Lue keskustelun säännöt.
Miksei normaalia elämää kestetä?
Nyt koronan myötä olen havahtunut tähän. Ihmiset menivät aivan sekaisin kun eivät päässeet baareihin ja ulkomaille. Nyt kun arki on ns. "normaalimpaa", niin heti pitää päästä ulkomaille ja baareissa pörrää alalla työskentelevän sukulaiseni mukaan vielä enemmän väkeä, kuin ennen koronaa. Eräskin työkaverini on lähdössä marraskuussa kuukaudeksi Kanarialle, toinen kävi kesällä Romaniassa kun oli pakko päästä johonkin kun oli niin halpaa!
Omaa elämääni korona ei ole muuttanut mitenkään. Mulla ei ole varaa matkustella eikä käydä missään ulkona syömässä ja juomassa. Korkeakoulutettuna, palkkakuopassa sinnitellen. Ennen kadehdin ystäviäni joilla oli rahaa mällätä, mutta nyt ymmärrän olevani kuitenkin aika onnekas. Löydän elämääni sisältöä muistakin asioista, ekologisemmin. Katson Areenasta dokkareita (ei ole varaa Netflixiin), käyn myös silloin tällöin kirjastossa (kun ei ole varaa äänikirjapalveluihin), ulkoilen lähiluonnossa ja silloin tällöin näin myös yhtä ystävääni ulkosalla... Muuta ihminen ei tarvitse.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Miksei laittaisi, jos toisten mielestä tv:n edessä zombina makaaminen on kaikille ainoa normaali tapa elää. Eiväthän hekään välitä muista. Miksi me siis heistä.
Katsos kun toisten IHMISoikeus elämään menee sun itsekkäiden halujen ohi. Ja mistä hitosta repäisit tuon zombina makaamisen edes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti olen noudattanut suosituksia, enkä ole matkustanut. Nyt kun luen täältä näitä valittajien ilkeitä vaatimuksia, ettei kellään saisi olla elämää, koska heilläkään ei ole, niin haistakaa huilu :D
Enpäs enää välitä suosituksista tuollaisten ilkeilijöiden pelastamiseksi. Ihan sama. Ette ole uhrausten arvoisia.
Sulla nyt ei kuitenkaan ole oikeutta vaarantaa muiden ihmisoikeuksia. Kuten oikeutta elämään. Olitpa mitä mieltä heistä tahansa.
Minä ymmärrän ap:n ja monen muun kommentoijan pointin. Näinhän se toki on, että tavallisen elämän pitäisi riittää.
Mutta! Minun elämäni on muutenkin aika ankeaa. Minä olen siis kovin yksinäinen ja elämä on aina sitä samaa kituuttamista. Siinä mielessä kyllä on ymmärrettävää, että edes lomilla haluaisi jotakin virkistystä. Kun on yksinäinen ja kärsii kaikenlaisista vaivoista, mutta on kuitenkin rahaa virkistäytyä, niin ainakin matkustaminen ja teatteri ja ulkona syöminen lohduttaa. Maalis- huhtikuu oli minulle aika rankkaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelun loppumisessa ei ole ankeinta se matkustelun loppuminen, vaan matkustelun suunnittelun loppuminen. Juuri tähän aikaan vuodesta, kun on harmaata ja märkää ulkona, olen alkanut miettimään talven lomaa ja fiilistellyt tulevaa lämpöä ja aurinkoa. Nyt ei ole oikein mitään odotettavaa. Harmaata sinne helmikuun loppuun jolloin sitten hyvällä tuurilla on lunta ja kirkkaita talvipäiviä, mutta monena vuonna silloinkin on vain vetistä loskaa.
Harmaata missä?! Missä sä oikein asut, et ainakaan Suomessa?? Ei ole edes lehdet vielä väriä saaneet saati että pudonneet maahan, missä sä harmaata näet??????
Vierailija kirjoitti:
Koska Suomi on järkyttävän introvertti ja iloton maa. Olen itse italialaistaustainen ja suomalaisten kanssa on aivan mahdoton tehdä puhua kivoista asioista.
Italiassa ja suomenruotsalaisissa piireissä jaksetaan paremmin koska siellä on eri mentaliteetti. On lämmin ja empaattinen ote elämässä.
Siellä on normaalia että ystävien ja perhen kesken ollaan tekemisissä, puhutaan siitä että mitä ruokaa on tehty, mitä on kotona tehty.
Suomessa osataan vain puhua taloudesta, vakavista aiheista, surusta, masennuksesta, ongelmista. Tottakait ihmiset hakee sitä iloa sitten baarista tai ulkomailta!!
