Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa

Elämänsä kulkuun voi vaikuttaa. Yksi koulun tavoite on kasvattaa oppilaita kohti aktiivisen toimijan roolia omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

Asia muuten ok, mutta onko sinulla myös terveydenhuollon koulutus, kun arvioit FAS -piirteitä ja edellytyksiä oppimiselle?

On. Sairaanhoitajan. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki. Osa FAS-piirteisistä kykenee oppimaan saman kuin muut. Mutta osalla on sikiöaikana aivojen kehitys häiriintynyt niin, että fysiologisesti ei vaan kykene samaan.

Hyvä. Palataan alkuperäiseen otsikon kysymykseen. Kouluja ei valvota yhteiskunnsn toimesta mitenkään. Esimerkiksi Aluehallintovirastolla ei ole toimeenpanevaa määräysvaltaa kouluihin. Tämä on kuntien vastuulla järjestää asia. Terveys- ja sosiaalipuolella AVI voi puuttua asiaan.

Mikä on Sinun näkemyksesi otsikon kysymykseen; Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa?

Siirtääkö opettajat, joille ei ole järjestettyä valvontaa työtehtävien hoidosta asian valvotulle terveyden- ja sosiaalihuollon vastuulle - vai kertovatko työnantajalle, etteivät suoriudu työtehtävistään?

Otsikossa ei ole teknisesti ottaen kysymystä. Siinä on toteamuslause, jonka perään on laitettu kysymysmerkki. Suomen kielessä kysymyslausetta ei rakenneta noin.

Sitten. Millaista valvontaa Avien pitäisi kouluissa toteuttaa? Miten? Mikä olisi valvonnan tavoite?

Opettajan työtehtävä on opettaa ja tukea oppilaan kasvua yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Ei opettaja voi siirtää työtehtäviensä hoitoa terveys- ja sosiaalihuollolle. Miten terveys- ja sosiaalihuolto hoitaisi opettamisen?

Opettajan työtehtävä ei ole lapsen psyykkisten tai fyysisten oireiden hoito. Hänellä ei ole siihen myöskään koulutusta.

Jos oppilas on mieleltään sairas, niin hän tarvitsee ongelman hoitoon jonkun muun kuin opettajan. Opettaja voi tarjota tukea, ei hoitaa lasta kuntoon.

99 % opettajista suoriutuu työtehtävistä eli opettamisesta, kun puitteet ovat kunnossa. Opettajan työtehtävä ei ole terapoida psyykkisesti oireilevaa lasta tai hoitaa häntä.

Tutkimusten mukaan oikeinkirjoituksesta huomauttavat ovat mänttejä. Omasta taustastani johtuen en osaa suomen kieltä täydellisesti. Kiitos kuitenkin tiedosta, miten kysymys tulee rakentaa!

En voi valitettavasti auttaa työtehtäväsi hoidossa. Toistan kuitenkin sen saman, mitä aiemmin. Työtehtäväsi hoito on työnantajasi vastuulla. 99% saa opetusta ja 1% ei saa.

Eikö näistä kuuluisi esittää huoli työnantajalle? Jos koulutukseesi kuuluu terveysala ja opettaminen, se ei tarkoita että sinun tulisi pohtia työsuojelun osaamisalueen kysymyksiä. Mutta Sinun tulisi viedä asia eteenpäin, että asia tulee tietoon työnantajallesi.

Muussa tapauksessa viranomaiset LUULEVAT että opettajien työtehtävistä 100% on ok. Kysyttävää?

Linkki tutkimukseen, jossa tutkija toteaa oikeinkirjoituksesta huolehtivat äidinkielenopettajat mänteiksi, kiitos.

En pyytänyt sinulta apua työtehtävien hoidossa. Työtehtäviin kuuluu opettaminen ja oppilaiden tukeminen kasvussa yhteiskunnan jäseniksi ja yksilöiksi.

Kysyin sinulta, mitä Avien tulisi kouluissa valvoa, miten valvonta tulisi mielestäsi toteuttaa ja mikä olisi valvonnan tavoite? Kun itse sanoit, että Avien kuuluisi valvoa kouluja. Voisitko vastata kysymykseen?

Itse näen, että ratkaisu ei ole valvonta vaan pienemmät opetusryhmät ja enemmän psykologeja ym ammattilaisia kouluihin.

Onko valvonnan puuttuessa tilanne parantunut?

Itse nään, ettei ole asiani arvioida toimenpiteitä, jotka johtuvat vaikkapa yhden prosentin putoamiseen yhteiskunnan turvaverkon läpi. Tämä ei ole oikea foorumi sille keskustelulle.

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä kulkuun voi vaikuttaa. Yksi koulun tavoite on kasvattaa oppilaita kohti aktiivisen toimijan roolia omassa elämässään.

Jos tuo lukee opetussuunnitelmassa, niin ok....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te jotka sanotte että soittakaa 112. Mulla oli kerran koulussa tilanne että nuori satutti itseään, niin että vuoti verta. Soitin 112, häke jutteli hetken nuoren kanssa ja käski viedä koulun terkkarille paikkaamaan haavat. Minä vein, terkkari oli vihainen. Hänen mielestään olisi pitänyt viedä päivystykseen. Meillä ei kyllä koulusta löydy ihmistä viemään ketään päivystykseen 5km päähän, nuorella ei taksirahaa eikä häke lähetä ambulanssia, nuoren kotiväki ei tavoitettavissa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Tämä ei ole 90-luku jolloin opettaja vei oppilaan omalla autolla sairaalaan ja oli hänen kanssaan siellä 2 tuntia. Kukaan oppilas ei saa olla ilman valvontaa oppitunnin aikana, henkilökunta vedetty minimiin eikä sijaisia saa palkata, joten vaikeaksi menee. Minullakaan ei ole autoa.

