Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa
04.10.2020 |
Jonkun aikaa tilannetta seuranneena halusin nyt tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun oppilaiden pahoinvoinnista ja sen ratkaisuista.
Työskentelen sosiaalihuollossa ja osallistun säännöllisesti erilaisiin koulupalavereihin. Kerta toisena jälkeen olen jaksanut hämmentyä siitä, kuinka karseaa kohtelua oppilaat näissä palavereissa saavat osakseen - yleensä vähintään opettajalta, mutta myös niiltä muilta "tukihenkilöiltä". Heiveröisellä itsetunnolla varustettuja oppilaita pelotellaan jatkuvasti kaikilla niillä seurauksilla mitä on edessä, jos ei hommat ota äkkiä sujuakseen. Vahvistavaa sydämellistä kannustusta ja välittämistä ei niissä kohtaamisissa ole lainkaan. Tulee mielikuva, että oppilaita auttaa pääasiassa henkilöstö, joka ei koskaan ole kokenut elämässään vastoinkäymisiä. Ja vaikeahan sitä on tietenkin auttaa, jos oma elämä on ollut vain siitä kiinni, että ottaako itseään niskasta kiinni vai ei. Pahoinvointi nykyaikana on niin monimuotoista, ettei se häviä sillä että alaikäistä kehittymätöntä lasta kehotetaan vain toimimaan toisin.
Tämä ei siis ole puheenvuoro kiusaamisen puolesta. Mutta uskon, että kaikenlaisen kiusaamisen taustalla ovat lopulta ne tärkeimmät kysymykset, eli se että kelpaako, onko arvokas ihmisenä, onko tulevaisuudessa minullekin jotain muuta kuin synkkyyttä. Ja näihin kysymyksiin opetushenkilöstö antaa vastauksensa joka päivä - tiedostamattaankin.
Onko teillä mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajat puhuvat täällä niinkuin vaihtoehtona olisi joko 1. olla kovana ja toistella lapselle hänen koulupoissaolojensa määriä ja toimintansa katastrofaalisia seurauksia tai 2. ylisuosia ja lässyttää ja silittää päätä.
Opettajan näkökulmasta ongelma on se, että vanhempia ei saa tekemään kasvatustyötä. Silloinkin, kun vanhemmat huolestuvat lapsensa käytöksestä ja oppimistuloksista, se ei useinkaan johda muuttuviin käytäntöihin kasvatuksessa.
Vanhemmat kyllä ovat huolissaan, mutta eivät saa lastaan nukkumaan ajoissa eivätkä pidä häntä pois netistä, vaikka läksyt ovat tekemättä tai ymmärtämättä.
Lapsen työntäminen kouluun on täysin turhaa, jos kotona perusasiat eivät ole kunnossa.
Koulu pystyy tarjoamaan tukea sen jälkeen, kun kotona on ryhdytty toimeen, mutta huonoa kotia koulu ei voi korvata. Huonon tai välinpitämättömän kodin lapselle koulu on vain säilytyspaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Sanoisin kuitenkin, että se johtuu ennemmin siitä, että lapselle yritetään kaikin keinoin saada apua. Koulu ei voi mennä monelle mutkalle yksittäisen lapsen kanssa, emme ole psykiatreja, emme lääkitse, pienryhmät ovat täynnä, opiskelu pari tuntia päivässä oppilaan voinnin mukaan kuormittaa asiaa organisoivaa opettajaa ja koko systeemiä liikaa.
Ymmärrän, ettei koulu voi tarjota jokaiselle pahoinvoivalle oppilaalle henkilökohtaisia ohjauskäyntejä viikottain, ei edes oppilashuolto. Toivoisin silti, että huomiota kiinnitetään tietoisesti ihan jo siihen, miten oppilaita siellä opetustilanteissa katsotaan. Pahoinvoiva lapsi on äärimmäisen herkkä sanattomalle viestinnälle ja opettajan pienikin ärsytyksenosoitus voi kerralla tuhota kaiken, mitä esim. psykiatria on tehnyt lapsen eteen koko kuukauden. Ja toisaalta yksikin sopivassa paikassa annettu kehu voi antaa vähintään yhtä paljon. Opettaja ei ole mikään neutraali tiedonantaja, vaan peili sille, mikä on lapsen rooli ja asema yhteisössä. Siihen toisaalta perustuu myös se monien opettajien lapsia pelastava vaikutus.
