Kesäkuiset 2014

Hurjaa tekstiähän tuo blogiteksti oli ja varmasti totta joka sana, mutta empä itsekkään jaksa muutakuin tätä meidän palstaa lukea ja kirjoitella. Soopaahan tuo aihe vapaa -osio on täynnä, se nyt on selvä. Meidän osiossa kuitenkin hyvä ja kannustava fiilis <3

Mulla nyt viikkoja kasassa se 9+2 ja parisen viikkoa sitten ollut rusehtava vähäinen vuoto, ei mitenkään verinen onneksi, tuli taas kuvioihin :( jotenkin nyt pelottaa niin paljon, joka päivä kun vaan puhutaan ja mietitään vauvajuttuja ja molempien töissäkin jo suurin osa tietää. Käytiin asuntonäytössäkin tänään ja olisi ollut niin ihana koti meille, vauvallekkin makkarissa oma pieni soppi <3 Pelottaa vaan tosi paljon pelkkä ajatuskin keskenmenosta :( toiv vuoto pysyy aisoissa eikä tarkoita mitään pahaa. Privaatille ultra-aikakin vasta viikon päästä ja aivan kauhistuttaa jos siellä ei enää olekkaan matkalaista mukana :(

Pelokas Majjj 9+2

Moikka kaikille!

Minäkin voisin ilmottautua mukaan! Kirjoittelen myös toisella palstalla, mutta se on aika tuore eikä keskuisia siellä ole montaa ketjussa ja keskustelutahti aika hidas (jos kiinnostaa niin tsekatkaa palsta.org ;) )

Meillä neljättä odotellaan, kolmas yhteinen lapsi. Kolme tyttöä löytyy siis minulta =)

Laskettu aika on 6.6.2013, ihanaa odottaa taas kesävauvaa! Kaksi ensimmäistä kun ovat talvivauvoja, kuopus myös kesävauva ja onhan se mukavempi kesällä olla vastasyntyneen kanssa kun ei tarvi pientä niin kovin pukea koko aikaa. Kaikki vaatteetkin niin kauhean isoja =D

Minulla on edellisissä raskauksissa vaivannu kauhea pahoinvointi ja esikoisesta ravasin tiputuksessakin. Tässä raskaudessa ei ole ollut kuvotusta kummempaa mikä tuntuu aivan oudolta!

Senpä takia kävinkin varhaisultrassa 7+4 ja kaikki oli hyvin ja alkio vastasi muutamaa päivää isompaakin jopa. 10+4 neuvolassa saatiin sykkeet kuuluviin. Minulla on kotona doppleri, jolla taasen en ole saanut vieläkään sykkeitä kuultua, joten mietityttää, että onkohan kaikki masussa ihan hyvin. Edellisessä raskaudessa muistaakseni olin jo saanut näillä viikoilla sykkeen kuultua.

Huomenna olisi np-ultra <3 Jännittää ihan kauheasti ja ei tämä jännitys näköjään helpota useampien raskauksien myötä vaan pahenee suoraan sanottuna!

Lueskelin pari sivua taaksepäin tätä ketjua ja olen pahoillani kaikille, joilla raskaus keskeytynyt <3 =(

Itselläni ollut yksi kohdunulkoinen raskaus, joka onneksi meni itsekseen kesken aikaisilla viikoilla, mutta oli se silti kauheaa. =/

Meille on satanut lumet vihdoin ja nyt lähden kyllä nauttimaan tuosta ihanasta talvisäästä koirein ja lasten kanssa =9

Mukavaa päivää kaikille!! =)

meitsikkä rv12+3

Viikkoja 9+4 ja eka neuvola takana. AIkaa siellä meni melkein 2 tuntia! Kauheasti nippuja ja nivaskoja. Nyt sitten vaan heti huomenna ekaa ultraa varailemaan.. tuntuu että täällä kaikki muut on jo käyneet alkuraskauden ultrassa, ite oon oottanu vaan tätä julkista ekaa ultraa... Yllättävää oli kuulla mitä entinen neuvolatäti oli tarinoinut mun tietoihin, muutama vuosi takaperin siis kun olin edellisen kerran raskaana. Sinne kun oli merkitty mulle sairashistoriaksi ortoreksia, vaikka ikinä en siihen mitn diagnoosia ole saanutkaan. Tuntuu hassulta ja erittäin ylireagoidulta tuo lausunto siellä. Ja nyt se sitten siellä mun tiedoissa pamahtaa silmille ensimmäisenä. Saako neuvolatäti siis aivan noin vain tarinoida mitä sylki suuhun tuo?? Kummastuttaa..

