Sinä joka olit koulukiusaaja, millä kiusaamisen olisi saanut loppumaan?

"Kerrohan sitten parempi, toimivaksi todettu tapa."

En keksi ainakaan juuri nyt, mutta ei väkivaltakaan tunnu oikealta tavalta ratkoa asioita.

Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.

Olen pahasti koulukiusattu, jatkuvasti lähes kymmenen vuoden ajan. Lähes kaiken mahdollisen kokenut. Koulu ei tehnyt mitään, vanhemmat vielä vähemmän. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin täysin ilman itsetuntoa tai kykyä ajatella itsestäni positiivisesti. Olen omassa mielessäni pysyvästi se vääränlainen, viallinen ja kaikkia muita huonompi. 

Toivon että olisin voinut jotenkin pistää kampoihin ja usein fantasioin väkivallasta kiusaajiani kohtaan. Olen aiempien kirjoittajien kanssa siitä samaa mieltä, että väkivalta voi olla yksi harvoista "kielistä" mitä nämä ihmisroskat ymmärtävät. Kiusaajan pitäisi kokea fyysistä kipua, henkistä tuskaa, menetystä ja häpeää. Ehkä se herättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.

Ei olisi. Jos et tätä ymmärrä, niin ei voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.

Ei olisi. Jos et tätä ymmärrä, niin ei voi auttaa.

”Ei voi auttaa”. Kysyikö sulta joku jotain?

"Eivät kiusaajat etsi haastetta vaan sadistista ajanvietettä."

Kovaa puhetta entiseltä linnakundilta.

On siinä perää, en minä sitä väitä.

Oliko Jeesus väärässä siinä, että se toinenkin poski pitää kääntää? Ja siinä, että ken miekkaan tarttuu, siihen hukkuu.

Nämä kuitenkin tärkeitä moraalisia ohjenuoria meistä monille, joita on kodeissakin opetettu iät ja ajat.

Minä tajusin vasta jälkeenpäin olleeni kiusaaja- yksi luokan tyttö jätettiin aika kylmästi ulkopuolelle kaikesta ja ainakin selän takana sille naureskeltiin ja puhuttiin ilkeitä juttuja. Mitään varsinaista aktiivista kiusaamista ei ollut, oltiin näennäisen kohteliaita hänelle kyllä. Kyseinen tyttö oli vaikeista oloista, tuli luokalle kesken lukuvuoden ja oli ehkä hieman yksinkertainen tai ainakin se jutut tuntui meistä oudoille, eikä sekään kovasta yrityksestä huolimatta tajunnut meidän juttuja oikein. Se tuntui meistä teini-ikäisistä tosi rasittavalta eikä kukaan olisi jaksanut kuunnella, pian siis alettiin vältellä häntä. Hän myös herkästi ripustautui keneen tahansa, joka alkoi enemmän jutella hänen kanssaan, joten ei huvittanut.

Miten tuon olisi voinut saada loppumaan? Varmaan ihan sillä, että aikuinen olisi puuttunut asiaan. Tosin teinin mieli saattaa siinä kohtaa kääntyä kapinaan ja tilanne vaan pahenee, mutta toisaalta ei meidän ollut tarkoitus kiusata ketään.

Vierailija kirjoitti:

TURPIIN! Keino joka tehoaa, mutta jostain syystä tehokkaat menetelmät ovat kiellettyjä.

Niin, sehän se on aina maailmanhistoriassa ollut paras tapa, vai mites se menikään?

Turpiin vetäminen on loputon suo ja satavarmasti tulee takaisin, jos kykenet kiusaajaasi pataan vetämään. Jos turpiin vedetty kiusaaja ei pysty kavereineen kostamaan, niin sieltä tulee kimppuusi isoveli, tai jopa isä ja edessä on loputon kostonkierre.

Ihminenhän ei pärjää useimmille petoeläimille paljain käsin. Onko sitten oikeutettua ajatella, että se kiusattu ottaa ja käyttää jotain kättä pitempää käyttöönsä - vaikka terä- tai ampuma-aseen - itseään puolustaessaan?

Missä se raja tältä osin kulkee?

Kiusaajalla on yleensä itsellä taustalla joku voimattomuuden kokemus, joten he yrittävät palauttaa hallinnan tunnetta itselleen alistamalla jotain heikompaansa. He saattavat jopa ärsyyntyä siitä, että näkevät siinä kohteessaan sen oman avuttomuutensa, jota vihaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TURPIIN! Keino joka tehoaa, mutta jostain syystä tehokkaat menetelmät ovat kiellettyjä.

Niin, sehän se on aina maailmanhistoriassa ollut paras tapa, vai mites se menikään?

Turpiin vetäminen on loputon suo ja satavarmasti tulee takaisin, jos kykenet kiusaajaasi pataan vetämään. Jos turpiin vedetty kiusaaja ei pysty kavereineen kostamaan, niin sieltä tulee kimppuusi isoveli, tai jopa isä ja edessä on loputon kostonkierre.

Paskapuhetta. Väkivalta auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainaki loppui kiusaaminen yleensä tappeluun. Sen tappelun jälkeen oltiin sitten kavereita. Aina oli pakko nähdä mikä oli kenenkin katkeemis piste. Tosin ongelmahan koulussa oli se ettei aiheet kiinnostanut ja se oli sellaista lusimista päivästä toiseen luokassa missä ei ollut mitään muuta kuin ne toiset ihmiset. Kuitenkin aina oli noita ketkä ei koskaan taistellut vastaan vaan oli kiusattuja vuodesta toiseen sen takia.