Hohhoijaa. Millä ne lapset tulee kouluun tai lähtee koulusta. Käyttääkö joku taksia?

Oletko kuullut kelakyydistä? Onko sulla oma puhelin, vai koulun?

Mihin soitatte, jos lapsen pitää päästä kiireettömästi ensiapuun? Ambulanssi ainoa mahdollinen? Olisko tikasauto parempi niin pääsisi parvekkeelta kyytiintai helikopteri?

Etkö tajua? Opettajalla on 20 lasta vastuulla ja niitä ei voi jättää yksin. Jonkun muun pitäisi ottaa vastuu. Terveydenhoitajan pitäisi. Hänellä voi olla sovittu aika yhdelle oppilaalle, mutta sen voi hyvin siirtää mielummin kuin jättää 20 lasta valvomatta ja vailla opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

^ja juuri tällainen kohtaava, ymmärtävä, hyväksyvä ja kannustava asenne on se, mikä välittyy siellä arjessa ja niissä palavereissa.

Jaa-a. Olen erittäin kiitelty työssäni juuri näiden heikompien kanssa. Minusta taas tuo ajatus, että "kaikki pystyy" on tuhoisa. Lapsen rajallisuus täytyy myöntää. Suurinta tuhoa tehdään juuri sillä, että heikkoa lasta aletaan väkisin painostamaan ja luettamaan illat pitkät. Sellaiselle jo koulupäivä itsessään on vaikea, koska työskentelee koko ajan älynsä ylärajoilla, kun toisille 95% opetetusta on helppoa. Näen juuri työssäni jätkuvasti ongemia siitä, ettei hyväksytä lapsen rajallisuutta vaan kuvitellaan, että kovalla kodin tuella, kieltämällä sosiaalinen elämä ja vaatimalla yhtä ja toista tukea, aiheutetaan lapselle ahdistusta ja pelkoa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Kun parhaansa yrittää, se riittää. Tärkeintä on, että nuorella säilyy positiivinen asenne elämään, työkyky ja mielenterveys.

Ehkä alakoulussa voidaan vielä painostamalla saada tuloksia. Yläkoulussa asiat menee osalta niin paljon hilseen yli, että tavoite voi olla kutonen, hyvä asenne elämään ja tasapainoinen elämä harrastuksineen ja ystävyyssuhteineen.

Ne, joilta menee asiat yli hilseen, isille annetaan tavoitteeksi oppia hyvin sitten vaan ne ydinasiat. HOPS. Sen puitteissa on mahdollisuus saada 7-8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.

On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.

Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.

Opettajilla ja rehtorilla ei ole mitään oikeutta lapsen terveystietoihin. Eli jos lapsi on terkalle kertonut, että häntä kiusataan, ei terkka saa kertoa tästä opettajalle. Sinänsä tyhmää tämä eri ryhmien vaitiolovelvollisuus, kun käytännön yhteistyötä ei voi tehdä.

Olisiko täällä kouluterkkaa paikalla kertomassa, miksi kiusaamiskysymys liitetään oppilaan terveystietoihin, jos se on vaitiolovelvollisuuden alaista tietoa? Tässä tapauksessa siis vanhemmillekaan ei suullisesti kerottu, kirjattiin vain koneelle. Vaikka eipä sillä väliä, kuraattorikin tiesi kiusaamisesta ja silti kyseli vanhemmilta mitä tämän lapsen kanssa nyt pitäisi tehdä. Eli kodin ja koulun yhteistyö tarkoittikin sitä, että vanhemman olisi pitänyt hoitaa ajattelutyö kuraattorin puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.

On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.

Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.

Opettajilla ja rehtorilla ei ole mitään oikeutta lapsen terveystietoihin. Eli jos lapsi on terkalle kertonut, että häntä kiusataan, ei terkka saa kertoa tästä opettajalle. Sinänsä tyhmää tämä eri ryhmien vaitiolovelvollisuus, kun käytännön yhteistyötä ei voi tehdä.

Kouluterveydenhuolto on vapaaehtoista ja vain niille maksutonta, jotka kuuluvat kouluun.

Suosittelen yksityistä terveydenhuoltoa epäselvissä tapauksissa ja toimittamaan lääkärinlausunnot suoraan rehtorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä kulkuun voi vaikuttaa. Yksi koulun tavoite on kasvattaa oppilaita kohti aktiivisen toimijan roolia omassa elämässään.

Jos tuo lukee opetussuunnitelmassa, niin ok....

Monessakin kohtaa. Esim.

Perusopetus tarjoaa oppilaille mahdollisuuden osaamisen monipuoliseen kehittämiseen. Se rakentaa oppilaiden myönteistä identiteettiä ihmisinä, oppijoina ja yhteisön jäseninä. Opetus edistää osallisuutta ja kestävää elämäntapaa sekä kasvua demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyteen. Perusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen.

Perusopetuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Perusopetus kartuttaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Inhimillinen pääoma koostuu osaamisesta ja sosiaalinen pääoma ihmisten välisistä yhteyksistä, vuorovaikutuksesta ja luottamuksesta. Yhdessä ne edistävät yksilöllistä ja yhteiskunnallista hyvinvointia ja kehitystä.