Mä olen ollut vähän hiljainen jatkuvan pahoinvoinnin takia. Sängystä kun nousee ekana täytyy syödä ettei ala oksentamaan mahahappoja pihalle. mutta pitää muistaa syödä hitaasti, ei saa juoda liikaa tai oksennan kaiken samantien. Joten empä ole moneen viikkoon avannut tietokonetta ja kännykällä en ole jaksanut kirjautua kirjoittamaan. Asiaan on vaikuttanut tietysti pelko onko pienokaisella kaikki hyvin.

Tätä päivää odotettiin kuin kuuta nousevaa että päästään neuvolalääkärin luo. Kauhean kammon takia en ole pystynyt edes virtsanäytteitä labraan toimittamaan jotka neuvolatäti pyysi. Saatika menemään verikokeisiin. Tänään pääsin puhumaan asiasta lääkärille, joka ei tuntunut tajuavan sanaakaan. kauhealla kiireellä kyseli voinnit ja mitä oireita. Sitten pitikin jo mennä tutkimuspöydälle.

Mutta mutta. silti, täällä on maailman onnellisin odottaja tällä hetkellä. lääkäri varmisti että lapsi on kohdussa ja syke löytyy, emättimen kautta tehtävällä ultralla. Ja kun tämä tuleva äiti piteli isän kädestä kiinni kun lääkäri ultrasi, tuli kyyneleet silmiin kun siellä näkyi kohdussa pieni valkoinen möykky jonka sydän sykki kovaa vauhtia. ja sivusilmällä näin että tuleva isäkin kyynelehti. Täällä siis on kaikki kunnossa. Onneksi.

Pahoittelut kaikille kenellä ei niin hyvin ole mennyt.

Siltikin olisin toivonut että olisin voinut lääkärille puhua peloistani, koska hän on yksi niistä asioista joita pelkään. Ei hoitajat tai muut. Minulla kun on jonkun asteen sairaala kammo. Mutta ehkä neuvolahoitaja ymmärtää asiani paremmin. Nyt odotetaan että tulee 13 päivä perjantai ja päästään katsomaan pientämme kunnolla. Tällä hetkellä tuijotellaan hyvin suttuista kuvaa lapsesta joka ei edes näytä muulta kuin valkoiselta möykyltä, mutta siellä se meidän lapsi on. Kunnossa.

Kivaa, että sait hyviä uutisia pahoinvointisi ja pelkojesi keskelle INNAA. Toivottavasti neuvolan tädille voit sitten paremmin "avautua". Auttaisiko läheisten kanssa sairaalakammosta puhuminen? En tiedä, kun en tiedä, mistä se on lähtöisin..toivon kuitenkin apuja pelkoihisi. Täällä ollaan oltu flunssan kourissa viimeinen viikko ja verikokeissa kävin myös. Vähän kyllä ihmettelin neuvolatädin ohjeita mennä verikokeisiin viikoilla 11-13...kun ohjeissa puhutaan hiukan aiemmasta. Noh, menin heti maanantaina 11+3 päivänä.

Harmi todellakin, että osa ihmisistä jaksaa nimettöminä kommentoida mitä törkeämmin blogeja ja toisten kirjoituksia. Toivottavasti tämän meidän ryhmän sisältö pysyy positiivisena hengeltään:) Ihanaa joulun odotusta kaikille (täällä meilläpäin on jo lunta ja siksi ihanan talvista)! Ihanaa, kun kohta alkaa suurimmat riskit keskenmenoille jäädä taakse päivien kulumisen myötä<3

Tänään oli siis np-ultra, jota pelkäsin. Kaikki hyvin tälläkertaa <3 upea fiilis kun näki pienen rakkaan. niskaturvotusta oli 1,1, joka on vissiin hyvä kun sanoi että alle 3 pitää olla niin ei joudu sinne lisätutkimuksiin. Tänään siis rv 12+4, pää-perämitta oli 53,3 joka vastasi viikkoja 12+0 ja silti laskettua aikaa ei muutettu, joka on 6.6.