Se on toki oma kysymyksensä, että pitäisikö meillä olla koulun lisäksi massiiviset resurssit tukea lapsia kotiin. Sen voin sanoa jo suoraan, että lastensuojelun budjetti tulee tällä menolla lohkaisemaan yhä suuremman osan kuntien varoista. Siihen nähden en voi olla miettimättä, voisivatko ne pienet tietoiset teot ja kohtaamiset koulun arjessa tehdä enemmän.
Ylellä haastateltiin erästä nuorta näihin raakoihin kouluväkivaltatapauksiin liittyen ja hän osasi jotenkin todella fiksusti kommentoida sitä, että tärkeintä olisi tasapuolisuus, että opettaja kohtelisivat hyvin myös niitä lapsia joilla koulu menee huonosti. Lapset kyllä huomaavat sen miten aikuiset heihin suhtautuvat.
Jos lapsi on noin rikki, miksi te sosiaalityöntekijät ja psykologit haluatte väkisin työntää tällaisen lapsen tavalliseen luokkaan "kuntoutumisen" nimissä?
Lapset huomaavat herkästi, jos joku saa erityistä kohtelua, kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti, ei yhtä voi alkaa kohdella silkkihansikkain. Esim. antaa anteeksi myöhästymistä joka aamu. Lapset huomaavat myös, jos joku käyttäytyy oudosti, ja saattavat jopa pelätä, jos kaveri on täysin maaninen tai niin apaattinen, ettei ota mitään kontaktia toisiin.
Opettajana ensisijainen tehtäväni on opettaa sitä ainetta. Muu tulee siinä sivussa. Minulla voi olla luokassa 3 muslimia, 3 ateistia, joku julki- tai piilohomo, feministi, pari ADHD:ta ja ehkä vielä asperger. Kaikkia kohtelen samanveroisena ihmisenä ja ihminen olen itsekin. En koko ajan voi punnita jokaista sanaani, jotka osoitan koko luokalle. Henkilökohtaiseen keskusteluun on virallisesti aikaa se kuuluisa vartti lukukaudessa. Vähän eri tilanne kuin sinulla, joka kohtaat asiakkaat tavallisesti kahden kesken. Kaiken lisäksi joitakin oppilaita opetan vain tunnin tai kaksi viikossa, jaksojärjestelmässä en sitäkään. Valitettavasti en opi tuntemaan kovin henkilökohtaisesti kaikkia oppilaitani. Piilevät ajatukset jäävät piiloon, jos oireilu ei ole rajua.
Tuskin ne lapset ovat edes rikki. Huostaanottoja on maailman onnellisimmassa maassa eniten maailmassa.
Kyse on lastensuojelun asiakashankinnasta, jossa lapsille tehdään ongelmia vaikka niitä ei edes olisi.
Mutta riittääpä töitä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun aineenopettajana ei minulla aina riitä sympatiaa erityisjärjestelyjä vaativalle oppilaalle/perheelle tai sosiaalityöntekijälle. Täysin normaalijärkiselle ja hyvällä oppimiskyvyllä varustetulle oppilaalle ollaan vaatimassa helpotuksia tai kevennyksiä tilanteessa jossa, nuoren vapaa-aika vie häneltä opiskelukyvyn. Nuori saattaa käyttää huumeita tai alkoholia, pelata arkena 12 tuntia vuorokaudessa tai olla tekemättä mitään oppimisen eteen kotona tai koulussa. Nuori sitten valittelee, että koulu on vaikeaa, eikä hän opi mitään.
Opettaja ei voi oppia nuoren puolesta. Hän ei voi myöskään lopettaa alkoholin käyttöä oppilaansa puolesta.Oppiminen vaatii työtä. Opiskelijan on tehtävä tämä työ itse.
Sosiaalitoimen edustajat ovat usein mukana vaatimassa koululta sitä ja tätä, vaikka ainoa todella toimiva keino on laittaa nuoren oma elämä kuntoon. Mikään tukiopetus ei tehoa, jos nuori ei ole yhtään koulukuntoinen.