Siellä on yksilöllinen kehitys, osallisuus yhteiskunnan jäsenyyteen.

Ihan lyhyesti... koulusta pois ne oppilaat, jotka syystä tai toisesta eivät kykene koulunkäyntiin ja ne koulun resurssit voisi keskittää lahjakkaisiin ja motivoituneisiin oppilaisiin samalla kun opettajat saisivat keskittyä työhönsä siihen opettamiseen tai oppilaan ohjaamiseen kuten nykyinen opetussuunnitelma asian ilmaisee. Erityisopettaja voisi sitten tukea heikompia, mutta muut voisivat mennä omiin kouluihinsa omille luokille, joissa on tarpeeksi psykiatrisia hoitajia ja vartijoita. Koulurauha lapsille ja nuorille. Aika usein opettajan resursseista 90% vie pari moniongelmallista oppilasta ja ne muut 25 saavat sen lopun 10% hyvällä tuurilla samalla kun muutama yrittää terrorisoida senkin. Ihan älytöntä nykyisin noiden muutamien oppilaiden paapominen ja resurssien järjestäminen normaalilla luokalla ja ope on se, joka palettia pyörittä oman jaksamisensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.

On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.

Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.

Opettajilla ja rehtorilla ei ole mitään oikeutta lapsen terveystietoihin. Eli jos lapsi on terkalle kertonut, että häntä kiusataan, ei terkka saa kertoa tästä opettajalle. Sinänsä tyhmää tämä eri ryhmien vaitiolovelvollisuus, kun käytännön yhteistyötä ei voi tehdä.

Olisiko täällä kouluterkkaa paikalla kertomassa, miksi kiusaamiskysymys liitetään oppilaan terveystietoihin, jos se on vaitiolovelvollisuuden alaista tietoa? Tässä tapauksessa siis vanhemmillekaan ei suullisesti kerottu, kirjattiin vain koneelle. Vaikka eipä sillä väliä, kuraattorikin tiesi kiusaamisesta ja silti kyseli vanhemmilta mitä tämän lapsen kanssa nyt pitäisi tehdä. Eli kodin ja koulun yhteistyö tarkoittikin sitä, että vanhemman olisi pitänyt hoitaa ajattelutyö kuraattorin puolesta.

Suosittelen sinullekin yksityistä terveydenhuoltoa jos on ilmeistä, ettei kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja kirjata kouluterveydenhuollossa.

Sinulla on myös mahdollisuus tarkistaa tiedot, niin kuin viranomaisen toiminnasta säädetään luovuttaa tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Ihan lyhyesti... koulusta pois ne oppilaat, jotka syystä tai toisesta eivät kykene koulunkäyntiin ja ne koulun resurssit voisi keskittää lahjakkaisiin ja motivoituneisiin oppilaisiin samalla kun opettajat saisivat keskittyä työhönsä siihen opettamiseen tai oppilaan ohjaamiseen kuten nykyinen opetussuunnitelma asian ilmaisee. Erityisopettaja voisi sitten tukea heikompia, mutta muut voisivat mennä omiin kouluihinsa omille luokille, joissa on tarpeeksi psykiatrisia hoitajia ja vartijoita. Koulurauha lapsille ja nuorille. Aika usein opettajan resursseista 90% vie pari moniongelmallista oppilasta ja ne muut 25 saavat sen lopun 10% hyvällä tuurilla samalla kun muutama yrittää terrorisoida senkin. Ihan älytöntä nykyisin noiden muutamien oppilaiden paapominen ja resurssien järjestäminen normaalilla luokalla ja ope on se, joka palettia pyörittä oman jaksamisensa mukaan.

Joo. Maailma on vain terveitä varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

Asia muuten ok, mutta onko sinulla myös terveydenhuollon koulutus, kun arvioit FAS -piirteitä ja edellytyksiä oppimiselle?

On. Sairaanhoitajan. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki. Osa FAS-piirteisistä kykenee oppimaan saman kuin muut. Mutta osalla on sikiöaikana aivojen kehitys häiriintynyt niin, että fysiologisesti ei vaan kykene samaan.

Hyvä. Palataan alkuperäiseen otsikon kysymykseen. Kouluja ei valvota yhteiskunnsn toimesta mitenkään. Esimerkiksi Aluehallintovirastolla ei ole toimeenpanevaa määräysvaltaa kouluihin. Tämä on kuntien vastuulla järjestää asia. Terveys- ja sosiaalipuolella AVI voi puuttua asiaan.

Mikä on Sinun näkemyksesi otsikon kysymykseen; Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa?

Siirtääkö opettajat, joille ei ole järjestettyä valvontaa työtehtävien hoidosta asian valvotulle terveyden- ja sosiaalihuollon vastuulle - vai kertovatko työnantajalle, etteivät suoriudu työtehtävistään?

Otsikossa ei ole teknisesti ottaen kysymystä. Siinä on toteamuslause, jonka perään on laitettu kysymysmerkki. Suomen kielessä kysymyslausetta ei rakenneta noin.

Sitten. Millaista valvontaa Avien pitäisi kouluissa toteuttaa? Miten? Mikä olisi valvonnan tavoite?

Opettajan työtehtävä on opettaa ja tukea oppilaan kasvua yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Ei opettaja voi siirtää työtehtäviensä hoitoa terveys- ja sosiaalihuollolle. Miten terveys- ja sosiaalihuolto hoitaisi opettamisen?

