Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko joutunut sisaruksesi kiusaamaksi?
28.04.2014 |
Kokemuksia? En tunne ketään muuta, joka olisi kokenut tällaista.
Kymmenen vuotta vanhempi siskoni on inhonnut minua ainakin siitä asti kun itse mitään muistan. Mitä tahansa sanoin, tein tai leikin, se oli aina väärin ja selvästi mielenterveyden häiriön merkki. Lapsena viihdyin enimmäkseen yksin, eikä siskoni sietänyt sitä. Hän väitti minua jatkuvasti hitaaksi ja liian ujoksi, vaikka en ole kumpaakaan.
Sukulaisia tavatessamme hän kertoi, miten niin säälii minua ja outouttani (olin 12-vuotias ja siskoni 22). Lisäksi sain jatkuvasti kuulla olevani niin epämääräinen ja kummallinen, ettei ole ihmekään, ettei kukaan halua olla kanssani. Minulla oli kyllä monia hyviä ystäviä mutta heidät siskoni ilmoitti teeskentelijöiksi ja junteiksi, eiväthän he muuten voisi pitää minusta. Hän jaksoi usein muistuttaa, kuinka lauta ja epänaisellisen näköinen olen, enkä muuksi muutu. Siskoni tavallinen kommentti ihan mihin tahansa sanomaani lauseeseen oli: "siis aina sun jutut on niin outoja, mikähän asperger sulla on"
Nälvimistä ja piilovittuilua sain kuunnella joka ikinen päivä ja jos uskalsin vastustaa, alkoi huuto ja rääkyminen siitä miten kuriton, tyhmä ja kiittämätön kakara olen. Lapsena pelkäsin häntä ja valvoin öitä kun tiesin hänen olevan tulossa kylään. Äitini oli liian heikko puolustamaan minua siskoni raivolta, myötäili vain ja sitten jälkeenpäin lohdutti. Muille sisarillemme siskoni on mukava ja iloinen.
Siskoni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa. En voi sietää sitä maireaa ja nauravaa teeskenneltyä naista, jota hän esittää muiden seurassa. Minun lapsuudestani hän teki hyvin rankan. Miten kukaan voi kohdella lasta noin?! Pelkään usein, että alan muistuttaa siskoani.
Kommentit (55)
Kummia vastauksia joissa ap leimataan heti syylliseksi. Miten kymmenen vuotta nuorempi sisarus kiusaa ja kermaperseilee? Jos jotakin ongelmaa perhedynamiikassa on, on siitä vastuussa vanhemmat, ei pieni lapsi. Vanhempien tulisi osoittaa rakkautta ja antaa huomiota tasapuolisesti niin ettei kukaan lapsista koejäävänsä noin paitsioon.
ja miksi ongelma ei voisi olla vain ison siskonsiskon korvien välissä? Onko hänellä jotakin diagnoosia? Mistä hän kokee jääneensä lapsena paitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 07:13"]
Ai niin ja vastaus kysymykseesi: sisarukseni on juuri kaltaisesi omahyväinen pikku paska, joka näytteli enkeliä vanhemmillemme, kylpi heidän suosiossaan ja pääsi kuin koira veräjästä tekemistään vääryyksistä. Häntä ei koskenut samat säännöt ja rangaistukset kuin minua. Annoin hänelle ansionsa mukaan kun vanhemmista ei siihen ollut. Narsistiperheessä paska valuu aina alaspäin.
[/quote]
Miksi vanhempieni olisi pitänyt rankaista minua siitä, että viihdyin yksin? Siskoni on toki aina ollut ”villimpi” luonteeltaan, joten ehkä hän tosiaan luulee, että olen päässyt jotenkin helpolla, jos nyt yritän oikein tulkita tuota aggressiivista vastaustasi.Toivottavasti et sovella tuota kasvatusmetodia lapsiisi, jos sinulla on sellaisia...anna heidän lukea ja piirtää rauhassa, jos siitä nauttivat. En todellakaan kuvailisi vanhempiani narsisteiksi. Käsittääkseni narsisti ei kai välitä kenestäkään?
