Lue keskustelun säännöt.
Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin?
14.11.2013 |
Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin? Ajatteletko, ettet tahdo koskaan avioliittoon? Jos et, niin miksi vetkutat päätöstä, etkö ole varma tunteistasi?
Minä elän avoliitossa. Selitän naimisiin menemättömyyttä sillä, että yksi paperi sinne tai tänne ei mitään muuta. Suhteenikin on hyvä. Silti jossain takaraivossa kolkuttaa tietoisuus siitä, että jos oikein kolahtaisi, tahtoisin myös naimisiin, enkä eläisi avoliitossa.
Onko avoliitto sinulle auki jätetty vaihtoehto vai todellinen valinta?
Kommentit (128)
Avoliittoa alkuperäismerkityksessä ei taida enää olla olemassakaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, tarkoitus oli, että pari asuu vapaasti yhdessä ilman viranomaisten puuttumista asioihin. Toisin sanoen parisuhde olisi yksityinen asia, joka ei muille kuulu. Sittemmin koko idea on vesitetty lainsäädännöllä. Yhteiskunta käytännössä vaatii rahatalouden yhdistämistä, ainakin pienituloisilla. Asia on mennyt entistäkin sekavammaksi uusimman lainsäädännön myötä. 5 vuotta saman katon alla tai yhteinen lapsi ja hupsista, omaisuus on yhteistä.
Jos pariskunta ei halua asua yhdessä, ja pitävät omat asuntonsa voi esim. Kela silti päättää että kylläpä asuvat... siis jos viettävät liian usein öitä yhdessä.
Nyppii tämä kyttäysyhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:40"]
Avoliittoa alkuperäismerkityksessä ei taida enää olla olemassakaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, tarkoitus oli, että pari asuu vapaasti yhdessä ilman viranomaisten puuttumista asioihin. Toisin sanoen parisuhde olisi yksityinen asia, joka ei muille kuulu. Sittemmin koko idea on vesitetty lainsäädännöllä. Yhteiskunta käytännössä vaatii rahatalouden yhdistämistä, ainakin pienituloisilla. Asia on mennyt entistäkin sekavammaksi uusimman lainsäädännön myötä. 5 vuotta saman katon alla tai yhteinen lapsi ja hupsista, omaisuus on yhteistä.
Jos pariskunta ei halua asua yhdessä, ja pitävät omat asuntonsa voi esim. Kela silti päättää että kylläpä asuvat... siis jos viettävät liian usein öitä yhdessä.
Nyppii tämä kyttäysyhteiskunta.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi ja osittain allekirjoitankin. Mutta syynä siihen "kyttäykseen" ja sääntöjen laatimiseen on varmaan se, että ne eronneet avoliittolaiset lapsineen ovat sitten kuitenkin vaatimassa yhteiskunnan taloudellista apua ja lakiapua, kun eivät pääse sovinnolla eroon. Ostetaan yhteisiä taloja ja autoja, eikä sitten erossa saadakaan niitä sovinnossa jaettua. Tai toinen kuolee, ja alkaa vuosien vääntö siitä kuka perii ja kenellä on oikeus, kun mitään papereita ei ole. Silloin kyllä kiinnostaa maksuton oikeusavustus, vaikka tietoisesti ollaan päätetty olla solmimatta juridisia sopimuksia.
Sellainen sääntö voisi olla, että avoliitossa saa asua ilman mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta turha tulla ruikuttamaan apua jos sukset menee ristiin ja ukko vie kaiken, vaikka olen 15 vuotta hoitanut kotona sen lapsia.
Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja minä ainakin toivoisin, että avioliitolla olisi joku suurempi merkitys.
Et ole kuitenkaan tappanut itseäsi? Miksi elää kun 100% elämistä päättyy kuitenkin kuolemaan?
Näyttää vähän siltä että jotku eivät USKALLA mennä namisiin siksi kun miettivät mitä muut ajattelevat siitä.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Eihän sun tarvitse kenellekään edes kertoa että olette käyneet vihillä. Ei tarvitse vaihtaa nimeä tai käyttää sormusta. Kukaan ei tiedä jos ette itse kerro. Voitte ajatella sen niin että olette käyneet laatimassa yhteisiä talousasioita koskevan sopimuksen lakimiehen luona, ette ole siitäkään kenellekään tilivelvollinen.