Opettajan työtehtävä ei ole lapsen psyykkisten tai fyysisten oireiden hoito. Hänellä ei ole siihen myöskään koulutusta.

Jos oppilas on mieleltään sairas, niin hän tarvitsee ongelman hoitoon jonkun muun kuin opettajan. Opettaja voi tarjota tukea, ei hoitaa lasta kuntoon.

99 % opettajista suoriutuu työtehtävistä eli opettamisesta, kun puitteet ovat kunnossa. Opettajan työtehtävä ei ole terapoida psyykkisesti oireilevaa lasta tai hoitaa häntä.

Tutkimusten mukaan oikeinkirjoituksesta huomauttavat ovat mänttejä. Omasta taustastani johtuen en osaa suomen kieltä täydellisesti. Kiitos kuitenkin tiedosta, miten kysymys tulee rakentaa!

En voi valitettavasti auttaa työtehtäväsi hoidossa. Toistan kuitenkin sen saman, mitä aiemmin. Työtehtäväsi hoito on työnantajasi vastuulla. 99% saa opetusta ja 1% ei saa.

Eikö näistä kuuluisi esittää huoli työnantajalle? Jos koulutukseesi kuuluu terveysala ja opettaminen, se ei tarkoita että sinun tulisi pohtia työsuojelun osaamisalueen kysymyksiä. Mutta Sinun tulisi viedä asia eteenpäin, että asia tulee tietoon työnantajallesi.

Muussa tapauksessa viranomaiset LUULEVAT että opettajien työtehtävistä 100% on ok. Kysyttävää?

Linkki tutkimukseen, jossa tutkija toteaa oikeinkirjoituksesta huolehtivat äidinkielenopettajat mänteiksi, kiitos.

En pyytänyt sinulta apua työtehtävien hoidossa. Työtehtäviin kuuluu opettaminen ja oppilaiden tukeminen kasvussa yhteiskunnan jäseniksi ja yksilöiksi.

Kysyin sinulta, mitä Avien tulisi kouluissa valvoa, miten valvonta tulisi mielestäsi toteuttaa ja mikä olisi valvonnan tavoite? Kun itse sanoit, että Avien kuuluisi valvoa kouluja. Voisitko vastata kysymykseen?

Itse näen, että ratkaisu ei ole valvonta vaan pienemmät opetusryhmät ja enemmän psykologeja ym ammattilaisia kouluihin.

Onko valvonnan puuttuessa tilanne parantunut?

Itse nään, ettei ole asiani arvioida toimenpiteitä, jotka johtuvat vaikkapa yhden prosentin putoamiseen yhteiskunnan turvaverkon läpi. Tämä ei ole oikea foorumi sille keskustelulle.

Aloitat keskustelun ja vaadit Avien valvontaa. Sitten sinusta tämä ei olekaan oikea foorumi keskustelulle etkä osaa perustella, miksi Avien tulisi valvoa ja mitä hyötyä siitä olisi?

Joopa joo.

Vähän kuin sanoisi, että lisää suklaapatukoita kouluruokailuun ja ongelmat hoituu sillä. Ja jos joku kysyy, mitä se sitten auttaisi, niin sanot, että onko suklaapatukoiden puuttuessa tilanne parantunut. Esität kehäpäätelmän.

Säälittävää. Sinun on turha kommentoida enää, en haaskaa aikaa sinun kommentteihisi tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmalliset tapaukset harvoin ovat pelkästään hauraita. Todennäköisesti niitä ongelmia on oireiltu väkivaltaisella, häiritsevällä ja kiusaavalla toiminnalla. Hauraita ollaan sitten siinä vaiheessa, kun on iso palaveri ja huone täynnä aikuisia eikä niitä yllyttäjiä löydy samasta huoneesta.

Esim. oma hauras oppilaani ehti ennen tällaista isoa palaveria kaataa kaikki koulukäytävien roskikset, kaataa välipala-automaatin ja tönäistä pienempää oppilasta niin, että tämä kaatui ja sai naarmuja. Siinä kun vein yhtä terveydenhoitajalle ja yritin samalla puhumalla saada tätä haurasta oppilasta rauhoittumaan, saatoin sanoa muutaman tiukankin sanan. Palaverissa totesin ehkä turhan tiukasti, ettei meillä koulussa ole tarpeeksi resursseja tukea tällaista oppilasta ja pitää samalla muut turvassa. Papereihin kirjattiin, että luokanvalvoja ei kannusta tarpeeksi.

Tämä oppilas siirrettiin sitten toiselle luokalle (kun ongelmahan oli siinä, että opettaja ei ollut tarpeeksi kannustava), jossa ensimmäisenä päivänään pahoinpiteli toisen oppilaan, ja käytiin sitten oikeutta siitä, miksi koulu ei toiminut selvästi väkivaltaisen oppilaan suhteen toisin. Miksi vain siirrettiin toiselle luokalle?

Joskus - aika usein - tarinoilla on toinen puoli. Jos tuetaan haurasta oppilasta ja kannustetaan, mahdollistetaan samalla jonkun toisen pahoinpitely. Onko siis niin, että moniongelmallisen oikeudet käydä koulua ovat suuremmat kuin muiden tavallisten olla turvassa?

Niin miten se tiukka asenne palaverissa siis auttoikaan?

Siten, etten minä ollut siinä syytettyjen penkillä vaan valitettavasti uusi opettaja ja rehtori. Sosiaalitoimea ei syytetty mistään, vaikka päätös oli heidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

^ja juuri tällainen kohtaava, ymmärtävä, hyväksyvä ja kannustava asenne on se, mikä välittyy siellä arjessa ja niissä palavereissa.

