Lue keskustelun säännöt.
Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin?
14.11.2013 |
Jos elät avoliitossa, miksi et mene naimisiin? Ajatteletko, ettet tahdo koskaan avioliittoon? Jos et, niin miksi vetkutat päätöstä, etkö ole varma tunteistasi?
Minä elän avoliitossa. Selitän naimisiin menemättömyyttä sillä, että yksi paperi sinne tai tänne ei mitään muuta. Suhteenikin on hyvä. Silti jossain takaraivossa kolkuttaa tietoisuus siitä, että jos oikein kolahtaisi, tahtoisin myös naimisiin, enkä eläisi avoliitossa.
Onko avoliitto sinulle auki jätetty vaihtoehto vai todellinen valinta?
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:15"]
En ole valmis, enkä tiedä, uskonko avioliittoon hirveästi. Ne hyvät rakkauden juhlat eli bileet haluaisin kyl joskus pitää, meillä kun on ihana ystäväpiiri, mut nyt kun ei vielä ole lapsia tai yhteistä omaisuutta, ja seurusteltukin on vasta reippaat pari vuotta, ei avioliitto tunnu ollenkaan ajankohtaiselta. Mieskään ei välttämättä halua ikinä, mutta saattaa se joskus halutakin, silti, se on vaan aika kypsymätön poika muutenkin vielä :D ... mut mä en niinku vaan ole sen tyyppinen, että pitäisin avioliittoa mitenkään tärkeänä. Ehkä joskus, vain siksi, et vois olla ihan kivaa. Jos saadaan lapsia.
[/quote]
Yritä nyt hahmottaa se että rakkaus ja avioliitto eivät mitenkään liity toisiinsa, rakastaa voi ilman naimisiinmenoa ja naimisiin voi mennä ilman rakkautta. Avioliitto on omaisuuden suojaksi ja lasten aseman vuoksi tehtävä sopimus. Ethän perusta vakuutussopimuksenkaan tekemistä tunteisiin tai rakkauteen? Muuten on ihan sama millaisessa suhteessa elää, mutta lapset ja omaisuus muuttaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku syy olla menemättä avioon jos elää yhdessä?
Ainoa erohan on se että omaisuutte ei ositeta erossa, paitsi että siihenkin on sotkettu jotain ositusta. Voiko avoeron osituksen estää avoehdolla? Vai onko avoliitossa omaisuuden suoja jo kehnompi kun avioliitossa jossa voi sentään tehdä avioehdon?
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:02"]
Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja minä ainakin toivoisin, että avioliitolla olisi joku suurempi merkitys. En kuulu kirkkoon enkä usko minkään mahdollisten jumalolentojen olevan kiinnostuneita pariutumisestani, mutta toivoisin, että avioliitto voisi olla merkki jostain syvällisemmästä. Nyt avioliitto tuntuu olevan lähinnä ilmoitus siitä, että 50 prosentin todennäköisyydellä en pysty sitoutumaan puolisooni loppuelämäkseni. Ei tässäkään ole mitään pahaa, mutta kun totuus on tämä, tuntuu jotenkin epäaidolta viettää avioliiton kunniaksi hääjuhlia, joissa yleensä puhutaan tippa linssissä sitoutumisesta ja rakkaudesta. Jokin tässä instituution epäaitoudessa häiritsee minua. Tietysti jokainen voi tehdä avioliitostaan sellaisen kuin haluaa ja niin merkityksellisen kuin haluaa, mutta sama koskee myös avoliittoa.
[/quote]
Puolet avioliitoista ei pääty eroon :-D. Urbaani legenda ja tilastollinen väärintulkinta. Eroja on nyt suunnilleen puolet uusien avioliittojen määrästä joo. Mutta eroavista pariskunnista on mennyt naimisiin kauan kauan sitten esim. 60-70-luvulla, jolloin avioliittoja solmittiin paljon paljon enemmän määrällisesti kuin nykyisin. Eli n. kolmasosa avioliitoista päätttyy eroon OIKEASTI. Loput eli 70% sitten eivät (paitsi kuolemaan). Minusta aika hurjan korkea luku! Ajattelepas sitä, että 100% varmuudella tulet kuolemaan. Onko elämäsi siis vain "ilmoitus siitä, että 100 prosentin todennäköisyydellä et pysty elämästäsi hengissä selviämään". Melko negatiivinen asenne neidillä.
