Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin?

Koska olen jo naimisissa, eikä yhteiskuntamme mahdollista minun ja toisen rakkaani liiton virallistamista.

mun miehen äidin avomies kuoli 10v yhdessäolon jälkeen. heillä oli oma osake josta anoppi omisti vähän. onneksi oli kaveria perillisten kanssa ja sai ostettua oman kotinsa eikä tarvinut lähteä. kävi niin sääli, mies kuoli, rakastettu puoliso ja sitten pitäisi miettiä että onko kohta koditonkin.

silloin minä sanoin silloiselle avomiehelleni että nyt sitten päätetään että hankitaanko koti vai asunto.eli mennäänkö naimisiin vai pysytäänkö avo. pohdittiin hetki ja mentiin naimisiin. nyt jos kuolo korjaa niin toinen saa ainakin surra rauhassa, pakkaamatta tavaroitaan ja häätämättä perillisiä (molemmilla on lapsia ennestään). hahhaa oletan että surraan, ainakin toistaiseksi on kovin rakas tuo puoliso saa nähä sitten 20v kuluttua.

Silloin kun oltiin nuoripari, eikä ollut mitään yhteistä omaisuutta ja asuttiin vuokralla, niin elimme avoliitossa. Jos olisi tullut ero, tai toinen olisi kuollut, niin omaisuuden tai asumisoikeuksien kanssa tms. asioiden kanssa ei olisi ollut mitään ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa kuoleen vanhemmat olisivat käyneet hakemassa yhteisestä kodista lapsensa omaisuuden pois.

Mutta kun lapsi oli tulossa ja alkoi olla tarvetta suurempiin yhteisiin hankintoihin, niin oli aivan selvää että menemme naimisiin. Eihän naimisiin meno muuta mitään suhteessa, mutta se helpottaa hieman jotain käytännön asioita ja on turvana leskelle jos toinen kuolee ja myös erotilanteessa on ennalta tiedossa selkeät säännöt miten omaisuus ositetaan. Mitään avioehtoja ei ole tarvinnut edes harkita, koska olimme persaukisia nuoria, eikä perhetaustoissakaan ole eroa, kummankin vanhemmat tavanomaiset keskiluokkaiset perheet.

Kaikki liitot päättyy aikanaan, joko eroon tai kuolemaan.

Se ei nyt tunnu kauhean ajankohtaiselta vielä. Vaikka ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, joista 3 avoliitossa, niin ollaan vielä nuoria opiskelijoita. Ja _jos_ nyt vielä ero tulee (niinkuin monelle nuorelle parille tulee) niin helpompaa se on ilman avioliittoa. Lisäksi ei ole oikein varaa järjestää häitä, eikä kumpikaan ole edes kosinut toista... Eikä meillä ole edes kummoista yhteistä omaisuutta tai lapsia. Eli en näe mitään syytä tai tarvetta mennä naimisiin.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:52"]

Ei innostaisi pitää kauheita pirskeitä, jotka kestävät yhden päivän ja rahaa menee tuhansia (hääpaikka, vihkijä, ruuat, juomat, mekko, sormukset). Halvemmallakin saa tietenkin, mut ne on sitten perheenkeskeiset kahvit yms. Äitini painostaa tällä hetkellä liittymään takaisin kirkkoon. Pitää ehdottomasti mennä vanhan kaavan mukaan, jossa morsiamen vanhemmat maksavat häät. Nyt he eivät suostu maistraattihäitä maksamaan. Noh, ei paljon haittaa sillä ajateltiin muutenkin kustantaa häät puolison kanssa, jos jotkut pirskeet pidetään. Mutta että sellaset ikävät paineet ja "riidanalut" jo perheen puolelta. 

Veljeni meni vaimonsa kanssa eka maistraatissa vihille, mutta oli pakko pitää vielä kirkkosiunaus perään kun vanhempani niin vaativat. Mää en ainaka rupea maksamaan 400 euroa kirkollisveroa siitä että pääsee kuunteleen Jumalan aamenia, jotka nostattavat karvat muutenkin pystyyn. 

Kirkko on hieno paikka ja urut ihanat, samoin se perinne että isä taluttaa morsiamen alttarille. Mutta ei voi mitään. 

