Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka olit koulukiusaaja, millä kiusaamisen olisi saanut loppumaan?
22.09.2020 |
Nyt anonyymia avatumista. Ja kiusatut ei nyt tule sörkkimään. Tarkoitus on löytää uusia näkökulmia ja mahdollisesti keinoja puuttua kiusaamiseen. Kuka muu sen voisi paremmin kertoa kuin entinen kiusaaja. Teitä on täällä varmasti.
Kommentit (123)
En tiedä minkälaisia kiusaajia teillä on ollut, mutta meillä ainakin oli sellainen kiusaajien jengi, ettei sinne todellakaan tullut mieleen kenelläkään lähteä väkivaltaa kokeilemaan. Sen jälkeen vasta oikeissa ongelmissa olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.
Ei olisi. Jos et tätä ymmärrä, niin ei voi auttaa.
”Ei voi auttaa”. Kysyikö sulta joku jotain?
Kysyi: Miten kiusaamisen sa loppumaan. Vastaus: Ei saa puhumalla loppumaan.
Minun tapauksessani olisi saanut. Sinä et sitä voi tietää. Et ole minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukalla puuttumisella ja puhumisella olisi ala-asteella saanut loppumaan.
Ei olisi. Jos et tätä ymmärrä, niin ei voi auttaa.
”Ei voi auttaa”. Kysyikö sulta joku jotain?
Kysyi: Miten kiusaamisen sa loppumaan. Vastaus: Ei saa puhumalla loppumaan.
Minun tapauksessani olisi saanut. Sinä et sitä voi tietää. Et ole minä.
Olen pääsi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin kun kiusaamani tyypin äiti juoksi minut pimeällä kiinni, kaatoi maahan ja ulosti kasvoilleni. Vitta mä pelkäsin.
Nykyisin kiihotun siitä muistosta.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jeesus väärässä siinä, että se toinenkin poski pitää kääntää? Ja siinä, että ken miekkaan tarttuu, siihen hukkuu.
Nämä kuitenkin tärkeitä moraalisia ohjenuoria meistä monille, joita on kodeissakin opetettu iät ja ajat.
Monessa uskisperheessä on tuota ekaa vastaan varustettu neuvomalla olemaan se eka poskellemottaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pääasiassa kiusattu, mutta hetken kiusaajanakin 4.-5. luokalla. Kyse oli siitä, että pääsin porukkaan mukaan. Mun kohdalla sen sai loppumaan vai se, että kaveri ensin tajusi, että toiselle tulee paha mieli ja minä perässä ja aloimme leikkiä kiusatun kanssa. Vieläkin on huono omatunto sen takia vaikka aikaa on kulunut yli 40 vuotta.
Tuli mieleen, kun piirtäjäpoikani piirsi ilkeän sarjakuvan parista luokkansa kikattavasta tytöstä. Piirsi heidät sioiksi. Satuin näkemään tämän sarjakuvan ja kuulemaan, että kiersi luokassa. Pidin vain puhuttelun siitä, että luuletko että noista tytöistä tuntuu kivalta. Poika ymmärsi ja melkein oli itku kurkussa. No tämä ei tehoa kaikkiin, mutta meillä rakastavassa ja empatiakykyyn kasvattavassa kodissa tämä toimi. Jossain toisessa kodissa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuttamalla minut ja kiusatun toisiimme. Alunpitäenkin aloin kiusata, koska erään tapauksen perusteella koin heti ekalla tapaamisella, että hän ei pidä minusta. Jos olisimme kahdestaan "joutuneet" viettämään aikaa ja tekemään jotakin yhdessä ilman kavereita, joille esitin kovista, olisin varmasti itsekin huomannut, että kiusattu oli ihan hyvä tyyppi, eikä minun olisi tarvinnut "puolustautua" kiusaamalla. Se kiusaaminen oli jotenkin juuri sitä oman maineen puolustamista, että "kun et kerran tykkää minusta, niin näytänpä, että ei kiinnosta tykkäätkö".