[/quote]
Tuo on totta ja noin varmaan pitäisikin tehdä. Jos joku kuitenkin saisi vahingossa kuulla, että olemme menneet salaa naimisiin, hän voisi pahastua siitä ettemme ole kertoneet. Tässä keskustelussa on verrattu avioliittoa vakuutuksiin, mutta kukaan tuskin ihmettelisi, jos olisimme ottaneet kotivakuutuksen kenellekään kertomatta. Täällä ei myöskään tivata keneltäkään, että eikö miehesi oikeasti haluakaan sitoutua sinuun, kun teillä ei ole sellaista tai tällaista vakuutusta. Jokin syvempi taso siihen avioliittoon tunnutaan kuitenkin liittävän. Jos joku tuttunne menee naimisiin, varmaan onnittelette. Onnitteletteko, jos he ovat ottaneet vakuutuksen tai tehneet testamentin?
[/quote]
Asiassa on vain rasitteena vanhoja tapoja ja kerran taas kirkon kansalle pakkosyöttämiä.
Ennen ei saanut naida lainkaan, jos ei läpäissyt rippikoulua ja tunnustanut uskoaan. Avioliitto on Sumessakin ollut kristittyjen etuoikeus.
Monilla ihmisillä on vieläkin sellainen fakkiutama, että "oikeasti" naimisiin mennään kirkkohäillä. Ihan sama juttu kuin että "oikeasti" lapsi saa nimensä ristiäisiässä.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:51"]
Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja minä ainakin toivoisin, että avioliitolla olisi joku suurempi merkitys.
Et ole kuitenkaan tappanut itseäsi? Miksi elää kun 100% elämistä päättyy kuitenkin kuolemaan?
Näyttää vähän siltä että jotku eivät USKALLA mennä namisiin siksi kun miettivät mitä muut ajattelevat siitä.
Elämän MERKITYKSEEN kuuluu, että se päättyy kuolemaan. Itse en ainakaan haluaisi elää, jos elämä jatkuisi ikuisesti. Elämästä tekee merkityksellisen juuri se, että aika on rajallinen. Minusta avioliittoon merkitys ei ole siinä, että se päättyy eroon, mutta toki näinkin saa puolestani ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotamme että homotkin pääsevät naimisiin :)
Itse olemme siis heteropari, mutta solidaarisuutta!
Mutta miksi heterot eivät voi vaan rekisteröidä parisuhdettaan? Miksi on pakko mennä naimisiin, jos suhteen haluaa virallistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Ensinnäkään avioliitoista eroon ei pääty kuin korkeintaan noin 40%. Eroonkin päättyvistä avioliitoista suuri osa kestää vuosikausia, jopa yli 10 vuotta.
Jos ihmiset eivät ymmärrä avioliiton luonnetta juridisena sopimuksena, sen ei pitäisi olla sinun ongelmasi, sillä sinähän siitä kärsit, jos olet avoliitossa, eikä eron tai kuoleman sattuessa sinulla ole avioliiton tuomaa suojaa.
Avoliitoista muuten päättyy eroon huomattavasti suurempi osuus kuin avioliitoista.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 15:21"]
Mutta miksi heterot eivät voi vaan rekisteröidä parisuhdettaan? Miksi on pakko mennä naimisiin, jos suhteen haluaa virallistaa?
[/quote]
92 vastaa, halutaan samat juridiset oikeudet kuin avioliitossa :) se on sitten ihan sama tuleeko siihen papin aamen saatika hääjuhlaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:13"]
Miten se avioliitto vaikuttaa lasten asemaan? Ihan samat vanhemmat lapsella on riippumatta siitä ovatko he naimisissa vai ei. En ymmärrä. Lapsi perii vanhempansa joka tapauksessa.
[/quote]No eihän siinä isoa eroa ole, isä on automaattisesti lasten isä ilman isyyden vahmistamisia, jos ollaan avioliitossa.
Yksi aika epäoleellinen asia on sekin että jos kaikilla perheessä on sama sukunimi, niin voi jotain epäselvyyksiä jäädä syntymättä. Tuli vaan mieleen kun yhdessä perheessä kaikilla viidellä perheenjäsenellä on eri sukunimi, niin heillä on joskus ollu vähän epäselvyyttä että kuka kennekin lapsi jne.
Ap kertoo, ettei ole varma, haluaako olla miehensä kanssa aina. Tästä syystä hän pitäytyy avoliitossa. Välttelee paperisotia ja mahdollisia erokustannuksia.