Toivottavasti et oikeasti ole opettaja vaikka pahaa pelkään että olet. Sinun kaltaisiin törmää säännöllisesti. Saat eteesi paperit joissa esim. psykiatrin lausunto lapsen henkisestä tilasta, saat eteesi lääkärin lausunnon jossa kerrotaan miksi lapsen taidot eivät vastaa ikätasoa vaikka älyllisesti lapsessa ei ole vikaa, jopa päinvastoin. Silti, siis silti. Olet sitä mieltä että lapsi on vain laiska, saamaton, pelaa 12 tuntia päivässä, etkä koe sympatiaa. Vaihda alaa niin teet suuren palveluksen meidän kaltaisille perheille joissa on lapsi jolla mielenterveydongelmia. Olen pahoillani siitä että lapseni on sinun luokalla.
Kuvailemasi oppilas ei ole minun kuvaama normaalijärkinen ja hyvällä oppimiskyvyllä varustettu nuori.
Tukiopetuksella tai oppisisältöjen keventämisellä ei pidä lähteä korjaamaan peliriippuvuuden seurauksia. Sillä tehdään nuorelle karhunpalvelus.
Tämä keskustelu on vääristynyttä.
Millään pedakogisella tai oppilashuollon toimenpiteellä ei taata yksistään terveellistä ja turvallista oppimisympäristöä lapselle. Silti ainoat toimenpiteet tähtäävät siihen että lapsi pitää saada kouluun hinnalla millä hyvänsä.
Luulisi opettajienkin voivan paremmin, jossa koulu ei ole homeessa tai kemikaalien kyllästämä.
Jos lääkärit ottavat kantaa yksilön terveyteen ja hänellä on oikeus parhaimpaan mahdolliseen - niin miksi tästä aina vaan vängätään? Ettekö arvosta omaa työtänne?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia on pieni kannustus tai kehu silloin kun lapsi ylittää oman tasonsa. Niitäkin hetkiä on mutta ope ei suostu näkemään koska vertaa siihen luokan parhaimpaan lapseen.
Kun lapsi ei ikinä ylitä omaa tasoaan vaan päinvastoin laiminlyö opetukseen osallistumisen täysin, niin hirveän vaikeaa tuo on kääntää positiiviseksi.
Saati opettajan syyksi.
Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää, jokainen lapsi ylittää itsensä, se vain pitää opetella huomaamaan.
t. ammattikasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jännä tämä kun syytetään opeja siitä että eivät osaa asettua toisten osaan kun oma elämä on ollut niin helppoa. Ketä sinne opettajiksi sitten halutaan, vähäosaisiako joilla monia ongelmia niin että oma elämänhallinta heikkoa mutta osaa kuitenkin empaattisesti taputtaa olalle että ymmärrän kyllä kun olen saman kokenut..?
Minua pidetään ns.kympin tyttönä ja olen monta kertaa kuullut kun toivotaan että opeina olisi niitä,joilla on ollut ongelmia koulussa. Sanon aina että minulla oli esim. pitkän matikan kanssa todella vaikeaa ja tein kovasti töitä. En siis saanut kaikkea vain helposti annettuna. Olen myös, siitä huolimatta tai ehkä myös juuri siksi,että olen kympin tyttö, osannut kehittää itseäni ja ajattelutapaani toisia huomioivaan suuntaan. Lisäksi, oma lapsuuteni ja nuoruuteni meni narkkariveljen varjoissa,joten mistään pumpulista en ole ponnistanut.
Kysynkin nykyää aina näiltä jotka toivovat opeainekseen muutosta, että miten he kehittäisivät sitä ja haluaisivatko he todella lapsensa opeksi "elämänkoululaisen". Keneltäkään en ole vielä saanut kunnon vastausta.
Koulukuraattoreilta pitäisi edellyttää sosiaalityöntekijän pätevyyttä, ja heidän pitäisi toimia sosiaalihuollon organisaatiossa. Nyt siellä toimitaan liian kirjavalla koulutuksella ja lisäksi irrallaan siitä organisaatiosta, jossa on lakisääteiset työkalut sosiaalipalvelujen tarpeessa olevan ihmisen auttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina jännä tämä kun syytetään opeja siitä että eivät osaa asettua toisten osaan kun oma elämä on ollut niin helppoa. Ketä sinne opettajiksi sitten halutaan, vähäosaisiako joilla monia ongelmia niin että oma elämänhallinta heikkoa mutta osaa kuitenkin empaattisesti taputtaa olalle että ymmärrän kyllä kun olen saman kokenut..?