Tuntuu että Suomessa ei koskaan saa ilota ja hengähtää. Kivat jutut pidetään turhina.
Karjalaiset ovat Suomen italialaisia. Ollaan sukulaisten kannsa paljon ja syödään ison pöydän ääressä ja meteli on kova. Olen itse syntynyt Hgissä ja asunut täällä mutta molemmat vanhemmat ovat Karjalasta. Kieltämättä Suomessa on paljon totisia torvensoittajia mutta eivät kaikki sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin ahdistaa valtavasti, kun ei voi mitään tehdä. Ennen käytiin viikonloppuisin aina kylässä, ravintolassa, teatterissa, leffassa, pieneläintarhoissa, kahviloissa, päiväretkillä, ym. ym. Lapsetkin (tarhaikäiset) tottuneet, että viikonloppuisin aina eri retkiä ja kaikkea. Myös eri ruokakulttuureihin tutustuttiin melkein joka viikonloppu jossain ravintolassa lasten kanssa, vaikka itse kokkaankin päivittäin, niin kyllä sitä muutakin kaipaa. No, voi sitä sentään edelleen käydä metsäretkillä ja joissakin ulkoilmakahviloissa, jos ei ole ruuhkaa ja myös ne kaikki kotieläintarhat ollaan koluttu kesän aikana mitä nyt täältä pk-seudulta 1 h ajomatkan säteellä löytyy. Onneksi on oma iso piha kuitenkin ja lapsille siinäkin tekemistä. Mutta harmittaa kun lapset juuri sen ikäisiä, että kaikki Muumimaat ja vastavaat olisi tänä kesänä ollut ihania, mutta ei niihin nyt ole uskaltanut mennä.
Tässä kun on muutenkin ollut ikänsä nalkkissa kotona ja vihdoin ois ollut rahaa ja seuraa matkustaa niin kyllä vi tuttaa tää kotona olo. Tää oo mitään normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Suomi on järkyttävän introvertti ja iloton maa. Olen itse italialaistaustainen ja suomalaisten kanssa on aivan mahdoton tehdä puhua kivoista asioista.
Italiassa ja suomenruotsalaisissa piireissä jaksetaan paremmin koska siellä on eri mentaliteetti. On lämmin ja empaattinen ote elämässä.
Siellä on normaalia että ystävien ja perhen kesken ollaan tekemisissä, puhutaan siitä että mitä ruokaa on tehty, mitä on kotona tehty.
Suomessa osataan vain puhua taloudesta, vakavista aiheista, surusta, masennuksesta, ongelmista. Tottakait ihmiset hakee sitä iloa sitten baarista tai ulkomailta!!
Tuntuu että Suomessa ei koskaan saa ilota ja hengähtää. Kivat jutut pidetään turhina.
Karjalaiset ovat Suomen italialaisia. Ollaan sukulaisten kannsa paljon ja syödään ison pöydän ääressä ja meteli on kova. Olen itse syntynyt Hgissä ja asunut täällä mutta molemmat vanhemmat ovat Karjalasta. Kieltämättä Suomessa on paljon totisia torvensoittajia mutta eivät kaikki sentään.
Pidätkö tuota meteliä jotenkin positiivisena asiana? Kuulostaa aivan hirveältä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Terveisin Josif Vissarionovitsh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä, joilla perhe asuu eri maassa, on elämä muuttunut paljonkin. En ole nähnyt äitiäni vuoteen, enkä muuta sukuani kahteen vuoteen. Tässä keväällä oli viimein tarkoitus päästä käymään heidän luonaan, mutta sitten tuli korona ja he asuvat juuri maissa jotka ovat pahiten viruksen kourissa. Sosiaalinen elämä on Skypen varassa, ja on jäänyt käymättä mm.läheisten häitä ja ristiäisiä.
Tällaisia tilanteita voi olla muistakin syistä kuin koronasta. Esim oma tyttäreni oli pakotettu etäsuhteeseen kun miehensä viisumin saanti kesti 18kk, siinä ehti jo lapsikin syntymään ja elämään 1. vuotensa ilman isää. Ihan oli skypen varassa tuokin suhde.
Paska juttu mutta elämä on
Vierailija kirjoitti:
Minulle normaalia on matkustaa 2-3 kertaa kk ulkomaille töiden puolesta. Nyt jumittanut kotona 247 viimeiset 6kk, joten tämä on kaukana normaalista
So?
Vedätkö ranteet auki vai sopeudutko? Oma valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Suomi on järkyttävän introvertti ja iloton maa. Olen itse italialaistaustainen ja suomalaisten kanssa on aivan mahdoton tehdä puhua kivoista asioista.