Jaa-a. Olen erittäin kiitelty työssäni juuri näiden heikompien kanssa. Minusta taas tuo ajatus, että "kaikki pystyy" on tuhoisa. Lapsen rajallisuus täytyy myöntää. Suurinta tuhoa tehdään juuri sillä, että heikkoa lasta aletaan väkisin painostamaan ja luettamaan illat pitkät. Sellaiselle jo koulupäivä itsessään on vaikea, koska työskentelee koko ajan älynsä ylärajoilla, kun toisille 95% opetetusta on helppoa. Näen juuri työssäni jätkuvasti ongemia siitä, ettei hyväksytä lapsen rajallisuutta vaan kuvitellaan, että kovalla kodin tuella, kieltämällä sosiaalinen elämä ja vaatimalla yhtä ja toista tukea, aiheutetaan lapselle ahdistusta ja pelkoa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Kun parhaansa yrittää, se riittää. Tärkeintä on, että nuorella säilyy positiivinen asenne elämään, työkyky ja mielenterveys.

Ehkä alakoulussa voidaan vielä painostamalla saada tuloksia. Yläkoulussa asiat menee osalta niin paljon hilseen yli, että tavoite voi olla kutonen, hyvä asenne elämään ja tasapainoinen elämä harrastuksineen ja ystävyyssuhteineen.

Ne, joilta menee asiat yli hilseen, isille annetaan tavoitteeksi oppia hyvin sitten vaan ne ydinasiat. HOPS. Sen puitteissa on mahdollisuus saada 7-8.

Jotkut isit ei suoriudu edes 5:n numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmalliset tapaukset harvoin ovat pelkästään hauraita. Todennäköisesti niitä ongelmia on oireiltu väkivaltaisella, häiritsevällä ja kiusaavalla toiminnalla. Hauraita ollaan sitten siinä vaiheessa, kun on iso palaveri ja huone täynnä aikuisia eikä niitä yllyttäjiä löydy samasta huoneesta.

Esim. oma hauras oppilaani ehti ennen tällaista isoa palaveria kaataa kaikki koulukäytävien roskikset, kaataa välipala-automaatin ja tönäistä pienempää oppilasta niin, että tämä kaatui ja sai naarmuja. Siinä kun vein yhtä terveydenhoitajalle ja yritin samalla puhumalla saada tätä haurasta oppilasta rauhoittumaan, saatoin sanoa muutaman tiukankin sanan. Palaverissa totesin ehkä turhan tiukasti, ettei meillä koulussa ole tarpeeksi resursseja tukea tällaista oppilasta ja pitää samalla muut turvassa. Papereihin kirjattiin, että luokanvalvoja ei kannusta tarpeeksi.

Tämä oppilas siirrettiin sitten toiselle luokalle (kun ongelmahan oli siinä, että opettaja ei ollut tarpeeksi kannustava), jossa ensimmäisenä päivänään pahoinpiteli toisen oppilaan, ja käytiin sitten oikeutta siitä, miksi koulu ei toiminut selvästi väkivaltaisen oppilaan suhteen toisin. Miksi vain siirrettiin toiselle luokalle?

Joskus - aika usein - tarinoilla on toinen puoli. Jos tuetaan haurasta oppilasta ja kannustetaan, mahdollistetaan samalla jonkun toisen pahoinpitely. Onko siis niin, että moniongelmallisen oikeudet käydä koulua ovat suuremmat kuin muiden tavallisten olla turvassa?

Niin miten se tiukka asenne palaverissa siis auttoikaan?

Siten, etten minä ollut siinä syytettyjen penkillä vaan valitettavasti uusi opettaja ja rehtori. Sosiaalitoimea ei syytetty mistään, vaikka päätös oli heidän.

Sosiaalipuolihan piti olla vapaaehtoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan lyhyesti... koulusta pois ne oppilaat, jotka syystä tai toisesta eivät kykene koulunkäyntiin ja ne koulun resurssit voisi keskittää lahjakkaisiin ja motivoituneisiin oppilaisiin samalla kun opettajat saisivat keskittyä työhönsä siihen opettamiseen tai oppilaan ohjaamiseen kuten nykyinen opetussuunnitelma asian ilmaisee. Erityisopettaja voisi sitten tukea heikompia, mutta muut voisivat mennä omiin kouluihinsa omille luokille, joissa on tarpeeksi psykiatrisia hoitajia ja vartijoita. Koulurauha lapsille ja nuorille. Aika usein opettajan resursseista 90% vie pari moniongelmallista oppilasta ja ne muut 25 saavat sen lopun 10% hyvällä tuurilla samalla kun muutama yrittää terrorisoida senkin. Ihan älytöntä nykyisin noiden muutamien oppilaiden paapominen ja resurssien järjestäminen normaalilla luokalla ja ope on se, joka palettia pyörittä oman jaksamisensa mukaan.

Joo. Maailma on vain terveitä varten?

Sairaat eivät pärjää terveiden maailmassa ilman tukea. Opettaja ei ole se ammattilainen, joka on palkattu tukemaan ja hoitamaan sairaita. Opettaja on palkattu opettamaan niitä terveitä. Hänen koulutuksensa pohjautuu siihen, että hän opettaa terveitä (ja tähän käsitteeseen tietty sisältyy variaatioita).

