mittää turhia taskusta puhelimia kaivella ei.”
On niin käsittämätöntä toimintaa, että ei viedä samantien lääkäriin, sairasta, sairasta vallankäyttöä, kun toinen on avuton. Kertoo paljon ihmisestä ja suvusta, sadismiahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut miehen kanssa minkäänlaisessa suhteessa töiden ulkopuolella, mutta hän kuului töissä kanssani samaan kuuden hlön tiimiin. Olin tiimin ainoa nainen. Mies yritti kontrolloida pukeutumistani, kampaustani ja meikkaamistani, vaikka olimme työssä, jossa ulkonäöllä ei ollut merkitystä. Pukeuduin töihin siististi, pidän huolta itsestäni, eikä ulkonäköni poikkea valtavirrasta. Ulkonäköni kontrollointi oli vallan käyttöä.
Mies halusi myös, että häntä puhutellaan tietyllä tavalla, vaikkei hän ollut esimiesasemassa silloin. Hän esiintyi hyvin länsimaalaistuneena ja avarakatseisena, mutta nainen, joka pärjäsi hyvin työssään eikä kumarrellut häntä, oli liikaa hänen itsetunnolleen, joten hän alkoi huomauttelemaan jokaisesta tekemästäni asiasta: siitä, kuinka paperit ovat työpöydälläni, siitä kuinka lounasruokalassa asettelen aterimet tarjoittimelle, siitä millaista autoa ajan jne. Eräänä iltana kotona tajusin, etten osannut rentoutua vaan tunsin miehen arvostelevan katseen seuraavan minua.
Oman mielenterveyden vuoksi etsin uuden työpaikan ja vaivihkaa vaihdoin taloa. Tiedän, että hän hiillosti minut ulos, mutta en nostanut meteliä, koska tiesin, että yksi työllistetty pakolaistaustainen henkilö oli työpaikan imagolle niin tärkeä, että hänelle oli eri säännöt kuin muille.
Pari vuotta myöhemmin törmäsin muihin vanhoihin tiimiläisiin, jotka kertoivat, että tämä kontrolloija-mies oli irtisanottu, koska hän ei selviytynyt töistään.
Toivottavasti en kohtaa häntä koskaan, missään.
Tapailin nuorena poikaa, joka kaiken jälkeen kiisti minkäänlaisen tapailun, vaikka suutelimme, harrastimme seksiä ja käyttäydyimme kuin pariskunta. Jälkeenpäin kyllä tajusin, että kyseessä oli hyvin narsistinen ihminen, varsinkin kun hän mustamaalasi minua yhteisille kavereille ja olen hänen mielestään edelleen hullu.
Yksi testeistä: kaveriporukka halusi ostaa minulle synttärilahjan. Suurin osa porukasta oli tyttöjä ja he ehdottivat jotain korua, mutta tämä poika tietenkin jyräsi muiden mielipiteet ja sain lahjaksi Rubikin kuution, jotta olisin voinut todistaa älykkyyteni hänelle. En suuttunut, vähän nauroin miten typerä lahja, ja tästäkös narsku veti kilarit. Ei tietenkään muiden edessä tehnyt muuta kuin jankannut että jos en ratkaise kuutiota, en ole älykäs. En suostunut. Kahdestaan kyllä haukkui minut ja jälkeenpäin vielä useaan kertaan. Heitin kuution roskiin.
Ikävä kyllä tuo ei ollut ainoa testi ja suhde kesti yli vuoden. Minulla olisi paljon kerrottavaa, mutta osa on niin rankkoja, että edelleen kamppailen mielenterveyteni kanssa enkä tällä hetkellä jaksa palata niihin aikoihin. Mutta tuolle kuutiolle voin nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni nykymies on suureen ääneen suvaitsevainen tasa-arvon kannattaja, mutta tosielämä sen sitten paljastaa onko tämä vain silmän lumetta ja kyse miehen omasta mielikuvasta itsestään naisten ”pelastajana”.
Jos nainen on eri mieltä, toimii omalla tavallaan, tuntuu osassa miehiä heräävän sellainen nyrkin ja hellan väliin junttaava patriarkka, eli ei sitä tasa-arvoa käytännössä kannatetakkaan?
