K*sipäisimmät eksät - peukutusketju

Kaverille tapahtunutta: petturimies toi vaimolleen eropaperit. Ne ojennettuaan mies alkoi mussuttaa eropaperienhakureissulla hakemaansa noutoruokaa ja vaimo kävi läpi saamaansa paperinivaskaa...

Oli kyllä muutenkin ko. mies aikamoinen ihmisp*rse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... Sitä yrittää uskotella itselleen, että ei kaikilla miehillä ole toista katsottuna, jos käytös muuttuu, eikä kaikki miehet petä ensin ja sit hyppää suhteesta toiseen.

Ei tää ketju ainakaan uskoa anna siihen.

Surullista.

Mä oon yks tällaisen pettäjäexän uhri. En usko enää ikinä sitä, jos miehen käytös muuttuu tuolla tavalla. Exän kohdalla kuvittelin, että ei pettämisestä voi kyse olla. Sokea nunnakin olisi tajunnut, mistä on kyse. Eli vinkkinä, äärimmäisen harvoin mies käyttäytyy älyttömästi ilman, että syynä on toinen nainen. Ja jos mies haluaa äkisti erota ihan hyvästä liitosta, niin takana on 99,5 % pettäminen/toinen nainen valmiiksi katsottuna.

Minäkin. Jos miehelle ilmenee mustasukkaisuutta puskista niin juttu on siinä. En jää ottamaan selvää pettikö vai ei.

Kunpa näiden "ihanien" eksien nyksät olisivat tietoisia, millaisen helmen ovat saaneet. En usko, että nuo pettäjät ja parisuhteesta heti tilaisuuden tullen pakenijat muuttuvat koskaan. Samat ongelmat nousevat yhä uudelleen. Olkaa iloisia, että olette päässeet tuollaisista eksistä eroon.

Jätä se sika.

Paitsi näköjään näissä stooreissa ne siat on vielä usein jättäneetkin.

Koita ap päästä sen exäsi yli.

Sama koskee muita jotka tulevat keksimään satuja tähän ketjuun

Vierailija kirjoitti:

Koita ap päästä sen exäsi yli.

Sama koskee muita jotka tulevat keksimään satuja tähän ketjuun

Älä viitsi halveksia muiden traumoja ja kohtaloita väittämällä niitä epätosiksi. Jos sinä olet sattumalta jokin tyhjiössä kasvanut ja pumpulissa elänyt niin tuolla on kokonainen maailma ihmisiä, jotka elää. Näissä kertomuksissa ei ole mitään poikkeavaa mihin ei olisi elämässä törmännyt joko itse tai todistanut vierestä jonkun toisen elämää. Annat itsestäsi typerän kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

... Sitä yrittää uskotella itselleen, että ei kaikilla miehillä ole toista katsottuna, jos käytös muuttuu, eikä kaikki miehet petä ensin ja sit hyppää suhteesta toiseen.

Ei tää ketju ainakaan uskoa anna siihen.

Surullista.

Ootteko te nyt ihan tosissanne??? Ketjun nimi on "kusipäisimmät exät" ja sitten tulette itkemään tänne että kaikki miehet pettää, oliko tuo nyt jotenkin yllätys että tämmösessä ketjussa käydään läpi just ne kaikista paskimmat miehet? Ei se tarkoita että kaikki miehet on tämmösiä, vaan te just menette varta vasten siihen ketjuun missä puhutaan niistä huonoimmista miehistä. "Ei tää ketju paljon anna uskoa siihen", niin mihin, hyviin miehiin? Menet ketjuu missä puhutaan huonoista miehistä ja etsit siitä toivoa hyviin miehiin? Vähän nyt valoja päälle.

Tämä ei nyt ole pahakaan noihin joihinkin verrattuna, mutta sain eksältä vuosipäivälahjaksi kalliit, kauan toivomani korvikset. Eron jälkeen (tähän liittyi monta seikkaa, mm. pettäminen hänen puoleltaan) ilmestyi uuden naisystävänsä kanssa ovelleni ja pyysi ne korut takaisin. Nainen laittoi ne siinä silmieni alla omiin korviinsa. Olihan se tilanne vähän kuin jostain huonosta komediasta.