Jos joku on sairas, hän tarvitsee tukea. Joku enemmän, joku vähemmän. Oikealla tuella osa sairaista voi opiskella terveiden joukossa ja ehdoilla. Muta osa sairaista ei siihen kykene. Heitä varten pitää olla omat ammattilaiset.

Ei voi olla niin, että jos luokassa on yksi jalkapuoli, jokaiselta terveeltä täytyy amputoida jalka, jotta kaikki olisi tasa-arvoisia jalkapallopelissä. Tai että terveiltä viedään oikeus pelata jalkapalloa, koska yksi ei pysty samaan suoritukseen kuin he, joskin omaa syyttään.

Lasten ja nuorten (ja aikuistenkin) pahoinvointiin koulussa ei valitettavasti taida olla tarjolla mitään yksinkertaista ratkaisua. Itse opiskeluhuollossa työskennelleenä henkilönä olen siinä mielessä hyvässä asemassa hahmottamaan tilanteita kokonaisvaltaisemmin, että yleisesti ottaen pystyn tarkastelemaan tilannetta sekä opettajien että kotiväen näkökulmasta.

Helppoa on myös syyttää aina sitä toista osapuolta. Vanhempien mielestä koulussa ei tehdä tarpeeksi lapsen auttamiseksi (tai tehdään kokonaan vääriä asioita), koulun mielestä vanhemmat eivät hoida kasvatusvelvollisuuttaan, mikä näkyy sitten lapsen rajattomana käytöksenä koulussa. Oppilashuollon mielestä (aliresurssoitu) sosiaalityö ja lastensuojelu ei hoida omaa tonttiaan ja sossu kuuluttaa että koulussa pitäisi tarjota lapsille ja nuorille psyykkistä tukea ja apua (mitä se sitten aina kullekin pyytäjälle tarkoittaa). Oman hädän keskellä on joskus vaikea nähdä tai jaksaa muistaa sitä, että asiat ovat yleensä monien eri tekijöiden summia.

Meillä on tälläkin hetkellä olemassaoleva laki, joka velvoittaisi kuntia siihen, että KAIKILLE oppilaille sekä perus- että toisella asteella olisi tarjolla riittävästi opiskeluhuollon palveluita, erityisesti tarvetta olisi psykologin osaamiselle, eli sille matalan kynnyksen ammattitaitoiselle osaamiselle. Psykologi on mielenterveyden, oppimisen sekä psyykkisen kasvun ja kehityksen asiantuntija. Mutta jos yhdellä psykologilla on vastuualueenaan useita kouluja ja tuhansia oppilaita, on aika vaikeaa pystyä antamaan yhdelle lapselle kovin tiivistä tukea kerrallaan. Julkisuudessa kuulee välillä puheenvuoroja, joissa huudetaan kouluun "ammattilaisia", siis käytännössä yleensä varmaankin toivottaisiin sairaanhoitajia auttamaan ja hoitamaan lapsia ja nuoria. Se särähtää korvaan, koska meillä on siis jo a)lainsäädäntö b)ammattitaitoisia ammattilaisia koulusssa hoitamassa asioita. Mutta jos kunnissa ei resurssoida opiskeluhuoltoon, ei sitä tukeakaan ole kouluissa saatavilla kun sitä tarvitsisi.

Jos perustason palvelut (neuvolat, perheneuvolat, perhetyö, sosiaalityö) olisivat lähtökohtaisesti kunnolla resurssoitu, ei lasten ja nuorten tilanne useinkaan pääsisi kriisiytymään niin, että usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä lähete suoraan erikoissairaanhoitoon, kun perustasolla ei ole resursseja tai aikaa ratkoa ongelmia. Eikä niitä resursseja siellä erikoissairaanhoidossa välttämättä ole yhtään sen paremmin.

Kyse on myös asenteista. Halutaanko, että koulussa _hoidetaan_ lapsia ja nuoria, siis samasta viitekehyksestä kuin terveyskeskuksissa ja sairaaloissa? Jos halutaan tehdä kouluista sekä hoitolaitoksia, että opetuslaitoksia niin silloin toki kannattaa varmaankin koettaa palkata kouluihin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lääkäreitä niin paljon kuin sielu sietää.

Nythän hallitus haluaisi siirtää oppilashuollon henkilöstön (eli psykologit ja kuraattorit) soteen, mikä käytännössä vaarantaa juuri sen kehityksen, mitä viimeisten vuosien aikana on saatu ja minkä perään aina lehtien palstoillakin rummutetaan. Että koulussa olisi opettajien tukena muuta henkilöstöä, jonka tehtävänä olisi esim. lasten ja nuorten mielenterveys-asioissa tukeminen ja varhaisen tuen tarjoaminen. Kertaan vielä: Suomessa on jo oleamssaoleva lainsäädäntö, mikä mahdollistaa oppilashuollon toteuttamisen ja avun keskittämisen juuri sinne, missä sitä tarvitaan. Mutta kun ei ole rahaa eikä riittävästi ammattilaisia toteuttamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

Asia muuten ok, mutta onko sinulla myös terveydenhuollon koulutus, kun arvioit FAS -piirteitä ja edellytyksiä oppimiselle?

On. Sairaanhoitajan. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki. Osa FAS-piirteisistä kykenee oppimaan saman kuin muut. Mutta osalla on sikiöaikana aivojen kehitys häiriintynyt niin, että fysiologisesti ei vaan kykene samaan.