Naisella ei saakaan olla omia tapoja, omaa mieltä. Kaikissa toimissa tulee mennä miehen mielen mukana tai alkaa koulutus sessiot. Aika kaukana ollaan käytännön tasa-arvosta vielä. - Osan kohdalla, ei kaikkien!
Onpa ollut tosi silmiä avaavaa lukea näitä, koska vaikka mitään suuren suurta ei ole tapahtunut, tunnistan edellisen seurustelukumppanini näistä! En silloin tajunnut, nuorena, että tyyppihän on ihan lahopää, ja olin hirveän surullinen ja näin painajaisia monta vuotta, kun tämä "ihana mies" jätti ja otti toisen tilalle. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän kauhistelen, että ei perklllllle mikä jätkä!
Hänkin oli mitä ihanin ja olevinaan ainakin herrasmies, mutta hänestä oli täysin sopivaa
- päättää mitä me tehdään
- kertoa olevansa tosi spontaani ja rakastavansa esimerkiksi kaupunkiseikkailuja. Kun sitten tehtiin näin, alkoi koulutus ja napina siitä, että pitäisi olla suunnitelmat eikä päättömästi vaan harhailla.
- arvostella minun elämänkatsomustani ja kun pahoitin mieleni niin, että aloin itkeä (koska hän halunnut väitellä, enkä ollut vaihtamassa elämänkatsomustani hänen takiaan) hän nirppanokkaisesti tuhisi, että ei ole hänen ongelmansa, olen tyhmä, se hänen näkemyksensä on nyt se oikea ja piste.
- päättää minun puolesta, että minä haluan samaa kuin hän eli omakotitalon, lapsia, 8-16 työn ja tietyt harrastukset, kuten hän itsekin haluaa. Mikään muu tapa elää ei ole oikea.
- kouluttaa minusta avomielisempää kun olin sitä mieltä, että 15v. tytölle ei tartte ostaa kossupulloa, jolla kännätä ja saattaa itsensä kännissä vaaraan
- eksyttää minut sukulaisensa häissä ja jättää minut yksin koko päiväksi, sekä ilkkua kun tanssit alkoivat, että "No nii, sinäki haluat tanssia, ihan varmana haluat" ja lähti kännäämään kavereidensa kanssa
- nyrjäytin nilkkani hänen luonaan ja tyyppi ei auttanut minua kertaakaan. Silmiään vaan pyöritteli ja huokaili. Tuhisi kivuilleni, ettei hän voi niille mitään. Omat sisaruksensa ja vanhempansa olivat ihan yhtä pällejä ja sain olla epäillyn murtuman kanssa heillä viikonlopun, kunnes isä jalomielisesti heitti minut sairaalaan 50km päähän kun hänellä itsellään oli asiaa sinne. (Eli ei omena ollut pudonnut kauas puusta)
- ei halunnut lohduttaa minua juhlissa, jossa itse pahoitti mieleni, koska "sitten muut alkavat puhua, että mitähän noi tekee!" vaikka kaikki tiesivät, että seurustelemme
- jätti minut keikan jälkeen yksin, koska löysi hauskemman naisen, jonka kanssa jutella koko kotimatkamme
- keskittyi seksissä vaan omiin orgasmeihinsa. Muistan saaneeni ehkä 2 kertaa sen 1,5v aikana mitä olimme yhdessä.
Aivan kammo jätkä! Tekisi mieli askarrella voodonukke ja antaa vähän neulaterapiaa herralle lol.
Tietääpähän nyt, mihin ei enää sekaannu😂 tuo pällit sukulaiset ei ole yhtään sen fiksumpia...
Näitä saa ihmetellä, olisko ollut sama meno, jos joku saa sydänkohtauksen? Että soitellaan ambulanssia sitten, kun tulee tarvetta ottaa puhelinta muutenkin esiin? ”Eipä sitä mittää turhia taskusta puhelimia kaivella ei.”
On niin käsittämätöntä toimintaa, että ei viedä samantien lääkäriin, sairasta, sairasta vallankäyttöä, kun toinen on avuton. Kertoo paljon ihmisestä ja suvusta, sadismiahan tuo on.
Arvaapa, mikä oli koko "ei viedä sua lääkäriin, vaikka sulla voi olla murtunut nilkka ja saat muuten itse hyppiä täällä yhdellä jalalla ympäri asuntoa"-meiningissä oli parasta?
Perheen äiti oli sairaanhoitaja.