Vierailija kirjoitti:

Yhden ystävän kanssa puistoiltiin yhdessä kotimme läheisessä puistossa,kun molemmille saman ikäiset lapset. Yhtäkkiä tällä ystävällä alkoi jäämään kotiin yhtä ja toista esim.astma piippua,puhelinta ja milloin mitäkin. Hän viipyi reissullaan aika kauan enkä minä epäillyt mitään ,ajattelin että yksinhuoltajana kaipaa lepo hetkeä tms. minä olin sillä välin puistossa hänen ja minun lasteni kanssa . no kerran oli taas tälläinen tilanne ja alkoi satamaan vettä. Yritin soittaa ystävälle ja kun en vastausta saanut laitoin viestin, että menemme meille pitämään sadetta ,koska asuimme puiston vieressä. No sieltähän ne löytyi minun rakas ystävä ja aviomieheni täydessä touhussa meidän sohvalta. Molemmat exiä nykyään.

Ei jumaleisson miten törkeetä!?! Eikö ihmisillä ole minkäänlaista moraalia ja empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Näitä mukamasentuneita selkärangattomia lieroja pitäisi mättää turpaan ja kunnolla. 

Minulle tulee käsitys, että tämä ex on täysverinen psykopaatti. Masennus on vain keino ja rooli, etsiä uusi elättäjä ja hoivaaja niin kuin tämä ex löysikin. Syy mikä johti ap:n hylkäämiseen oli se, että ap osoittaa aivan poikkeuksellista henkistä resilienssiä ja vahvuutta jota ei monella ole. Moni muu olisi sairastunut itse ja uupunut, mikä varmasti oli tämän exän tarkoituskin ap:n kohdalla ja tuhota ap:n psyyke.  Ap vain jatkoikin porskuttamista eteenpäin ja säilytti empaattisuutensa ja jaksamisensa ( ominaisuudet joita mies vihasi ap:ssa ja kadehti ), vaikka mies kohdisti häneen massiivisen määrän pitkäaikaista stressiä. Mies turhautui lopulta ja etsi itselleen taipuisamman kusetettavan ja uhrin. Tälle hän on jo satuillut oman uhritarinansa, että saa tämän kiusattavakseen ja tuhottavakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole pahakaan noihin joihinkin verrattuna, mutta sain eksältä vuosipäivälahjaksi kalliit, kauan toivomani korvikset. Eron jälkeen (tähän liittyi monta seikkaa, mm. pettäminen hänen puoleltaan) ilmestyi uuden naisystävänsä kanssa ovelleni ja pyysi ne korut takaisin. Nainen laittoi ne siinä silmieni alla omiin korviinsa. Olihan se tilanne vähän kuin jostain huonosta komediasta.

En olisi antanut niitä korviksia. Olisin potkaissut munille ja vetänyt oven kiinni nenän edestä.

Onhan noita pari. Molemmista paljastui että ovat naisia hakkaavia ja viinaan meneviä p a s kaa jauhavia pummeja. Molemmat häiriköivät ja vainosivat kun ilmoitin että suhde on ohitse. Molemmat myös keksivät musta aivan käsittämättömiä valheita, toinen esim. että olisin pedari tai että hakkaisin lapsia?!? Toinen ex jopa häiriköi pitkään työnantajaani, ja yritti kaikkensa että olisin menettänyt työni ja maineeni. Jotenkin on vieläkin vaikea ymmärtää, että tuollaisia tyyppejä on ihan oikeasti olemassa!

Onneksi nykyään rinnalla maailman ihanin ja normaalein mies ❤️

Vierailija kirjoitti:

Musta on jännä, kuinka aina löytyy puolustelijoita näille pettäjille. Arvostan sitä, että aikoinaan yhteiskunnassa paheksuttiin näitä pettäjiä ja perheensä jättäjiä. Nykyisin vaan taputellaan päätä ja sanotaan, kuinka jokaisella on oikeus olla onnellinen, vaikka se tarkoittaisi perheen rikkomista.

