Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä päiviin, jolloin on järkyttävän väsynyt, mutta pitää jaksaa pienen lapsen kanssa?
Välillä kaksivuotiaani nukkuu ihan hyvin yön, mutta välillä heräilee tunnin välein. Sellaisten öiden jälkeen olen itse niin väsynyt, että en meinaa pysyä hereillä päivällä, pyörryttää, oksettaa, päätä särkee, ja nukahtelen istualteen ruokapöytään. Olen lapsen kanssa kotona, mies pitkät päivät töissä. Ja pitäisi keksiä keinoja miten selvitä lapsen kanssa tällaisista päivistä. Kahvi ja ulkoilu ei auta ja lapsi ei suostu hetkeäkään katsomaan mitään piirrettyjä tai vastaavia. Jos olen pirteä niin suostuu välillä leikkimään yksin leluillaan, mutta jos lapsi aistii, että olen vähänkin väsynyt, niin ei suostu pientäkään hetkeä leikkimään yksin edes niin, että istun siinä ihan vieressä.
En varmaan ole ainoa äiti, joka on välillä väsynyt, joten olisiko kellään antaa vinkkejä millä selvitä tällaisista päivistä?
Kommentit (265)
Mä joskus oikein koomaväsyneenä ja kuumeessa laitoin lapsille kylppäriin pienen kotikylpylän. Vähän vettä ammeeseen ja pesuvatiin, mukaan muovisia kippoja ja purnukoita, ja sinne vaan nakupellet lämpimällä vedellä loiskuttelemaan. Istuin vieressä tuolilla ja laskin välillä vettä lisää. Muksuilla oli kivaa ja mulla helppoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tarkistuttaa rauta-arvosi.
Sekin väsyttää lisäksi sitten kun ei saa nukkua.
Äidin rauta-arvoja ei tarkisteta oikein kunnolla ollenkaan.
Sitten kun menkat alkaa ja jos imettää vielä niin menettää rautaa vielä enemmän. Itsellä menkat oli tosin 8kk poissa alussa kun yöimetin, mutta imetin lasta 2 vuoteen asti (lopussa oli enää 2 kertaa päivässä)
Nyt sitten on anemia kun lapsi on 5 kun menkat on itsellä runsastuneet vanhemmiten (ikä 45) ja synnytyksen jälkeen. Epäilen että rautavarastoni on huvenneet mutta sitä ferritiiniä ei ole vielä tarkistettu. No, syön rautaa nyt pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiva Omakannasta tai kysy sairaalasta synnytyskertomuksesi, luultavasti siinä lukee hemoglobiinisi (jos mitattiin kun lähdit kotiin vauvan kanssa) ja kuinka paljon verta menetit, noin puoli litraa on vielä normaalia ja monilla menee enemmänkin, ilman että siihen saa mitään hoitoa. Lisäverta tai rautainfuusio annetaan vasta "vakavassa" tapauksessa. Itselläni jäi hemoglobiini hipomaan jotain raja-arvoa, vaikka reilusti alle sadan se oli, ja ferritiini oli käytännössä nolla. Sitten jälkivuotoa kahdeksan viikkoa ja ihmettelin kotona kun olin kuin haamu: silmissä näkyi tähtiä ja nukkuminen ei auttanut väsymykseen. Olin ihan kuiviin laskettu.
Kuopus on syntynyt alkuvuodesta ja yhä jatkuu taistelu neuvolan/terveydenhuollon kanssa, että saisin jotain hoitoa tai apua. Raskaus itsessään laskee jo nämä arvot, mutta niin vaan äidit jätetään pärjäämään yksin, korkeintaan jotain mielialakyselyä. Kun se mieliala olis ihan korkealla jos olisin kunnossa!https://www.satakunnankansa.fi/a/0c6001db-626d-4dcc-b567-a40dbffb3aa1
Kai syöt nyt rautaa? Se imeytyy parhaiten jos sitä ottaa joka toinen päivä ja aamuisin yksi annos. Elimistö blokkaa sen iltaraudan imeytymisen.
