Lue keskustelun säännöt.
Miksei normaalia elämää kestetä?
Nyt koronan myötä olen havahtunut tähän. Ihmiset menivät aivan sekaisin kun eivät päässeet baareihin ja ulkomaille. Nyt kun arki on ns. "normaalimpaa", niin heti pitää päästä ulkomaille ja baareissa pörrää alalla työskentelevän sukulaiseni mukaan vielä enemmän väkeä, kuin ennen koronaa. Eräskin työkaverini on lähdössä marraskuussa kuukaudeksi Kanarialle, toinen kävi kesällä Romaniassa kun oli pakko päästä johonkin kun oli niin halpaa!
Omaa elämääni korona ei ole muuttanut mitenkään. Mulla ei ole varaa matkustella eikä käydä missään ulkona syömässä ja juomassa. Korkeakoulutettuna, palkkakuopassa sinnitellen. Ennen kadehdin ystäviäni joilla oli rahaa mällätä, mutta nyt ymmärrän olevani kuitenkin aika onnekas. Löydän elämääni sisältöä muistakin asioista, ekologisemmin. Katson Areenasta dokkareita (ei ole varaa Netflixiin), käyn myös silloin tällöin kirjastossa (kun ei ole varaa äänikirjapalveluihin), ulkoilen lähiluonnossa ja silloin tällöin näin myös yhtä ystävääni ulkosalla... Muuta ihminen ei tarvitse.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pärjään hyvin ilman baareja ja alkoholia. Kaikki läheiseni vaan on ripoteltu ympäri Eurooppaa, joten ei, en pärjää matkustelematta. Se etten voi matkustaa ja nähdä rakkaitani, ei ole normaalielämää minulle. Ehkä minun siis kannattaisi pyytää siirto töissä johonkin Keski-Euroopan toimistoon, niin pärjäisin lentämättä. Junilla manner-Euroopassa voisi pärjätä. Suomesta käsin matka-ajat venyisivät liikaa.
Jos tämä jatkuu, heitän matkustussuositukset romukoppaan ja laitan oman etuni yleisen hyvänedelle. Niinhän tekin suurin osa teette.On ollut syitä, minkä takia Suomeen/Suomesta on koko ajan saanut matkustaa.
On myös maita, minne ei edes maan kansalainen ole millään verukkeella päässyt.Mutta tämä kenelle kommentoit on toiminut altruistisesti "yhteiseen hyvään" ja luopunut väliaikaisesti näkemästä näitä sukulaisiaan, jotta koko maan etu... sinunkin...
Kaltaisesi "no mut mikset vaan oo menny"-tyypit ovat pahimpia egoisteja. Kirjoittajalle kiitos, että olit menemättä! Toivottavasti pian elämä palautuu sellaiseksi että voit taas rauhassa vierailla!
No etkö jo nyt pääse? Lentoja on muuten mennyt ja tullut koko korona-ajan. Eikö etätyöt olleet/ole mahdollisia jolloin voisit tehdä niitä siellä sukulaisten luona jos heillä ei ole mahdollisuutta samaan eli tulla tänne. Eivätkö he päässeet Suomeen jos ovat sukulaisiasi eli ehkä jopa Suomen kansalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
On kyllä petollista ja pelottavaa ajatella, että online-ystävyys/kumppanuus olisi joku uusi normaali. Skype-treffit ei kyllä ihan vastaa livetapaamista, ja online "rehellinen minä itseni" on varsin usein vähän muuta kuin real-life "rehellinen minä itseni".
Toki tuo on totta, että vanhoihin ystäviin nuoret osaa helposti pitää etänäkin läheistä yhteyttä.
Lisäksi sun lapsella on vähän eri tilanne kun hän asuu teidän kanssa, yksinäisyys ei vain ole yhtä totaalia kuin siellä kerrostaloyksiössä.
Olisko siis ok myöntää, että suunnilleen jokaisen ihmisen elämäntilanne on uniikki, ja mikä pätee muhun ei päde muihin, silti niitä kohtaan voi osoittaa empatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sitä WOFfia pelatessa se pieksämäkeläinen ja australialainen tuskin kuitenkaan löytävät mitään elämän mittaista kumppanuutta... tässä puhuttiin eri asioista.
Jos sinulla on tylsää se kertoo vain huonosta mielikuvituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sitä WOFfia pelatessa se pieksämäkeläinen ja australialainen tuskin kuitenkaan löytävät mitään elämän mittaista kumppanuutta... tässä puhuttiin eri asioista.