 [/quote]Ei naimisiin meneminen edellytä minkäänlaista juhlaa eikä sormusta. Käynti maistraatissa riittää. Paljon helpompaa kuin elää avioliitossa ja tehdä testamentteja ja hoitotahtoja siltä varalta että sattuu jotain ja haluaa puolisolle avioliton kautta automaattiesti tulevia oikeiuksia.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:32"]

Aivan... nyt ymmärrän, miksi avioeroja tulee niin paljon. Jos naimisiin on menty vain rahasta, niin eipä sillä pitkälle yhteiselämää jatketa. 

[/quote]Muuttuuko tilanne jotenkin jos kuvittelemasi kohderyhmä ei mene naimisiin? Eipä tule mieleen mitä ongelmia parisuhteeseen voisi ilmaantua juuri naimisiin menosta johtuen. Eihän naimisiin meno millään tavalla muuta parin suhdetta, avioliitto solmitaan ihan muista syistä.

Yllättävän monet yhdistävät avioliiton henkiseen sitoutumiseen, rakkauteen, häihin, ynnä muuhun epäolennaiseen. Avioliittohan on juridinen sopimus, jossa sitoudutaan noudattamaan tiettyjä sääntöjä, jotka takaavat taloudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia tietyissä elämäntilanteissa. Ei avioliittolaissa puhuta rakkaudesta tai sitoutumisesta yhtään mitään, sen jokainen määrittelee ihan itse. Avioliitto ei takaa että toinen pysyy rinnalla tai rakastaa, eikä siihen kannattaisi suhtautua noin tunteella. Sopimukset on hyviä asioita, ei tarvitse sitten kinata kun se lopullinen ero tulee. Kun solmitaan avioliitto (joko avioehdolla tai ilman), molemmat osapuolet tietävät mihin sitoutuvat. Vaikka oltaisi kuinka sitouduttu, mutta ei ole kirjallista sopimusta, on odotettavissa ongelmia toisen sairastuessa vakavasti, eron tullessa tai kuoleman jälkeen. On naiivia ajatella että ei meille tule tilannetta missä toinen on vihanneksena hengityskoneessa tai omat lapset vaativat talon myyntiä - sellaisia tilanteita tulee.

[/quote]sä oon vaan taas näitä "minun tapani on ainoa oikea tapa" -ihmisiä, joten sulle on aika turha selittää yhtään mitään. jokainen selitys, jonka saat, tulee vääntymään päässäsi vituksi. minkäs sille tekee, jos ajattelet vain naisen alapäätä. 

[/quote]

Nauroin ääneen tälle typerälle metakommentille.

Ilmeisesti sitten minäkin lukeudun noin pelättyihin "minun tapani on ainoa oikea tapa" -ihmisiin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että yllä oleva kirjoittaja on itse sellainen.

Minunkin tuttavapiirissäni on naisia, jotka selittelevät avoliittoaan. Todellakin tulee mitävit-olo. Elän itse avoliitossa omasta ja miehen tahdosta. En voisi kuvitella alistuvani tilanteeseen, jossa toinen määrää ja toinen alistuu ja sitten selitellään ja sönkötetään. Sama pätee tilanteeseen, jossa jotkut menevät naimisiin Jumalan tm. kirjallisuuden hahmon takia.

Minusta parisuhteen status on jotakin, josta sovitaan avoimesti, kunnioittaen ja rakastaen parisuhteen osapuolten kesken niin, että samalla selvitellään statuksen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset (verotus, periminen, tiedonsaanti). Tärkeämpää kuin avioliitto sinänsä on avioliittoon suhtautuminen, sen seuraamusten ymmärtäminen. Meidän strategiamme on, että avoliitto vaihtuu avioliittoon vasta sitten, jos tulee jokin oikeudellinen pakko tai vaikkapa muutto maahan, jossa avopuolisolla ei ole samoja etuja kuin Suomessa.

Surullisena ihmettelen suhteita, joissa häistä haaveileva nainen roikkuu miehessä, joka ei halua sitoutua, mutta lähipiirilleen nainen selittelee parhain päin. Lopettakaa selittelyt, jos se todella noin paljon sattuu. Puhukaa sille miehelle.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:50"]

Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin? Ajatteletko, ettet tahdo koskaan avioliittoon? Jos et, niin miksi vetkutat päätöstä, etkö ole varma tunteistasi?