Asiaa ON tutkittu ja ihminen sitoutuu sopimukseen eli avioliittoon vahvemmin kuin kämppisuhteeseen. Pienet murheet ei kaada venettä niin helposti kuin avoliitossa. Se on faktaa.
Avioliiton solmimista on tapana juhlia, mutta entistä useampi pitää hyvin pienen piirin vihkitilaisuuden. Suosittelen! Vai onko syy ehkä oikeasti sittenkin se, ettei miehesti suostu sinusta "kunniallista" naista tekemään tai perhettä kanssasi perustamaan :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitoista noin puolet ehkä päättyy eroon, mutta avoliitoista vielä reippaasti suurempi osa.
Muutimme mieheni kanssa alunperin avoliittoon taloudellisista ja järkiperäisistä syistä, emmekä tuolloin olleet vakavasti naimisiin menosta edes puhuneet. Naimisiin haluamme mennä vasta sitten kun meillä on varaa pitää kunnon häät. Naimisiin meno ei meille tosin edes ole mikään välttämätön juttu, meillä on hyvä näin elää yhdessä, tuskin avioliitto muuttaisi mitään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Miksi vedätte tän avioerojen suuren määrän tähän? "En mene naimisiin, koska kumminkin 50% todennäköisyydellä me erotaan". WTF! Ajatteletko niin myös lasten suhteen "En halua lasta, koska 50% todennäköisyydellä saan pojan, vaikka haluan tytön". Tai "Ei mun kannalta lähteä ulos, koska on 50% todennäköisyys sateelle".
KUINKA MONI AVOLIITTO PÄÄTTYY EROON? Veikkaan että aika paljon useampi kuin puolet! Kuinka moni ei olisi ollut ennen avioitumistaan vähintään yhdessä epäponnisessa avoliitossa? Avoliitto on vain harjoitusta. Sitten kun oikea mies osuu kohdalle, niin KAIKKI avioituvat. Kunhan vaan kositaan.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:45"]
Muutimme mieheni kanssa alunperin avoliittoon taloudellisista ja järkiperäisistä syistä, emmekä tuolloin olleet vakavasti naimisiin menosta edes puhuneet. Naimisiin haluamme mennä vasta sitten kun meillä on varaa pitää kunnon häät. Naimisiin meno ei meille tosin edes ole mikään välttämätön juttu, meillä on hyvä näin elää yhdessä, tuskin avioliitto muuttaisi mitään :)
[/quote]
Avioliitto vaikuttaa just niihin taloudellisiin ja järkiperäisiin asioihin. Miksi avoon voi mennä järkiperusteilla, mutta avioon ei? Avioliitto vasta järkiperäinen ja ennen kaikkea taloudellinen sitoumus onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:41"]
Onko elämäsi siis vain "ilmoitus siitä, että 100 prosentin todennäköisyydellä et pysty elämästäsi hengissä selviämään". Melko negatiivinen asenne neidillä.[/quote]
No sitähän se on. Ero on siinä, etten ole itse päättänyt elämästäni. Avioliitto on tietoinen päätös, joten minä odottaisin siltä kestävyyttä. Kaikkien ei tarvitse suhtautua avioliittoon samoin, mutta minä haluaisin sen edustavan jotain, mikä ei huomattavalla todennäköisyydellä pääty eroon.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:41"]
Vai onko syy ehkä oikeasti sittenkin se, ettei miehesti suostu sinusta "kunniallista" naista tekemään tai perhettä kanssasi perustamaan :).
[/quote]
Voi olla. Mikä on ratkaisusi? Ehkä teillä muilla on kosijoita jonossa odottamassa, mutta minun ei ollut helppo löytää edes tätä yhtä rakastavaa ihmistä. Pitäisikö luopua rakkaudesta ja kumppanuudesta, koska muiden silmissä mies ei ole tarpeeksi kunniallinen solmimaan juridista sopimusta, jossa Ikean huonekalut jaetaan tasan?