Tämä eristäytyminen ei ole ikuista eikä edes 100% tälläkään hetkellä. Kyllä tätä muutaman kuukauden kestää etänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sitä WOFfia pelatessa se pieksämäkeläinen ja australialainen tuskin kuitenkaan löytävät mitään elämän mittaista kumppanuutta... tässä puhuttiin eri asioista.
Tämä eristäytyminen ei ole ikuista eikä edes 100% tälläkään hetkellä. Kyllä tätä muutaman kuukauden kestää etänäkin.
Kestää kestää, eihän ole vaihtoehtoa.
Mutta osalle meistä tämä on ollut jo 6kk ja jatkuu vaan.
Mulla esim ystävä, joka käy syöpähoidoissa, eli erittäin suurta riskiluokkaa. Hänen mies lomautettuna kotona. Heillä myös 5v lapsi, joka on maaliskuusta asti ollut kotona, ettei tuo virusta (eikä edes influenssaa..) kotiin.
Ja he asuvat keskellä lähiötä 2h+keittiö +pieni parveke ja naapuri joka röökaus jatkuvasti viereisellä parvekkeella.
Olisiko mahdollista tajuta, että esim heille tämä "uusi normaali" on koko lailla ahdistava - mies käy lenkillä ja kaupassa aamun varhaisina tunteina, nainen käy syöpähoidoissa, ei muualla, rahaa ei kerta kaikkiaan ole "muuttaa maalle" tai vuokrata omaa piilopirttiä, sukulaisista ei ole auttajiksi ja me ystävätkin kykenemme lähinnä tarjoamaan etänä henkistä tukea, kun mehän käymme töissä emmekä halua osallistua perheen äidin altistamiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittävä meteli tästä korona-sulusta kyllä. Itse nautin paljon etätöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sitä WOFfia pelatessa se pieksämäkeläinen ja australialainen tuskin kuitenkaan löytävät mitään elämän mittaista kumppanuutta... tässä puhuttiin eri asioista.
Äläpäs ole niin varma. Mun tyttäreni on ollut jo 8 vuotta naimisissakin pelikaverinsa kanssa. Eli tapasivat nimenomaan nettipelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävä meteli tästä korona-sulusta kyllä. Itse nautin paljon etätöistä.
Niin.
Eiks oo jännää, että toisilla ihmisillä on eri elämäntilanteet....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja varsinkŕin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..
?
Ajattele jos korona olisi tullut 40v sitten kun ainoa kommunikointiväline oli lankapuhelin!
Nyt on skypet, whatsapp puhelut, facet, tinder, teams yms kymmenet erilaiset kommunikointikeinot. Samaa peliäkin voi pelata vaikka Pieksämäellä ja Austraaliassa yhdessä!
Jos nyt on yksinäinen nuori aikuinen on sitä ollut muulloinkin. 90% kommunikoinnista tapahtuu muutenkin netissä. Ja kyllä kavereita voi tavata pienellä porukalla, mikään ei estä.
Ensimmäinen sulkukuukausi keväällä oli hieman hankala omalle nuorelle aikuisellemme joka kuuluu riskiryhmään, mutta sen jälkeen keinot kommunikointiin löytyi helposti ja tapaamiset jatkuu normaalisti muutaman kaverin kesken. Kukaan esim luokkakavereista ei ole pudonnut porukasta koronan takia.
Sitä WOFfia pelatessa se pieksämäkeläinen ja australialainen tuskin kuitenkaan löytävät mitään elämän mittaista kumppanuutta... tässä puhuttiin eri asioista.
Äläpäs ole niin varma. Mun tyttäreni on ollut jo 8 vuotta naimisissakin pelikaverinsa kanssa. Eli tapasivat nimenomaan nettipelissä.
Siksi kirjoitin 'tuskin' enkä 'ei missään tapauksessa' - jos pilkkua haluaa viilata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap siis ihmettelee, miksi hänen työkavereidensa normaali on erilaista kuin ap:n oma normaali? Voi kuules kun ihmiset ovat erilaisia. Vaikka itse haluatkin elää vaatimattomasti ja säästeliäästi, jotkut käyvät töissäkin vain saadakseen rahaa, jolla taas voi maksaa kaikkea mukavaa ja kiinnostavaa.
Kerroit itse, ettei elämäsi ole juurikaan muuttunut koronaviruksen vuoksi. Et ole ainoa. Todella monet ovat eläneet koko pandemian ajan kuten ennenkin. Tai lähes kuten ennenkin. Ainoa, mistä olen ihmisten kuullut harmittelevan on jo varattuun matkaan käytettyjen rahojen saaminen takaisin silloin, kun rajat tosiaan olivat kiinni. Nythän ne eivät ole enää. Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa. Lapsia on päivähoidossa, ihmiset käyvät kaupoissa, harrastuksissa, ravintoloissa, leffassa jne. Ei läheskään kaikki ole ryhtyneet downshiftaamaan kotona.
