Vinkkejä päiviin, jolloin on järkyttävän väsynyt, mutta pitää jaksaa pienen lapsen kanssa?

Lapsi eri huoneeseen..aloittaisin noilla päikkäreillä niin et jäisin itse torkkumaan sohvalle. Moni lapsi nukkuu paremmin yksin, kun ei vanhemmat herätä samassa huoneessa liikaa tunteita😊Meillä on ollut tuo unikaveri hukassa kausi ja siinä kohtaa otin koko lelun pois..kuulostaa varmaan tylyltä, mutta kyllä 2vee jo ymmärsi, pistettiin pupu nukkumaan omaan sänkyyn illalla😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei hyvin nukkuvien lasten vanhemmat oikein tajua mutta huonounisen lapsen kanssa tarkat rutiinit ovat todella tärkeät. Minun lapseni oli juuri tällainen huono nukkuja vauvasta saakka. Öisin heräili jatkuvasti 3 v ikään saakka.

Vastasyntyneestä sinne vajaan vuoden ikään hän nukkui ”vartteja” eli tasan 15 min kerrallaan ja sitten heräsi. Ihan sama mitä kokeili, ulkona, sisällä, vaunuissa, kantorepussa, se oli vartti ja hereille. Neuvolassa mulle valitettiin että kyllä tuonikäisen pitäisi nukkua enemmän mutta minkäs teet kun ei vaan nukkunut. Pirteä oli juu toisin kuin minä. Öisin usein sama homma tosin silloin osan unipätkistä saattoi olla jopa 2 tuntia kerrallaan. Yhteensä yöllä nukkui max 10 tuntia, siis vauvana ja päälle ne muutamat vartin pikkutorkut päivällä. Lapsi nukkui vuorokaudessa 10-11 tuntia, heräsi joka aamu viimeistään viideltä. Siis vauvana. Se oli kamalaa aikaa, tuntui että järki lähtee väsymyksestä. Usein itkin illat miehelle että en pysty tähän. Nuo vartin päiväunetkin jäivät pois 1,5 vuotiaana. Vasta 3,5 vuotiaana alkoi öisin nukkua niin ettei herättänyt meitä jos sattui havahtumaan hereille.

Ja auta armias jos meni rutiinit puolellakin tunnilla pieleen. Ihan silkkaa helvettiä eikä nukkumisesta tullut sitäkään vähää.

Itselleni jäi tästä ajasta niin pahat uniongelmat että vasta nyt kun lapsi on menossa kouluun, olen päässyt takaisin siihen pisteeseen että pystyn nukkumaan öisin. Korvatulpilla mutta kuitenkin. Tuosta ajasta jäi niin kamalat traumat että ei tullut koskaan toista lasta eikä tule. Tekisin varmaan itsemurhan jos vielä joutuisin saman kokemaan, oli se niin hirveää.

En oikein osaa sanoa mitään apua muuta kuin että miehen olisi nyt pakko tinkiä omista unistaan pidemmän aikaa jotta pääsisit kunnolla edes yrittämään nukkumista. Ja lääkäristä lääkkeitä nukkumiseen jos ei auta.

Toivotan sulle tosi paljon voimia, toivottavasti saat apua!

Kiitos sinulle, ihanaa että joku ymmärtää. Vähän tuontapainen meidän tilanne on. Ja tosiaan itsekään en enää osaa nukkua kunnolla vaikka olen järkyttävän väsynyt. Ihan kuin minun kyky olla unessa olisi mennyt jotenkin rikki. Ap

https://yle.fi/uutiset/3-9818124

---Jaksatko lukea tuon loppuun saakka?

Eikö paikkakunnallasi ole avoimia varhaiskasvatuskerhoja? Sinne voi 2-vuotiaan jo viedä hoitoon. Anteeksi, en jaksanut koko ketjua lukea.

