Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa
04.10.2020 |
Jonkun aikaa tilannetta seuranneena halusin nyt tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun oppilaiden pahoinvoinnista ja sen ratkaisuista.
Työskentelen sosiaalihuollossa ja osallistun säännöllisesti erilaisiin koulupalavereihin. Kerta toisena jälkeen olen jaksanut hämmentyä siitä, kuinka karseaa kohtelua oppilaat näissä palavereissa saavat osakseen - yleensä vähintään opettajalta, mutta myös niiltä muilta "tukihenkilöiltä". Heiveröisellä itsetunnolla varustettuja oppilaita pelotellaan jatkuvasti kaikilla niillä seurauksilla mitä on edessä, jos ei hommat ota äkkiä sujuakseen. Vahvistavaa sydämellistä kannustusta ja välittämistä ei niissä kohtaamisissa ole lainkaan. Tulee mielikuva, että oppilaita auttaa pääasiassa henkilöstö, joka ei koskaan ole kokenut elämässään vastoinkäymisiä. Ja vaikeahan sitä on tietenkin auttaa, jos oma elämä on ollut vain siitä kiinni, että ottaako itseään niskasta kiinni vai ei. Pahoinvointi nykyaikana on niin monimuotoista, ettei se häviä sillä että alaikäistä kehittymätöntä lasta kehotetaan vain toimimaan toisin.
Tämä ei siis ole puheenvuoro kiusaamisen puolesta. Mutta uskon, että kaikenlaisen kiusaamisen taustalla ovat lopulta ne tärkeimmät kysymykset, eli se että kelpaako, onko arvokas ihmisenä, onko tulevaisuudessa minullekin jotain muuta kuin synkkyyttä. Ja näihin kysymyksiin opetushenkilöstö antaa vastauksensa joka päivä - tiedostamattaankin.
Onko teillä mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos oppilaalla on vapaa-aikaan/kotiin asti ulottuvia ongelmia, jotka heijastuvat kiusaamisena ja koulu on tehnyt oppilaasta kiusaamisen tms. takia lastensuojeluilmoituksen, niin eikö se oli nimenomaan sosiaalihuollon tehtävä ottaa tästä lapsesta koppi ja tehdä toimenpiteitä, että olot paranevat kouluelämän ulkopuolella?
Lastensuojelu ei voi tehdä toimenpiteitä. Se voi tarjota niitä, ja joskus niitä otetaan vastaan ja joskus ei.
Kehottaisin tutustumaan oman ulkopuoliseen kirjallisuuteen. Muun ohella voisit lukea vaikkapa "Huostaanotot Hallinto-oikeuksissa" -kirjan.
Esimerkkikommentti kirjasta: "Sen on Hallinto-oikeus päättänyt!"
Tarjosiko lastensuojelu palveluita vai Hallinto-oikeus?
En ymmärrä mitä ajat takaa. Lastensuojelun on vapaaehtoista siihen saakka, kunnes lapsi sijoitetaan. Sijoitus tulee kyseeseen ainoastaan kun sen äärimmäiset edellytykset täyttyvät. Pahoinvointi yksin ei riitä. Ja hyvä niin! Kunnilla olisi muuten varaa enää pitää yhtä opettajaa jos sitäkään kun maksaisivat huostaanoton kustannuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.
On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.
Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos oppilaalla on vapaa-aikaan/kotiin asti ulottuvia ongelmia, jotka heijastuvat kiusaamisena ja koulu on tehnyt oppilaasta kiusaamisen tms. takia lastensuojeluilmoituksen, niin eikö se oli nimenomaan sosiaalihuollon tehtävä ottaa tästä lapsesta koppi ja tehdä toimenpiteitä, että olot paranevat kouluelämän ulkopuolella?
Lastensuojelu ei voi tehdä toimenpiteitä. Se voi tarjota niitä, ja joskus niitä otetaan vastaan ja joskus ei.
Kehottaisin tutustumaan oman ulkopuoliseen kirjallisuuteen. Muun ohella voisit lukea vaikkapa "Huostaanotot Hallinto-oikeuksissa" -kirjan.
Esimerkkikommentti kirjasta: "Sen on Hallinto-oikeus päättänyt!"
Tarjosiko lastensuojelu palveluita vai Hallinto-oikeus?
En ymmärrä mitä ajat takaa. Lastensuojelun on vapaaehtoista siihen saakka, kunnes lapsi sijoitetaan. Sijoitus tulee kyseeseen ainoastaan kun sen äärimmäiset edellytykset täyttyvät. Pahoinvointi yksin ei riitä. Ja hyvä niin! Kunnilla olisi muuten varaa enää pitää yhtä opettajaa jos sitäkään kun maksaisivat huostaanoton kustannuksia...
Vanhemmat maksavat lapsen sijoituksen kustannukset tulojensa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt luin näitä vastauksia ja mitä omakohtaisia kokemuksia itselläni on, niin näyttää olevan hyvinkin arkipäivää se, että sekä oppilaat, opettajat ja kaikki mahdolliset moniammatilliset yhteistyöntekijät voivat pahoin koulussa. Ja suurimmaksi ongelmanipuksi muotoutunee resurssipula.