Hyvä. Palataan alkuperäiseen otsikon kysymykseen. Kouluja ei valvota yhteiskunnsn toimesta mitenkään. Esimerkiksi Aluehallintovirastolla ei ole toimeenpanevaa määräysvaltaa kouluihin. Tämä on kuntien vastuulla järjestää asia. Terveys- ja sosiaalipuolella AVI voi puuttua asiaan.

Mikä on Sinun näkemyksesi otsikon kysymykseen; Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa?

Siirtääkö opettajat, joille ei ole järjestettyä valvontaa työtehtävien hoidosta asian valvotulle terveyden- ja sosiaalihuollon vastuulle - vai kertovatko työnantajalle, etteivät suoriudu työtehtävistään?

Otsikossa ei ole teknisesti ottaen kysymystä. Siinä on toteamuslause, jonka perään on laitettu kysymysmerkki. Suomen kielessä kysymyslausetta ei rakenneta noin.

Sitten. Millaista valvontaa Avien pitäisi kouluissa toteuttaa? Miten? Mikä olisi valvonnan tavoite?

Opettajan työtehtävä on opettaa ja tukea oppilaan kasvua yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Ei opettaja voi siirtää työtehtäviensä hoitoa terveys- ja sosiaalihuollolle. Miten terveys- ja sosiaalihuolto hoitaisi opettamisen?

Opettajan työtehtävä ei ole lapsen psyykkisten tai fyysisten oireiden hoito. Hänellä ei ole siihen myöskään koulutusta.

Jos oppilas on mieleltään sairas, niin hän tarvitsee ongelman hoitoon jonkun muun kuin opettajan. Opettaja voi tarjota tukea, ei hoitaa lasta kuntoon.

99 % opettajista suoriutuu työtehtävistä eli opettamisesta, kun puitteet ovat kunnossa. Opettajan työtehtävä ei ole terapoida psyykkisesti oireilevaa lasta tai hoitaa häntä.

Tutkimusten mukaan oikeinkirjoituksesta huomauttavat ovat mänttejä. Omasta taustastani johtuen en osaa suomen kieltä täydellisesti. Kiitos kuitenkin tiedosta, miten kysymys tulee rakentaa!

En voi valitettavasti auttaa työtehtäväsi hoidossa. Toistan kuitenkin sen saman, mitä aiemmin. Työtehtäväsi hoito on työnantajasi vastuulla. 99% saa opetusta ja 1% ei saa.

Eikö näistä kuuluisi esittää huoli työnantajalle? Jos koulutukseesi kuuluu terveysala ja opettaminen, se ei tarkoita että sinun tulisi pohtia työsuojelun osaamisalueen kysymyksiä. Mutta Sinun tulisi viedä asia eteenpäin, että asia tulee tietoon työnantajallesi.

Muussa tapauksessa viranomaiset LUULEVAT että opettajien työtehtävistä 100% on ok. Kysyttävää?

Linkki tutkimukseen, jossa tutkija toteaa oikeinkirjoituksesta huolehtivat äidinkielenopettajat mänteiksi, kiitos.

En pyytänyt sinulta apua työtehtävien hoidossa. Työtehtäviin kuuluu opettaminen ja oppilaiden tukeminen kasvussa yhteiskunnan jäseniksi ja yksilöiksi.

Kysyin sinulta, mitä Avien tulisi kouluissa valvoa, miten valvonta tulisi mielestäsi toteuttaa ja mikä olisi valvonnan tavoite? Kun itse sanoit, että Avien kuuluisi valvoa kouluja. Voisitko vastata kysymykseen?

Itse näen, että ratkaisu ei ole valvonta vaan pienemmät opetusryhmät ja enemmän psykologeja ym ammattilaisia kouluihin.

Onko valvonnan puuttuessa tilanne parantunut?

Itse nään, ettei ole asiani arvioida toimenpiteitä, jotka johtuvat vaikkapa yhden prosentin putoamiseen yhteiskunnan turvaverkon läpi. Tämä ei ole oikea foorumi sille keskustelulle.

Aloitat keskustelun ja vaadit Avien valvontaa. Sitten sinusta tämä ei olekaan oikea foorumi keskustelulle etkä osaa perustella, miksi Avien tulisi valvoa ja mitä hyötyä siitä olisi?

Joopa joo.

Vähän kuin sanoisi, että lisää suklaapatukoita kouluruokailuun ja ongelmat hoituu sillä. Ja jos joku kysyy, mitä se sitten auttaisi, niin sanot, että onko suklaapatukoiden puuttuessa tilanne parantunut. Esität kehäpäätelmän.

Säälittävää. Sinun on turha kommentoida enää, en haaskaa aikaa sinun kommentteihisi tämän enempää.

Se on sinun asiasi. Et erota keskustelun avausta kommentoinnista. Hyökkäät olkiukkoa vastaan (sananmukaisesti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan lyhyesti... koulusta pois ne oppilaat, jotka syystä tai toisesta eivät kykene koulunkäyntiin ja ne koulun resurssit voisi keskittää lahjakkaisiin ja motivoituneisiin oppilaisiin samalla kun opettajat saisivat keskittyä työhönsä siihen opettamiseen tai oppilaan ohjaamiseen kuten nykyinen opetussuunnitelma asian ilmaisee. Erityisopettaja voisi sitten tukea heikompia, mutta muut voisivat mennä omiin kouluihinsa omille luokille, joissa on tarpeeksi psykiatrisia hoitajia ja vartijoita. Koulurauha lapsille ja nuorille. Aika usein opettajan resursseista 90% vie pari moniongelmallista oppilasta ja ne muut 25 saavat sen lopun 10% hyvällä tuurilla samalla kun muutama yrittää terrorisoida senkin. Ihan älytöntä nykyisin noiden muutamien oppilaiden paapominen ja resurssien järjestäminen normaalilla luokalla ja ope on se, joka palettia pyörittä oman jaksamisensa mukaan.