Minua pidetään ns.kympin tyttönä ja olen monta kertaa kuullut kun toivotaan että opeina olisi niitä,joilla on ollut ongelmia koulussa. Sanon aina että minulla oli esim. pitkän matikan kanssa todella vaikeaa ja tein kovasti töitä. En siis saanut kaikkea vain helposti annettuna. Olen myös, siitä huolimatta tai ehkä myös juuri siksi,että olen kympin tyttö, osannut kehittää itseäni ja ajattelutapaani toisia huomioivaan suuntaan. Lisäksi, oma lapsuuteni ja nuoruuteni meni narkkariveljen varjoissa,joten mistään pumpulista en ole ponnistanut.
Kysynkin nykyää aina näiltä jotka toivovat opeainekseen muutosta, että miten he kehittäisivät sitä ja haluaisivatko he todella lapsensa opeksi "elämänkoululaisen". Keneltäkään en ole vielä saanut kunnon vastausta.
En ole ainakaan henkilökohtaisesti miettinyt "kenen" ja "minkälaista" opettaja-aineksen tulisi olla.
Olen ottanut kantaa vain siihen, että ylipäätään opetusalalle pyrkivän henkilön soveltuvuus varmistetaan vaikka psykologisilla testeillä.
Tämä siksi, että opetettavat ovat kallein aarteemme.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta huoltajana. Taas tuli tänään aamusta (sunnuntaina!!!) sellainen viesti opettajalta että. Lapsi on erityisen tuen oppilas mutta tuntuu kuin tämä yksi opettaja ei sitä ymmärrä tai halua ymmärtää. Viis veisaa tukitoimista. Rehtori ei puutu opettajan käytökseen, alamme olla huoltajina kiperän paikan edessä mitä tehdä.
Erityislapsi erityisryhmään tai erityiskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sen, ettei opettaja voi ehtiä näkemään kaikkea ja vastuuta oppilaan käytöksestä ei voi laittaa koulun piikkiin jos kotona ei ohjata mitenkään. Kuitenkin itsekin silti haluaisin, että opettajat kohtelevat oppilaita hyvin siitä huolimatta minkälaisia he ovat. Ainakin jos oppilas on itse muita hyvin kohteleva ja asiallinen. Itse olin se ujo ja hiljainen oppilas jota jännitti esitelmät varsinkin paljon. Samalla minua kiusattiin. Yhdessä koulussa oli todella kannustavia ja mukavia opettajia, jotka ottivat huomioon myös ne ujommat. Toisaalta taas lukiossa koin parin opettajan osalta arvostelua ja pari kertaa ihan pilkkaa siitä kun jännitin esiintymistä tai sitten olin muuten hiljaisempi. Yksi nauroi kun ääneni tärisi esitelmaa pitäessä ja toinen taas antoi muiden tulla myöhässä tunnille, mutta kun itse kerran olin niin sain paljon arvostelua. Nämä tilanteet yhdistettynä siihen, että olin vielä aika yksinäinen ja muut pilkkasivat toivat kyllä paljon surua elämääni. Koin etten kelpaa lainkaan sellaisena kuin olen ja vaikka kuinka tein tehtävät ja en häirinnyt ja yritin parhaani niin olin silti se huono. Siinä mielessä on totta, että opettaja voi joko sammuttaa kiinnostusta johonkin aineeseen tai sitten saada puolestaan innostumaan siitä. Opettajan käytöksellä on väliä ja niitä mukavia muistelee jälkeenpäin mielelleen kun taas ne ikävät tilanteet eivät ainakaan tuo mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.
Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.
Voi ihme tätä tekstiä. Ensinnäkin arvosanat kertovat tämän hetken osaamisesta, ei lapsen arvosta. Minulle nämä ovat työkalu, jonka avulla voin arvioida, mennäänkö eteenpäin vai kerrataanko vielä aiemmin opittua, jotta pohja oppia uutta on riittävän vahva. Ja kyllä olen elämässäni yrittänyt ja pettynyt, tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu nousta uudestaan ja yrittää ja epäonnistua.
Aika rajua yleistämistä sanoisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta huoltajana. Taas tuli tänään aamusta (sunnuntaina!!!) sellainen viesti opettajalta että. Lapsi on erityisen tuen oppilas mutta tuntuu kuin tämä yksi opettaja ei sitä ymmärrä tai halua ymmärtää. Viis veisaa tukitoimista. Rehtori ei puutu opettajan käytökseen, alamme olla huoltajina kiperän paikan edessä mitä tehdä.
