K*sipäisimmät eksät - peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Pakotti minut anaaliseksiin ja ihmetteli kovin jälkeenpäin, miksi itken ja miksi haluan erota. 

Siis miten pakotti? Raiskasi?

Tapailin erästä miestä vuoden verran. Yhtäkkiä mies muuttui kylmäksi ja muutenkin omituiseksi, vaikka edellisenä päivänä oltiin juteltu ihan normaalisti. Mies esti minut puhelimessa ja somessa ilman mitään selityksiä. Pari kuukautta myöhemmin löysin sattumalta miehen julkisen instan, vaikka väitti aina ettei käytä sellaista. Kavereina oli liuta vähän reilu parikymppisiä muijia ja yksi niistä oli postaillut kuvia miehen kämpiltä jo useamman kuukauden ajan, ja oli siis ilmeisesti muuttanut miehen luokse silloin kun mies esti minut. Selvisi myös että mies oli itseasiassa ollut varattu koko sen ajan kun tapaili minua, naiset vaan olivat ehtineet vaihtua pariinkin otteeseen.

Hitto että tunsin itseni tyhmäksi ja hyväksikäytetyksi. Jossain vaiheessa minulla oli kyllä tunne, että ihan kun mies piilottelisi minua, mutta kun esitteli kuitenkin kavereilleen niin ajattelinkin että ehkä vaan kuvittelen.

mies ei yhtäkkiä enää vastannut viesteihini. Meni muutama kuukausi, ja näin hänet sairaalan käytävällä. Mies soperteli olevansa menossa katsomaan syöpäsairasta äitiään, oikein oli kaksi leivosta mukanaan. Seuraavana päivänä luin lehdestä että hänelle on syntynyt lapsi.

Vieläkin joskus mietin olisiko tuolle naiselle pitänyt kertoa miehen touhuista? No sitä en kuitenkaan tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole pahakaan noihin joihinkin verrattuna, mutta sain eksältä vuosipäivälahjaksi kalliit, kauan toivomani korvikset. Eron jälkeen (tähän liittyi monta seikkaa, mm. pettäminen hänen puoleltaan) ilmestyi uuden naisystävänsä kanssa ovelleni ja pyysi ne korut takaisin. Nainen laittoi ne siinä silmieni alla omiin korviinsa. Olihan se tilanne vähän kuin jostain huonosta komediasta.

En olisi antanut niitä korviksia. Olisin potkaissut munille ja vetänyt oven kiinni nenän edestä.

Mä oisin heittänyt ne siinä ovella suuhuni ja nielaissut, ja todennut että ovat tervetulleita tonkimaan ne huomenna paskan seasta pöntöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Näitä mukamasentuneita selkärangattomia lieroja pitäisi mättää turpaan ja kunnolla. 

Minulle tulee käsitys, että tämä ex on täysverinen psykopaatti. Masennus on vain keino ja rooli, etsiä uusi elättäjä ja hoivaaja niin kuin tämä ex löysikin. Syy mikä johti ap:n hylkäämiseen oli se, että ap osoittaa aivan poikkeuksellista henkistä resilienssiä ja vahvuutta jota ei monella ole. Moni muu olisi sairastunut itse ja uupunut, mikä varmasti oli tämän exän tarkoituskin ap:n kohdalla ja tuhota ap:n psyyke.  Ap vain jatkoikin porskuttamista eteenpäin ja säilytti empaattisuutensa ja jaksamisensa ( ominaisuudet joita mies vihasi ap:ssa ja kadehti ), vaikka mies kohdisti häneen massiivisen määrän pitkäaikaista stressiä. Mies turhautui lopulta ja etsi itselleen taipuisamman kusetettavan ja uhrin. Tälle hän on jo satuillut oman uhritarinansa, että saa tämän kiusattavakseen ja tuhottavakseen. 

Kiitos tästä viestistäsi. Ko. suhteesta on jo yli 10 vuotta, mutta toki se jätti minuun jälkensä, nykyinen mieheni ja lapsieni isä onneksi rakasti ehjäksi.