"Vuoden 2018 kokousabstraktin yhteenvedossa todetaan, että raudan annostelu joka toinen päivä kohotti hemoglobiinia parhaiten ja oli paremmin siedetty verrattuna annosteluun joka päivä tai kaksi ja kolme kertaa päivässä. Tässä retrospektiivisessa tutkimuksessa oli aneemisia raudanpuutteisia naisia. Kirjoitus ei kuitenkaan ilmoita annoksen suuruutta tai vaihteluja (5).Tietoa joka toinen päivä -annostelusta tulee myös osaltaan lisäämään vuonna 2021 päättyvä aneemisilla raudanpuutepotilailla tehty tutkimus, jossa käytetään 300 mg:n rautasulfaattitabletteja (60 mg alkuaineellista rautaa) ja 500 mg C-vitamiinia (6).
"https://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutismaailma.duodecimapi.n…
Kahvia ei pidä nauttia samaan aikaan /tuntiin ennen/jälkeen jotta kaikki mahdollinen rauta imeytyy.
Tämä on hyvä ohje!
Kannatan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on jo 5-vuotias mutta heräilee edelleen öisin ja huutaa äitiä ainakin kahdesti. Parivuotiaaksi asti nukkui tuskin ollenkaan. Olen edelleen niin väsynyt, että otan joka päivä kolmen tunnin päikkärit, että ylipäänsä selviän illasta. Ja meillä mies tekee kaikki ruuat ja hoitaa huushollia. En ollenkaan käsitä, miten äidit jaksavat noin ylipäänsä, puhumattakaan, että nauttisivat elämästään jollain lailla.
Mutta tästä ei saa puhua missään. Haukutaan heti vain vain huonoksi äidiksi. Ihan sama. Haluan vain nukkua.
Meillä on sama, olen työtön nyt ja pitäisi hakea töitä. Mies valittaa että ei voi olla vain yksi rahantuoja, mutta lapsi oikeasti lakkasi heräilemästä lähes joka yö vasta 3,5 vuotiaana, ja senkin jälkeen epäsäännöllisen säännöllisesti herää edelleen ja tietysti tulee minun viereen. Pienenä ei kelvannut kuin äiti nukutukseen ja yöhyssytykseen. Mies ei nykyään herää välillä ollenkaan siihen lapsen heräämiseen.
Olen ihan apaattinen ja tiedän että pitäisi hakea töitä mutta en vain pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä joskus oikein koomaväsyneenä ja kuumeessa laitoin lapsille kylppäriin pienen kotikylpylän. Vähän vettä ammeeseen ja pesuvatiin, mukaan muovisia kippoja ja purnukoita, ja sinne vaan nakupellet lämpimällä vedellä loiskuttelemaan. Istuin vieressä tuolilla ja laskin välillä vettä lisää. Muksuilla oli kivaa ja mulla helppoo.
Ei helv.. sitten jos olisit nukahtanut siihen istuallesi niin lapsi/lapset olisi hukkuneet siiinä välissä.
Älyä ei sulla näköjään ollut tuolloin väsyneenä, eikä nyttenkään kun tuollaista ehdotat.
Ei kai nyt kukaan istualtaan nukahda, en minä ainakaan. Amme oli lasten muovinen kylpyamme, vettä vain sen verran että saivat sillä lotrata. Ei siis yhtä paljon kuin kylvyssä. Katsoin leikkejä koko ajan, tietysti. Mutta siinä mielessä pääsin helpolla, ettei kovin aktiivisesti tarvinnut itse osallistua. Riitti kun istui ja piti vahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta auttoi itsellä ja siis nimenomaan kunnon rääkki, ei mikään normi kävelylenkki. Jaksoi paljon paremmin valvoa.