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:08"]
Kummia vastauksia joissa ap leimataan heti syylliseksi. Miten kymmenen vuotta nuorempi sisarus kiusaa ja kermaperseilee? Jos jotakin ongelmaa perhedynamiikassa on, on siitä vastuussa vanhemmat, ei pieni lapsi. Vanhempien tulisi osoittaa rakkautta ja antaa huomiota tasapuolisesti niin ettei kukaan lapsista koejäävänsä noin paitsioon.
ja miksi ongelma ei voisi olla vain ison siskonsiskon korvien välissä? Onko hänellä jotakin diagnoosia? Mistä hän kokee jääneensä lapsena paitsi?
[/quote]
Siksi olen aina ihmetellyt tätä, koska meillä tosiaan on nuorempia sisaruksia, jotka rehellisesti sanottuna ovat aika hemmoteltuja, myös siskoni toimesta. Minäkin myönnän sortuvani heidän hemmotteluunsa, ovat niin paljon nuorempia niin en jotenkin osaa olla heille vihainen.
-ap
Onko siskosi kaoottinen ja pulaan joutuva, onko mahdollista että hänellä olisi esim adhd ja hän olisi sen tähden ollut törmäyskurssilla aikuisten kanssa?
Miten siskosi kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoosi?
Ap, tekstisi on täsmälleen kuin omasta kynästäni! Isosiskoni sai minut niin totaalisen vakuuttuneeksi siitä, etten ole minkään arvoinen, että oireilen edelleen todella pahasti ja itsetuntoni on nolla (no, nykyään ehkä vähän paranemaan päin). Sain myöskin kuulla häneltä systemaattisesti 17 vuoden ajan että olen outo ja epänormaali ja vanhempamme eivät rakasta minua ja minun ei olisi pitänyt ikinä syntyä jne. jne... Nimenomaan sana "outo" toistui hänelläkin ihan koko ajan ja kaikissa yhteyksissä, aika mielenkiintoista. Nykyään tosin ymmärrän että hänen ja äitimme suhde on ollut aina ihan paska kun taas minua äiti palvoi/palvoo, joten... :( Olisi ihanaa vaihtaa kanssasi ajatuksia, onko sinulla jotain feikkinimellä olevaa sähköpostiosoitetta minkä voisit laittaa tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:33"]
Onko siskosi kaoottinen ja pulaan joutuva, onko mahdollista että hänellä olisi esim adhd ja hän olisi sen tähden ollut törmäyskurssilla aikuisten kanssa?
Miten siskosi kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoosi?
[/quote]
Siskoni on pikemminkin yleensä hyvin pirteä, järjestelmällinen ja tehokas mutta toisinaan vajoaa omituiseen väsymykseen ja vihaan, jossa pitää itseään epäonnistuneena, mikä on outoa sillä hän on unelmiensa työpaikassa konsulttina ja parisuhteessa. Hän kyllä riitautuu helposti ihmisten kanssa itsepäisyytensä takia. Hänellä ei ole mitään diagnooseja ja hän on ns. järkevä ihminen.
Ymmärsin melko varhain, että siskoni oli minulle epäreilu mutta yläasteikäisenä sairastuin silti masennukseen, johon osasin hakea hoitoa vasta lukion aikana. Ajattelen yhä, etteivät ihmiset pidä minusta ja että ystäväni hylkäävät minut jos tapaavat jonkun kiinnostavamman henkilön. Minun on vaikea luottaa läheisiini, viihdyn paremmin ns. kavereideni kuin ystävien ja perheen kanssa.
Onko kellään kokemuksia perheensisäisestä kiusaamisesta? Olisin kiinnostunut kuulemaan.
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:44"]
Onko kellään kokemuksia perheensisäisestä kiusaamisesta? Olisin kiinnostunut kuulemaan.
[/quote]
Mun mielestä sisarusten välinen kiusaaminen, nälviminen, jopa hakkaaminen on aika normaalia, mutta vanhempien kuuluu puuttua siihen.