Lapset perheineen ovat monien ongelmien keskellä arkisessa yhteiskunnassa, mikä moninkertaistuu koulussa. Opettajat ovat usean ison tahon ristipaineessa, eivätkä myöskään saa ääntänsä kuuluviin kuormittavien töidensä takaa. Muut tukitoimien edustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan riittämättömällä henkilökunnalla hekin.
Tähän on tultu. Yhteiskunta asettaa niin monelta suunnalta kohtuuttomia pärjäämisen ja riittämisen, osaamisen ja tietämisen paineita, että jokaisen pitäisi olla yli-ihminen niistä selvitäkseen. Sen pienen koululaisenkin.
Ja koululainen on se pääasia. Miten hän saa äänensä ja tilanteensa kuuluviin, kun kuulevia korvia ja näkeviä silmiä ei ole tarpeeksi, ymmärtäjistä puhumattakaan.
Se, että tässäkin keskustelussa haukutaan opettajia ja heidän ammattitaitoaan, sosiaalitoimi sekä koulukuraattorit -psykologeineen samassa vanavedessä hännänhuippuna lapsiperheet, niin - miten se edesauttaa mitään? Ei mitenkään.
Se, että syytellään ns.ruohonjuuritasolla toisiamme, jää vain ruohonjuuritasolle. Ääni ja ongelmat on saatava ylemmän päättäjätahon tietoon. Uudestaan ja uudestaan.
Ei tästä muuten mitään tule. Keskustelutkin, kuten tässä, ovat syytöksien täyttämiä taholta toiselle, kun pitäisi kohdentaa sekin voima ratkaisujen ja keinojen miettimiseen yhdessä.
Etkö vieläkään ymmärtänyt? Opettajan selviytyminen työstä on kuntatyönantajan vastuulla, jos työnantaja on kunta.
Vastaanko tällä palstalla kunnat esittämiisi kysymyksiin?
Ei vastaa, ei. Ei tällä palstalla eikä muuallakaan, jos ei asioita saateta yhdessä näkyviksi ja kuulluiksi. Se, että vain haukutaan tahoja ja toisiamme, ei vie ongelmakimppuja mihinkään vaan yhdessä koko rintamana on mentävä eteenpäin ja ylöspäin toimijatasoissa. Yksittäinen perhe tai opettaja ei siihen pysty. Nyt pitää löytyä uskallusta ja yhteistoimintaa sille, että halutaan isolla ryhmittymällä hoitaa asiat oikein ja löytää ratkaisuja. Enemmän kuin syytöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt luin näitä vastauksia ja mitä omakohtaisia kokemuksia itselläni on, niin näyttää olevan hyvinkin arkipäivää se, että sekä oppilaat, opettajat ja kaikki mahdolliset moniammatilliset yhteistyöntekijät voivat pahoin koulussa. Ja suurimmaksi ongelmanipuksi muotoutunee resurssipula.
Lapset perheineen ovat monien ongelmien keskellä arkisessa yhteiskunnassa, mikä moninkertaistuu koulussa. Opettajat ovat usean ison tahon ristipaineessa, eivätkä myöskään saa ääntänsä kuuluviin kuormittavien töidensä takaa. Muut tukitoimien edustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan riittämättömällä henkilökunnalla hekin.
Tähän on tultu. Yhteiskunta asettaa niin monelta suunnalta kohtuuttomia pärjäämisen ja riittämisen, osaamisen ja tietämisen paineita, että jokaisen pitäisi olla yli-ihminen niistä selvitäkseen. Sen pienen koululaisenkin.
Ja koululainen on se pääasia. Miten hän saa äänensä ja tilanteensa kuuluviin, kun kuulevia korvia ja näkeviä silmiä ei ole tarpeeksi, ymmärtäjistä puhumattakaan.
Se, että tässäkin keskustelussa haukutaan opettajia ja heidän ammattitaitoaan, sosiaalitoimi sekä koulukuraattorit -psykologeineen samassa vanavedessä hännänhuippuna lapsiperheet, niin - miten se edesauttaa mitään? Ei mitenkään.
Se, että syytellään ns.ruohonjuuritasolla toisiamme, jää vain ruohonjuuritasolle. Ääni ja ongelmat on saatava ylemmän päättäjätahon tietoon. Uudestaan ja uudestaan.
Ei tästä muuten mitään tule. Keskustelutkin, kuten tässä, ovat syytöksien täyttämiä taholta toiselle, kun pitäisi kohdentaa sekin voima ratkaisujen ja keinojen miettimiseen yhdessä.
Onko kyse resurssipulasta vai siitä, että resursseja käytetään vääriin kohteisiin?
Ei tämä yhteiskunta voi perustua siihen, että yhteiskunta kantaa vastuun kaikista ja kukaan ei ole vastuussa itsestään, vaan yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki asiat.