Närästystä? Meillä oli kummallakin lapsella ja meni pitkään ennen kuin lääkärit tajusi! Olin todella väsynyt jatkuvasti kun vauvasta lähtien nukkuivat van pätkissä. Vasta kun alkoi eskari-aika niin oma nukkuminen palautui normaaliksi vaikka lapset olivatkin alkaneet jo ennen tätä nukkumaan paremmin.

Moikka! Mulla kaks lasta. Toinen on jo kohta 10 ja toinen 8. Muistan erittäin hyvin sen pikkulapsiajan ja unenpuutteen. Se oli jotain ihan kamalaa! Meillä heräsi esikoinen 2-vuotiaaksi asti ihan JOKA IKINEN yö tyyliin 2-5 kertaa. Mä en myöskään heti sitten saanut enää unta. Juuri kun hän alkoi nukkumaan vähän paremmin, tuli uusi vauva.. eikä se heräily raskaanaollessakaan mitään upeaa touhua ollut. Yritettiin miehen kanssa vähä vuorotella, mutta totuuden nimissä mun hartioille se toki enemmän kaatui. Riideltiin, nukuttiin liian vähän. Omat menot olisivat olleet edes se hekireikä, että olisivat auttaneet jaksamaan ja niistäkin riideltiin kumpi saa mennä. 

En osaa sulle nyt muuta oikein sanoa kuin tsemppiä! Omalla esikoisella heräilyn syy oli refluksi. Nukkui 45 min pätkissä maksimissaan. Öin ja päivin. Aina havahtui unen taitekohdassa ja jos et ollut hyssyttämässä välittömästi 45 min jälkeen, lapsi heräsi kokonaan.

Nyt nää lapset toki jo nukkuu. Esikoinen alkoi nukkumaan 2 vuoden iässä ja nuorempi ehkä siinä vuoden vanhana, mutta 3 vuotta siihen kaikkiaan meni.. :/ 

Refluksiin voi auttaa että sängyn päätä nistetaan niinkuin jos on flunssa, vähentää vatsasta tulevaa ärsytystä.

Aikuisillakin käytetään sitä jos on refluksitauti. Lapsilla se refluksi menee yleensä pois kun vatsaportti kehittty.

Voi kokeilla auttaako ilman että menee lääkäriin tai saa lääkkeitä.

Meillä epäilin että lapsi heräsi kuorsaukseen minun tai miehen kun nukkui samassa huoneessa, oli ääniherkkä muutenkin.

Omassa huoneessa nukkuminen ei ollut mikään taikaisku, nukkumisen piteneminen kesti vähintään 3kk, 6 kk että nukkui koko yöt kuukaudessa. omasta huoneestaan tuli yöllä meidän sänkyyn itsekseen jossain vaiheessa. Lapsella oli myös kauhukohtauksia unissaan, jotka vähitellen ovat jääneet pois. Niille ei voi mitään, joillekin vain tulee niitä tietyssä iässä. Kehittynyt ja kasvanut siis, se on ollut ainoa parannuskeino.

Minulle auttoi parhaiten se, että lähdettiin kotoa pois. Tuntui hirveän raskaalle ajatukselle pakata lapsi mukaan ja raahautua johonkin perhekahvilaan tai mammakerhoon, mutta se helpotti. Lapset sai siellä leikkiseuraa ja ne perhekahvilan työntekijät saattoi katsoa niiden perään hetken, että sai itse vaikkapa juoda kahvin rauhassa. Itse sai vertaistukea muilta yhtä väsyneiltä äideiltä, eikä tarvinnut hetkeen miettiä tekemättömiä kotitöitä ja katsella sotkua kotona. Nyt tietysti koronan takia en tiedä, miten perhekahvilat toimii.