Meillä on neljä sisarusta, ja me ollaan tapeltu niin, että ollaan hakattu toisiamme mustelmillekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta vanhempi siskoni sai lytättyä itsetuntoni täysin pohjille. Asia on niin raskas etten jaksa edes kirjoittaa siitä. Oli kuitenkin tuota jatkuvaa nälvimistä, haukkumista, hakkaamista, kuristamista, tavaroideni rikkomista, vaatteideni sotkemista, pakottamista kohtuuttoman paljon kotitöihin....joka päivä tätä samaa vuosikaudet! Vanhempamme olivat paljon töissä. Siskoni sai peloteltua minut etten kerro kenellekään. En todellakaan ole vieläkään päässyt yli... :(
Isosiskoni oli lievempi versio Ap:n siskosta. Olen häntä 7 vuotta nuorempi ja aina puheeni olivat hölmöjä ja minä pilalle hemmoteltu pikku paska ja tosi itsekäs. Ainakin hänen mielestään. Hän saattoi saada pitkän raivokohtauksen jos olin vaikka jättänyt kengät keskelle eteisen lattiaa tai lainannut hänen hammastahnaansa. Näiden raivarien aikana hän haukkui ulkonäköni ja luonteeni ja ilkkui vielä heikkouksiani, esim. Nälvi lukihäiriöstäni ja lisäksi muistutti katkerana asioista jotka olivat tapahtuneet vuosia sitten. Usein tämä päättyi siihen että juoksin itkien huoneeseeni ja sisko tuli perässä ja kysyi että mitä vittua murjotan ja heitti läppää itkustani koko loppuillan. Tätä siis tapahtui monta kertaa viikossa ja jos joku tuli minua häneltä puolustamaan, sisko haukkui tämän vielä pahemmin kuin minut. Kerran hänen kaverinsa tuli väliin siinä vaiheessa kun menin huoneeseeni itkemään ja sisko haukkui tämän kaverin niin julmasti että kaveri pisti heti välit poikki. Tämäkin oli minun syytäni. Kun emme riidelleet, sisko ei puhunut mulle melkein mitään, mutta suhtautui minuun halveksivasti.Joskus hän oli ihan mukava mutta minun piti silloinkin varoa sanojani koska sisko saattoi kilahtaa pienestäkin asiasta. Nykyään hän on naimisissa ja mies on hänen tossunsa alla. Heillä on kaksi pientä lasta joille siskoni on ihan ok mutta huutaa heille kyllä ihan mitättömistä asioista. Minulle hän on nykyään viileän kohtelias ja edelleen sitä mieltä että säännöt jotka koskevat muita, eivät koske häntä itseään. Varsinkin jos hän on itse ne säännöt laatinut. Noniin, tulkaahan tänne ja haukkukaa mua lellipennuksi, narsistiksi tai kermaperseeksi tai keksikää ihan joku muu haukkumanimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:44"]
Onko kellään kokemuksia perheensisäisestä kiusaamisesta? Olisin kiinnostunut kuulemaan.
[/quote]
Mun mielestä sisarusten välinen kiusaaminen, nälviminen, jopa hakkaaminen on aika normaalia, mutta vanhempien kuuluu puuttua siihen.
Meillä on neljä sisarusta, ja me ollaan tapeltu niin, että ollaan hakattu toisiamme mustelmillekin...
[/quote]
Nuorempien sisarusteni kanssa olen myös riidellyt ja fyysisesti tapellut joskus mutta se on ollut erilaista. Kun tappelu on ohi niin asia on siinä ja sitten olemme taas hyvissä väleissä.