En jaksa olla tänne avautumista enempää katkera, minulla on hyvin asiat kun eteenpäinvievä voimani on rakkaus eikä pelko kuten eksälläni. Oma resilienssini on valitettavasti jo kehittynyt lapsuudessa, kun oma isä oli psyykkisesti sairas. Siksi (tietenkin) lankesin nuorena tuohon itsekeskeiseen kuppaajaan.

Viimeisin tietoni hänestä on, että kierrossa on taas uusi hoivaajanainen, joka kaiken lisäksi hoitaa miehen sairasta äitiä, kun mies ei ”pysty” koska ura on viimeinkin lähtenyt lentoon, mutta voimavaroja on säästeltävä aikaisempien ”psyykkisten vaikeuksien” takia.

Velkaa on kuulema mukavasti jollekin jälkeeni tulleelle eksälle jonka kanssa asuivat yhdessä. Ja se ovenpielessä minua säälinyt tyttö kai ajautui itsetuhoiseksi suhteen aikana, mies sitten jätti hänet ja nyt tämä nainen on joku enkelihoitaja tms.

Saako kysyä onko tämä "ura" miehellä runojen ja musisoinnin parissa? Kuulostaa nimittäin aika tutulta. Jos on sama, niin kyseessä on pesunkestävä narssissi.

Oltiin yhdessä 2 vuotta , eikä käytetty ehkäisyä joten molemmat aikuisina tiesimme miten käy.

Aloin odottaa lastamme ja ex ilmoitti että mun pitää tehdä abortti tai tulee ero.

No en todellakaan tehnyt ja olen yksin kasvattanut lapsemme joka täyttää jo 11v.

Isänsä ei ole ottanut mitään yhteyttä vaikka asumme samassa kaupungissa.

Luuseri mikä luuseri...

Mun ollessa toisessa kaupungissa perheeni luona viikonlopun, eksäni piti huumebileitä meidän kodissa ja useita tavaroitani varastettiin. Korvakorut, kalliita meikkejä ja joitain vaatteita.

Raiskasi väkivalloin peräaukkoon.

Varasti mun rahoja, sekä yritti tilata mun nimiin henkilötunnukseni kanssa osamaksulla kallista elektroniikkaa.

Kunnon k*sipää. Vieläkin traumat päällä koko tyypistä.

Mies oli alussa miellyttävä ja ystävällinen. Jossain vaiheessa huomasin, että hän piti pitkiä monologeja kiinnostuksenkohteistaan eikä ollut erityisen kiinnostunut minun asioistani tai mielipiteistäni. Kerran hän sanoi, että viettää aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, joista hän hyötyy jotenkin. Luulin sitä vitsiksi. 

Joskus yritin puhua omista ajatuksistani ja tunteistani ja sanoin miehen mielestä jotain "väärää", jolloin hän raivostui. Säikähdin kovasti. Muutenkin hänestä tuli vähitellen ilmi sellainen piirre, että hän yritti muokata minua mieleisekseen.

Käytin tuohon aikaan masennuslääkitystä, ja mies leimasi minut "hulluksi". Itse hän kertoi kuulevansa joskus ääniä mutta ei tietenkään ollut mielestään hullu, koska hänellä ei ollut diagnoosia eikä lääkitystä. 

Miehen räjähdysalttius ja oudot jutut saivat aikaan sen, että muutuin todella varovaiseksi hänen seurassaan. Ahdistukseni yltyi niin suureksi, että lopetin tapailun. Onneksi lopetin, koska myöhemmin sain kuulla yhteiseltä tutulta, että mies oli uhkaillut jotakuta tai ollut jossain tilanteessa väkivaltainen tms. 

Mies jäi minulle melkoiseksi mysteeriksi. En ajattele tuota ajanjaksoa kovin usein. Mutta jos se tulee jostain syystä mieleeni, joudun omituisen ahdistuksen valtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Näitä mukamasentuneita selkärangattomia lieroja pitäisi mättää turpaan ja kunnolla. 

