Oletteko koskaan viimeisenä päivänä lähteneet koulusta/työpaikasta tms. ovet paukkuen?

Olen kerran lähtenyt kun siellä syrjittiin, haukuttiin, kiusattiin ja alistettiin. Yritettiin saada tekemään ilmaisia ylitöitä ja aina haukuttiin miten huono on mutta silti sanottiin ettei saa lähteä pois missään nimessä.  Yksi päivä vaan en kestänyt enää , kohteliaalla tavalla haistatin v*tut enkä tullut enää ikinä. Ei ollut Suomessa tämä, joten ei haittaa mitään. 

En ole. Asiallisesti olen vaan irtisanoutunut.

Olen tällä hetkellä - sanotaanko vaikka yrityksessä - jossa oma pestini jatkuu vielä. Kun tämä pesti päättyy, kirjoitan kirjan yrityksen toiminta- ja hallintokaaoksesta, vatuloinnista ja täydellisestä sisäisestä organisoitumatuudesta, asiakasvihamielisyydestä ja mielivaltaisesta käytöksestä. Tarina on tosi ja niin kafkamainen, että se vaikuttaa pahalta unelta. Kirjan luettuaan ihmettelee, voiko tällainen yritys oikeasti toimia ja saada vieläpä ulkopuolista rahoitusta. Tunnistetiedoiltaan kirja tulee olemaan fiktiivinen, paitsi niille, jotka ovat itse eläneet yrityksen arkea.

Lähdin ovet paukkuen ilman irtisanomisaikaa. Syynä oli pomo/omistaja, joka oli narsistinen sekopää; niin absurdia toimintaa en ole nähnyt missään sitä ennen enkä sen jälkeen. Oli itse potkinut pihalle monta työntekijää koeajalla, mutta oli sitten aivan suuttumuksesta mykkä, kun joku lähtikin itse noin vain. 

Oppilaitoksesta lähdin.

Kevään viimeisillä tunneilla oli jotain markkinointiin liittyvää ja katsottiin mainoksia. Opettaja totesi minulle, että "Jokainen nainenhan haluaa tulla raiskatuksi vai mitä Laura". Miesvaltainen luokka hörähti nauramaan, minä poistuin luokasta yksikön johtajan luokse tekemään asiasta ilmoitusta ja vastaus oli, että se oli vain leikkiä.

Päättötodistus tuli postissa.

Lähden joka paikasta ovet paukkuen. Tältä minusta tuntuu, omassa mielessäni.

Mulla ollut kymmenkunta eri ja erilaista työpaikkaa.

Mistään en lähtenyt ovet paukkuen, miksi olisin?

Tykkäsin kyllä niistä paikoista, mutta halusin saada vaihtelua ja uusia kokemuksia.

Pariin paikkaan menin vielä piipahtamaan, lomia tuurasin.

" minkä taakseen jättää, sen eestään löytää".

Ei ihan turha elämänviisaus.

Vierailija kirjoitti:

" minkä taakseen jättää, sen eestään löytää".

Ei ihan turha elämänviisaus.

uhkaileva possu

Vierailija kirjoitti:

" minkä taakseen jättää, sen eestään löytää".

Ei ihan turha elämänviisaus.

Tätä se minunkin työpaikkani pomo toivoi, kun työtodistukseen laittoi vähimmän mahdollisen (laillisen) ja hyvin näkyvälle paikalle puhelinnumeronsa. Kovasti varmaan siellä odotteli uuden työnantajan soittoa, että saisi haukkua minut. Taisi olla vihainen sitä todistustakin kirjoittaessaan, kun oli laittanut kalkkeruspaperin väärin päin alle, ja teksti tulikin työtodistuksen takapinnalle kopion sijasta :D

Turhaan odotteli, kukaan ei koskaan soitellut.

Nr. 4

En, ei kuulu tapoihin =D

Lähdin kesken päivän ja sananmukaiseti ovet paukkuen. Olin työpaikalla syyllinen kaikkeen, myös siihen, että varastin työkalut, joita työssäni tarvitsin, muutaman tuhannen markan arvoiset, joita en todellakaan ollut pöllinyt, mutta koska niitä urakkatyössäni tarvitsin niin lupasin maksaa ne uudet kun ne tilataan. Se ei käynyt, vaan minua käskettiin tuomaan vanhat takaisin. Hulluinta oli, että firmassa moni tiesi todellisen syyllisen, pomon kultapossukerholaisen, mutta häntä kukaan ei vasikoinut, minä en syyllistä tiennyt enkä myöskään minä olisi puhunut vaikka olisin tiennytkin, se ei kuulu tapoihini ja sitä tuskin olisi edes uskottu. Selkäni kipeydyttyä jäin parin viikon sairauslomalle ja töihin palattuani ensimmäiseksi kysyttiin toinko pöllimäni työkalut, mutta tuon annoin mennä vitsinä. Iltapäivällä olin kuulemma ehtinyt sotkea koko verstaan ja se oli viimeinen niitti, haalarit nurkkaan ja himaan. En tiedä jäikö oikea varas koskaan kiinni.