Yhteiskunnan resurssit pitää jakaa järkevämmin. Onko järkeä iskeä rahaa sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin ja hienoihin kaupungintaloihin, jos kouluissa on hometta ja liian isot ryhmät?
Jos halutaan, että kouluissa kaikenlaiset ihmiset integroidaan samoihin luokkiin, niin sinne luokkaan pitää pedagogian ammattilaisen eli opettajan lisäksi saada henkilökuntaa, jolla on ammattitaitoa huolehtia niistä psyykkisesti oireilevista yksilöistä. Jotta he saavat tukea. Nyt integrointi on vain säästökeino.
Mutta kyllä myös perheiden pitää kantaa vastuunsa. Myös perheiden tulee jakaa oikein resurssinsa. Enemmän panostusta kotiin, kun lapset on alaikäisiä. Nyt jotkut panostaa liikaa omaan hauskaan, osa taas liikaa rahan tienaamiseen.
Ja lisäksi, myös oppilaan pitää kantaa vastuunsa. Vanhempien ja opettajan tulee kasvattaa hänet niin, että hän vähitellen kannattelee itse itseään. Nyt oppilaalla, yksilöllä ei ole mitään vastuuta, parutaan vaan sen yhteiskunnan perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.
On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.
Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.
Kiitos asian tuomisesta esille.
Hei te jotka sanotte että soittakaa 112. Mulla oli kerran koulussa tilanne että nuori satutti itseään, niin että vuoti verta. Soitin 112, häke jutteli hetken nuoren kanssa ja käski viedä koulun terkkarille paikkaamaan haavat. Minä vein, terkkari oli vihainen. Hänen mielestään olisi pitänyt viedä päivystykseen. Meillä ei kyllä koulusta löydy ihmistä viemään ketään päivystykseen 5km päähän, nuorella ei taksirahaa eikä häke lähetä ambulanssia, nuoren kotiväki ei tavoitettavissa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Tämä ei ole 90-luku jolloin opettaja vei oppilaan omalla autolla sairaalaan ja oli hänen kanssaan siellä 2 tuntia. Kukaan oppilas ei saa olla ilman valvontaa oppitunnin aikana, henkilökunta vedetty minimiin eikä sijaisia saa palkata, joten vaikeaksi menee. Minullakaan ei ole autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oppilaan tulee jakaa oikein resurssinsa. Vähemmän harrastuksia joidenkin kohdalla, vähemmän somea ja kaupungilla hillumista joidenkin osalla.
24 h vuorokaudessa. 10 nukkumiseen, 6 h koulussa. Jäljelle jää 8 tuntia. Siitä tulisi erottaa 1-2 tuntia liikuntaan, 1 h läksyihin, max 1 tunti ruutuaikaa. Aikaa syömiseen, koulumatkaan, hygieniaan jne.
Vanhempi, kuinka monta tuntia vietät lapsesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt luin näitä vastauksia ja mitä omakohtaisia kokemuksia itselläni on, niin näyttää olevan hyvinkin arkipäivää se, että sekä oppilaat, opettajat ja kaikki mahdolliset moniammatilliset yhteistyöntekijät voivat pahoin koulussa. Ja suurimmaksi ongelmanipuksi muotoutunee resurssipula.
Lapset perheineen ovat monien ongelmien keskellä arkisessa yhteiskunnassa, mikä moninkertaistuu koulussa. Opettajat ovat usean ison tahon ristipaineessa, eivätkä myöskään saa ääntänsä kuuluviin kuormittavien töidensä takaa. Muut tukitoimien edustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan riittämättömällä henkilökunnalla hekin.
Tähän on tultu. Yhteiskunta asettaa niin monelta suunnalta kohtuuttomia pärjäämisen ja riittämisen, osaamisen ja tietämisen paineita, että jokaisen pitäisi olla yli-ihminen niistä selvitäkseen. Sen pienen koululaisenkin.
Ja koululainen on se pääasia. Miten hän saa äänensä ja tilanteensa kuuluviin, kun kuulevia korvia ja näkeviä silmiä ei ole tarpeeksi, ymmärtäjistä puhumattakaan.
Se, että tässäkin keskustelussa haukutaan opettajia ja heidän ammattitaitoaan, sosiaalitoimi sekä koulukuraattorit -psykologeineen samassa vanavedessä hännänhuippuna lapsiperheet, niin - miten se edesauttaa mitään? Ei mitenkään.
Se, että syytellään ns.ruohonjuuritasolla toisiamme, jää vain ruohonjuuritasolle. Ääni ja ongelmat on saatava ylemmän päättäjätahon tietoon. Uudestaan ja uudestaan.
Ei tästä muuten mitään tule. Keskustelutkin, kuten tässä, ovat syytöksien täyttämiä taholta toiselle, kun pitäisi kohdentaa sekin voima ratkaisujen ja keinojen miettimiseen yhdessä.
Onko kyse resurssipulasta vai siitä, että resursseja käytetään vääriin kohteisiin?
Ei tämä yhteiskunta voi perustua siihen, että yhteiskunta kantaa vastuun kaikista ja kukaan ei ole vastuussa itsestään, vaan yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki asiat.