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:15"]
En ole valmis, enkä tiedä, uskonko avioliittoon hirveästi. Ne hyvät rakkauden juhlat eli bileet haluaisin kyl joskus pitää, meillä kun on ihana ystäväpiiri, mut nyt kun ei vielä ole lapsia tai yhteistä omaisuutta, ja seurusteltukin on vasta reippaat pari vuotta, ei avioliitto tunnu ollenkaan ajankohtaiselta. Mieskään ei välttämättä halua ikinä, mutta saattaa se joskus halutakin, silti, se on vaan aika kypsymätön poika muutenkin vielä :D ... mut mä en niinku vaan ole sen tyyppinen, että pitäisin avioliittoa mitenkään tärkeänä. Ehkä joskus, vain siksi, et vois olla ihan kivaa. Jos saadaan lapsia.
[/quote]
Yritä nyt hahmottaa se että rakkaus ja avioliitto eivät mitenkään liity toisiinsa, rakastaa voi ilman naimisiinmenoa ja naimisiin voi mennä ilman rakkautta. Avioliitto on omaisuuden suojaksi ja lasten aseman vuoksi tehtävä sopimus. Ethän perusta vakuutussopimuksenkaan tekemistä tunteisiin tai rakkauteen? Muuten on ihan sama millaisessa suhteessa elää, mutta lapset ja omaisuus muuttaa tilanteen.
[/quote]
Naulan kantaan! Ei vakuutuksessakaan puhuta mistään tunnesiteistä auton kanssa. Virallinen sopimus jonka voi lopettaa tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Eihän sun tarvitse kenellekään edes kertoa että olette käyneet vihillä. Ei tarvitse vaihtaa nimeä tai käyttää sormusta. Kukaan ei tiedä jos ette itse kerro. Voitte ajatella sen niin että olette käyneet laatimassa yhteisiä talousasioita koskevan sopimuksen lakimiehen luona, ette ole siitäkään kenellekään tilivelvollinen.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:46"]
Avoliitto on vain harjoitusta. Sitten kun oikea mies osuu kohdalle, niin KAIKKI avioituvat. Kunhan vaan kositaan.
[/quote]
Jos se on oikea mies, miksi siitä erotaan niin suurella todennäköisyydellä? Vai onko oikea mies se, josta erossa saa kupattua eniten rahaa, koska avioliittohan on vain juridinen sopimus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:46"]
Avoliitto on vain harjoitusta. Sitten kun oikea mies osuu kohdalle, niin KAIKKI avioituvat. Kunhan vaan kositaan.
[/quote]
Jos se on oikea mies, miksi siitä erotaan niin suurella todennäköisyydellä? Vai onko oikea mies se, josta erossa saa kupattua eniten rahaa, koska avioliittohan on vain juridinen sopimus?
[/quote]
c'mon, minkäikäisiä te Ainoa Oikea Rakkaus lurittelijat olette? Eikä siitä avioliitosta ole pakko erota vaikkei enää rakastaisi jos elämä on muuten kohdillaan.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Eihän sun tarvitse kenellekään edes kertoa että olette käyneet vihillä. Ei tarvitse vaihtaa nimeä tai käyttää sormusta. Kukaan ei tiedä jos ette itse kerro. Voitte ajatella sen niin että olette käyneet laatimassa yhteisiä talousasioita koskevan sopimuksen lakimiehen luona, ette ole siitäkään kenellekään tilivelvollinen.
[/quote]
Tuo on totta ja noin varmaan pitäisikin tehdä. Jos joku kuitenkin saisi vahingossa kuulla, että olemme menneet salaa naimisiin, hän voisi pahastua siitä ettemme ole kertoneet. Tässä keskustelussa on verrattu avioliittoa vakuutuksiin, mutta kukaan tuskin ihmettelisi, jos olisimme ottaneet kotivakuutuksen kenellekään kertomatta. Täällä ei myöskään tivata keneltäkään, että eikö miehesi oikeasti haluakaan sitoutua sinuun, kun teillä ei ole sellaista tai tällaista vakuutusta. Jokin syvempi taso siihen avioliittoon tunnutaan kuitenkin liittävän. Jos joku tuttunne menee naimisiin, varmaan onnittelette. Onnitteletteko, jos he ovat ottaneet vakuutuksen tai tehneet testamentin?