Tuon ikäiselle lapselle voi hyvin myös alkaa opettamaan jo itsenäistä leikkiä. Ei äiti ole mikään hovinarri joka viihdyttää 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä joskus oikein koomaväsyneenä ja kuumeessa laitoin lapsille kylppäriin pienen kotikylpylän. Vähän vettä ammeeseen ja pesuvatiin, mukaan muovisia kippoja ja purnukoita, ja sinne vaan nakupellet lämpimällä vedellä loiskuttelemaan. Istuin vieressä tuolilla ja laskin välillä vettä lisää. Muksuilla oli kivaa ja mulla helppoo.
Ei helv.. sitten jos olisit nukahtanut siihen istuallesi niin lapsi/lapset olisi hukkuneet siiinä välissä.
Älyä ei sulla näköjään ollut tuolloin väsyneenä, eikä nyttenkään kun tuollaista ehdotat.Ei kai nyt kukaan istualtaan nukahda, en minä ainakaan. Amme oli lasten muovinen kylpyamme, vettä vain sen verran että saivat sillä lotrata. Ei siis yhtä paljon kuin kylvyssä. Katsoin leikkejä koko ajan, tietysti. Mutta siinä mielessä pääsin helpolla, ettei kovin aktiivisesti tarvinnut itse osallistua. Riitti kun istui ja piti vahtia.
Tietenkin voi nukahtaa istualtaan. Minä en pahimpina aikoina pystynyt ajamaan edes autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa ap:n tilanne. Minulla on 2 lasta alle 2 vuoden ikäerolla ja esikoinen lopetti päiväunet kuopuksen synnyttyä. Kuopus heräili öisin ja esikoinen oli valveilla päivät. Minä torkahtelin iltapäivisin, kun luin kirjaa esikoiselle. Hän on vieläpä hyvin energinen ja menevä tapaus. Kuopuksen ollessa vajaa puolivuotias päädyttiin siihen, että lasten isä jäikin kotiin ja minä palasin töihin. Se auttoi
Jälkikäteen olen tajunnut, että minulla oli todennäköisesti massiivinen raudanpuute vuosikaudet. Ferritiiniä ei mitattu, vaikka kuopuksen syntyessä hb oli minulla alle 90. Vasta n. 15 vuoden kuluttua minulta mitattiin ferritiini muiden verikokeiden ohessa. Lukema oli 9. En edes enää vuosiin ollut kärsinyt väsymyksestä.
Suosittelenkin kaikkia pienten lasten äitejä mittauttamaan ferritiininsä. Ehkä massiivinen väsymys ja istualleen torkahtelu ei olekaan normaalitila. Turha kärsiä vuosikausia, jos se johtuukin osittain puutteesta, jonka voi korjata rautalisillä.
Kannattaa tehdä se unikoulu vauvalla ennen kuin ollaan tällaisissa tilanteissa. Ei mitään perhepetejä, älkää toteuttaako lasta siihen että palvelu pelaa 24h vuorokaudessa.
Usein kyseessä on se, että lapsi on totutettu heräilyyn. Lapsen sänky kannattaa sietää pois vanhempien makuuhuoneesta niin aikaisin kuin vain mahdollista. Yleensä tämä riittää rauhoittamaan yöt.
Kaksivuotias ei herätessään tarvitse mitään lohdutusta ja heijaamista mutta toki oppii sitä odottamaan, kun sitä tarjotaan.
Lapsi kannattaa myös nukuttaa päiväunille rattaisiin ja pitää kiinni siitä, että päiväunet nukutaan yhdessä pidemmässä pätkässä eikä pitkin päivää 10 min. torkahtelua.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän olisi ollut lailliset lääkkeet ilman diagnooseja vielä 50/60 luvulla. Kauan on niistä ajoista kun apteekkarin nopeaa sai ilman respaa.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö apuun! Keskusteluapua, vinkkejä sekä käytännön apua- hoitavat lasta.
Kannattaa harkita kaksi kertaa ennenkuin päästää sosiaalitointa sekaantumaan asioihinsa.