Yhteiskunnan resurssit pitää jakaa järkevämmin. Onko järkeä iskeä rahaa sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin ja hienoihin kaupungintaloihin, jos kouluissa on hometta ja liian isot ryhmät?
Jos halutaan, että kouluissa kaikenlaiset ihmiset integroidaan samoihin luokkiin, niin sinne luokkaan pitää pedagogian ammattilaisen eli opettajan lisäksi saada henkilökuntaa, jolla on ammattitaitoa huolehtia niistä psyykkisesti oireilevista yksilöistä. Jotta he saavat tukea. Nyt integrointi on vain säästökeino.
Mutta kyllä myös perheiden pitää kantaa vastuunsa. Myös perheiden tulee jakaa oikein resurssinsa. Enemmän panostusta kotiin, kun lapset on alaikäisiä. Nyt jotkut panostaa liikaa omaan hauskaan, osa taas liikaa rahan tienaamiseen.
Ja lisäksi, myös oppilaan pitää kantaa vastuunsa. Vanhempien ja opettajan tulee kasvattaa hänet niin, että hän vähitellen kannattelee itse itseään. Nyt oppilaalla, yksilöllä ei ole mitään vastuuta, parutaan vaan sen yhteiskunnan perään.
Luot illuusiota siitä, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa elämänsä kulkuun ja vaikuttaa vaikkapa sairastumiseensa.
Ammattitaidottumuutta kuvastaa se, ettei resursseja osata kohdistaa oikein.
Kukin budjetin alainen taho puolustaa tarpeitaan.
Oppilaat eivät ole äänestäjiä, siksi koulut ei kiinnosta ja niiden kunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos oppilaalla on vapaa-aikaan/kotiin asti ulottuvia ongelmia, jotka heijastuvat kiusaamisena ja koulu on tehnyt oppilaasta kiusaamisen tms. takia lastensuojeluilmoituksen, niin eikö se oli nimenomaan sosiaalihuollon tehtävä ottaa tästä lapsesta koppi ja tehdä toimenpiteitä, että olot paranevat kouluelämän ulkopuolella?
Lastensuojelu ei voi tehdä toimenpiteitä. Se voi tarjota niitä, ja joskus niitä otetaan vastaan ja joskus ei.
Kehottaisin tutustumaan oman ulkopuoliseen kirjallisuuteen. Muun ohella voisit lukea vaikkapa "Huostaanotot Hallinto-oikeuksissa" -kirjan.
Esimerkkikommentti kirjasta: "Sen on Hallinto-oikeus päättänyt!"
Tarjosiko lastensuojelu palveluita vai Hallinto-oikeus?
En ymmärrä mitä ajat takaa. Lastensuojelun on vapaaehtoista siihen saakka, kunnes lapsi sijoitetaan. Sijoitus tulee kyseeseen ainoastaan kun sen äärimmäiset edellytykset täyttyvät. Pahoinvointi yksin ei riitä. Ja hyvä niin! Kunnilla olisi muuten varaa enää pitää yhtä opettajaa jos sitäkään kun maksaisivat huostaanoton kustannuksia...
Vanhemmat maksavat lapsen sijoituksen kustannukset tulojensa suhteessa.
Ei niitä työttömiltä laskutella.
Ongelmalliset tapaukset harvoin ovat pelkästään hauraita. Todennäköisesti niitä ongelmia on oireiltu väkivaltaisella, häiritsevällä ja kiusaavalla toiminnalla. Hauraita ollaan sitten siinä vaiheessa, kun on iso palaveri ja huone täynnä aikuisia eikä niitä yllyttäjiä löydy samasta huoneesta.
Esim. oma hauras oppilaani ehti ennen tällaista isoa palaveria kaataa kaikki koulukäytävien roskikset, kaataa välipala-automaatin ja tönäistä pienempää oppilasta niin, että tämä kaatui ja sai naarmuja. Siinä kun vein yhtä terveydenhoitajalle ja yritin samalla puhumalla saada tätä haurasta oppilasta rauhoittumaan, saatoin sanoa muutaman tiukankin sanan. Palaverissa totesin ehkä turhan tiukasti, ettei meillä koulussa ole tarpeeksi resursseja tukea tällaista oppilasta ja pitää samalla muut turvassa. Papereihin kirjattiin, että luokanvalvoja ei kannusta tarpeeksi.
Tämä oppilas siirrettiin sitten toiselle luokalle (kun ongelmahan oli siinä, että opettaja ei ollut tarpeeksi kannustava), jossa ensimmäisenä päivänään pahoinpiteli toisen oppilaan, ja käytiin sitten oikeutta siitä, miksi koulu ei toiminut selvästi väkivaltaisen oppilaan suhteen toisin. Miksi vain siirrettiin toiselle luokalle?