Tykkään pelata pleikkarilla, erityisesti Tekkeniä (mätkintä). En ole mikään taituri enkä pelaa kilpailumielellä. Kunhan mätkin menemään ja pidän hauskaa ja nautin grafiikoista ja pelimusiikista. Minulla oli vähän aikaa tapailusuhde tyypin kanssa, joka yritti koulia minusta parempaa pelaajaa ihan puhtaasti nöyryyttämällä. Halusi aina, että pelataan toisiamme vastaan, vaikka sanoin, etten pelaa kisaotteluita ketään vastaan, haluan, että pelataan yhdessä. No ei käy ja mätki minut jokaisessa ottelussa 6-0 typerä virne naamallaan, että kun hän on nyt niin hyvä ja taitava, sinä et ole, pitäisi opetella pelimekaniikka paremmin ja taktikoida. Just silleen, että naiset ne ei osaa pelata, ei varsinkaan mitään tappelupelejä. Hän osaa piestä minut millä tahansa hahmolla ja minä en pärjää edes omilla suosikeillani, että et sinä mitään osaa pelata.
Eipä tullut pelattua tyypin kanssa paria kertaa enempää. Tyyppi sai lähteä, peli jäi. Edelleen pelaan, myös sitä Tekkeniä melkein 20v. myöhemmin
N40.
Mistä te näitä miehiä löydätte? Ihan kipeitä juttuja... Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään tapailemani mies ei ole sellaista tehnyt. Sen sijaan yhden tapailemani miehen kaveri jostain ihmeen syystä yritti jatkuvasti nokitella, arvostella ja "opastaa". Olisi pitänyt mun kuulemma pukeutua naisellisemmin ja olla muutenkin "enemmän sellainen kuin muut naiset ". Olin omituinen, kun harrastan moottoroituja ajoneuvoja ja olen miesvaltaisella alalla. Tyyppi arvosteli kaikkia mun mielipiteitä ja mieltymyksiä - kaikista pahinta oli, jos en valinnut jotain ääripäätä. Olin kuulemma kykenemätön päättämään mieltäni, kun en olekaan ateisti tai uskovainen vaan agnostikko ja kun pidän sekä raskaammasta musiikista että tanssimusiikista. Sama tyyppi oli päällisin puolin ns hauska seuramies, mutta ainakin mua yritti kyykyttää parhaansa mukaan.
Joskus myöhemmin törmäsin sattunalta tähän tapailemaani mieheen ja vaihdettiin kuulumisia. Hauska yksityiskohta on se, että tämä mies erikseen vielä mainitsi ettei ole ollut pariin vuoteen tekemisissä tämän kaverin (tai siis entisen) kanssa. Kai sitä kadutti että ei ollut koskaan pistänyt ns kaveriaan aisoihin tai oli hengaillu sellaisen kanssa.
Tuosta agnostikosta sen verran, että se ei ole mikään välimuoto. Jumalaan uskominen on mustavalkoinen asia, joko uskot tai et. Agnostikko tarkoittaa vain sitä, että ei ole varmaa tietoa asiasta ja siksi suurin osa sekä uskovaisista että ateisteista on agnostikkoja.
Epäolennaista lähteä jankkaamaan tuollaista tässä ketjussa. Mutta kaikesta huolimatta kaikki kolmehan ovat uskon asioita. 1. Uskot että Jumala on olemassa 2. Uskotko että Jumalaa ei ole olemassa3. Uskot että ihmisen kapasiteetti tietää tällaisesta asiasta ei ole riittävä ja kumpi tahansa vaihtoehto on yhtä paljon mahdollista.
Kaikissa on kyse uskon asiasta, sillä tieteellistä näyttöä ei ole kenenkään mallista.Henkilökohtaiset uskon tai uskonnottomuuden kriisit ei ole sama asia. Yksikään uskovaiseksi itsensä mieltävät ei uskonkriisitä huolimatta koskaan mieltäsi itseään agnostikoksi enkä tiedä yhtään ateistia, joka myöntäisi olevansa itseasiassa agnostikko (paitsi jos on niin nuori ettei tiedä sellaisenkin olevan mahdollista).