Minulla on "keskusteluposti" peitenimellä jekkaari@gmail.com jos joku haluaa jakaa kokemuksia
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:50"]
Isosiskoni oli lievempi versio Ap:n siskosta. Olen häntä 7 vuotta nuorempi ja aina puheeni olivat hölmöjä ja minä pilalle hemmoteltu pikku paska ja tosi itsekäs. Ainakin hänen mielestään. Hän saattoi saada pitkän raivokohtauksen jos olin vaikka jättänyt kengät keskelle eteisen lattiaa tai lainannut hänen hammastahnaansa. Näiden raivarien aikana hän haukkui ulkonäköni ja luonteeni ja ilkkui vielä heikkouksiani, esim. Nälvi lukihäiriöstäni ja lisäksi muistutti katkerana asioista jotka olivat tapahtuneet vuosia sitten. Usein tämä päättyi siihen että juoksin itkien huoneeseeni ja sisko tuli perässä ja kysyi että mitä vittua murjotan ja heitti läppää itkustani koko loppuillan. Tätä siis tapahtui monta kertaa viikossa ja jos joku tuli minua häneltä puolustamaan, sisko haukkui tämän vielä pahemmin kuin minut. Kerran hänen kaverinsa tuli väliin siinä vaiheessa kun menin huoneeseeni itkemään ja sisko haukkui tämän kaverin niin julmasti että kaveri pisti heti välit poikki. Tämäkin oli minun syytäni. Kun emme riidelleet, sisko ei puhunut mulle melkein mitään, mutta suhtautui minuun halveksivasti.Joskus hän oli ihan mukava mutta minun piti silloinkin varoa sanojani koska sisko saattoi kilahtaa pienestäkin asiasta. Nykyään hän on naimisissa ja mies on hänen tossunsa alla. Heillä on kaksi pientä lasta joille siskoni on ihan ok mutta huutaa heille kyllä ihan mitättömistä asioista. Minulle hän on nykyään viileän kohtelias ja edelleen sitä mieltä että säännöt jotka koskevat muita, eivät koske häntä itseään. Varsinkin jos hän on itse ne säännöt laatinut. Noniin, tulkaahan tänne ja haukkukaa mua lellipennuksi, narsistiksi tai kermaperseeksi tai keksikää ihan joku muu haukkumanimi.
[/quote]
Siskollani on tosiaan sama, silloinkin kun hän on ”mukava”, pitää koko ajan miettiä mitä uskaltaa sanoa. Tiedän, miten kuluttavaa se on henkisesti! Nyt aikuisena olen kieltäytynyt tanssimasta hänen tahtonsa mukaan, mikä on johtanut siihen, ettemme tapaa usein. Minun nöyryyttävimmät kokemukseni ovat sellaisia, että siskoni on nauraen kertonut kavereilleni ja omille kavereilleen mm. vatsataudistani tai siitä miten kastelin sänkyni kovassa kuumeessa...tosi vaivaannuttavia tilanteita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 07:13"]Ai niin ja vastaus kysymykseesi: sisarukseni on juuri kaltaisesi omahyväinen pikku paska, joka näytteli enkeliä vanhemmillemme, kylpi heidän suosiossaan ja pääsi kuin koira veräjästä tekemistään vääryyksistä. Häntä ei koskenut samat säännöt ja rangaistukset kuin minua. Annoin hänelle ansionsa mukaan kun vanhemmista ei siihen ollut. Narsistiperheessä paska valuu aina alaspäin.
[/quote]
Ahaa. En ole ap, mutta miten vauva voi "näytellä enkeliä" ja "päästä kuin koira veräjästä"? Isäni kertoi että reilusti vanhempi isosiskoni tiputteli minua vauva-ikäisenä sohvalta ja töni/tökki minua kun olin päiväunilla. Olinko silloin mielestäsi ansainnut kaiken mahdollisen kidutuksen? Vauvathan on tunnetusti omahyväisiä pikku paskoja ;) Olen kauhulla katsonut mm.vanhoja kotivideoitamme joissa olen tyyliin 2 vee, en tajua maailmasta vielä v*ttuakaan ja siskoni tönii minua ja huutaa naama punaisena kun olen niin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikähaitarilla perheenne lapset siis ovat jos kiusaajasisko on sinua 10v vanhempi ja sitten sinulla on reippaasti nuorempia sisaruksia? Monta sisarusta perheessä on? Onko samat vanhemmat kaikilla?
Vanhempamme ns. aloittivat nuorina ja lopettivat vanhoina. Kaikilla siis samat vanhemmat. Meitä on viisi, siskoani vuoden vanhempi veli, siskoni, minä sekä minua reilut kaksi ja alle neljä vuotta nuoremmat siskot. Ikäero ei minulla ja pikkusiskoillani ole kovin suuri mutta jotenkin olen aina pitänyt heitä reilusti minua nuorempina.