Minulle tulee käsitys, että tämä ex on täysverinen psykopaatti. Masennus on vain keino ja rooli, etsiä uusi elättäjä ja hoivaaja niin kuin tämä ex löysikin. Syy mikä johti ap:n hylkäämiseen oli se, että ap osoittaa aivan poikkeuksellista henkistä resilienssiä ja vahvuutta jota ei monella ole. Moni muu olisi sairastunut itse ja uupunut, mikä varmasti oli tämän exän tarkoituskin ap:n kohdalla ja tuhota ap:n psyyke.  Ap vain jatkoikin porskuttamista eteenpäin ja säilytti empaattisuutensa ja jaksamisensa ( ominaisuudet joita mies vihasi ap:ssa ja kadehti ), vaikka mies kohdisti häneen massiivisen määrän pitkäaikaista stressiä. Mies turhautui lopulta ja etsi itselleen taipuisamman kusetettavan ja uhrin. Tälle hän on jo satuillut oman uhritarinansa, että saa tämän kiusattavakseen ja tuhottavakseen. 

Kiitos tästä viestistäsi. Ko. suhteesta on jo yli 10 vuotta, mutta toki se jätti minuun jälkensä, nykyinen mieheni ja lapsieni isä onneksi rakasti ehjäksi.

En jaksa olla tänne avautumista enempää katkera, minulla on hyvin asiat kun eteenpäinvievä voimani on rakkaus eikä pelko kuten eksälläni. Oma resilienssini on valitettavasti jo kehittynyt lapsuudessa, kun oma isä oli psyykkisesti sairas. Siksi (tietenkin) lankesin nuorena tuohon itsekeskeiseen kuppaajaan.

Viimeisin tietoni hänestä on, että kierrossa on taas uusi hoivaajanainen, joka kaiken lisäksi hoitaa miehen sairasta äitiä, kun mies ei ”pysty” koska ura on viimeinkin lähtenyt lentoon, mutta voimavaroja on säästeltävä aikaisempien ”psyykkisten vaikeuksien” takia.

Velkaa on kuulema mukavasti jollekin jälkeeni tulleelle eksälle jonka kanssa asuivat yhdessä. Ja se ovenpielessä minua säälinyt tyttö kai ajautui itsetuhoiseksi suhteen aikana, mies sitten jätti hänet ja nyt tämä nainen on joku enkelihoitaja tms.

Saako kysyä onko tämä "ura" miehellä runojen ja musisoinnin parissa? Kuulostaa nimittäin aika tutulta. Jos on sama, niin kyseessä on pesunkestävä narssissi.

Ai vitsi, kuulostaa tutulta minullekin. 

Opiskeluaikoina tapasin joissain koulumme yhteisissä bileissä erään tyypin, jota tapailin jonkin aikaa - ei nyt siis varsinaisesti exä, mutta kuitenkin. Hän oli yli-innokas, lipevä ja ehdotteleva ekoista treffeistä lähtien. Minä en ollut niin innostunut, mutta päätin katsoa mitä tästä tulee. Mainitsin tapailustamme jossain opiskeluporukkamme bileissä ja kuvailin häntä "se Julius, joka opiskelee liiketaloutta". Pari tyttöä porukastamme sanoi ällistyneinä: "Häh, ai se Julius? Sillähän on tyttöystävä!"

Kävi ilmi, että hän tosiaan tapaili erästä toista tyttöä, joka oli juuri aloittanut samalla alalla hänen kanssaan - hän itse oli vähän vanhempi ja tuutori. Kaiken lisäksi tytöllä oli sama kuin minulla - joku tyypin fantasia ehkä, tapailla kahta samannimistä yhtä aikaa? Tein nopeasti selväksi, etten halua enää tapailla "Juliusta", mutta hän ei ottanut ymmärtääkseen. Kun vastasin johonkin hänen ehdottelevaan viestiinsä, että mitä sun tyttöystävälle muuten kuuluu, vastaus oli tyyliä "No mitäs sille, ihan hyvää. Muuten, mikä sun kuppikoko on?" Ärsyttävintä tilanteessa oli se, että joku muukin oli keksinyt tuon tyypin puuhailut ja kertoi siitä hänen tyttöystävälleen. Sen sijaan, että tämä olisi jättänyt poikaystävänsä, hän suuttui minulle ja oli kaveriporukkansa kanssa jatkuvasti mulkoilemassa ja h**rittelemassa minua.

