Muita akateemisia tai pitkän uran tehneitä työttömiä? Vertaistukea?
Olen akateemisesti koulutettu, noin 20 vuoden uran oman alan töissä arvostetuilla työnantajilla tehnyt nainen. Työtön. Eikä uutta työtä tunnu löytyvän. Joka paikkaan valtavasti hakijoita, toisaalta alan paikkoja avoinna ainakaan ilmoittelussa vähän harvemmin. Miten te muut työttömänä olevat pitkän oman alan uran tehneet aiotte toimia? Siis jos töitä ei tunnu löytyvän? Olen avoin kyllä omaa osaamista liippaaville muillekin töille ja oman alan sivusta oleville töille, mutta niihin taas tuntuu olevan paljon hakijoita sellaisista, joilla on jo paljon kokemusta juuri siitä, ja tietenkin ne ohittaa rekryissä minut.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni alkoi duunariksi. Töitä löytyy,palkka tosin pieni.
Alkoi? Meni siis uudelleen opiskelemaan vai? Miten rahoitti aikuisiällä opinnot?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni alkoi duunariksi. Töitä löytyy,palkka tosin pieni.
Alkoi? Meni siis uudelleen opiskelemaan vai? Miten rahoitti aikuisiällä opinnot?
Ap
Oli oppisopimuskoulutuksella muutaman vuoden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni alkoi duunariksi. Töitä löytyy,palkka tosin pieni.
Alkoi? Meni siis uudelleen opiskelemaan vai? Miten rahoitti aikuisiällä opinnot?
Ap
Oli oppisopimuskoulutuksella muutaman vuoden
Mielenkiintoinen, ehkä jopa hyväkin valinta. Vaikka tietenkin pienipalkkainen työ loppuelämän varmaan tökkäisisi monia, jotka ovat aiemmin saaneet vähintään keskipalkkaa. Itse vain mietin sitä, että olen 45-vuotias ja kremppaa alkaa olla, ei kestä polvet eikä selkä fyysistä työtä tai jotain kumartelua, nostelua ja sellaista. Joten onko olemassa joku duunariammatti, jossa ei tarvitse tehdä mitään fyysistä?
Ap
En ole, mutta tunnen muutaman, Helsingissä. Odottelevat rauhassa muutamankin vuoden, että uusi oman alan työ löytyy.
Nykyään on niin ettei akateeminen tutkinto ole enää mikään tae hyvästä työpaikasta, koska akateemisia ihmisiä on niin paljon ja sopivia työpaikkoja on rajallinen määrä. Minulla on takana kohta 30 vuoden pätkätyöura, jossa ei ole paljon kehumista. Työt ovat olleet laidasta laitaan ja olen tehnyt mitä olen saanut. Siis paljon sellaista, missä ei mitään akateemisia koulutuksia kysellä.
Olen aja saatossa hyväksynyt tilanteen, enkä pidä sitä enää ongelmana tai alentavana. Jos joku sopiva duuni jostain löytyy, otan sen mielelläni vastaan, vaikka ei akateeminen olisikaan.
Mitään uusia kouluja en enää tässä iässä jaksa aloitella.
Itse olen humanistiselta alalta väitellyt, jolla akateeminen ura nousi pystyyn onneksi varsin varhain. Siitä lähtien olen ollut töissä yksityisellä puolella jossa pääsen käyttämään akateemisia taitojani, eli analyyttistä silmää ja viestintää (kirjoittamista). Palkka on OK, koko ajan on mielenkintoista uutta tekemistä ja ilmapiiri on avoin ja kannustava. (Oikeastaan sääliksi käy akateemisessa maailmassa pakertavia ex-kollegoja.)
Kehottaisin sinua listaamaan vahvuutesi ja peilaamaan kokemuksiasi sitä vastaan: mitä tuot uudelle työnantajalle, miten teet heistä entistä paremman? Linkkarissa (LinkedIn) on mielenkiintoisia työpaikkoja avoinna, etenkin tuntuu että nyt kaikki verkostossa olevat kaipaavat uutta työvoimaa, joten ei muuta kuin verkot veteen! Onnea siihen!
Itse menin kauppaan töihin kun ei oman alan töitä saanut. Kunhan nyt joku työpaikka on. Siis, ap, esim kaupan kassalle varmasti pääset töihin, eikä se ole fyysisesti raskasta työtä. Itse teen muita töitä kaupassa.
Jos on opiskelukaupunki, kuten esim. Oulu, ei kaupan kassallekaan pääse. Etusijalla on opiskelijat.
Akateemisen tai korkeakoulutetun pelätään häipyvän heti, kun parempi löytyy, kun taas opiskelijat tykkää olla esim. koko opiskeluajan samassa paikassa/ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni alkoi duunariksi. Töitä löytyy,palkka tosin pieni.
Olen yrittänyt tuotakin ja hakenut mm. keittiöhommia ja kaupan kassalle. Tuloksetta. Olen kylläkin nainen.
Ja ei, en ole aloittaja, mutta toinen henkilö samassa tilanteessa.
Minkä alan duunariksi miehesi pääsi? Oliko mitään pohjaa siitä työstä?
ex-akateeminen kirjoitti:
Kehottaisin sinua listaamaan vahvuutesi ja peilaamaan kokemuksiasi sitä vastaan: mitä tuot uudelle työnantajalle, miten teet heistä entistä paremman?
Mistä hitosta sen voi tietää, miten muka tekee jostain täysin tuntemattomasta työnantajasta entistä paremman? Siellähän voi olla vaikka kuinka loisteliaita neroja nykyään töissä. En minä voi luvata, että olsiin yhtään heitä parempi.
Ilmeisesti runoilijan taidoilla ne työpaikat nykyään saadaan. Siinä kyllä voikin olla humanisti vahvoilla, kaltaiseni tiukasti asioihin pitäytyvän nörtin sijasta.
Vierailija kirjoitti:
ex-akateeminen kirjoitti:
Kehottaisin sinua listaamaan vahvuutesi ja peilaamaan kokemuksiasi sitä vastaan: mitä tuot uudelle työnantajalle, miten teet heistä entistä paremman?
Mistä hitosta sen voi tietää, miten muka tekee jostain täysin tuntemattomasta työnantajasta entistä paremman? Siellähän voi olla vaikka kuinka loisteliaita neroja nykyään töissä. En minä voi luvata, että olsiin yhtään heitä parempi.
Ilmeisesti runoilijan taidoilla ne työpaikat nykyään saadaan. Siinä kyllä voikin olla humanisti vahvoilla, kaltaiseni tiukasti asioihin pitäytyvän nörtin sijasta.
No, tuollaisella asenteella jäät sitten lähtökuoppiin ihmettelemään kun maailma menee menojaan. Lähiökapakat on täynnä kaltaisiasi itsensä rajoittajia, jotka lopulta hukkuvat itsesääliinsä ja tuopposeen.
Vaihdoin alaa. Kävin tohtorikoulutuksen jälkeen amiksen. Sain töitä, mutta palkka on todella matala. Ei toivoakaan samaan elintasoon kuin akateemisena. Työ kuitenkin mielenkiintoista, ei liian fyysistä, stressitöntä ja kollegat kivoja. Kannatti vaihtaa ainaisen apurahashown sijaan.
Mun mieheni alkoi duunariksi. Töitä löytyy,palkka tosin pieni.