Mä kuulun kotona himmaileviin, mutta kuuluin jo ennen pandemiaakin. Monen tuttuni elämä ei ole muuttunut oikeastaan mitenkään,. Vain silloin, kun reissuun ei päässyt tai ravintolat yms olivat kiinni, eivät käyneet niissä. Kun aukesivat, menivät taas. En tunne oikeastaan ketään, jonka elämä olisi jotenkin merkittävällä tavalla muuttunut. Siis että aiemmin aktiivisesti elänyt olisi nyt pandemian vuoksi linnoittautunut kotiinsa.
No aika liioittelua sanoa, koronan aikaista elämää normaalielämäksi. Ja, mikä nyt sitten on normaalielämää?
Moni on kotoa käsin pyörittänyt toimistoa ja etäkoulua, se ei ole normaalia. Harrastukset ovat saattaaneet olla tauolla tai rajoitetumpia, se ei ole normaalielämää ja ne nyt tuskin ovat turhaa hömpötystä. Se, että ei pääse tapaamaan ystäviä ja sukulaisia ei ole normaalia, vaikka se ei kaikkia haittaa, ei useamman kuukauden tauko ole normaalia, jos aiemmin on tavattu useammin. Moni työhön liittyvä mukava asiakin on nyt jäänyt välistä, kyllähän sen kestää, mutta ei se ole normaalia.
Itse luen paljon, joten korona ei ole muuttanut mihinkään suuntaan. Striimaan ohjelmia aika vähän, joten itse asiassa sen lisääminen olisi ollut vain muutos huonompaan. Harrastukset olivat erityisjärjestelyissä useamman kuukauden ja valitettavasti kropassa kyllä tuntuu muutoksia huonompaan, joten en päässyt elämään sitä minun normaalia elämää, joka on hyväksi fyysiselle kunnolle. Olisin silti halunnut vähintäänkin sukuloida ulkomailla, harmittaa, että en päässyt. Jos kaikki "normaaliksi" elämäksi aloituksessa (kai) tarkoitettu olisi sujunut, olis ehkä ollut helpompi luopua niistä elämän pienistä ylellisyyksistä, kuten matkailusta, mutta kun suurin osa normaaliin arkeen kuuluvista asioista häviää tai tai rajoittuu, ottaahan se päähän.
Eri asia on sitten ihmiset, joiden on riskeistä huolimatta päästävä hupimatkoille tai eivät vain halua rajoittaa elämäänsä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tämä "eristäytyminen" on ihan normaalia. Lähin naapuri on ehkä puolen km päässä, lähin kyläkauppa 20km päässä. Lähimmät tartunnat olleet noin 80km päässä, missä työpaikat. Töitä en voi tehdä etänä, kuten ei mieskään, mutta työpaikat ovat suht isot, tosin työskennellään lähinnä yksin tehdasoloissa eikä yleensä olla välittömässä läheisyydessä kenenkään kanssa töissäkään, korkeintaan aisapari kanssa työskennellään ja työmaalla onkin ollut ihan hyvä suuntaus, että mahdollinen pari ei vaihdu nyt korona-aikana, vaan on aina sama. Kaupassa käydään paristi viikossa niin, että yleensä ei populaa paljoa ole liikenteessä silloin. Epä tuo kylä muutoinkaan iso. Harrastukset ja kaikki tekeminen vapaa-ajalla tapahtuu omalla isolla maalaispihalla tai metsässä, eikä kavereitakaan juuri nähdä muutoinkaan normaaliarjessa kuin paristi kuussa jos silloinkaan. Lähipiiriin ei kuulu lapsiperheitä tai vakavasti sairaita, muutama riskiryhmäläinen, mutta hoidetaan nyt tapaamiset heidän kanssa kuten ennenkin, eli lähinnä videopuheluilla, kun välimatkaakin on ja ennenkin kasvotusten nähtiin vain muutaman kerran vuodessa. Kapakoissa käydään ehkä kerran kaksi vuodessa.
Eli oikeastaan korona ei näy arjessa mitenkään, eikä uusi normaali oli meille uusi. Jos ei äitini olisi syöpään menehtynyt juuri ennen koronakevättä, tilanne voisi olla meilläkin erilainen tai vähintään varovaisempi, kun olin äitini omaishoitaja.