Sitten seuraa kolme sivua palstamammojen ininää siitä, miten MIES on se osapuoli, joka päättää suhteen laadun. Jos MIEHELLÄ on jotain taka-ajatuksia, pari ei päädy avioon. Nainen ei voi valita. Nainen aina haluaisi naimisiin, mutta hänen pitää vain passiivisesti odotella, että mies suostuu. Roikkua löysässä hirressä.
Kommentteja lukiessa tuntuu kuin olisin joutunut aikakoneeseen. Mammat puhuvat kuin avioliitto olisi elättisopimus, johon nainen houkuttelee miehen. Ehkä heille onkin?
Luen täältä myös sellaista hassua asennetta, että kun mies ei halua avioon, hän ei rakasta naista, mutta kun nainen ei halua avioon, se on järkevää taloussuunnittelua.
Huvittavaa, miten paljon joitakuita naisia loukkaa, että toiset naiset tahtovat pysyä pelkkinä avopuolisoina. Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:51"]
Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja minä ainakin toivoisin, että avioliitolla olisi joku suurempi merkitys.
Et ole kuitenkaan tappanut itseäsi? Miksi elää kun 100% elämistä päättyy kuitenkin kuolemaan?
Näyttää vähän siltä että jotku eivät USKALLA mennä namisiin siksi kun miettivät mitä muut ajattelevat siitä.
Elämän MERKITYKSEEN kuuluu, että se päättyy kuolemaan. Itse en ainakaan haluaisi elää, jos elämä jatkuisi ikuisesti. Elämästä tekee merkityksellisen juuri se, että aika on rajallinen. Minusta avioliittoon merkitys ei ole siinä, että se päättyy eroon, mutta toki näinkin saa puolestani ajatella.
Mikä on OIKEASTI parittelun merkitys? Minusta avioliiton merkitys on se että on päätetty perustaa perhe ja lyödään virallisesti hynttyyt yhteen. Sillä ei ole merkitystä että päättyykö liitto aikanaan eroon vain kuolemaan.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Ensinnäkään avioliitoista eroon ei pääty kuin korkeintaan noin 40%. Eroonkin päättyvistä avioliitoista suuri osa kestää vuosikausia, jopa yli 10 vuotta.
Jos ihmiset eivät ymmärrä avioliiton luonnetta juridisena sopimuksena, sen ei pitäisi olla sinun ongelmasi, sillä sinähän siitä kärsit, jos olet avoliitossa, eikä eron tai kuoleman sattuessa sinulla ole avioliiton tuomaa suojaa.
Avoliitoista muuten päättyy eroon huomattavasti suurempi osuus kuin avioliitoista.
[/quote]
Olenkin kertonut taustoissani viestissä 57, joten en tiedä mitä konkreettista hyötyä avioliitto toisi minulle tällä hetkellä. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Avoliitto on taas tuonut minulle lukuisia konkreettisia hyötyjä, kuten pienemmät asumiskustannukset. Koska minulla ei ole taloudellisia syitä mennä naimisiin, olen miettinyt niitä ei-juridisia puolia, joita esimerkiksi kaikki kirkossa avioituvat avioliittoon liittävät. Aika iso osa suomalaisista kuitenkin. Mutta koska se on vain juridinen asia, kannattaa minun etsiä joku miljarööri avioitumaan kanssani ja jatkaa rakastavaa yhteiselämää köyhän avomiehen kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ja ainoa totuus on avoliitossa oleville: heidän puolisonsa ei halua heidän kanssaan naimisiin. Tiedän kyllä että kun tämän sanon, niin alkaa kauhea huuto ja puolustelu ettei se ole niin. Mutta kyllä se vain on pohjimmiltaan aina juuri niin, siitä ei pääse mihinkään.
Mua on sama mies kosinut toistuvasti vuodesta 2000. Yhdessä asutaan ja rakastan, mutta ei kiinnosta käydä maistraatissa, kun oikeasti ihan kaikki hoituu sopparein muutenkin ja prinsessapäivä on joka tapauksessa joka päivä. Tiedoksi miesasiakiihkoilijoille, että mieheni ei ole vaurioitunut tässä prosessissa, päinvastoin. :) Jos käytte joskus ulkona tai osaatte lukea, olette ehkä havainneet, että nykyään on kaikkea muutakin tällaista vanhan maailman murtumista, nimenantojuhlia, elämänkatsomustietoa, suhteellisen löysiä yritysmuotoja, kaikenlaisia rennompia sopimuksia... Joku juristi tuttavapiirissä voisi kenties valottaa asiaa, mikäli itse on luulon eikä tiedon varassa. :)
Kunnioitan kyllä muiden valintoja.