Lopetin (toisesta syystä) opinnot tuossa koulussa ja muutin toiseen kaupunkiin. "Julius" jatkoi vihjailevien viestien lähettelyä minulle vielä kolme vuotta sen jälkeenkin, kunnes estin hänet Facebookissa.

Vierailija kirjoitti:

Pakotti minut anaaliseksiin ja ihmetteli kovin jälkeenpäin, miksi itken ja miksi haluan erota. 

Kai sinä teit rikosilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina tapasin joissain koulumme yhteisissä bileissä erään tyypin, jota tapailin jonkin aikaa - ei nyt siis varsinaisesti exä, mutta kuitenkin. Hän oli yli-innokas, lipevä ja ehdotteleva ekoista treffeistä lähtien. Minä en ollut niin innostunut, mutta päätin katsoa mitä tästä tulee. Mainitsin tapailustamme jossain opiskeluporukkamme bileissä ja kuvailin häntä "se Julius, joka opiskelee liiketaloutta". Pari tyttöä porukastamme sanoi ällistyneinä: "Häh, ai se Julius? Sillähän on tyttöystävä!"

Kävi ilmi, että hän tosiaan tapaili erästä toista tyttöä, joka oli juuri aloittanut samalla alalla hänen kanssaan - hän itse oli vähän vanhempi ja tuutori. Kaiken lisäksi tytöllä oli sama kuin minulla - joku tyypin fantasia ehkä, tapailla kahta samannimistä yhtä aikaa? Tein nopeasti selväksi, etten halua enää tapailla "Juliusta", mutta hän ei ottanut ymmärtääkseen. Kun vastasin johonkin hänen ehdottelevaan viestiinsä, että mitä sun tyttöystävälle muuten kuuluu, vastaus oli tyyliä "No mitäs sille, ihan hyvää. Muuten, mikä sun kuppikoko on?" Ärsyttävintä tilanteessa oli se, että joku muukin oli keksinyt tuon tyypin puuhailut ja kertoi siitä hänen tyttöystävälleen. Sen sijaan, että tämä olisi jättänyt poikaystävänsä, hän suuttui minulle ja oli kaveriporukkansa kanssa jatkuvasti mulkoilemassa ja h**rittelemassa minua.

Lopetin (toisesta syystä) opinnot tuossa koulussa ja muutin toiseen kaupunkiin. "Julius" jatkoi vihjailevien viestien lähettelyä minulle vielä kolme vuotta sen jälkeenkin, kunnes estin hänet Facebookissa.

Tytöllä oli sama nimi kuin minulla, siis.

Vierailija kirjoitti:

mies ei yhtäkkiä enää vastannut viesteihini. Meni muutama kuukausi, ja näin hänet sairaalan käytävällä. Mies soperteli olevansa menossa katsomaan syöpäsairasta äitiään, oikein oli kaksi leivosta mukanaan. Seuraavana päivänä luin lehdestä että hänelle on syntynyt lapsi.

Vieläkin joskus mietin olisiko tuolle naiselle pitänyt kertoa miehen touhuista? No sitä en kuitenkaan tehnyt.

Tästä muistuu mieleen eräs eksä. Otti vuosien jälkeen yhteyttä ja olisi halunnut tulla käymään. Parin kuukauden kuluttua siskonsa kirjoitti faceen että ompa ihanaa kun hän on nyt täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes 2 vuotta suhteessa miehen kanssa, eikä meillä koskaan ollut mitään seksiin viittaavaakaan, vain normaalia läheisyyttä. Suhde alkoi nettisuhteena ja asuimme aika kaukana toisistamme, tapasimme pari kertaa kuussa. Olin aika nuori ja umpirakastunut. Homma päättyi kumminkin eroon juuri seksittömyyden ja vähäisten tapaamisten takia.