Erityislapsi erityisryhmään tai erityiskouluun.
Ei pääse, täällä päättäjät uskovat inkluusioon. Vain kehitysvammaisille on oma koulunsa ja lapsi ei ole vammainen.
Sosiaalityössä kannattaisi myös katsoa peiliin ja miettiä mikä heidän vaikutus on siihen lasten oireiluun.
Ihan vain esimerkiksi: perheväkivallasta ei tehdä rikosilmoituksia, vanhemman pahoinpitelemiä lapsia vähintään yritetään pakottaa tapaamiseen toista vanhempaa huostaanotolla uhkailemalla. Käy siinä sitten koulussa kun pelkäät henkesi edestä ja kukaan viranomainen ei kuuntele että et halua mennä tapaamiselle. Puhumattakaan siitä että uhataan toisesta vanhemmasta ja sisaruksista erottamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukuraattoreilta pitäisi edellyttää sosiaalityöntekijän pätevyyttä, ja heidän pitäisi toimia sosiaalihuollon organisaatiossa. Nyt siellä toimitaan liian kirjavalla koulutuksella ja lisäksi irrallaan siitä organisaatiosta, jossa on lakisääteiset työkalut sosiaalipalvelujen tarpeessa olevan ihmisen auttamiseen.
Jep. Joku sosionomi AMK ei anna pedakogisiin asioihin ymmärrystä
Nostaisin tosiaan peliriippuvuuden erityisesti poikia uhkaavaksi tekijäksi. Sitä aletaan psykologisoida, että on varmaan masentunut tmv. Todellisuudessa se kaikki on höpötystä ja pahinta on katsoa, kun lapsi on älykkäämpi kuin vanhempansa ja vedättää.
Toinen psyykeä uhkaava juttu on nämä sukupuoleen liittyvät kysymykset. Nuoret ihmiset on joukkopsykoosissa, yleensä tytöt, joiden mielenterveys on ihan hajalla, kun pyöritään sen kysymyksen ympärillä, onko syntynyt väärään sukupuoleen. Sitten pyöritellään sitä eestaas.
Vierailija kirjoitti:
Ei pääse, täällä päättäjät uskovat inkluusioon. Vain kehitysvammaisille on oma koulunsa ja lapsi ei ole vammainen.
Eli miten se on opettajan syy, että lapsenne ei niitä tukitoimia saa? Ymmärrätkö, että opettajat eivät tee niitä päätöksiä.
Jos kuntanne koulut eivät tarjoa erityisopetusta, niin sitten sitä ei tarjota. Piste.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pääse, täällä päättäjät uskovat inkluusioon. Vain kehitysvammaisille on oma koulunsa ja lapsi ei ole vammainen.
Eli miten se on opettajan syy, että lapsenne ei niitä tukitoimia saa? Ymmärrätkö, että opettajat eivät tee niitä päätöksiä.
Jos kuntanne koulut eivät tarjoa erityisopetusta, niin sitten sitä ei tarjota. Piste.
Jos lapselle on myönnetty erityinen tuki, josta kunta saa näin ollen enemmän rahaa, tulee tälle rahalle saada verovaroilla jotain vastinetta.
Mikäli kunta nostaa vastiikkeetonta rahaa valtiolta, tulisi asia tutkia. Mikäli mitään erityisiä opetusjärjestelyitä ei oke edes tehty, tulisi tämän tukimuodon vastikkeeton korvaus periä kunnilta takaisin.
Niin pitäisi. Olen siitä ihan samaa mieltä.
Mutta opettajaan tuo asia ei liity mitenkään.
Vai luulevatko vanhemmat, että me opettajat vastustamme tukitoimia?
Päinvastoin, mehän niitä nimenomaan toivoisimme, mutta jos kunta ei niitä tarjoa, niin sitten ei tarjoa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Alue: Aihe vapaa
Loppuuko sulta asialliset argumentit, kun käyt vanhempien kimppuun?
Mikset vaikuta kansanedustajana tai luottamushenkilönä että pääset vaikuttamaan päätöksentekoon ja valistamaan mahdollisia tulevia vanhempia aikeissaan. Puhetta riittää, missä teot?