Joskus - aika usein - tarinoilla on toinen puoli. Jos tuetaan haurasta oppilasta ja kannustetaan, mahdollistetaan samalla jonkun toisen pahoinpitely. Onko siis niin, että moniongelmallisen oikeudet käydä koulua ovat suuremmat kuin muiden tavallisten olla turvassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei te jotka sanotte että soittakaa 112. Mulla oli kerran koulussa tilanne että nuori satutti itseään, niin että vuoti verta. Soitin 112, häke jutteli hetken nuoren kanssa ja käski viedä koulun terkkarille paikkaamaan haavat. Minä vein, terkkari oli vihainen. Hänen mielestään olisi pitänyt viedä päivystykseen. Meillä ei kyllä koulusta löydy ihmistä viemään ketään päivystykseen 5km päähän, nuorella ei taksirahaa eikä häke lähetä ambulanssia, nuoren kotiväki ei tavoitettavissa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Tämä ei ole 90-luku jolloin opettaja vei oppilaan omalla autolla sairaalaan ja oli hänen kanssaan siellä 2 tuntia. Kukaan oppilas ei saa olla ilman valvontaa oppitunnin aikana, henkilökunta vedetty minimiin eikä sijaisia saa palkata, joten vaikeaksi menee. Minullakaan ei ole autoa.
Hohhoijaa. Millä ne lapset tulee kouluun tai lähtee koulusta. Käyttääkö joku taksia?
Oletko kuullut kelakyydistä? Onko sulla oma puhelin, vai koulun?
Mihin soitatte, jos lapsen pitää päästä kiireettömästi ensiapuun? Ambulanssi ainoa mahdollinen? Olisko tikasauto parempi niin pääsisi parvekkeelta kyytiintai helikopteri?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmalliset tapaukset harvoin ovat pelkästään hauraita. Todennäköisesti niitä ongelmia on oireiltu väkivaltaisella, häiritsevällä ja kiusaavalla toiminnalla. Hauraita ollaan sitten siinä vaiheessa, kun on iso palaveri ja huone täynnä aikuisia eikä niitä yllyttäjiä löydy samasta huoneesta.
Esim. oma hauras oppilaani ehti ennen tällaista isoa palaveria kaataa kaikki koulukäytävien roskikset, kaataa välipala-automaatin ja tönäistä pienempää oppilasta niin, että tämä kaatui ja sai naarmuja. Siinä kun vein yhtä terveydenhoitajalle ja yritin samalla puhumalla saada tätä haurasta oppilasta rauhoittumaan, saatoin sanoa muutaman tiukankin sanan. Palaverissa totesin ehkä turhan tiukasti, ettei meillä koulussa ole tarpeeksi resursseja tukea tällaista oppilasta ja pitää samalla muut turvassa. Papereihin kirjattiin, että luokanvalvoja ei kannusta tarpeeksi.
Tämä oppilas siirrettiin sitten toiselle luokalle (kun ongelmahan oli siinä, että opettaja ei ollut tarpeeksi kannustava), jossa ensimmäisenä päivänään pahoinpiteli toisen oppilaan, ja käytiin sitten oikeutta siitä, miksi koulu ei toiminut selvästi väkivaltaisen oppilaan suhteen toisin. Miksi vain siirrettiin toiselle luokalle?
Joskus - aika usein - tarinoilla on toinen puoli. Jos tuetaan haurasta oppilasta ja kannustetaan, mahdollistetaan samalla jonkun toisen pahoinpitely. Onko siis niin, että moniongelmallisen oikeudet käydä koulua ovat suuremmat kuin muiden tavallisten olla turvassa?
Tyyppiesimerkki siitä, että asiat kirjataan eri tavoin, kuin ne on.
Ota yhteyttä Työsuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmalliset tapaukset harvoin ovat pelkästään hauraita. Todennäköisesti niitä ongelmia on oireiltu väkivaltaisella, häiritsevällä ja kiusaavalla toiminnalla. Hauraita ollaan sitten siinä vaiheessa, kun on iso palaveri ja huone täynnä aikuisia eikä niitä yllyttäjiä löydy samasta huoneesta.
Esim. oma hauras oppilaani ehti ennen tällaista isoa palaveria kaataa kaikki koulukäytävien roskikset, kaataa välipala-automaatin ja tönäistä pienempää oppilasta niin, että tämä kaatui ja sai naarmuja. Siinä kun vein yhtä terveydenhoitajalle ja yritin samalla puhumalla saada tätä haurasta oppilasta rauhoittumaan, saatoin sanoa muutaman tiukankin sanan. Palaverissa totesin ehkä turhan tiukasti, ettei meillä koulussa ole tarpeeksi resursseja tukea tällaista oppilasta ja pitää samalla muut turvassa. Papereihin kirjattiin, että luokanvalvoja ei kannusta tarpeeksi.
Tämä oppilas siirrettiin sitten toiselle luokalle (kun ongelmahan oli siinä, että opettaja ei ollut tarpeeksi kannustava), jossa ensimmäisenä päivänään pahoinpiteli toisen oppilaan, ja käytiin sitten oikeutta siitä, miksi koulu ei toiminut selvästi väkivaltaisen oppilaan suhteen toisin. Miksi vain siirrettiin toiselle luokalle?