Toinen vaihtoehto on vaan koomata sohvalla katsomassa telkkaria yhdessä lapsen kanssa. Joskus saattaa saada muutaman hetken torkahdettua samalla. Se ei tosin kaksivuotiaan kanssa välttämättä vielä onnistu... Ulkoilu helpottaa myös aina hetkeksi. Ylipäätään kaikki tekeminen, jonka aikana lapsi ei pääse levittämään kotona kaikkia tavaroita ympäriinsä on hyvä, se tarkoittaa vähemmän siivoamista :D

Tiedän tunteen armottomasta väsymyksestä. Kuopukseni nukkui vauvana huonosti, ja lisänä oli kotihoidossa 3-vuotias esikoinen joka ei nukkunut päiväunia. Mies kävi melkein joka viikko 3pv työmatkoilla, ja lasten lisäksi piti jaksaa hoitaa koira lenkille 3 kertaa päivässä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut pyytää jostain apua, silloin vakuuttelin kovasti kaikille, että pärjään kyllä. Ferritiinitasot oli toki myös todella alhaiset kun lopulta tajusin käydä ne mittauttamassa, ja kun sain flunssan niin siitä ei meinannut parantua millään, kun olin fyysisesti niin loppu jo valmiiksi. Mutta siitä selvittiin! Muistan sen tunteen kun kuopus alkoikin yhtäkkiä nukkua ja sain itse ensimmäisen täydet yöunet vuoteen. Olo oli kuin uudesti syntynyt! No, nyt olen töissä, teen pitkää päivää asiantuntijahommissa, työmatka on pitkä ja edelleen herään vähintään 3 yönä viikossa jomman kumman lapsen takia. Kai tää joskus helpottaa 😴

Kaiva Omakannasta tai kysy sairaalasta synnytyskertomuksesi, luultavasti siinä lukee hemoglobiinisi (jos mitattiin kun lähdit kotiin vauvan kanssa) ja kuinka paljon verta menetit, noin puoli litraa on vielä normaalia ja monilla menee enemmänkin, ilman että siihen saa mitään hoitoa. Lisäverta tai rautainfuusio annetaan vasta "vakavassa" tapauksessa. Itselläni jäi hemoglobiini hipomaan jotain raja-arvoa, vaikka reilusti alle sadan se oli, ja ferritiini oli käytännössä nolla. Sitten jälkivuotoa kahdeksan viikkoa ja ihmettelin kotona kun olin kuin haamu: silmissä näkyi tähtiä ja nukkuminen ei auttanut väsymykseen. Olin ihan kuiviin laskettu. 

Kuopus on syntynyt alkuvuodesta ja yhä jatkuu taistelu neuvolan/terveydenhuollon kanssa, että saisin jotain hoitoa tai apua. Raskaus itsessään laskee jo nämä arvot, mutta niin vaan äidit jätetään pärjäämään yksin, korkeintaan jotain mielialakyselyä. Kun se mieliala olis ihan korkealla jos olisin kunnossa!

https://www.satakunnankansa.fi/a/0c6001db-626d-4dcc-b567-a40dbffb3aa1

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa mua ärsyttää yli kaiken nämä menkää kerhoon, menkää kaupungille, museoon, puistoon jne.

T. Maalla asuva

Kun kysytään vinkkejä niin miksi ei saa kertoa niitä jotka toimii? Asuinpaikka on oma valinta. Mekin mietittiin maalle muuttoa ennen kuopuksen tuloa, mutta totesin että ei missään nimessä niin kauan kun lapset on pieniä. Juuri siksi, että siellä maalla olisi sitten ihan loukussa, eikä pääsisi mihinkään perhekerhoihin ym. ilman autoa (ja autoilu ei ole turvallista puolikuolleena väsymyksestä) ja normi kotitöiden lisäksi pitäisi huolehtia lumityöt ja nurmikon leikkuu ym. Minulle oli ihan henkireikä, että pääsin helposti pois kotoa lasten kanssa, tapaamaan muita yhtä väsyneitä äitejä.