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 07:13"]Ai niin ja vastaus kysymykseesi: sisarukseni on juuri kaltaisesi omahyväinen pikku paska, joka näytteli enkeliä vanhemmillemme, kylpi heidän suosiossaan ja pääsi kuin koira veräjästä tekemistään vääryyksistä. Häntä ei koskenut samat säännöt ja rangaistukset kuin minua. Annoin hänelle ansionsa mukaan kun vanhemmista ei siihen ollut. Narsistiperheessä paska valuu aina alaspäin.
[/quote]
Ahaa. En ole ap, mutta miten vauva voi "näytellä enkeliä" ja "päästä kuin koira veräjästä"? Isäni kertoi että reilusti vanhempi isosiskoni tiputteli minua vauva-ikäisenä sohvalta ja töni/tökki minua kun olin päiväunilla. Olinko silloin mielestäsi ansainnut kaiken mahdollisen kidutuksen? Vauvathan on tunnetusti omahyväisiä pikku paskoja ;) Olen kauhulla katsonut mm.vanhoja kotivideoitamme joissa olen tyyliin 2 vee, en tajua maailmasta vielä v*ttuakaan ja siskoni tönii minua ja huutaa naama punaisena kun olen niin tyhmä.
[/quote]
Herranjestas! Kuinka paljon siskosi on sinua vanhempi?
-ap
Voisikohan johtua siitä, että olet ns. toisen sarjan ensimmäinen, eli ehkä suurin järkytys teistä kolmesta nuorimmasta? Vanhemmat sisaruksesi eivät ehkä ole yli kymmenvuotiaina odottaneet lisää sisaruksia, ja elämä on sinun syntymäsi takia muuttunut enemmän kuin nuorempien sisaruksiesi syntymien takia. Siskosi yhdistää kaikki ikävät tunteet sinuun, vaikkei siihen tietenkään ole mitään aihetta. Jotenkin hän ei ilmeisesti koskaan ole päässyt lapsena tuntemistaan mustasukkaisuuden tunteista eroon.
Todella kurja tilanne sinun kannaltasi!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 16:49"]5 vuotta vanhempi siskoni sai lytättyä itsetuntoni täysin pohjille. Asia on niin raskas etten jaksa edes kirjoittaa siitä. Oli kuitenkin tuota jatkuvaa nälvimistä, haukkumista, hakkaamista, kuristamista, tavaroideni rikkomista, vaatteideni sotkemista, pakottamista kohtuuttoman paljon kotitöihin....joka päivä tätä samaa vuosikaudet! Vanhempamme olivat paljon töissä. Siskoni sai peloteltua minut etten kerro kenellekään. En todellakaan ole vieläkään päässyt yli... :(
[/quote]
Voi ei :( Otan osaa! Oletko käsitellyt asiaa esim. terapiassa tai puhunut kokemuksistasi vanhemmillesi aikuisiällä? Suosittelen työstämään asiaa jotenkin, itse olen juuri aloittanut prosessin ja tuntuu että kyllä tämä tästä vielä.. Tsemppihaleja kohtalontoverilta!!
-11
^Samoilla linjoilla, ammattilaiselle puhuminen auttaa! ja jos voisit puhua vanhempiesi kanssa niin se olisi hyvä..äitini pyysi minulta joitakin vuosia sitten anteeksi, ettei ollut tarpeeksi napakka näissä riitatilanteissa. En halua syyttää häntä enää mutta oli aika, jolloin olin todella katkera siitä, ettei äiti puolustanut minua. Niistä tunteista eroon pääseminen vapauttaa.
-ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 07:02"]
Ilmeisesti sinä olet ollut hemmoteltu iltatähti ja saanut asioita liikaa ja liian helpolla. Toisin kuin siskosi.
[/quote]
Ohhoh, osuiko omaan nilkkaan? Vai oletko ehkä joutunut pikkusisaruksesi kiusaamaksi? Tiedoksi vain, että minulla on myös nuorempia sisaruksia ja sisareni ei ole esikoinen, eli iltatähtiteoriasi ei oikein toimi. Enkä kyllä ole näytellyt mitään, vaan yrittänyt pysyä mahdollisimman kaukana siskostani.
-ap