Italiassa ja suomenruotsalaisissa piireissä jaksetaan paremmin koska siellä on eri mentaliteetti. On lämmin ja empaattinen ote elämässä.
Siellä on normaalia että ystävien ja perhen kesken ollaan tekemisissä, puhutaan siitä että mitä ruokaa on tehty, mitä on kotona tehty.
Suomessa osataan vain puhua taloudesta, vakavista aiheista, surusta, masennuksesta, ongelmista. Tottakait ihmiset hakee sitä iloa sitten baarista tai ulkomailta!!
Tuntuu että Suomessa ei koskaan saa ilota ja hengähtää. Kivat jutut pidetään turhina.
Karjalaiset ovat Suomen italialaisia. Ollaan sukulaisten kannsa paljon ja syödään ison pöydän ääressä ja meteli on kova. Olen itse syntynyt Hgissä ja asunut täällä mutta molemmat vanhemmat ovat Karjalasta. Kieltämättä Suomessa on paljon totisia torvensoittajia mutta eivät kaikki sentään.
Luulin jo itse kirjoittaneeni tämän!
Tosin isäni oli myös stadin poikia mutta äiti itärajalta. Ja meillä on italialaisempi meininki kuin monessa tapaamassani italialaisperheessä:) Pari kertaa kuukaudessa meitä on toistakymmentä samassa pöydässä, mummosta taaperoon:) Viimeksi vkl tarkistettiin että kaikki ovat kunnossa ja suunniteltiin mitä hyvää syödään kun seuraavalla kerralla tavataan.
Jo ennen koronaa olin jotenkin yksinäinen ja ajattelin "ryhdistäytyä" ja hankkia lisää kavereita, vakiduunin ja mahdollisesti kumppanin. Ajattelin, että saan elämän rullaan kohti suht normaalia, palkan myötä voisi käydä esim keikoilla ja ulkona syömässä. Koronan tultua huomasin, että elämän "kuntoon pistäminen" vaikuttaa nyt suht haastavalta.... Se on vaikuttanut työnhakuun, treffailuun, (kuka haluaisi ihan ylettömästi nyt tavata vieraita ihmisiä ja rampata treffeillä ), uusien kavereiden hankkimiseen..... eli vastaus on varmaan se, että kyllä tänne ihan tavallinen arki kelpaisi.
En tajua miten muut sinkut, työttömät tai yksinäiset kestävät koronan? Siitä puhutaan todella vähän. Ja tätä nyt sitten tästä eteenpäin kuinka kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei laittaisi, jos toisten mielestä tv:n edessä zombina makaaminen on kaikille ainoa normaali tapa elää. Eiväthän hekään välitä muista. Miksi me siis heistä.
Katsos kun toisten IHMISoikeus elämään menee sun itsekkäiden halujen ohi. Ja mistä hitosta repäisit tuon zombina makaamisen edes!
Juuri sinunkaltaistesi kommentoijien takia en enää välitä. Olette itsekkäitä ihan itse, vain omaa napaa tuijottavia, otan teistä mallia ja teen jatkossa kuten minulle sopii ja tuomitsen muita omista näkökulmistani. Sitä saa mitä tilaa, solidaarisuus hiiteen. Olkaa hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä, joilla perhe asuu eri maassa, on elämä muuttunut paljonkin. En ole nähnyt äitiäni vuoteen, enkä muuta sukuani kahteen vuoteen. Tässä keväällä oli viimein tarkoitus päästä käymään heidän luonaan, mutta sitten tuli korona ja he asuvat juuri maissa jotka ovat pahiten viruksen kourissa. Sosiaalinen elämä on Skypen varassa, ja on jäänyt käymättä mm.läheisten häitä ja ristiäisiä.
Tällaisia tilanteita voi olla muistakin syistä kuin koronasta. Esim oma tyttäreni oli pakotettu etäsuhteeseen kun miehensä viisumin saanti kesti 18kk, siinä ehti jo lapsikin syntymään ja elämään 1. vuotensa ilman isää. Ihan oli skypen varassa tuokin suhde.
Paska juttu mutta elämä on
Kai toistelit tyttärellesi samaaa mitä täällä kirjoitetaan?
"En ymmärrä miksi sinusta tuntuu ikävältä kun minä olen ikäni ollut puolisoni lähellä."
Tai
"En ymmärrä miksi sinusta tuntuu tuolta kun minä olen olen aina saanut läheisyyttä rakkailtani ja voin nyt sanoa että se on turhaa."