Jännä että me kaikki odottajat ollaan niin erilaisia, toisilla pahoinvointia ja toisilla ei. Itse olen selvinyt naurettavan helpolla, ellei sitten nyt ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ala, mutta se taitaa olla harvinaisempaa..?

Innaa, tiedän niin tunteen! Mulla on aivan hirveä sairaalapelko, lääkäripelko, piikkipelko, pillereitä en voi syödä jne... Kaikki vaan kammottaa niin paljon! Onneksi sain purettua näitä tunteita ekalla neuvolareissulla neuvolatädille, sillä se auttoi kyllä... Minulla tämä on ollut pienestä pitäen, "periytynyt" isoäidiltä (ja äidiltäkin).

Tänään oli sokerirasitus painon takia ja voin sanoa, että pelotti ja jännitti aivan törkeästi: oksennanko, pyörrynkö, sattuuko verikokeet 3x jne. Lisäksi isoin pelko oli syömättömyyden kanssa, sillä minulle tulee todella paha olo kun en syö, laatta lentänyt useampaankin kertaan tämän takia. Koe oli 8 aamulla ja pääsin kotiin vasta seitsemältä illalla ja syömättä pitää olla 12h. Vähän jotain leipää nakersin jännityksessä, mutta uni ei tullut jännityksen ja muutenkin "myöhään" menneen illan takia. Kymmeneltä maha murisi kuin viimeistä päivää ja olin varma että laatta lentää. Itkeskelin vain huonoa oloa ja mies oli jo sitä mieltä, että nyt syöt. Pysyin kovana ja jossain vaiheessa sainkin nukahdettua. Heräsin kuitenkin jo viideltä ja tämän jälkeen taas kurinakonsertti sekä hirveä jännitys. rauhoittelin itseäni hengittelemällä syvään ja kun lopulta pääsimme tk:lle, oli jopa helpottavaa päästä labraan, koska sitten koe saataisiin alulle ja joskus tehtyä!

Ensin otettiin paastoarvo eli suoraan verta putkeen. Olin niin huonona ja jännittynyt, että ehdotin heti että ottaa veren kämmenselästä (huonot ja karkaavat suonet). Muutaman tipan sai tulemaan, mutta ilmeisesti onneksi riitti. Sitten litkua naamaan: juotavaksi tuli kaksi lasillista (3-4dl) vadelmanmakuista, makeaa, hieman paksua (ei mitään siirappia, mutta ei vettäkään), kirkasta kylmää nestettä. Aikaa juomiseen oli viisi minuuttia ja otin juoman rauhallisesti pieninä kulauksina (pohjanmaan kautta olisi lentänyt minulla heti ylös, koska vettäkin pystyn juomaan vain pieninä määrinä nyt). suuhun ja kurkkuun jäi makea jälkimaku ja ärsytti, kun ei saanut juoda vettä. sitten ohjattiin pieneen huoneeseen odottamaan. Sänkyä ei ollut, mikä häiritsi alkuun, sillä ekat 15min oli pahat (maku suussa/kurkussa ja adrenaliini jyllää). Sitten aloin lukemaan, mikä rauhoitti ja toisaalta sokerista sai virtaa, niin ei vatsakaan enää murissut. Hirveän pahaa oloa ei minulla ollut juomisen jälkeen, röyhtäytti paljon koko ajan ja sitten pistoaikojen lähetessä vähän tuli huono olo jännityksestä. Tokalla kertaa ei saanut enää verta kämmenselästä, joten otti taipeesta ja suoin löytyi heti! Sitten taas odottamaan toiseksi tunniksi... Huono olo rupesi tulemaan viimeisen vartin kohdalla, kun alkoi tulla nälkä. Sinnittelin kuitenkin oksentamatta ja viimeinen verikoe otettiin kyynärtaipeesta: tokalla kerralla löytyi suoni. Sitten syömään! Kannattaa muuten varata eväitä. Itselläni oli hapankorppua, myslipatukka ja sipsejä. Makeaa ei tee mieli tuon jälkeen ;) tuloksia odotellessa... Ja huomenna eka ultra! 

