Lue keskustelun säännöt.
Moikkailututut
12.02.2023 |
Kertokaa teidän moikkailututuista?
Minulla on muutamia moikkailututtuja joita on vain jäänyt tavaksi moikata. Ollaan saatettu kerran istua kahvilassa ja vaihdettu pari kohteliasta sanaa, seuraavana päivänä nähty kaupassa ja moikattu ja valmis: tässä on moikkailututtu. Vuosiakaan myöhemmin moikkailua ei kehtaa lopettaa.
Muutama moikkailututtu vaikuttaa kiusaantuvan ja kääntelevän päätään pois jos nähdään. Minäkin olen alkanut sitten empimään. Yllättävän loukkaavaa jos moikkailututtu ei haluakkaan moikata.
Mitä tehdä? Millaisia tuttuja te moikkaatte? Voiko moikkailun lopettaa olematta loukkaava?
Asun pienellä kylällä.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen naapuri ajalta jolloin olen ollut 15-17-vuotias teini!
Itseäni joku korkeintaan 10 vuotta vanhempi nainen, aina niin iloisesti edelleen moikkailee jos satutaan kylillä näkemään enkä ole ikinä edes jutellut hänen kanssaan. Täytin juuri 44...
Ehkä hänkin haluaisi lopettaa moikkailun mutta ei kehtaa? Koetko tuon häiritsevänä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen naapuri ajalta jolloin olen ollut 15-17-vuotias teini!
Itseäni joku korkeintaan 10 vuotta vanhempi nainen, aina niin iloisesti edelleen moikkailee jos satutaan kylillä näkemään enkä ole ikinä edes jutellut hänen kanssaan. Täytin juuri 44...
Ehkä hänkin haluaisi lopettaa moikkailun mutta ei kehtaa? Koetko tuon häiritsevänä? ap
Olen miettinyt että ehkä hän on jotenkin yksinkertainen kun on aina niin iloinen kun tervehdimme. Ei se sinänsä häiritse mutta hassua vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen naapuri ajalta jolloin olen ollut 15-17-vuotias teini!
Itseäni joku korkeintaan 10 vuotta vanhempi nainen, aina niin iloisesti edelleen moikkailee jos satutaan kylillä näkemään enkä ole ikinä edes jutellut hänen kanssaan. Täytin juuri 44...
Ehkä hänkin haluaisi lopettaa moikkailun mutta ei kehtaa? Koetko tuon häiritsevänä? ap
Olen miettinyt että ehkä hän on jotenkin yksinkertainen kun on aina niin iloinen kun tervehdimme. Ei se sinänsä häiritse mutta hassua vaan.
Hän pitää sinusta. Olet ollut naapurina osa hänen elämäänsä ja hänestä on varmaan ollut mukava seurata nuoren ihmisen itsenäistymistä. Itsekkin moikkaan naapureita kohteliaasti, myös vanhoja.
Koiran kaa tuo on vähän ongelma, kun hyvänpäiväntuttuja alkaa olla liikaa. Ja ei kukaan jaksa aina olla juttutuulella tai moikkailla, en itsekään. Huomaa kun osa vaivaantuu tms on se vähän kiusallista tuokin kaikille.
Iloinen = yksinkertainen, enpä lähtisi tuohon ajatteluun alkuunkaan. -sivulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiran kaa tuo on vähän ongelma, kun hyvänpäiväntuttuja alkaa olla liikaa. Ja ei kukaan jaksa aina olla juttutuulella tai moikkailla, en itsekään. Huomaa kun osa vaivaantuu tms on se vähän kiusallista tuokin kaikille.
Tämäpä se. Itse koen vähän loukkaavana jos moikkailututtu vaivaantuu ja kääntelee päätään tahallaan pois vaikka loukkaantuminen onkin vähän älytöntä. Sitä vain alkaa miettimään kaikenlaista.
Minulle on sattunut nyt keski-iässä niin, että muutama ns tuttava/kaveri on halunnut lopettaa yhteydenpidon ja esittänyt asiansa juurikin tällaisella välttämuskäytöksellä, eli olemalla vaivaantunut tai esittämällä ettei tunne. Ei ole vähän loukkaavaa, vaan on aivan jumalattoman loukkaavaa ja traumatisoivaa! Oikein viimeisen päälle libidovetoista liskoaivokäytöstä ja apinalajin sosiaalista kommunikointia! Olen lopettanut tästä syystä _kaikkien_ tervehtimisen - tosin tervehdin aina jos minua tervehditään ensin, olipa tuttu tai tuntematon. Tsiisus että ihmiset ovat kuvottavia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiran kaa tuo on vähän ongelma, kun hyvänpäiväntuttuja alkaa olla liikaa. Ja ei kukaan jaksa aina olla juttutuulella tai moikkailla, en itsekään. Huomaa kun osa vaivaantuu tms on se vähän kiusallista tuokin kaikille.
Juttelun ymmärrän, siihenhän voi sanoa että on kiire. Mutta nyökkäys tai moikkaus? Et ole sillä ^tuulella^? Olet jonkin sortin tuuliviiri? Epävakaa persoonallisuushäiriö?
No moikkaaminen ei vie paljon energiaa, kuuluu hyviin tapoihin ja saa ihmisen tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä. Ei haittaa millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä moikkaan hyvin helposti ihan ketä tahansa, jos tilanne niin vaatii: hississä, lentokoneessa/pitkällä junamatkalla istuessani vieraan viereen, naapureille, kaverin kavereille jos pysähdymme vaihtamaan muutaman sanan, hotelleissa huonekerroksissa vastaan tulevia jne.
Vain vastapäinen naapuriperhe on ahdistava moikkaamisissaan. Suostun moikkaamaan vain kerran päivässä heille. He moikkaisivat ihan koko ajan ja joka kerta kun astun ovesta ulos. Kova homma koulia heidät ymmärtämään, että vaikka välillämme ei ole vielä aidat kasvaneet riittävän korkeiksi on kuitenkin henkinen ja korkea raja välillämme.
Mun entinen naapuri ajalta jolloin olen ollut 15-17-vuotias teini!
Itseäni joku korkeintaan 10 vuotta vanhempi nainen, aina niin iloisesti edelleen moikkailee jos satutaan kylillä näkemään enkä ole ikinä edes jutellut hänen kanssaan. Täytin juuri 44...