Mies ei halua enkä myöskään minä. Tai minä kyllä haluaisin jossain vaiheessa naimisiin mutta en tämän miehen kanssa. Lapsen myötä on tullut niin rasittavia piirteitä ilmi, että tuskinpa me naimisiin mennään. Yhdessä nyt ollaan kuitenkin ja kyllähän tämä tässä menee. Jos joskus ostetaan oma asunto niin sitten haluan naimisiin.
En pidä naimisiinmenoa mitenkään tärkeänä, kun merkittävää yhteistä omaisuutta ei ole.
Miten se avioliitto vaikuttaa lasten asemaan? Ihan samat vanhemmat lapsella on riippumatta siitä ovatko he naimisissa vai ei. En ymmärrä. Lapsi perii vanhempansa joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:37"]
Minua varmaan häiritsee se, että aviolittoon ei suhtauduta kuin yritysten fuusioon, vaan tunteella. Kun menee naimisiin, kukaan ei onnittele juridisesta sopimuksesta, joka 50 prosentin todennäköisyydellä päättyy eroon. Jos kaikki näkisivät avioliiton vain juridisena sopimuksena, eikä siihen yleisesti liitettäisi rakkautta, uskollisuutta, Jeesusta ynnä muita vastaavia, minun olisi helpompi mennä naimisiin. Tiedän, että minun ei tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä, mutta tällä hetkellä avioliitto kantaa monenlaista painolastia, jota en voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa.
[/quote]
Eihän sun tarvitse kenellekään edes kertoa että olette käyneet vihillä. Ei tarvitse vaihtaa nimeä tai käyttää sormusta. Kukaan ei tiedä jos ette itse kerro. Voitte ajatella sen niin että olette käyneet laatimassa yhteisiä talousasioita koskevan sopimuksen lakimiehen luona, ette ole siitäkään kenellekään tilivelvollinen.
[/quote]
Tuo on totta ja noin varmaan pitäisikin tehdä. Jos joku kuitenkin saisi vahingossa kuulla, että olemme menneet salaa naimisiin, hän voisi pahastua siitä ettemme ole kertoneet. Tässä keskustelussa on verrattu avioliittoa vakuutuksiin, mutta kukaan tuskin ihmettelisi, jos olisimme ottaneet kotivakuutuksen kenellekään kertomatta. Täällä ei myöskään tivata keneltäkään, että eikö miehesi oikeasti haluakaan sitoutua sinuun, kun teillä ei ole sellaista tai tällaista vakuutusta. Jokin syvempi taso siihen avioliittoon tunnutaan kuitenkin liittävän. Jos joku tuttunne menee naimisiin, varmaan onnittelette. Onnitteletteko, jos he ovat ottaneet vakuutuksen tai tehneet testamentin?
[/quote]
No, minä en välitä muutenkaan siitä mitä muut ajattelevat. Jos joku pahastuu minun tekemäni sopimuksista, yksityisasioistani, niin en voi sille mitään. En elä elämääni muiden ihmisten miellyttämiseksi. Määrittelen itse liittoni ja sopimukseni, sama se vaikka puoli maailmaa liittäisi siihen muita uskomuksia.
Ja toki onnittelen avioliiton solmineita, hyvän tavan vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:21"]
Ja toki onnittelen avioliiton solmineita, hyvän tavan vuoksi.
[/quote]
Sori jankkaaminen, mutta avioliitto ja kotivakuutus ovat siis mielestäsi yhtä lailla onnittelun arvoisia? Jätät vain onnittelematta kotivakuutuksesta, koska siitä ei ole tapana onnitella? Minua ihmetyttää, että olenko Suomen viimeinen tunteellinen hölmö, josta avioliittoon TUNTUU liittyvän jotain suurempia tunteita ja merkityksiä kuin vakuutukseen. Ehkä olen.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:15"]
En ole valmis, enkä tiedä, uskonko avioliittoon hirveästi.
[/quote]Miten niin et usko? Kyllä se kuule on olemassa uskostasi riippumatta.
Ei avioliitto muuta suhdetta mitenkään, se on vain juridinen sopimus jolla sovitaan että pari on virallisesti yhdessä ja sillä tulee jotain lakiin perustuvia etuoikeuksia, kuten lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa yms.
Avioliitto on vähän niin kuin yritysten fuusioituminen.