Nimen muuten voi muuttaa yhdellä lomakkeella kuka vain ja sormuksia saa kaupasta. Olen myös törmännyt sellaiseen reppanaan, joka käytti sormusta eron jälkeenkin, ettei olisi duunissa silmätikkuna, "epätoivoisena sinkkuna". Liikuttavaa, mutta mulle on ihan sama, vaikka hänellä olisi huntu päässä tai sormessa sipulirengas. Ihmisenä ja duunikaverina määrittelen, en vaimona/eronneena.
Minua ei lainkaan kiusaa kenenkään avoliitto. Mutta se kiusaa, että vaaditaan avoliittolaisille avioliitonomaisia oikeushyötyjä. Eri sukupuolta olevat kämppäkaverit Kela rekisteröi automaattisesti avopariksi. Perusteena käytetään hurskastelevasti muka yhteistä jääkaappia, samojen lehtien lukua yms. kustannusten jakoa. Mutta kämppäkaverit myös jakavat edellämainittuja kustannuksia keskenään. Siispä lopulta kyttäyksen ja kiinnostuksen kohde on vain seksielämä. Valtio edellyttää että saman sängyn jakavat myös elättävät toisensa. Paitsi jos ovat samaa sukupuolta keskenään ilman rekisteröintiä.
Tarkennuksena vielä: Olisin oikein mielelläni avoliitossa mutta en ole halukas sotkemaan raha-asioitani kumppanin raha-asioihin. Haluan jakaa sänkyni, mutta en koko elämääni. Emme asu yhdessä, mutta lienee vain ajan kysymys koska joku kade naapuri ilmiantaa meidän lähes jokaöisen yhdessäolomme muka sala-avoliittona.
Ihan vain sen takia koska en löytänyt sopivaa vihkisormusta viiteen vuoteen, nyt oikeanlainen timantti on kuitenkin hankittu ja amerikkalaistyylisen sormuksen yksityiskohtainen suunnittelu meneillään (budjetti 25 000e) ja häät on tosiaan toukokuussa :)
Onneton avioliitto vs onnellinen avoliitto. Kumpikohan parempi?
Pika-avioliitto vs hitaasti kehittyvä avoliitto?
Siunattu haaremi vs jumalaton yhden kumppanin rakastaminen?
Jne. jne.
Ei kukaan voi vertailla avio- ja avoliittoa sinänsä. Pitää suhteuttaa koko tilanteeseen. Niin sanottu länsimainenkin avioliittoinstituutio on niin moninainen. Esim. jo Saksassa (protestanttinenkin) avioero on iso juttu, hankala (verotuskin kiristyy eronneella todella paljon). Meillä aivan normaalia erota ja joskus avioitua uudelleen jonkun toisen kanssa. Suomessa avioliitto on aika kevyt tapahtuma. (Häähulluus ja hirviömorsiamemme sitten asia erikseen...)
Hyvä huomio, että nuoret nykyään voivat pitäytyä avoliitossa kannanottona. Avioon vasta, kun avio sallitaan samansukupuolisillekin. Solidaarisuus ja mielen osoittaminen hienoa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:21"]
Ja toki onnittelen avioliiton solmineita, hyvän tavan vuoksi.
[/quote]
Sori jankkaaminen, mutta avioliitto ja kotivakuutus ovat siis mielestäsi yhtä lailla onnittelun arvoisia? Jätät vain onnittelematta kotivakuutuksesta, koska siitä ei ole tapana onnitella? Minua ihmetyttää, että olenko Suomen viimeinen tunteellinen hölmö, josta avioliittoon TUNTUU liittyvän jotain suurempia tunteita ja merkityksiä kuin vakuutukseen. Ehkä olen.
[/quote]
Jankkaa vain, sitä kutsutaan keskusteluksi ;-). Ja kyllä, minä suhtaudun avioliittoon samanlaisella tunnesiteellä kuin yhteiseen kotivakuutukseen. Mutta onnittelen avioon menneitä tavan vuoksi, koska tiedän että sitä odotetaan. En halua olla epäkohtelias. Toivotan myös hyvää joulua ja juhannusta, vaikka en itse näistä juhlista piittaakaan. Ihminen elää kuitenkin yhteiskunnassa, jossa on tiettyjä tapoja, ja niitä noudattamalla saa mukavan ihmisen maineen :-). Itse ei kuitenkaan onneksi tarvitse noudattaa pilkulleen samoja tapoja omassa elämässään, ja saa solmia avioliiton ihan vain juridisista syistä.