Viime vuonna sain tietää, että kyseinen "mies" olikin transihminen eli biologinen nainen. Joo, eihän sille mitään voi, mutta aika tylyä salata asia kumppanilta kaksi vuotta ja haaveilla lapsista tietäen ettei niitä voi perinteisesti saada. Lieköhän tarkoituksena saada minut emotionaalisesti koukkuun (olin paljon nuorempi) ja sitten syyllistää, kun asia joskus tulee selville, etten kehtaisi lähteä.

Kaikkea minäkin katselin _kaksi vuotta_. Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin, mutta olin nuori ja naiivi. Nykyään kyseinen tyyppi on SETAn mainoskasvo.

Oletkohan tuttuni? Täysin sama kokemus, tosin tapasivat kyllä useammin. :D Moni koitti aiheesta varoitella, mutta ei mennyt kaaliin se, että tyyppi salailee jotain. Asia selvisi sitten lopulta niin, että kaveri nosti miehen postia lattialta pöydälle ja kirjeessä olikin eri nimi.

Epäilyksenä että tämä on sama ihminen, jonka patologinen valehtelu ja narsismi tunnetaan sateenkaaripiireissä. Hänen uhristaan oli joitain vuosia taaksepäin juttu jossain MeNaisissa tms, kun tyyppi oli valehdellut tyttöystävälleen sairastavansa syöpää. Nainen oli istunut HUSin syöpäklinikan odotusaulassa, kun tyyppi oli ”sädehoidossa”

Löytäisikö kukaan tätä juttua? En saanut tuloksia googletuksella, ja kiinnostaisi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakotti minut anaaliseksiin ja ihmetteli kovin jälkeenpäin, miksi itken ja miksi haluan erota. 

Kai sinä teit rikosilmoituksen?

En, siinä olisi ollut sana sanaa vastaan ja muutenki halusin vain unohtaa koko jutun.

Entisen kaverin entinen tyttöystävä. Lorto meni kertomaan pienestä salaisuudestamme koko ystäväpiirille.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina tapasin joissain koulumme yhteisissä bileissä erään tyypin, jota tapailin jonkin aikaa - ei nyt siis varsinaisesti exä, mutta kuitenkin. Hän oli yli-innokas, lipevä ja ehdotteleva ekoista treffeistä lähtien. Minä en ollut niin innostunut, mutta päätin katsoa mitä tästä tulee. Mainitsin tapailustamme jossain opiskeluporukkamme bileissä ja kuvailin häntä "se Julius, joka opiskelee liiketaloutta". Pari tyttöä porukastamme sanoi ällistyneinä: "Häh, ai se Julius? Sillähän on tyttöystävä!"

Kävi ilmi, että hän tosiaan tapaili erästä toista tyttöä, joka oli juuri aloittanut samalla alalla hänen kanssaan - hän itse oli vähän vanhempi ja tuutori. Kaiken lisäksi tytöllä oli sama kuin minulla - joku tyypin fantasia ehkä, tapailla kahta samannimistä yhtä aikaa? Tein nopeasti selväksi, etten halua enää tapailla "Juliusta", mutta hän ei ottanut ymmärtääkseen. Kun vastasin johonkin hänen ehdottelevaan viestiinsä, että mitä sun tyttöystävälle muuten kuuluu, vastaus oli tyyliä "No mitäs sille, ihan hyvää. Muuten, mikä sun kuppikoko on?" Ärsyttävintä tilanteessa oli se, että joku muukin oli keksinyt tuon tyypin puuhailut ja kertoi siitä hänen tyttöystävälleen. Sen sijaan, että tämä olisi jättänyt poikaystävänsä, hän suuttui minulle ja oli kaveriporukkansa kanssa jatkuvasti mulkoilemassa ja h**rittelemassa minua.

Lopetin (toisesta syystä) opinnot tuossa koulussa ja muutin toiseen kaupunkiin. "Julius" jatkoi vihjailevien viestien lähettelyä minulle vielä kolme vuotta sen jälkeenkin, kunnes estin hänet Facebookissa.