En osaa ikävä kyllä auttaa, itse tarvitsen 12h unta eikä siihen ole mahdollisuutta pikkukoululaisen kanssa. Anemia ja masennus kiusana, siksi kai tuo unimäärä (aiemmin oli 15h, eli pientä parannusta on tullut). Eilen torkahdin viideksi minuutiksi sohvalle eikä lapsi meinannut saada minua hereille, huusi täysillä korvaani kun havahduin. :/ 

Siis tsemppiä! Muistan millaista oli. Meillä auttoi mennä ajelemaan autolla iltapäivällä niin että lapset nukahtivat. Sitten jäin autoon istumaan kotipihalla ja join kahvia (termarista) ja söin suklaata. Jos pääsee olemaan hiljaisuudessa edes pikkuhetken niin antas voimia. Kun olin raskaana otin torkut sohvalla niin että lapset katsoivat TV:ta ja istuivat vähän mun takana että olisin herännyt kun joku kiipeää yli. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt pyytää apua. Kaikissa kunnissa vaikka kuinka maalla on niin pitää olla kotipalvelu josta voisi saada apua.

Noissa päiväunissakin kannattaa olla tiukkana, silloin ei häslätä eikä leikitä, vaan nukutaan. Laita unimusiikkia ja vaikka lapsi häslää, kiellät, laitat vaikka uudelleen omaan sänkyyn. Jos hölöttää, sanot hyss, nyt nukutaan, etkä muuta. Vanhemmat ihmettelee monesti, kun päiväkodissa lapset nukkuu ja siellä ollaan tosi tiukkana yleensä päiväuniaikaan. Ei ole muuta tekemistä, kuin pötkötellä. Eihän muuten yksikään lapsi lepäisi/nukkuisi. Riehuisivat vaan koko päivän. Pituus kannattaa olla aina sama 1,5-2h, lapsen sisäinen kello oppii siihen. Esim 11-13 tai 12-14. Kotona voi kokeilla alkuun lyhyempiäkin, mutta aina samaan aikaan päiväunille ja sinä aikana muuta ei tehdä! Sinnikkyyttä vaan. Eihän lapsi yölläkään haahuile muualle leikkimään. Kannattaa hommata pimennysverhot, jos ei ole. Lepohetki on muutenkin pienellä lapselle tärkeä, lapsen aivot kehittyy vielä eri tavalla kuin aikuisen ja tarvitsee lepoa juuri sen takia. Harva lapsi nukahtaa 15 minuutissa.

Tää on taas näitä valittajia, joille ei mikään ratkaisu kelpaa.

Onhan se nyt omaa avuttomuutta, jos mies tekee muka pitkää päivää töissä 8h+2h (normaali työpäivä!), eikä ollenkaan pysty auttamaan viikonloppuisin tai edes lomalla, kun yhyy tarvii korvatulpat, kun ei ole rahaakaan.

Mieshän voi lähteä vaikka lapsen kanssa päiväreissuun. Eväät mukaan, tarpeeksi vaatetta ja leikkipuistoja tms. kiertämään. Patikoimaan, laavulle... Päikkärit ottaa siellä täällä ja äiti saa kotona nukutuksi. - no ei tietenkään saa, kuka nyt päivällä pystyy nukkumaan, kun yötkin on keksitty.

Mitä hittoa tuohon tilanteeseen sitten tehdään lapsia, kun ei yhtään mietitä etukäteen? :D

Vierailija kirjoitti:

Kysynpä vaan mitä tahoa on kiittäminen siitä loistavasta suomalaisesta kodinhoitaja järjestelyn lopettamisesta? Näille ammattilaisille uskalsi jättää perheensä kun itse oli ihan loppu ja olisi saanut levätä ilman huolta lapsistaan eli nukkua edes yhden kokonaisen yön niinä vuosina.

Aikoinaan tunsin parikin ihanaa kodinhoitajaa ja kyllä he ovat olleet pätevä ja toimiva aarre nimenomaan perheille äkillisissä tarpeissa.

Saahan niitä itsekin palkata.

3 lasta kirjoitti:

Siis tsemppiä! Muistan millaista oli. Meillä auttoi mennä ajelemaan autolla iltapäivällä niin että lapset nukahtivat. Sitten jäin autoon istumaan kotipihalla ja join kahvia (termarista) ja söin suklaata. Jos pääsee olemaan hiljaisuudessa edes pikkuhetken niin antas voimia. Kun olin raskaana otin torkut sohvalla niin että lapset katsoivat TV:ta ja istuivat vähän mun takana että olisin herännyt kun joku kiipeää yli. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt pyytää apua. Kaikissa kunnissa vaikka kuinka maalla on niin pitää olla kotipalvelu josta voisi saada apua.