Joskus - aika usein - tarinoilla on toinen puoli. Jos tuetaan haurasta oppilasta ja kannustetaan, mahdollistetaan samalla jonkun toisen pahoinpitely. Onko siis niin, että moniongelmallisen oikeudet käydä koulua ovat suuremmat kuin muiden tavallisten olla turvassa?
Niin miten se tiukka asenne palaverissa siis auttoikaan?
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta siitä, miten rehtorin, opettajan ja oppilashuollon toiminta oli ammattitaidotonta, mutta lapsi ei ollut kiusaaja, vaan kiusattu. Rehtori korosti, että koska he ovat KiVa-koulu, heillä ei sallita kiusaamista, koulu ei voi puuttua vapaa-ajan kiusaamiseen, kaikki kiusaamiseksi koettu toiminta ei ole kiusaamista, plaaplaaplaa.
On myös päinvastainen kokemus, miten toisen lapsen opettaja puuttui myös koulun ulkopuolella tapahtuneeseen oppilaan kiusaamistilanteeseen välittömästi, ja kiusaaminen saatiin katkaistua heti alkuunsa. Koomisinta rehtorin suusta oli, miten koulu ei voi vaikuttaa esim. koulupsykologin päätökseen, mutta lapsi ei saa tukea ilman sitä, joten ilmeisesti vanhemman olisi pitänyt mennä joko koululle vahtimaan lastaan tai ottaa kiusattu lapsi pois koulusta.
Koulun terveystarkastuksessa kysyttiin kiusaamisesta, johon lapsi oli vastannut, että kokee kiusaamista. Tästä ei kerrottu suoraan vanhemmille, vaan äiti luki sen sattumalta lapsen OmaKannasta. Ilmeisesti koulu ei myöskään tee yhteistyötä kouluterveydenhuollon kanssa, rehtori vain istuu poterossaan eikä voi vaikuttaa mihinkään, koska valitsee olla osa byrokratian rattaita. Annan heille tämän asian hoitamisesta kouluarvosanaksi 4-.
Opettajilla ja rehtorilla ei ole mitään oikeutta lapsen terveystietoihin. Eli jos lapsi on terkalle kertonut, että häntä kiusataan, ei terkka saa kertoa tästä opettajalle. Sinänsä tyhmää tämä eri ryhmien vaitiolovelvollisuus, kun käytännön yhteistyötä ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.
Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.
Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.
Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.
Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?
Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.
Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.
Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.
Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.
Asia muuten ok, mutta onko sinulla myös terveydenhuollon koulutus, kun arvioit FAS -piirteitä ja edellytyksiä oppimiselle?
On. Sairaanhoitajan. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki. Osa FAS-piirteisistä kykenee oppimaan saman kuin muut. Mutta osalla on sikiöaikana aivojen kehitys häiriintynyt niin, että fysiologisesti ei vaan kykene samaan.
Hyvä. Palataan alkuperäiseen otsikon kysymykseen. Kouluja ei valvota yhteiskunnsn toimesta mitenkään. Esimerkiksi Aluehallintovirastolla ei ole toimeenpanevaa määräysvaltaa kouluihin. Tämä on kuntien vastuulla järjestää asia. Terveys- ja sosiaalipuolella AVI voi puuttua asiaan.
Mikä on Sinun näkemyksesi otsikon kysymykseen; Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa?
Siirtääkö opettajat, joille ei ole järjestettyä valvontaa työtehtävien hoidosta asian valvotulle terveyden- ja sosiaalihuollon vastuulle - vai kertovatko työnantajalle, etteivät suoriudu työtehtävistään?
Otsikossa ei ole teknisesti ottaen kysymystä. Siinä on toteamuslause, jonka perään on laitettu kysymysmerkki. Suomen kielessä kysymyslausetta ei rakenneta noin.
Sitten. Millaista valvontaa Avien pitäisi kouluissa toteuttaa? Miten? Mikä olisi valvonnan tavoite?
Opettajan työtehtävä on opettaa ja tukea oppilaan kasvua yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Ei opettaja voi siirtää työtehtäviensä hoitoa terveys- ja sosiaalihuollolle. Miten terveys- ja sosiaalihuolto hoitaisi opettamisen?
Opettajan työtehtävä ei ole lapsen psyykkisten tai fyysisten oireiden hoito. Hänellä ei ole siihen myöskään koulutusta.
Jos oppilas on mieleltään sairas, niin hän tarvitsee ongelman hoitoon jonkun muun kuin opettajan. Opettaja voi tarjota tukea, ei hoitaa lasta kuntoon.
99 % opettajista suoriutuu työtehtävistä eli opettamisesta, kun puitteet ovat kunnossa. Opettajan työtehtävä ei ole terapoida psyykkisesti oireilevaa lasta tai hoitaa häntä.
Tutkimusten mukaan oikeinkirjoituksesta huomauttavat ovat mänttejä. Omasta taustastani johtuen en osaa suomen kieltä täydellisesti. Kiitos kuitenkin tiedosta, miten kysymys tulee rakentaa!