Kokemuksella voin kertoa että ei mikään paras idea, voit muuttua tämän myötä pelkäksi matkustajaksi omassa elämässäsi. Paskalla tuurilla sattuu narsistinen/luonnevikainen henkilö hoitamaan asioitasi niin tajuat varmaan vaaran mikä aiheutuu kun asiat eivät ole enää sinun omissa käsissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlettakaa unikoulu!
Lapselta voi myös vaatia asioita. Ei vanhemmuus ole sitä, että tanssitaan lapsen pillin mukaan kaikessa ja itse ollaan aivan lopussa.
Ei ennen toimittu näin, vaan lapset pistettiin nukkumaan eikä vanhempia saanut yöllä häiritä. Tottakai lapset tulevat sänkyyn jos annetaan. Ihan sama kuin koirien kanssa.
Yksi kokenut neuvolan Th sanoi mulle kerran, että lasten kanssa pärjäävät parhaiten äidit, joilla on koiria. Samat periaatteet pätevät lapsiin ja koiriin.
🇺🇦🇮🇱
Lapsi kerhoon. Meidän kunnassa on mahdollista varata päiväkodista kerhopaikka, joka on 3h kerrallaan eikä vaikuta kotihoidontuen maksamiseen tms - toki tuosta palvelusta pitää maksaa olisikohan 20 €/ kerta, mutta halvempi sekin kuin vaikka MLL tuntiveloituksena. Silloin kun lapsi on kerhossa niin voi itse nukkua. Saako lapsi päivän aikana riittävästi touhua jos ei uni riitä päivällä eikä yöllä? Tuo kerhoilu voisi olla lapselle väsyttävä kokemus niin että nukkuisikin paremmin. Missä se lapsi nukkuu ja heräilee että pitää sinut valveilla koko yön? Ja mitä tekee kun herää? Ota omaan sänkyyn viereen nukkumaan? Kyllä kai kaksivuotias jo ymmärtää puhetta - "nyt on yö, jatka unia", käy helpommin kun on siinä vieressä, ei itse tarvi nousta.
Meillä on esikoinen nukkunut omassa huoneessa ja allergioiden vuoksi valvottanut paljon, meni päiväkotiin 1-vuotiaana ja minä töihin - oli rankkaa. Toisen kanssa olin kaukaa viisas ja annoin nukkua vieressä, ei ollut yöt sellaista edestakaisin ravaamista. Hän oli kotihoidossakin sitten melkein 3-vuotiaaksi, mutta koska meinasin alkaa uupumaan siihen (tein myös yrittäjänä töitä siinä samalla vaikka lapsi kotona) niin aloin hyödyntämään tuota kerhomahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päikkärit. Lapsi rattaisiin ja ulos kävelylle, ehkä lapsikin nukahtaa. Kahvia ja suklaata. Laita yhteen huoneeseeen lapselle leluja ja katso että muutenkin turvallista. Sitten ovi kiinni ja torkut vaikka siinä oven edessä, niin heräät jos lapsi pyrkii pois. Siis itse tietysti olet siinä samassa huoneessa.
Lapsi pois rattaista juoksemaan, hyppimään, ryömimään, eikä haittaa keli, kun on säänmukainen pukeutuminen. Pari tuntia aamu-ja pari tuntia iltapäivällä, niin maistuu ruoka ja uni. Koettu kuuden lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa mua ärsyttää yli kaiken nämä menkää kerhoon, menkää kaupungille, museoon, puistoon jne.
T. Maalla asuvaKun kysytään vinkkejä niin miksi ei saa kertoa niitä jotka toimii? Asuinpaikka on oma valinta. Mekin mietittiin maalle muuttoa ennen kuopuksen tuloa, mutta totesin että ei missään nimessä niin kauan kun lapset on pieniä. Juuri siksi, että siellä maalla olisi sitten ihan loukussa, eikä pääsisi mihinkään perhekerhoihin ym. ilman autoa (ja autoilu ei ole turvallista puolikuolleena väsymyksestä) ja normi kotitöiden lisäksi pitäisi huolehtia lumityöt ja nurmikon leikkuu ym. Minulle oli ihan henkireikä, että pääsin helposti pois kotoa lasten kanssa, tapaamaan muita yhtä väsyneitä äitejä.