Se "päättämättömän välimuoto " ei ole mun mielessä mikään välimuoto, vaan ainoa oikea katsomus (minulle). Dissaajamies vain on eri mieltä, koska on vain mustaa ja valkoista ja ääripäitä, kaksi vaihtoehtoa joista pitää päättää. Joillekin se kolmas vaihtoehto ei vaan onnistu mahtumaan aivoihin.
Dissaajamies saattoi olla väärässä muissa asioissa, mutta tämä on oikeasti joko-tai -kysymys. Jos et usko jumalaan, olet määritelmällisesti ateisti. Jos uskot, olet uskovainen. Sillä ei ole väliä että mitä muita tuntemuksia sinulla asiaan liittyen on.
Minä taas en ainakaan muista kohdanneeni ketään, joka ei olisi agnostikko. Sellainen henkilö nimittäin väittäisi tietävänsä varmasti, että jumala on olemassa tai että ei ole. Uskovaisetkaan harvoin sanovat että heillä on varma tieto jumalan olemassaolosta. Kysehän on nimenomaan uskosta, eikä tiedosta. Ateistikaan ei voi sanoa että jumalaa ei ihan varmasti ole olemassa, korkeintaan että todennäköisesti ei ole eikä siitä ole tieteellistä näyttöä, mutta teoriassa se on mahdotonta sulkea täysin pois.
Ihmiset vain tuppaavat ymmärtämään väärin, mitä agnostismi tarkoittaa ja luulevat että sen takana voi olla ottamatta kantaa uskomiseen, mutta näin ei ole.
Ei myöskään pääsiäispupun, lentävän spagettihirviön tai joulupukin olemattomuutta voi vaatimallasi tavalla todistaa varmuudella. Olet siis "agnostinen" myös suhteessa näihin. Itse asiassa olet "agnostinen" suhteessa jokaiseen tosiasiaväitteeseen. Siksipä sellaisella termillä ei tarkoittamassasi mielessä olekaan mitään merkitystä.
Arkikielessä "tieto" tarkoittaa juuri sellaista tietoa, jota meillä kaikilla on siitä, että pääsiäispupua ei ole olemassa, ja jota fiksuilla ihmisillä on myös siitä, että jumalia ei ole olemassa.
-Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kysyi mihin kahvilaan halusin ja kun vastasin suuttui, kuulemma oikea vastaus olisi ollut "päätä sä". Muutenkin kävi ilmi että oletti naisen olevan tahdoton lapanen ja se juttu lopahti alkuunsa.
Haha, minulla kävi juuri päinvastoin! Kysyi mihin kahvilaan halusin ja vastasin päätä sä, (minulle ei ollut mitään merkitystä paikalla, kunhan oltaisiin vaan juteltu jossain) niin mies suuttui, koska päätöksenhän pitää olla meidän yhteinen!
Miehille ei sit näemmä kelpaa mikään...
Miksi nämä jutut pitää päättää johonkin tuollaiseen loppukaneettiin? Vähentäisikö se jotenkin tarinasi arvoa, jos et pyrkisi johtamaan siitä jotain tuollaisia älyttömiä yleistyksiä?
Agnostikko ei tiedä, onko Jumalaa olemassa. Ei tarvitse edes pitää molempia vaihtoehtoja yhtä mahdollisena, kun voi vain myöntää, ettei tiedä asian laitaa. Monet ateistit sanovat olevansa varmoja, että Jumalaa ei ole, ja monet uskovaiset ovat varmoja hänen olemassaolostaan. Agnostikko on varma vain siitä, ettei tiedä miten asia on, eikä hän silloin siis usko mihinkään (... vai miten pahasti solmuun nuo käsitteet ovat saaneet pään jos ajattelee, että sekin on jotain ihmeen uskoa?). Toisista asioista tässä maailmassa nyt vain voi olla varma, esimerkiksi siitä, mitä ei tiedä. Tai siitä, että nyt ajattelen tätä asiaa (älkääkä nyt pliis tulko sanomaan että MITÄ JOS nyt vain uskonkin ajattelevani tätä asiaa?!?).
Sun mies kuulostaa enemmänkin aspergerilta, mikä taas ei liity näihin moniin esimerkkeihin mitenkään. Aspergerit on sosiaalisesti kömpelöitä ja monesti eivät tosiaan ymmärrä sitä normaalia ihmissuhteiden dynamiikkaa. Nää esimerkit täällä on pääasiassa luonnevikaisten/narsistin/muuten vaan vallankäyttäjien tekemisiä.