Minä elän avoliitossa. Selitän naimisiin menemättömyyttä sillä, että yksi paperi sinne tai tänne ei mitään muuta. Suhteenikin on hyvä. Silti jossain takaraivossa kolkuttaa tietoisuus siitä, että jos oikein kolahtaisi, tahtoisin myös naimisiin, enkä eläisi avoliitossa.

Onko avoliitto sinulle auki jätetty vaihtoehto vai todellinen valinta?

[/quote]

Avoliitossa miehen kanssa joka aamu päätämme tahtoa, joten avoliitto on aidompi rakkaussuhde, kuin avioliitto, missä on pakko olla.

[/quote]

Palstalegenda ilmoittautui jälleen valitsemaan miehensä joka aamu uudelleen :D

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 11:25"]

Kun lapsi sitoo loppuelämäksi, vaikka mies ei halua naimisiin.

Eli ressukat haluaa sillä tavalla sitoa sen miehen loppuelämäksi, kun mies ei ole muuten halukas sitoutumaan.

Sääliksi käy.

[/quote]

Tässäkin asioissa se puolisoiden välinen keskustelu on tärkeätä. Ennen kuin lapsia aletaan tekemään, niin pitää puhua mitä se tarkoittaa käytännössä. Toki lapsestaan pääsee eroon, mikäli haluaa eli siinä mielessä lapsen tekeminen ei sido loppuelämäksi. 

Miestenkin pitäisi ymmärtää, minkälainen sitoomus se lapsi on. Sitoutumiskammoisen kanssa ei pitäisi lapsentekoon ryhtyä. Näistä asioista täytyy puhua ja puhua, ja puolisoiden pitää olla samalla kannalla sitoutumisen, avioliiton ja lasten suhteen. Kaikki ei tarvitse aviolittoa osoittaakseen sitoutumistaan toiseen. 

[/quote]

Ei lapsi sido loppuelämäksi. Lapsi sitoo siksi ajaksi, kun on lapsi. Kun se lapsi on siinä, sitoutuminen on lisäksi pakkoluontoinen. Sen sijaan avioliitto on loppuelämän mittainen valinta ja vapaaehtoinen sellainen.  Avoliitto taas on vain sellainen nojaa, ollaan nyt yhdessä kunnes jotain parempaa ilmaantuu-suhde.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:53"]

Elän itse avoliitossa omasta ja miehen tahdosta. 

[/quote]Siis oikeesti mitä helvettiä? Muka omasta tahdostasi? Aivan varmaan. Eiköhän tuossa ole vain sama tilanne kuin muillakin, joita äijä ei huoli. Saathan sä tietenkin selitellä mitä haluat, mutta tuskinpa olisit avoliitossa, jos äijäsi sut haluaisi. 

Olemme opiskelijoita. Asumme vuokra-asunnossa, eikä meillä ole Ikean huonekaluja kummempaa omaisuutta. Meillä ei ole lapsia, eikä niitä ole ainakaan vähään aikaan tulossa. Ehkä tulevaisuudessa avioliitto voi olla taloudelliselta kannalta järkevä, mutta nyt en näe sille syytä.

Emme todennäköisesti järjestäisi hääjuhlaa, vaan menisimme naimisiin maistraatissa ilman kummempia ilmoituksia tai juhlallisuuksia. Luulen, että osa sukulaisista vetäisi tästä herneen nenään, enkä ainakaan nyt ole kiinnostunut järjestämään mitään ylimääräisiä harmin aiheita kenellekään.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja minä ainakin toivoisin, että avioliitolla olisi joku suurempi merkitys. En kuulu kirkkoon enkä usko minkään mahdollisten jumalolentojen olevan kiinnostuneita pariutumisestani, mutta toivoisin, että avioliitto voisi olla merkki jostain syvällisemmästä. Nyt avioliitto tuntuu olevan lähinnä ilmoitus siitä, että 50 prosentin todennäköisyydellä en pysty sitoutumaan puolisooni loppuelämäkseni. Ei tässäkään ole mitään pahaa, mutta kun totuus on tämä, tuntuu jotenkin epäaidolta viettää avioliiton kunniaksi hääjuhlia, joissa yleensä puhutaan tippa linssissä sitoutumisesta ja rakkaudesta. Jokin tässä instituution epäaitoudessa häiritsee minua. Tietysti jokainen voi tehdä avioliitostaan sellaisen kuin haluaa ja niin merkityksellisen kuin haluaa, mutta sama koskee myös avoliittoa.