Milloin pettäjiä on paheksuttu? Missä ihmeharhoissa naiset elävät?

Miehillä on ollut aina avioliiton ulkopuolisia suhteita. Vasta viimeisin 20-30 vuoden aikana on ajateltu, ettei niin ehkä voisikaan olla. Avioerot eivät olleet hyväksyttyjä. Pettämistä katsottiin läpi sormien. 

Vielä tänä päivänä monissa maissa, esim. Ranskassa tai Espanjassa, miesten suhteita pidetään aika tavallisina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jännä, kuinka aina löytyy puolustelijoita näille pettäjille. Arvostan sitä, että aikoinaan yhteiskunnassa paheksuttiin näitä pettäjiä ja perheensä jättäjiä. Nykyisin vaan taputellaan päätä ja sanotaan, kuinka jokaisella on oikeus olla onnellinen, vaikka se tarkoittaisi perheen rikkomista.

Milloin pettäjiä on paheksuttu? Missä ihmeharhoissa naiset elävät?

Miehillä on ollut aina avioliiton ulkopuolisia suhteita. Vasta viimeisin 20-30 vuoden aikana on ajateltu, ettei niin ehkä voisikaan olla. Avioerot eivät olleet hyväksyttyjä. Pettämistä katsottiin läpi sormien. 

Vielä tänä päivänä monissa maissa, esim. Ranskassa tai Espanjassa, miesten suhteita pidetään aika tavallisina. 

Jo 2000 vuotta vanhassa kirjassa Raamattu varoitettiin että pettäjät pääsee hengestänsä, eli paheksuttiin jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Tämä tarina kolahti, koska olen itsekin kohdannut tällaisen tyypin, mikä heittäytyy holhottavaksi mutta yllättäen tuleekin toimeen täysin omillaan kun sille päälle sattuu. Yritin auttaa eksääni viimeiseen asti, mutta kaikki apu oli kuin kankkulankaivoon heittämistä. Lopulta kun pistin homman poikki, niin eks soitteli minulle tylsyyspäissään, eikä edes mitään normaaleita puheluita, vaan vongatakseen jotain typerällä äänellä. Kerran sitten kilautin hänelle takaisin päin ihan muuten vain, niin eikö se keskenkasvuinen alkanut esittämään puhelimessa äärimmäisen teennäisellä äänellä, miten ei enää jaksa panostaa suhteesemme ja toivoisi etten enää soita hänelle vaikka hän oli itse soitellut minulle ihan vähän aikaa sitten. Tajusin heti, että siellä oli joku nainen kenelle hän esiintyi, ja pyysin laittamaan puhelimen kaiuttimelle - ja eks uhmakkaana ilmoitti laittavansa. Pamautin suoraan, että kyllä se nainen saa tietää kuka tai mikä hän on jos on viisaampi kuin minä ja ihan turhaan hän esittää siellä mitään koska soitteli seksinvonkauspuheluita ihan edellispäivänä. Eks heitti luurit. 

Oikeasti soittelin kyselläkseni rahojeni perään, mutten saanut edes suunvuoroa hänen umpityperältä monologiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole pahakaan noihin joihinkin verrattuna, mutta sain eksältä vuosipäivälahjaksi kalliit, kauan toivomani korvikset. Eron jälkeen (tähän liittyi monta seikkaa, mm. pettäminen hänen puoleltaan) ilmestyi uuden naisystävänsä kanssa ovelleni ja pyysi ne korut takaisin. Nainen laittoi ne siinä silmieni alla omiin korviinsa. Olihan se tilanne vähän kuin jostain huonosta komediasta.

En olisi antanut niitä korviksia. Olisin potkaissut munille ja vetänyt oven kiinni nenän edestä.