Asuuko Tampereella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Näitä mukamasentuneita selkärangattomia lieroja pitäisi mättää turpaan ja kunnolla. 

Minulle tulee käsitys, että tämä ex on täysverinen psykopaatti. Masennus on vain keino ja rooli, etsiä uusi elättäjä ja hoivaaja niin kuin tämä ex löysikin. Syy mikä johti ap:n hylkäämiseen oli se, että ap osoittaa aivan poikkeuksellista henkistä resilienssiä ja vahvuutta jota ei monella ole. Moni muu olisi sairastunut itse ja uupunut, mikä varmasti oli tämän exän tarkoituskin ap:n kohdalla ja tuhota ap:n psyyke.  Ap vain jatkoikin porskuttamista eteenpäin ja säilytti empaattisuutensa ja jaksamisensa ( ominaisuudet joita mies vihasi ap:ssa ja kadehti ), vaikka mies kohdisti häneen massiivisen määrän pitkäaikaista stressiä. Mies turhautui lopulta ja etsi itselleen taipuisamman kusetettavan ja uhrin. Tälle hän on jo satuillut oman uhritarinansa, että saa tämän kiusattavakseen ja tuhottavakseen. 

Kiitos tästä viestistäsi. Ko. suhteesta on jo yli 10 vuotta, mutta toki se jätti minuun jälkensä, nykyinen mieheni ja lapsieni isä onneksi rakasti ehjäksi.

En jaksa olla tänne avautumista enempää katkera, minulla on hyvin asiat kun eteenpäinvievä voimani on rakkaus eikä pelko kuten eksälläni. Oma resilienssini on valitettavasti jo kehittynyt lapsuudessa, kun oma isä oli psyykkisesti sairas. Siksi (tietenkin) lankesin nuorena tuohon itsekeskeiseen kuppaajaan.

Viimeisin tietoni hänestä on, että kierrossa on taas uusi hoivaajanainen, joka kaiken lisäksi hoitaa miehen sairasta äitiä, kun mies ei ”pysty” koska ura on viimeinkin lähtenyt lentoon, mutta voimavaroja on säästeltävä aikaisempien ”psyykkisten vaikeuksien” takia.

Velkaa on kuulema mukavasti jollekin jälkeeni tulleelle eksälle jonka kanssa asuivat yhdessä. Ja se ovenpielessä minua säälinyt tyttö kai ajautui itsetuhoiseksi suhteen aikana, mies sitten jätti hänet ja nyt tämä nainen on joku enkelihoitaja tms.

Saako kysyä onko tämä "ura" miehellä runojen ja musisoinnin parissa? Kuulostaa nimittäin aika tutulta. Jos on sama, niin kyseessä on pesunkestävä narssissi.

Ettei vain olisi se yksi, joksi luulen. Hänen "uransa" on sitä, että kirjoittelee latteita mietelauseita someen. Matkii kirjoituksissaan A.W. Yrjänää ja Paulo Coelhoa. Erittäin itsekeskeinen ja raskas tyyppi, vaikka esiintyykin jonkinlaisena syvällisenä hyväntekijänä ja muiden ymmärtäjänä. 

Olimme naimisissa +10 vuotta ja myimme asunnon. Uutta ei heti löytynyt joten muutimme vuokralle. Ex-puolisoni pelasi +200000 €. Asia valkeni minulle kun olimme vihdoin löytäneen uuden kodin ja olimme matkalla pankkiin lainaneuvotteluihin.

Väitti minun tienneen että rahat on pelattu ja että yhteisesti asiasta sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakotti minut anaaliseksiin ja ihmetteli kovin jälkeenpäin, miksi itken ja miksi haluan erota. 

Jos anaaliseksi ei yhtään satu, niin mikä luulet sen olevan idea? Ihan vain sattumalta eri kolo kehossa vai?

Jos anaaliseksi sattuu, syynä on taitamattomuus ja liian vähäinen lämmittely ja/tai liukkarin puute. Anaaliseksin idea on fyysinen nautinto, kuten seksissä muutenkin.