En voi valitettavasti auttaa työtehtäväsi hoidossa. Toistan kuitenkin sen saman, mitä aiemmin. Työtehtäväsi hoito on työnantajasi vastuulla. 99% saa opetusta ja 1% ei saa.
Eikö näistä kuuluisi esittää huoli työnantajalle? Jos koulutukseesi kuuluu terveysala ja opettaminen, se ei tarkoita että sinun tulisi pohtia työsuojelun osaamisalueen kysymyksiä. Mutta Sinun tulisi viedä asia eteenpäin, että asia tulee tietoon työnantajallesi.
Muussa tapauksessa viranomaiset LUULEVAT että opettajien työtehtävistä 100% on ok. Kysyttävää?
Linkki tutkimukseen, jossa tutkija toteaa oikeinkirjoituksesta huolehtivat äidinkielenopettajat mänteiksi, kiitos.
En pyytänyt sinulta apua työtehtävien hoidossa. Työtehtäviin kuuluu opettaminen ja oppilaiden tukeminen kasvussa yhteiskunnan jäseniksi ja yksilöiksi.
Kysyin sinulta, mitä Avien tulisi kouluissa valvoa, miten valvonta tulisi mielestäsi toteuttaa ja mikä olisi valvonnan tavoite? Kun itse sanoit, että Avien kuuluisi valvoa kouluja. Voisitko vastata kysymykseen?
Itse näen, että ratkaisu ei ole valvonta vaan pienemmät opetusryhmät ja enemmän psykologeja ym ammattilaisia kouluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos oppilaalla on vapaa-aikaan/kotiin asti ulottuvia ongelmia, jotka heijastuvat kiusaamisena ja koulu on tehnyt oppilaasta kiusaamisen tms. takia lastensuojeluilmoituksen, niin eikö se oli nimenomaan sosiaalihuollon tehtävä ottaa tästä lapsesta koppi ja tehdä toimenpiteitä, että olot paranevat kouluelämän ulkopuolella?
Lastensuojelu ei voi tehdä toimenpiteitä. Se voi tarjota niitä, ja joskus niitä otetaan vastaan ja joskus ei.
Kehottaisin tutustumaan oman ulkopuoliseen kirjallisuuteen. Muun ohella voisit lukea vaikkapa "Huostaanotot Hallinto-oikeuksissa" -kirjan.
Esimerkkikommentti kirjasta: "Sen on Hallinto-oikeus päättänyt!"
Tarjosiko lastensuojelu palveluita vai Hallinto-oikeus?
En ymmärrä mitä ajat takaa. Lastensuojelun on vapaaehtoista siihen saakka, kunnes lapsi sijoitetaan. Sijoitus tulee kyseeseen ainoastaan kun sen äärimmäiset edellytykset täyttyvät. Pahoinvointi yksin ei riitä. Ja hyvä niin! Kunnilla olisi muuten varaa enää pitää yhtä opettajaa jos sitäkään kun maksaisivat huostaanoton kustannuksia...
Vanhemmat maksavat lapsen sijoituksen kustannukset tulojensa suhteessa.
Ei niitä työttömiltä laskutella.
Eikä kunta maksa. Huostaanotto on kuntien bisnes, koska valtio maksaa eivätkä lattiatason työntekijät nää tätä vaaleanpunaisten, "hyvää" tarkoittavien lasiensa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.
Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.
Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.
Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.
Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?
Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.
Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.
Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.
Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.
^ja juuri tällainen kohtaava, ymmärtävä, hyväksyvä ja kannustava asenne on se, mikä välittyy siellä arjessa ja niissä palavereissa.
Jaa-a. Olen erittäin kiitelty työssäni juuri näiden heikompien kanssa. Minusta taas tuo ajatus, että "kaikki pystyy" on tuhoisa. Lapsen rajallisuus täytyy myöntää. Suurinta tuhoa tehdään juuri sillä, että heikkoa lasta aletaan väkisin painostamaan ja luettamaan illat pitkät. Sellaiselle jo koulupäivä itsessään on vaikea, koska työskentelee koko ajan älynsä ylärajoilla, kun toisille 95% opetetusta on helppoa. Näen juuri työssäni jätkuvasti ongemia siitä, ettei hyväksytä lapsen rajallisuutta vaan kuvitellaan, että kovalla kodin tuella, kieltämällä sosiaalinen elämä ja vaatimalla yhtä ja toista tukea, aiheutetaan lapselle ahdistusta ja pelkoa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Kun parhaansa yrittää, se riittää. Tärkeintä on, että nuorella säilyy positiivinen asenne elämään, työkyky ja mielenterveys.
Ehkä alakoulussa voidaan vielä painostamalla saada tuloksia. Yläkoulussa asiat menee osalta niin paljon hilseen yli, että tavoite voi olla kutonen, hyvä asenne elämään ja tasapainoinen elämä harrastuksineen ja ystävyyssuhteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt luin näitä vastauksia ja mitä omakohtaisia kokemuksia itselläni on, niin näyttää olevan hyvinkin arkipäivää se, että sekä oppilaat, opettajat ja kaikki mahdolliset moniammatilliset yhteistyöntekijät voivat pahoin koulussa. Ja suurimmaksi ongelmanipuksi muotoutunee resurssipula.