Ihmiset täällä on kylmiä ja ymmärtämättömiä. Sen tämä keskustelu on tehnyt selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin ahdistaa valtavasti, kun ei voi mitään tehdä. Ennen käytiin viikonloppuisin aina kylässä, ravintolassa, teatterissa, leffassa, pieneläintarhoissa, kahviloissa, päiväretkillä, ym. ym. Lapsetkin (tarhaikäiset) tottuneet, että viikonloppuisin aina eri retkiä ja kaikkea. Myös eri ruokakulttuureihin tutustuttiin melkein joka viikonloppu jossain ravintolassa lasten kanssa, vaikka itse kokkaankin päivittäin, niin kyllä sitä muutakin kaipaa. No, voi sitä sentään edelleen käydä metsäretkillä ja joissakin ulkoilmakahviloissa, jos ei ole ruuhkaa ja myös ne kaikki kotieläintarhat ollaan koluttu kesän aikana mitä nyt täältä pk-seudulta 1 h ajomatkan säteellä löytyy. Onneksi on oma iso piha kuitenkin ja lapsille siinäkin tekemistä. Mutta harmittaa kun lapset juuri sen ikäisiä, että kaikki Muumimaat ja vastavaat olisi tänä kesänä ollut ihania, mutta ei niihin nyt ole uskaltanut mennä.
Nuo on olleet ihan sun omia valintojasi. Tunnen monia lapsiperheitä, jotka ovat reissanneet kotimaassa käyden Muumimaailmassa yms paikoissa. Ovat olleet laivaristeilyilläkin. Käyneet ravintoloissa syömässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"muuta ei ihminen tarvitse"
Eikö kuitenkin niin, että sinä et muuta tarvitse? Et kai halua määritellä sitä, mitä muut ihmiset tarvitsevat?
Ihminen ei tarvitse alkoholia, lentomatkailua ym. ympäristöä ja terveyttä kuormittavaa.
Kyllä mun sieluni tarvitsee välillä hyvää ruokaa ja lasillisen punaviiniä. Muuten elämä olisi aika ankeaa. Lentomatkailua en kaipaa.
Lasillisen punaviiniä voi nauttia kotonakin ja ruuanlaittotaidoista riippuen myös hyvää ruokaa. Koko ajan on myös voinut tilata ruokaa kotiin.
Kaikkien asuinpaikka ei ole sellainen, että ruokaa voisi tilata kotiin.
Ihminen on kai luonnostaan sellainen, että etsii aina jotakin parempaa tai uutta kiinnostavaa. Siksipä sivilisaatiommekin on kehittynyt. Emme ole tyytyneet siihen, että on kerätty vain marjoja ruoiksi tai ehkä joskus harvoin paistettu villiriistaa nuotiolla. Emme ole pysähtyneet.
Kaipaan itsekin kovasti matkoille, mutta nyt on vain elettävä sen kanssa että täytyy ajatella muitakin kuin itseään. Eikä se edes ole kovin vaikeaa. Matkakohteita löytyy kotipuolestakin vaikka kuinka ja Uudenmaan sulku lähinnä nauratti. Ehtii tässä matkustella sitten kun tilanne rauhoittuu.
Minua v-tuttaa eniten suomalaiset ja heidän jöröytensä. Se on lomaa kun ei tarvitse viiikkoon kuunnella suomen kieltä!
Ennen pääsin matkustamaan vain hyvin harvoin, koska vaimo on sairas ja hän pahoittelee mieltään jos lähden yksin tai jos lähden lapsemme kanssa.
Viime talvena hiihtoloman aikana tein poikani kanssa lyhyen matkan ulkomaille, sen jälkeen ovat matkustamiset loppuneet.
Minua uhkaa myös työttömyys, olen ollut lomautettuna toista kuukautta ja työpaikallani on YT:t. Jos ei minulle löydy töitä ovat potkut varmat. Sitten pitäisi tottua tähän kotona olemiseen. Ennen työpaikka oli jonkinlainen henkireikä, koska kotona minun on ollut pakko hoitaa huushollia vaimon sairauden vuoksi. Jos minulta loppuu työt, on minulla enää huushollin hoitaminen ja telkkarin ja netin katsominen vaihtoehtona .Kesämökkikin joudutaan myymään jos hallitus poistaa eläkeputken ja tipun peruspäivärahalle. Olen hakenut n 20 työpaikkaa viime parin kuukauden aikana mutta ikäni vuoksi minun taustani ja osaamiseni ei kiinnosta ketään.
En voi olla muuta kuin vahingoniloinen niille jupeille joilla on rahaa ja töitä mutta eivät nyt pääse ulkomaille pakoon suomalaista ankeutta!