Vierailija kirjoitti:
Tutustuttamalla minut ja kiusatun toisiimme. Alunpitäenkin aloin kiusata, koska erään tapauksen perusteella koin heti ekalla tapaamisella, että hän ei pidä minusta. Jos olisimme kahdestaan "joutuneet" viettämään aikaa ja tekemään jotakin yhdessä ilman kavereita, joille esitin kovista, olisin varmasti itsekin huomannut, että kiusattu oli ihan hyvä tyyppi, eikä minun olisi tarvinnut "puolustautua" kiusaamalla. Se kiusaaminen oli jotenkin juuri sitä oman maineen puolustamista, että "kun et kerran tykkää minusta, niin näytänpä, että ei kiinnosta tykkäätkö".
Mikä oli aiheuttanut sinulle noin huonon itseluottamuksen? Sinähän näytit joka tapauksessa, että ajatuksesi askaroivat hänessä. Et tietty sitä niin pienenä ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuttamalla minut ja kiusatun toisiimme. Alunpitäenkin aloin kiusata, koska erään tapauksen perusteella koin heti ekalla tapaamisella, että hän ei pidä minusta. Jos olisimme kahdestaan "joutuneet" viettämään aikaa ja tekemään jotakin yhdessä ilman kavereita, joille esitin kovista, olisin varmasti itsekin huomannut, että kiusattu oli ihan hyvä tyyppi, eikä minun olisi tarvinnut "puolustautua" kiusaamalla. Se kiusaaminen oli jotenkin juuri sitä oman maineen puolustamista, että "kun et kerran tykkää minusta, niin näytänpä, että ei kiinnosta tykkäätkö".
Mikä oli aiheuttanut sinulle noin huonon itseluottamuksen? Sinähän näytit joka tapauksessa, että ajatuksesi askaroivat hänessä. Et tietty sitä niin pienenä ymmärtänyt.
Sanopa muuta. Vasta nyt aikuisena olen hahmottanut itse koko kuvion ja harmittaa kovasti. Meistä olisi varmasti voinut tulla hyvätkin kaverit, ellen olisi tehnyt omia päätelmiäni aivan tyhjästä. Tuo huono itsetunto näkyi monessa muussakin asiassa tuolloin ja pitkälle aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkälaisia kiusaajia teillä on ollut, mutta meillä ainakin oli sellainen kiusaajien jengi, ettei sinne todellakaan tullut mieleen kenelläkään lähteä väkivaltaa kokeilemaan. Sen jälkeen vasta oikeissa ongelmissa olisi ollut.
Juuri näin se oikeassa elämässä menee . Täällä nyt vaan ylilautajonnet uhoaa ja muistelee vanhoja "hyviä" koulukiusaaja aikojaan, jolloin he kyllä vetivät pataan, mutta eivät koskaan kiusaajia, vaan sitä luokan kaikkein heikointa ja puolustuskyvyttömintä. Jos vastassa olisi ollut vähintään yhtä vahva jantteri, niin nämä jonnet olisi laskeneet alleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpoiten kiusaajat saa lopettamaan kun heidät suljet
aan joukosta pois ja muut kiusaavat hetken ajan heitä. Sitten kun kiusaaja tajuaa miltä se tuntuu niin monesti ei enää jatka. Kotioloista ja kasvatuksesta johtuu varmaan lähes aina se että joku rupeaa kiusaajaksi.
Kannatan tietyssä määrin kuvaamaasi sosiaalistakasvattamista aikuisillekin, mutta tässä ehdotuksessasi on "mutta". Väitän, että yksittäiset kiusaajat saa kuriin helpostikin, mutta oikeasti kiusaaminen on rakenteissa ja vain harvoin sen voi laittaa yhden kiusaajan harteille (ja jos voi, sillon kiusaaja luultavasti on myös kiusattu).
Mielestäni se "pää"kiusaaja ansaitsee yhden mahdollisuuden, joka tarkoittaa sitä, että kiusaaja ansaitsee kuulla sen, ettei tämän käytöstä hyväksytä perusteluineen. Nämä eivät oikeasti ole mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikille.