Lapset perheineen ovat monien ongelmien keskellä arkisessa yhteiskunnassa, mikä moninkertaistuu koulussa. Opettajat ovat usean ison tahon ristipaineessa, eivätkä myöskään saa ääntänsä kuuluviin kuormittavien töidensä takaa. Muut tukitoimien edustajat taistelevat tuulimyllyjä vastaan riittämättömällä henkilökunnalla hekin.
Tähän on tultu. Yhteiskunta asettaa niin monelta suunnalta kohtuuttomia pärjäämisen ja riittämisen, osaamisen ja tietämisen paineita, että jokaisen pitäisi olla yli-ihminen niistä selvitäkseen. Sen pienen koululaisenkin.
Ja koululainen on se pääasia. Miten hän saa äänensä ja tilanteensa kuuluviin, kun kuulevia korvia ja näkeviä silmiä ei ole tarpeeksi, ymmärtäjistä puhumattakaan.
Se, että tässäkin keskustelussa haukutaan opettajia ja heidän ammattitaitoaan, sosiaalitoimi sekä koulukuraattorit -psykologeineen samassa vanavedessä hännänhuippuna lapsiperheet, niin - miten se edesauttaa mitään? Ei mitenkään.
Se, että syytellään ns.ruohonjuuritasolla toisiamme, jää vain ruohonjuuritasolle. Ääni ja ongelmat on saatava ylemmän päättäjätahon tietoon. Uudestaan ja uudestaan.
Ei tästä muuten mitään tule. Keskustelutkin, kuten tässä, ovat syytöksien täyttämiä taholta toiselle, kun pitäisi kohdentaa sekin voima ratkaisujen ja keinojen miettimiseen yhdessä.
Onko kyse resurssipulasta vai siitä, että resursseja käytetään vääriin kohteisiin?
Ei tämä yhteiskunta voi perustua siihen, että yhteiskunta kantaa vastuun kaikista ja kukaan ei ole vastuussa itsestään, vaan yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki asiat.
Yhteiskunnan resurssit pitää jakaa järkevämmin. Onko järkeä iskeä rahaa sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin ja hienoihin kaupungintaloihin, jos kouluissa on hometta ja liian isot ryhmät?
Jos halutaan, että kouluissa kaikenlaiset ihmiset integroidaan samoihin luokkiin, niin sinne luokkaan pitää pedagogian ammattilaisen eli opettajan lisäksi saada henkilökuntaa, jolla on ammattitaitoa huolehtia niistä psyykkisesti oireilevista yksilöistä. Jotta he saavat tukea. Nyt integrointi on vain säästökeino.
Mutta kyllä myös perheiden pitää kantaa vastuunsa. Myös perheiden tulee jakaa oikein resurssinsa. Enemmän panostusta kotiin, kun lapset on alaikäisiä. Nyt jotkut panostaa liikaa omaan hauskaan, osa taas liikaa rahan tienaamiseen.
Ja lisäksi, myös oppilaan pitää kantaa vastuunsa. Vanhempien ja opettajan tulee kasvattaa hänet niin, että hän vähitellen kannattelee itse itseään. Nyt oppilaalla, yksilöllä ei ole mitään vastuuta, parutaan vaan sen yhteiskunnan perään.
Luot illuusiota siitä, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa elämänsä kulkuun ja vaikuttaa vaikkapa sairastumiseensa.
Ammattitaidottumuutta kuvastaa se, ettei resursseja osata kohdistaa oikein.
Kukin budjetin alainen taho puolustaa tarpeitaan.
Oppilaat eivät ole äänestäjiä, siksi koulut ei kiinnosta ja niiden kunto.
Kaikkeen sairastumiseen ei voi vaikuttaa. Mutta suurin osa ihmisistä voi ihan itse vaikuttaa elämänsä kulkuun. Kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimusten mukaan oikeinkirjoituksesta huomauttavat ovat mänttejä. Omasta taustastani johtuen en osaa suomen kieltä täydellisesti. Kiitos kuitenkin tiedosta, miten kysymys tulee rakentaa!
En voi valitettavasti auttaa työtehtäväsi hoidossa. Toistan kuitenkin sen saman, mitä aiemmin. Työtehtäväsi hoito on työnantajasi vastuulla. 99% saa opetusta ja 1% ei saa.
Eikö näistä kuuluisi esittää huoli työnantajalle? Jos koulutukseesi kuuluu terveysala ja opettaminen, se ei tarkoita että sinun tulisi pohtia työsuojelun osaamisalueen kysymyksiä. Mutta Sinun tulisi viedä asia eteenpäin, että asia tulee tietoon työnantajallesi.
Muussa tapauksessa viranomaiset LUULEVAT että opettajien työtehtävistä 100% on ok. Kysyttävää?