Ymmärrän kyllä, että jos on hirmu sosiaalinen ihminen, joka käyttää yleisiä palveluja (ravintolat, tanssipaikat, teatterit, liikuntasalit) ja asuu keskustan tuntumissa tai isommassa kaupungissa, se normaali arki ei ole kuten meillä, joten vallan hyvin voi nyt olla vaikeaa "uuden normaalin" kanssa. Eikä kaikki voi pöndellä tai pienellä kylällä asua, kuten me. Mutta toisaalta pitäisi yrittää olla mahdollisimman luova, jos nyt on vaikeaa. Lähimetsät ja ulkoliikuntapaikat, Frisbeegolf, syrjäisemmät leikkipaikat, ruokaostokset hoitaa kotiinkuljetuksella tai yrittää valita vaikka sen kauimman ruokakaupan jossa ei käy niin kova trafiikki, soittelee ryhmävideopuheluita, sienestää, marjastaa, laittaa puutarhaa, tekee vaikka rästihommat, konmarittaa.. Onhan noita vaihtoehtoja ja hyvin ihmiset ovat niitä keksineetkin. Ehkä ne jäävät hissukseen lopulta arkeen ja sitä huomaa että Hei, pystyn toteuttamaan vaikka sen urheilun myös ulkona.
Lisään tähän seuraavan seikan:
Nykyisin ei pystytä olemaan hiljaa paikallaan, ilman ulkonaisia ärsykkeitä. Esim. bussipysäkillä kukaan ei kykene odottamaan bussia ilman kännykkää. Ihmiset eivät kestä, jos aivoihin ei tule jatkuvaa ärsykevirtaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän seuraavan seikan:
Nykyisin ei pystytä olemaan hiljaa paikallaan, ilman ulkonaisia ärsykkeitä. Esim. bussipysäkillä kukaan ei kykene odottamaan bussia ilman kännykkää. Ihmiset eivät kestä, jos aivoihin ei tule jatkuvaa ärsykevirtaa.
Ehkä kyse on enemmän siitä, ettei tarvitse olla. Kyllä sitä voisi olla, muttei tarvitse. On se eri asia kuin ettei kestäisi. Oletko nähnyt jonkun pään poksahtavan bussipysäkillä?
No minäpä sanon suoraan, että hykertelen vahingonilosta, kun kuuntelen matkakumeisten vinkumista siitä, kun eivät pääse sinne tai tänne tai tuttujen puolijuoppojen ulinaa, kun ei ole keikkoja eikä festareita minne mennä vetämään perseet olalle.
Säääääääääääääälittäväääääääääääääääääääääääääääääääää.
On tullut matkusteltua ja biletettyä oman elämän taipaleella sen verran, että ei se mitään elämää suurempaa ole eikä tuo mitään onnen avaimia, jos et ole yhtä tyytyväinen elämään kotisohvalla.
Hauska on seurata tätä ihmisten tärisemistä ja valitusta. Oikeasti meillä on Suomessa asiat ihan helvetin hyvin - edelleen.
Ehkä sinulle tuo on normaalielää, hyvä että viihdyt. Toisille taas mahdollisuus matkailuun käyminen ravintoloissa ja tapahtumissa on nimenomaan sitä normaalia elämää.
On kiva matkustella, käydä baareissa, keikoilla yms.
Kyllähän se harmittaa, jos ne jäävät pois.
Kyse on vain siitä, mikä on lopulta oikeasti tärkeää :
Se että on hauskaa vai se, että pysyy hengissä ja korona joskus loppuisikin ? Ajatella pidemmälle, eikä sitä hetken nautintoa.
Haaveilla vaikka siitä, mitä tekee tulevaisuudessa.
Ja kyllä; Niille muille elämyksille voi oikeasti keksiä turvallisempiakin vaihtoehtoja.
Jopa löytää uusia elämyksen kohteita ( Ja ei, kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista).
On hyvä vähän pysähtyä miettimään ja olla kiitollinen esim. siitä, että on edes hengissä.
Tylsyys on kurjaa, mutta siihen ei kuole.
Ja varsinkin nuorempien aikuisten tarpeen liikkua ja minglata ymmärrän oikein hyvin - onpa kiva käkkiä kotona kerrostaloyksiössä itsekseen kun kerrankin on aikaa toteuttaa perhe-elämää..
Ai niin, mitenkä sitä perhettä-elämää edes voisi lähestyä, kun niitä potentiaalisia elämänkumppaneita kuitenkin vähempi siellä kirjaston hyllyjen välissä saa naarattua, saati Netflixin katselun lomassa sua lähestyy..
Itse soi vakaasti perhe-elämäinen, ja siitä jopa nyt keskellä koronaa nauttinutkin, oman okt isolla pihalla, mutta nuorilla aikuisilla "elämä jumittaa" - toivottavasti pystymme viettämään semi-normaalia Talvi-arkea..