Maallakin saattaa olla muita äitejä. Itsekin asun ihan korvessa, mutta onnekkaasti muutaman kilometrin päässä oli toinen äiti kotona lapsen kanssa eikä pojilla ikäeroa kuin puoli vuotta. Käytiin "kerhossa" toistemme luona vuoron perään :) Pojat sai leikkiä ja aina toinen meistä pääsi valmiiseen pöytään. Oli tosi hyvä juttu kyllä! Esikoisen kanssa en tajunnut tällaista ollenkaan, olisi silloinkin ollut saman ikäisiä lapsia kohtuuetäisyydellä kun olisi älynnyt etsiä.
Mulla oli sama. Armoton univelka parin vuoden ajalta, ei isovanhempia, mies pitkää päivää.
Ostin aina välillä kirpparilta tai marketista uuden lelun, esim leikkikeittiö sai hänet autuaasti varmaan puoleksi tunniksi ihan pauloihinsa monen päivän ajan. Torkuin vieressä sohvalla.
Samoin uusi piirretty DVD aika välillä.
Kiitos, kiitos, kiitos, KIITOS näistä viesteistä! Kyllä vertaistuki on arvokasta. Ihanaa lukea näitä ja huomata, että muillakin on tai on ollut ihan samanlaista! Tuttavapiirissä kaikilla kuulostaa olevan niin helppoa ja puuhakasta.
T. Uupunut kohtalotoveri
PS. Kannattaa hankkia leikkikeittiö ja muumiläppäri, ne ovat viihdyttäneet meillä pitkiä aikoja. Hyvä leikki oli myös se, että äiti leikki lasta ja lapsi äitiä, joka laittoi lapsensa nukkumaan. Vaikka pinnistelin pysyäkseni hereillä, oli rentouttavaa maata sängyssä silmät kiinni lapsen peittelemänä.
En tiedä, onnistuuko nyt koronakaudella, mutta itse ainakin sain apua jaksamiseen, kun tapasin muita pienten lasten äitejä seurakunnan ja mll:n kerhoissa ja leikkipuistotreffeillä. Kerhossa oli järjestetty askartelut ja leikit valmiiksi ja aikuiset ehtivät myös juoda kupin kahvia.
Meillä toimi se, kun lähdettiin linja-autolla keskustassa käymään ostamaan vaikka perunoita torilta. Paluumatkalla poika nukahti aina rattaisiin.
Meillä oli yhdessä vaiheessa kaksi lastensänkyä meidän makuuhuoneessa, ihan sen takia, etten olisi muuten jaksanut jatkuvasti keskeytetyillä yöunilla. Siinäkin vaiheessa kun oli siirretty sängyt toiseen huoneeseen, toinen herätteli öisin. Sen jälkeen oli patja lattialla, mihin sai tulla, jos ei saanut unta herättyään omassa sängyssä. Tuon lapsen kanssa ei kukaan pystynyt nukkumaan samassa sängyssä, milloin tuli potku leukaan, milloin jysäytti muuten, oli niin levoton nukkuja vieressäkin. Kun hän vihdoin nukkui omassa sängyssään yöt, alkoi toinen tulemaan viereen. Hän oli sentään rauhallinen nukkuja, monesti huomasi vasta aamulla, että hän oli kömpinyt yöllä vanhempien väliin nukkumaan.
Esikoista tuli hoidettua joskus videoiden avulla. Onneksi ne jaksoivat kiinnostaa. Sairaana ollessa nukuin sohvalla kyljelläni jalat koukussa ja lapsi oli siellä jalkojen takana istumassa ja katsomassa videoita. Heräsin, jos yritti sieltä kiivetä pois.