Kypsymättömyys, ymmärtämättömyys jne. Ovat inhimillisiä piirteitä, mutta jos käytökseen ei puututa aikuisenakaan, niin onko ihme jos kiusaaja kokee olevansa oikeutettu käytökseensä? Tällöin on kohtuutonta rangaista ankarasti käytöksestä, koska vastuu on yhtälailla ollut kaikilla niillä, jotka ovat toiminnan aiemmin hyväksyneet tai katsoneet sitä läpi sormien- ehkä jopa enemmänkin.
Miten tämän nyt pukisi.. Laumasta eristäminen voi toimia hyvänä keinona "psykopaatti piirteisiin", mutta sitä tulisi käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa, koska myös yleiseen hyvään tähtäävä eristäminen on vallankäyttöä ja sitä valtaa on helppo käyttää väärin.
Ja jos edes suurinosa meistä pyrkisi kohtelemaan toisia hyvin ja puuttumaan ikävään käytökseen- toimenpiteitä ei juurikaan tarvittaisi.
Mutta niin kauan kun ihmiset näkevät oikeutusta, hyväksyntää, hyötyä kiusaamisessa tai/ja kokevat laumasieluisuuttaan pelkoa kiusatuksi joutumisesta ja hylätyksi tulemisesta-mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin kun kiusaamani tyypin äiti juoksi minut pimeällä kiinni, kaatoi maahan ja ulosti kasvoilleni. Vitta mä pelkäsin.
Nykyisin kiihotun siitä muistosta.
Provoilu on kiusaamista sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tässä ei kysytty kiusattujen kokemuksia niin haluan silti sanoa tämän.
"Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos" -tyyppiset neuvot ovat todella huonoja joissain tapauksissa. Kun jouduin kiusatuksi, ajattelin, että jos jätän kaikki ilkeät kommentit huomiotta kuten neuvotaan, kiusaajat lopettavat kun huomaavat etteivät saa minua reagoimaan. Tämä vain vahvisti kiusaajien käsitystä siitä, että minulle voi ja saa sanoa ihan mitä tahansa.
Joo, tollaisissa neuvoissa on varmaan taustalla ajatus, ettei päästä niitä kommentteja ihon alle ja eikä ala ajattelemaan, että kiusaajien kommentit ovat totta. Mutta itse korostaisin enemmän kiusatun omanarvon tuntoa ja sen vahvistamista. Parempi olisi korostaa sitä, että kaikilla on oikeus olla rauhassa, eikä kenenkään tarvitse sietää fyysistä tai psyykkistä kiusaamista. Jos olisinkin saanut tällaisen neuvon, olisin tajunnut, että minun ei tarvitse sietää kiusaamista eikä ole kiusatun velvollisuus jättää asioita "omaan arvoonsa":
Minua on kiusattu, mutta olen myös antanut näille kiusaajille takaisin.
En ollut aktiivinen kiusaaja, mutta kiusaamista nähdessäni en tehnyt asialle mitään. En kannellut tai ollut kenenkään puolella. Silti minutkin nuhdeltiin kiusaajien lomassa (tilanteessa jossa koko luokka hyljeksi yhtä poikaa).
Minua itseäni ei ole koskaan kiusattu, koska ilkeät sanat eivät koskaan päässeet ihon alle. Kiusaajat nopeasti tajusivat, etteivät saa ärsytettyä tai pahoitettua mieltäni, joten luovuttivat ja sitten oltiin kavereita tai muuten sovussa. Tämän kokemukseni perusteella voin vain sanoa, että kiusaamista ei tapahdu jos kiusattu ei siihen alistu.
Fyysinen satuttaminen, housujen vetäminen kinttuun, lyöminen, toisen sitominen puihin, kuristaminen ja porukalla hakkaaminen taas on jo väkivaltaa ja sitä pitäisi sillä nimellä myös kutsua ja saada asianmukainen tuomio.