Toinen mikä olisi auttanut olisi ollut saada turpaan kerrankin niin olisi oppinut ettei kannata provosoida.

Jälkeenpäin miettinyt, että tavallaan olisi kiva pyytää anteeksi, mutta mahdotonta tietää paljonko hekään muistavat.

Huono yhdistelmähän koulu on kun olet siellä opettelemassa asioita jotka ei kiinnosta minkä takia on paha olla kun onhan se ihan tuskaa olla kymmenien ihmisten kanssa samassa tilassa päivästä toiseen lusimassa. Vanhempana taas miettii, että olisipa koulussa. Menee hieman tyhmästi, että siinä vaiheessa kun opiskelu alkaa kiinnostaa eli noin 20v on amis yms. takana ja niillä perseillyillä papereilla ei pääse mihinkään.

Meinasin ensin antaa alapeukun, mutta ihan hyvä sanoma tässä kommentissasi lopulta piilee. Vähän syvempää analyysia kuitenkin jäin kaipaamaan. Puhut "lusimisesta" kun tarkoitat koulunkäyntiä. Ihan kuin vertaisit vankilaan. Miksi kiusaaja kokee koulun vankilana? Ei ainakaan sen takia ettei siellä olisi mitään tekemistä tai poispääsyä, sillä ohjelmaa on koko ajan ja aina päivän päätteeksi pääsee kotiin. Oliko koulunkäynti sinulle hankalaa oppimisvaikeuksien vuoksi? Jotain tutkittua tai tutkimatonta lukivaikeutta, adhd tms? Vai oliko kotiolosuhteet vain niin rankat, ettei henkinen kapasiteetti ja työmuisti riittänyt koulutehtäviin? Väkivaltaa vanhempien taholta, hyvä*sikäyttökokemuksia, muuta traumataustaa? Olisitko kiusannut, jos koulunkäyntisi olisi sujunut etkä vain ollut "lusimassa"?

"Kiusaajat etsivät sadistista ajanvietettä."

Tämä saa minut mietteliääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.

Ei olisi. Jos et tätä ymmärrä, niin ei voi auttaa.

”Ei voi auttaa”. Kysyikö sulta joku jotain?

Kysyi: Miten kiusaamisen sa loppumaan. Vastaus: Ei saa puhumalla loppumaan. 

Täällä kans yksi kiusattu. Mua kiusattiin koko ala-aste, mutta seiskalla olin kasvanut sen verran pituutta (ja rohkeutta), että pistin turpaan sille pahimmalle kiusaajalle. Siihen se loppui ja heti kerrasta.

30 vuotta myöhemminkin näen unia siitä ala-asteesta ja siitä, kuinka pieksen kiusaajani, mutta lyönneissä ei ole vielä tarpeeksi voimaa.

Väkivalta on toimiva keino ja tämän opetin myös omalle pojalle; Jos joku kiusaa, niin hakkaa se penikka. Vaikka tulisi mikä syyte, niin isä ymmärtää, että teit sen oikeasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aika sadistinen kiusaaja peruskoulussa. Lukiossa harrastin vain ostrakismia ja manipulaatiota. En oikein tiedä, mikä minut olisi saanut lopettamaan. Jos minut olisi hakattu rajusti, olisin jatkanut mechiavellistisimmillä keinoilla. Nykyään en enää työpaikalla kiusaa, koska saan purettua väkivaltaiset ajatukseni vässyköiden sijaan urheiluun. Ajatusmaailma on toki edelleen sama: vahvoilla on oikeus sorsia heikkoja.

Psykopatia tulee tuosta mieleeni. Sääli sinua.

"Paskapuhetta. Väkivalta auttaa."

No, saako käyttää kättä pitempää?

Mihin asetat tältä osin rajat?

Olen ollut kiusattu sekä kiusaaja,kummassakaan roolissa en päässyt mihinkään porukkaan mukaan .

Vierailija kirjoitti:

Buzz Aldrin kirjoitti:

Ei luontaiselle laumaeläinkäyttäytymiselle taikka "pecking order" hierarkialle oikein voi tehdä mitään. Joku valikoituu aina ulkopuolelle, eikä se ole aina se fyysisesti epäviehättävin esimerkiksi. Harmi se on että sama itsekkyys ja kilpailuvietti joka ajaa innovaatioita (esimerkiksi tieteessä ja teknologiassa vrt. NASA ja kuussa käynti) aiheuttaa myös negatiivisia lieveilmiöitä kuten kiusaamista. Evoluutio ajaa meitä eteenpäin kokoajan.

Täytyy myös muistaa että asiat eivät muutu aikuiselämässä - työpaikoilla on myös aina omat hierarkiaryhmänsä.

Innovaatioita ajaa uteliaisuus ja intohimo. Kiusaamista kykyjen puute.

Joku jää silti aina viimeiseksi, esimerkiksi De la Rosa aikoinaan Formuloissa. Ei ketään kiinnosta ne häviäjät, hehkutetaan vaan Häkkistä ja Schumia jne.