Ei ole kotipalvelua joka paikassa. Me ei saatu mitään apua kun olin pitkään täysin autettava hätäsektion jälkeen. Mies joutui käymään töissä joten anoppi otti töistä lomaa ja muutti meille auttamaan.

Miksei mies voi ottaa vastuuta vaikka viikonloppuisin että ap pääsee päikkäreille ja saa nukuttua yön?

Jos ei lapsen nukkuvuuteen auta ulkoilut yms remuleikit, sitten toki voi olla lääkärinkin paikka. Mutta silti myös miehelle vastuuta vähän...

Vierailija kirjoitti:

Miksei mies voi ottaa vastuuta vaikka viikonloppuisin että ap pääsee päikkäreille ja saa nukuttua yön?

Jos ei lapsen nukkuvuuteen auta ulkoilut yms remuleikit, sitten toki voi olla lääkärinkin paikka. Mutta silti myös miehelle vastuuta vähän...

Mies kuulemma hoitaa toisen yön. Silloinkin ap herää lapsen ääniin korvatulpista huolimatta.

Jäi mielikuva miehestä, joka on hyvin tarkka omasta ajastaan. Vaikka vaimo vetelis viimeisiä.

Tietenkin ne omat jututkin on tärkeitä, kummallekin. Ensin hoidetaan ikävät jutut ja pidetään aikuiset terveinä ja virkeinä ja sitten vasta ruvetaan parkumaan sen oman hyvinvoinnin perään. Pikkulapsi aikaan se ei välttämättä toteudu edes joka kuukausi.

Osa-aikainen päivähoito.

Sellaiseen mä vein/sain omani, kun oma kunto romahti univajeen takia. Muistaakseni meille oli varattu kolme hoitopäivää päikystä, ja vein lapsemme hieman myöhemmin kuin töihin menevät vanhemmat, niin että juuri ehti ns aamuryhmään, söi aina aamiaisen kotona.

Ekat viikot nukuin hoitopäivät lyhytvaikutteisilla nukahtamislääkkeillä kotona.

Se, ken tätä ihmettelee, voi kysyä lisää.

Kyky nukkua voi oikeasti vaurioitua pysyvästi parissa vuodessa. Silloin uni ei tule äärimmäisen uupuneenakaan.

Viimeinen pisara tuon järjestelyn saamiseen oli väsymyksestä johtuva kaatuminen kotona. Solisluu katkesi kun tulin kanveesiin suorana sivuttain, eli olkapää osui eka.

Tää ei todellakaan ole mulle mikään ylpeilyn aihe, ja v*tuttaa puhe marttyyrivanhemmista. En ole koskaan puhunut tästä kasvotusten kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun keino huono mutta toimiva: energiajuomaa pahimpaan väsymykseen.

Energiajuoma, cocis ja kahvi vain niille jotka ei imetä. Kofeiini välittyy rintamaitoon ja lapsi ei todellakaan nuku.Tosin ap tuskin imettää 2 vuotiasta.

Se on ihan tapauskohtaista miten lapsi reagoi rintamaidon kofeiiniin. Jotkut valvoo, jotkut itkee masua ja jotkut ei reagoi mitenkään vaikka äiti kiskoisi pannutolkulla kahvia. Ei sitä tiedä kuin kokeilemalla, mikä on oman perheen ja jaksamisen kannalta paras määrä. Meillä yksikään kolmesta lapsesta ei ole reagoinut kolajuomiin lainkaan. Energiajuoma huudatti esikoista joten sitä en ole juonut, kahvia en juo muutenkaan. Tosin en juo kofeiinia iltaisin koska olen itse herkkä sen valvottavalle vaikutukselle.

Perhetyö apuun! Keskusteluapua, vinkkejä sekä käytännön apua- hoitavat lasta.