Joo. Maailma on vain terveitä varten?

Eiköhän ”sairaille” löydy ne omat sijoituskohteensa ja säilytyslaitoksensa, jossa saavat toteuttaa itseään ja vahvuuksiaan. On niitä erityiskouluja edelleen muutamia olemassa, samoin psykiatrisia hoitolaitoksia. Jos oppilas ei syystä tai toisesta ole koulukuntoinen ilman, että tarvitsee jatkuvaa palaveria ja vie opettajan resursseista kohtuuttoman paljon, silloin oppilaan paikka ei ole tavallinen luokka. Oman itsensä ja muiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja nuorten (ja aikuistenkin) pahoinvointiin koulussa ei valitettavasti taida olla tarjolla mitään yksinkertaista ratkaisua. Itse opiskeluhuollossa työskennelleenä henkilönä olen siinä mielessä hyvässä asemassa hahmottamaan tilanteita kokonaisvaltaisemmin, että yleisesti ottaen pystyn tarkastelemaan tilannetta sekä opettajien että kotiväen näkökulmasta.

Helppoa on myös syyttää aina sitä toista osapuolta. Vanhempien mielestä koulussa ei tehdä tarpeeksi lapsen auttamiseksi (tai tehdään kokonaan vääriä asioita), koulun mielestä vanhemmat eivät hoida kasvatusvelvollisuuttaan, mikä näkyy sitten lapsen rajattomana käytöksenä koulussa. Oppilashuollon mielestä (aliresurssoitu) sosiaalityö ja lastensuojelu ei hoida omaa tonttiaan ja sossu kuuluttaa että koulussa pitäisi tarjota lapsille ja nuorille psyykkistä tukea ja apua (mitä se sitten aina kullekin pyytäjälle tarkoittaa). Oman hädän keskellä on joskus vaikea nähdä tai jaksaa muistaa sitä, että asiat ovat yleensä monien eri tekijöiden summia.

Meillä on tälläkin hetkellä olemassaoleva laki, joka velvoittaisi kuntia siihen, että KAIKILLE oppilaille sekä perus- että toisella asteella olisi tarjolla riittävästi opiskeluhuollon palveluita, erityisesti tarvetta olisi psykologin osaamiselle, eli sille matalan kynnyksen ammattitaitoiselle osaamiselle. Psykologi on mielenterveyden, oppimisen sekä psyykkisen kasvun ja kehityksen asiantuntija. Mutta jos yhdellä psykologilla on vastuualueenaan useita kouluja ja tuhansia oppilaita, on aika vaikeaa pystyä antamaan yhdelle lapselle kovin tiivistä tukea kerrallaan. Julkisuudessa kuulee välillä puheenvuoroja, joissa huudetaan kouluun "ammattilaisia", siis käytännössä yleensä varmaankin toivottaisiin sairaanhoitajia auttamaan ja hoitamaan lapsia ja nuoria. Se särähtää korvaan, koska meillä on siis jo a)lainsäädäntö b)ammattitaitoisia ammattilaisia koulusssa hoitamassa asioita. Mutta jos kunnissa ei resurssoida opiskeluhuoltoon, ei sitä tukeakaan ole kouluissa saatavilla kun sitä tarvitsisi.

Jos perustason palvelut (neuvolat, perheneuvolat, perhetyö, sosiaalityö) olisivat lähtökohtaisesti kunnolla resurssoitu, ei lasten ja nuorten tilanne useinkaan pääsisi kriisiytymään niin, että usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä lähete suoraan erikoissairaanhoitoon, kun perustasolla ei ole resursseja tai aikaa ratkoa ongelmia. Eikä niitä resursseja siellä erikoissairaanhoidossa välttämättä ole yhtään sen paremmin.

Kyse on myös asenteista. Halutaanko, että koulussa _hoidetaan_ lapsia ja nuoria, siis samasta viitekehyksestä kuin terveyskeskuksissa ja sairaaloissa? Jos halutaan tehdä kouluista sekä hoitolaitoksia, että opetuslaitoksia niin silloin toki kannattaa varmaankin koettaa palkata kouluihin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lääkäreitä niin paljon kuin sielu sietää.

Nythän hallitus haluaisi siirtää oppilashuollon henkilöstön (eli psykologit ja kuraattorit) soteen, mikä käytännössä vaarantaa juuri sen kehityksen, mitä viimeisten vuosien aikana on saatu ja minkä perään aina lehtien palstoillakin rummutetaan. Että koulussa olisi opettajien tukena muuta henkilöstöä, jonka tehtävänä olisi esim. lasten ja nuorten mielenterveys-asioissa tukeminen ja varhaisen tuen tarjoaminen. Kertaan vielä: Suomessa on jo oleamssaoleva lainsäädäntö, mikä mahdollistaa oppilashuollon toteuttamisen ja avun keskittämisen juuri sinne, missä sitä tarvitaan. Mutta kun ei ole rahaa eikä riittävästi ammattilaisia toteuttamaan sitä.

Tämähän on pelkästään hyvä asia! Kuntien resurssit ohjautuvat opetukseen ja maakunnat vastaavat siitä että kukin saa taevitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Erinomainen uudistus! Kertakaikkiaan.