Jjep, ja se nainen mokasi itsensä tuossa menemällä johonkin noin typerään ideaan edes mukaan. Mä olisin antanut alepan alennusmainokset mukaan ja käskenyt suksia menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä oireili psyykkisesti ja oli pahasti masentunut, minä pesin hänen pyykkinsä ja siivosin, kävin kaupassa, tein ruoat, täytin työttömyyspäivärahahakemukset, "ulkoilutin" eli vedin häntä kävelyille, leffaan jne, kuuntelin yökaupalla miehen ahdistunutta monologia ja rauhoittelin niin että omat yöunet jäi 3-4 tuntiin ennen työvuoroa, annoin omaa tilaa ja luovuin kaikista omista tarpeistani, toimin tukena miehen vanhemmille ja sisaruksille kun mies puhui itsetuhoisia juttuja ja oli välillä tavoittamattomissa, pidin yhteyttä miehen ystäviin kun kun ei itse jaksanut, kutsuin heitä joskus käymään että mies saisi piristystä. Hellästi työntäen autoin miestä kohti ammattiapua, selvitin hoitopolut ja psykologit, saatoin kriisipsykologille, maksoin opintolainalla ensimmäisten kertojen terapiakustannukset ennen Kela-korvausta ja kustansin miehen osuuden poikien viikonlopusta meidän sukumökillämme. Kaiken tämän tein maisteriopintojeni ja kahden työn ohella.

Ja mitä teki mies viiden vuoden parisuhteen päätteeksi, kolme päivää ennen graduni jättöpäivää:

Kertoi, ettei hän ole koskaan rakastanut minua ja on löytänyt toisen. Sitten mies ghostasi minut ja valehteli perheelleen että minä olin jättänyt hänet. Kuukautta myöhemmin kun tarvitsin tavaroitani ja menin käymään miehen asunnolla, mies iski tavarat ovenraosta ja sähisi, että olen takertuva hullu. Taustalla seisoi uusi tyttöystävä, joka ylimielisesti säälien sanoi että minä tarvitsen apua. Mies huusi, että älä enää ikinä tuu mua vastaan, ja veti oven kiinni. Ex piti itsellään mm. keräämiäni harvinaisia LP-levyjä sekä isoäitini minulle neuloman villapaidan.

Paitsi että kusipää niin myös tyhmä kun jätti tuollaisen aarteen joka piti hyvää huolta.

Mun elämäni on ollut viimeiset parikymmentä vuotta aika henkisesti raskasta. Töissä käyn ja muutenkin kaikki on "kunnossa" jne. Monet kriisit voittanutkin. Jos minulla olisi tuollainen kultakimpale, pitäisin kynsin ja hampain kiinni. - Mies sivusta-

Ketju käsittelee eksän käytöstä, mutta olemme edelleen yhdessä joskin ero oli todella lähellä ja on harkinnassa edelleen. Esikoisemme oli juuri syntynyt, kun mies aloitti uudessa työssä ja minulle tuli järkytyksenä sen työn työajat. Hirveästi matkoja ympäri suomea, viroa ja ruotsia ja ihan käsittämättömiä menoja koko ajan. Mies alkoi osoittaa uupumuksen merkkejä, eli oli aina kireä, huonotuulinen ja poissaoleva. Yritin kompensoida tilannetta siivoamalla kuin hullu, hoitamalla lapsen päivisin ja öisin, silitin miehen paidat ja vaatteet ja oikeasti yritin kaikin tavoin helpottaa hänen elämäänsä. Mikään ei silti muuttunut ja seksi väheni entisestään, vaikka pidin itsestäni huolta viimeiseen asti. 

Kunnes tuli se kerta, kun minulle tuli outo olo ja yritin tavoitella häntä puhelimitse saamatta häntä kiinni. Outo olo vain jäi, ja lopulta kun mies vastasi miljoonannen soiton jälkeen, puhelu meni johonkin yleiseen hälinään. Tultuaan takaisin kotiin mies näki naamastani, että tiedän, ja säikähti pahoin, vaikka todellisuudessa en tiennyt mitään. Normaalin halaus/suukon sijaan sain vain pelästyneen katseen ja vaivautuneen miehen, joka istuutui sohvalle mahdollisimman kauas ja joka tarkkaili minua kuin koittaisi arvailla ettämitänyt. Lapselle hän kävi sanomassa heipat. 

Lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen minulle selvisi, että naapurimaassa oli käyty maksullisissa tai sitten työkaverin kanssa, en ole varma kumman, ja miehelle oli kehittynyt myötävaikutuksellani ajan saatossa pornoriippuvuus. Kuultuani tuon menin taloyhtiön saunaan juomaan viiniä ja olin siellä todella myöhään. Seuraavana aamuna mies oli repimässä minua hereille, että lapsi täytyy hoitaa kun hän lähtee töihin, mutta ilmoitin että lastensuojelu hakee lapsen jos et nyt saa sitä s**staista p*rs*tt*si pidettyä tämän vertaa kotona, ja koska itse mokasit, keksit työnantajallesi selitykset ja käytät nyt ne isyysvapaat ja vapaat joita voit vanhempana käyttää mutta et ole, koska jokin muu oli tärkeämpää kuin vaimon hyvinvointi. 

Lopussa kiitos seisoo. Not. 

Eksästä tuli eksä, koska noin puoli vuotta yhteen muuttamisen jälkeen hänestä tuli ihan hirvittävä kontrolloija, uhriutuja ja raivoaja. Hän mittasi yhteisen asunnon lattiapinta-alaa ja mietti, että minun kirjahyllyni ja tietokonepöytäni vie ihan liikaa tilaa. Huusi lasien järjestyksestä astiakaapissa. Samoin maitotuotteiden järjestyksestä jääkaapissa (jugurtit vasemmalle, viilit oikealle). Lisäksi ihmetteli, jos minulla kesti työmatka 10 minuuttia pidempään kuin tavallisesti; "MISSÄ kävit".

Onneksi sain eksän tietämättä otettua työpaikalta vapaata, olin hommaillut uuden asunnon itselleni, sain kaverin muuttoavuksi, ja sit vaan nopeasti kämppä tyhjäksi (mikä ei ollut vaikeaa, koska kirjojen ja tietokoneen lisäksi vain sohva, pöytä, matto, valaisin ja pari tuolia oli omaani).

Jätin lapun pöydälle, koska en vain kestänyt sitä, mitä siitä olisi tullut. 

Soitteli, viestitteli, laittoi raivokkaita sähköposteja sen jälkeen kuukausikaupalla. Hänen kertomuksessaan minä olen tietysti se p*ska eksä ja hän uhri.

Lukiossa tapailin vähän aikaa yhtä samanikäistä poikaa, joka oli alkuun erittäin hurmaava ja huomaavainen. Melko nopeasti hän alkoi suostutella minua seksiin. En kokenut olevani vielä valmis, mutta pidin hänestä kuitenkin paljon. Kun olimme kerran viettämässä hauskaa iltaa kaveriporukalla, mainitsin hänelle hyväntuulisessa nousuhumalassa (sivummalla niin, että muut eivät kuulleet), että olisin valmis seksiin, mutta haluaisin kuitenkin myös alkaa seurustella hänen kanssaan. Hän meni tästä jotenkin vaikeaksi, ei puhunut minulle juuri mitään koko loppuiltana eikä vastaillut viesteihini tai puheluihini ainakaan viikkoon.

Laittoi sitten yhtenä iltana viestiä, että oon autossa teidän kadulla, haluatko tulla tänne ja käydä ajelulla? Minä sitten menin, mutta ajelun sijaan hän ilmoittikin autossa kylmästi, että ei halua jatkaa seurustelua kanssani. Luetteli myös liudan syitä, jotka olivat siis kaikki minun syytäni: olin mm. hänelle liian lapsellinen, ripustautuva ja kaverini olivat liian outoja. Lisäksi minulla oli liikaa mahaa, mikä "vei häneltä seksihalut". Tämän kerrottuaan käski minut ulos autosta ja hurautti tiehensä.

En oikein osannut sanoa muuta kuin "no kuule sopii mulle mainiosti", koska olin jo viikon ollut todella ärsyyntynyt hänen käytöksestään. Jälkeenpäin ajatellen olin erittäin tyytyväinen, ettei tullut tuhlattua enempää aikaa tuollaiseen tyyppiin.