Koska koen olevani liian nuori sellaiseen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:53"]

Elän itse avoliitossa omasta ja miehen tahdosta. 

[/quote]Siis oikeesti mitä helvettiä? Muka omasta tahdostasi? Aivan varmaan. Eiköhän tuossa ole vain sama tilanne kuin muillakin, joita äijä ei huoli. Saathan sä tietenkin selitellä mitä haluat, mutta tuskinpa olisit avoliitossa, jos äijäsi sut haluaisi. 

[/quote]

:D "Kukaan nainen ei voi olla avoliitossa omasta tahdostaan! Kaikki naiset haluavat naimisiin!" :D

...Oikein pohdin tätä purkausta. En keksi muuta kuin sen, että näin päiväsaikaan palstailevissa naisissa on paitsi oikeita kotiäitejä myös tietyllä tavalla yhteiskunnasta syrjäytyneitä miesten elättejä. Vai uskontoko taustalla vaikuttaa.

Tämäkin toisaalta vain vahvistaa aiempien kirjoittajien huomion siitä, että avioliitto on sopimusoikeudellinen asia. Rahan siirtoa.

En ole valmis, enkä tiedä, uskonko avioliittoon hirveästi. Ne hyvät rakkauden juhlat eli bileet haluaisin kyl joskus pitää, meillä kun on ihana ystäväpiiri, mut nyt kun ei vielä ole lapsia tai yhteistä omaisuutta, ja seurusteltukin on vasta reippaat pari vuotta, ei avioliitto tunnu ollenkaan ajankohtaiselta. Mieskään ei välttämättä halua ikinä, mutta saattaa se joskus halutakin, silti, se on vaan aika kypsymätön poika muutenkin vielä :D ... mut mä en niinku vaan ole sen tyyppinen, että pitäisin avioliittoa mitenkään tärkeänä. Ehkä joskus, vain siksi, et vois olla ihan kivaa. Jos saadaan lapsia.

Minäkään en usko, että olisi oikeasti olemassa mitään muita syitä kuin se, ettei mies halua mennä naimisiin. Että mies odottaa jotain parempaa ja ero avoliitosta on helpompi. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:16"]

Minäkään en usko, että olisi oikeasti olemassa mitään muita syitä kuin se, ettei mies halua mennä naimisiin. Että mies odottaa jotain parempaa ja ero avoliitosta on helpompi. 

[/quote]

Minä kirjoitin viestin 57 ja uskon kaikkiin syihin, jotka siinä esitin. Jos kuitenkin kaiken taustalla todellinen syy on se, että mieheni odottaa parempaa, en tiedä onko se niin paha asia. Onko se joku kunnia-asia, että saa huijattua naimisiin miehen, joka ei sitä oikeasti halua? Jos mieheni odottaa parempaa, niin saa puolestani mennä heti kun haluaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:53"]Meidän strategiamme on, että avoliitto vaihtuu avioliittoon vasta sitten, jos tulee jokin oikeudellinen pakko tai vaikkapa muutto maahan, jossa avopuolisolla ei ole samoja etuja kuin Suomessa.

[/quote]Mitä etuja avopuolisolla on Suomessa?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:16"]

Minäkään en usko, että olisi oikeasti olemassa mitään muita syitä kuin se, ettei mies halua mennä naimisiin. Että mies odottaa jotain parempaa ja ero avoliitosta on helpompi. 

[/quote]

Usko, mitä uskot. Olet kuitenkin väärässä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:53"]Meidän strategiamme on, että avoliitto vaihtuu avioliittoon vasta sitten, jos tulee jokin oikeudellinen pakko tai vaikkapa muutto maahan, jossa avopuolisolla ei ole samoja etuja kuin Suomessa.

[/quote]Mitä etuja avopuolisolla on Suomessa?

[/quote]

Ainakin he saavat varata yhteisen hotellihuoneen. Minulla ei ole tästä mitään tarkkaa tietoa, mutta joskus kuulin, että jossain muslimimaassa pariskunnalla olisi ollut ongelmia hotellihuoneen varaamisessa, koska heillä ei ollut sama sukunimi.