Sorry, meni pitkäksi, mutta pitää vähän päästä purkamaan tuntoja :D

Täällä vointi sen kuin pahenee, vaikka kai viikkojen edetessä pitäisi olla just toisin päin? Voin niin huonosti ettei töissäkään meinaa pystyä olemaan ja kaikki, siis aivan kaikki hajut ällöttää. Paistettu liha on pahin. Yöks! Tämä väsymyskin alkaa niin kyllästyttämään jo..

vuodot onneksi hävisivät taas yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Ma ultra ja 2 viikkoa np-ultraan jota pelkään kuin ruttoa! Olisipa vaan kunnialla ohi ja vauvalla kaikki hyvin.

onko muilla muuten kipuja ristiselässä/häntäluun seudulla? Mulla alkoi tällä viikolla ja tosi tukalaa välillä, etenkin kun en tiiä mistä johtuu. Endohan mulla on taustalla, liekö jotkut pesäkkeet aktivoituneet vai onko kohtu kallellaan taakse vai mikä... 

mukavia olotiloja ja hyviä vointeja kaikille :)

majjj 9+4

Maijj, mullakin on ollut selkäkipua nyt tässä raskaden ekassa kolmanneksessa, normaalisti en selkäkivuista kärsi, mutta nyt on tuntunut usein alaselässä tai ristiselässä jos makoilee pitkään tai on huono asento sohvalla tms. Voi tietty johtua myös liikkumattomuudesta kun ei ole jaksanut urheilla oikeestaan ollenkaan. Pahoinvointia ei ole ollut, mutta väsymystä senkin edestä...

Niin ja nyt tosiaan 11+5 menossa, väsymys ei helpota!

Onko muilla enää väsymystä vai onko sitä edes pahemmin esiintynyt?

Voimia kaikille pahoinvoinnista kärsiville!

Esikoista odottaessa voin todella pahoin koko raskausajan ja jouduin tiputukseenkin. Toisesta ja kolmannestakin oksentelin ensimmäiset 3kk, mutta nyt tästä neljännestä ei ole ollut kuvotusta kummempaa! =)

Minulla on alkanut väsymyskin jo poistua kuvioista. Nyt ei ole muutamaan päivään tarvinut nukkua päiväunia tai olen herännyt "kesken unien" vaikka yöt olenkin valvonut kovan yskän parissa.

Nyt tuntuu tulevat yövuorotkin ihan ok:lta, toisin oli kuukausi sitten =D

Meilläkin oli eilen np-ultra ja vauvalla kaikki hyvin <3 Niskapoimu oli 0,8mm ja pää-peppu mitta 6cm. Kauheasti jännitti mennä, koska en ollut saanut sydänääniä kuulumaan kotona dopplerilla, mutta onneksi neuvolassa saatiin silloin 10+4. heitän harakkaa tuolla mun vanhalla dopplerilla =P

Sain jo ajan rakenne ultraan, joka on tammikuun 20pv, tuntuu pitkältä aika tuota odotellessa taas !

Meinaako muut kysyä sukupuolta ultrassa?

Meitsikkä rv12+5

moi! ittellä on nyt  rv 10+1 tällä viikolla lakanut ihan järkyttävä olo, oksettaa eikä saa syötyä mitään. Jännittää kauheasti koska eka ultra on vasta viikolla 13 eikä siis neuvolassa oikein ohjattu että mistä tietää että kaikki on hyvin?

Ekaa siis odottelen ja kauhee jännitys päällä, yritystä on takanapäin  kaksi ja puoli vuotta!

Eilen käytiin ultrassa ja kyllä aika paljon konkreettisemmaksi muuttui koko raskaus! Oli ihana päästä vähän kurkkaamaan, että kaikki on varmasti kunnossa ja onneksi niin olikin. Pikkuinen vastasi kooltaan viikkoja ja kaikki oli kunnossa muutenkin: hyvä syke, pää kehittynyt hyvin eikä niskaturvotusta. Tänään tuli Netpostiinkin viesti, että ei ole kohonnutta trisomiariskiä tms. myöskään verikokeen perusteella eli hyvä homma. Kovasti pikkanen siellä riehui, jalat vispasi kuin viimeistä päivää (kätilökin sanoi, että ihan kuin pyörää polkisi :D). Eli varsin hyvä fiilis on ollut :) Pahoinvointiakaan ei ole juurikaan ollut, liekö johtunut jännityksestä... Koska sokerirasitusta pelkäsin todella paljon ja kyllä tämä ultrakin jännitti, jos ei olisikaan ollut kaikki ok.