Lapset ja nuoret on valtaosa ihan fiksua porukkaa, mutta ajattelemattomia ja siihen täytyy puuttua ajoittain kovallakin kädellä. Jos väkivaltateko on jo tehty, ei voi enää itkeä armoa, jota ei itse antanut uhrilleen.
Vierailija kirjoitti:
"Suurin osa aikuisista osaa ihan itse järkeillä ettei kannata kiusata, ei ole moraalisesti oikein eikä siitä saa kukaan mitään hyötyä."
Valitettavasti tuohon eivät kaikki kykene.
Eipä niin, siksi kirjoitinkin että SUURIN OSA aikuisista
Vierailija kirjoitti:
Ihminenhän ei pärjää useimmille petoeläimille paljain käsin. Onko sitten oikeutettua ajatella, että se kiusattu ottaa ja käyttää jotain kättä pitempää käyttöönsä - vaikka terä- tai ampuma-aseen - itseään puolustaessaan?
Missä se raja tältä osin kulkee?
No vahvempi eli julmempi voittaa heikomman tässäkin, kun sille tielle kerran on lähdetty. Nurinkurista.
Vierailija kirjoitti:
Minä tajusin vasta jälkeenpäin olleeni kiusaaja- yksi luokan tyttö jätettiin aika kylmästi ulkopuolelle kaikesta ja ainakin selän takana sille naureskeltiin ja puhuttiin ilkeitä juttuja. Mitään varsinaista aktiivista kiusaamista ei ollut, oltiin näennäisen kohteliaita hänelle kyllä. Kyseinen tyttö oli vaikeista oloista, tuli luokalle kesken lukuvuoden ja oli ehkä hieman yksinkertainen tai ainakin se jutut tuntui meistä oudoille, eikä sekään kovasta yrityksestä huolimatta tajunnut meidän juttuja oikein. Se tuntui meistä teini-ikäisistä tosi rasittavalta eikä kukaan olisi jaksanut kuunnella, pian siis alettiin vältellä häntä. Hän myös herkästi ripustautui keneen tahansa, joka alkoi enemmän jutella hänen kanssaan, joten ei huvittanut.
Miten tuon olisi voinut saada loppumaan? Varmaan ihan sillä, että aikuinen olisi puuttunut asiaan. Tosin teinin mieli saattaa siinä kohtaa kääntyä kapinaan ja tilanne vaan pahenee, mutta toisaalta ei meidän ollut tarkoitus kiusata ketään.
Uuden oppilas kiusaaminen ei ole harvinaista.
Meidän perhe muutti usein. Minua kiusattiin ja olisin aivan varmasti kestänyt sen jos minulla olisi ollut paremmat kotiolot. Minun kohdalla Suomeen muutti oi kivulias kokemus. Jatin taakseni kaiken sen mita rakastin, rakkaat lapsuuden ystavat, tutun lahipiirin.
Jouduin ikävaan maahan missä en tuntenut kuin muutaman lahipiirin sukulaisen, olin unohtanut Suomeen kielen ja en osannut samaistua Suomalaisuuteen.
Kuten sanoin, jos koti oloni olisi ollut paremmat niin se olisi muuttanut kaiken.
Jouduin olemaan henkinen yuki äideilleni, osa-aika teinimamma nuoremmalle sisarukselle, perheen siivooja. Yritin olla nakymaton.
Pitkäan aikaan ajattelin etta muiden kiusaaminen oli minun syy, mutta en enään.
He olisivat kovin helpolla voineet jattaa minut kiusaamatta. En halunnut heilta mitaan muuta.
Olen suomalaisesta perheesta ja kasvoin ulkomailla uskoen olevani suomalainen. Suomeen muuttaessa ja suomalaisuuteen siirtyessa siihen en kuulunut.
Muutin ulkomaille heti kun olin kaynyt koulun ja suljin tuon kipean kappaleen elämästani
Mä lopetin kun kiusaamani tyypin äiti juoksi minut pimeällä kiinni, kaatoi maahan ja ulosti kasvoilleni. Vitta mä pelkäsin.
Nykyisin kiihotun siitä muistosta.