Heippa pitkästä aikaa :)

Täällä ei oo oikein ehditty kirjoittelemaan. Tuntuu että aika haipakkaa näin joulun alla. 

Itseä vaivaa totaalinen oireettomuus. Rintojen aristuskin hävinnyt nyt parin päivän aikana huomattavasti. Alussa kun oli tosi kosketusaratkin... Nyt siis 10+2 ja vielä reilu 2 viikkoa ultraan. 

Jotenkin pelkään tätä oireettomuutta hirveesti... Ajattelen, ettei voi olla kaikki kunnossa kun voin näin hyvin. Keksimälläkään en pysty oireita kehittelemään...

Aina kun siis asiaa ehtii ajattelemaan, alkaa pelko hiipiä mieleen. Entä jos tää viedäänkin meiltä pois? Pelottava ajatus.

Onko täällä muilta oireita hävinnyt tai ollut totaalisen oireetonta kokoajan? Niin ja koska niiden alkuraskausoireiden ns. kuuluisi hävitä? Voiko näin 10+2 viikoilla jo hävitä?

Lintu89    10+2

Lintu89: Kyllä noilla viikoilla oireet voi joillain hävitä, itsellä ei juurikaan oireita missään vaiheessa ole paljoa ollut. Yhden kerran olen vaan oksentanut. Ultrassa silti kaikki hyvin. 

katem 13+4

Lintu89, älä turhaan huolestu, oireettomuuskin on normaalia. Itselläni myös hävisi ne vähäisetkin oireet reilu pari viikkoa sitten, mutta neuvolakäynnin yhteydessä viime viikolla masusta löytyi pirteä syke. Itsekin kieltämättä olin hieman huolissani, mutta tuon neuvolakäynnin jälkeen vain kiitollinen oireettomuudesta. :)

Rouva P 10+5

Ultrassa käyty ja siellä kaikki niin kuin pitääkin! Ihan huikea fiilis. Kerroin työnanatajalle perjantaina heti ultran jälkeen.  Odottelen vielä verikokeen ja ultran yhdistelmätulosta, josko kaikki olisi ok. Sen verran kuitenkin luottavainen olen, että uskalsin jo tuoda asian ilmi. 

Moikka kaikille! Me käytiin tänään yksityisellä ultrassa ja saatiin nauttia vauvan katselusta piiiiiitkään! Ihana pieni pötkylä siellä heilutteli kahta kättä ja kahta jalkaa ja pyöri kuin väkkärä, lääkärikin sanoi että erittäin vilkas pieni, että kannattaa kuulemma tulevaisuudessa varautua potkuihin :) selkäranka näkyi jo täydellisenä ja pienet leukaluut ja nenäkin piirtyi ultraan <3 on se vaan ihanaa nähdä pieni ihmisenalku siellä masussa, joka pitää liikettä ja touhua vaikken tiedä siitä vielä mitään! Vauva vastasi viikkoja niin että vaikka nyt on 10+3 niin vauva oli kooltaan 11+0 :) la siis aikaistunee, mutta "vanhoilla" viikoilla mennään ja lasketaan nyt vielä kuitenkin. Tosi onnellinen olo että meidän pienellä siellä kaikki hyvin. Satiin vino pino ultrakuvia mukaan ja niitä tässä nyt ihastellaan! Kaksi viikkoa rakenneultraan, mutta kyllä teki hyvää ja loi mielenrauhaa tämä väliultra tässä :)

Majjj 10+3

Heippa kaikille!

Ihana kuulla että moni on ultrassa saanut hyviä uutisia, itestä tuntuu et oon varmaan viimesiä tästä porukasta joka menee ultraan kun meillä se on vasta ens viikon tiistain 12+3 on silloin mittarissa ja oon sinnitelly etten oo menny yksityiselle.:) Mulla on niin turvonnu olo kokoajan et ollaankin miehen kans naurettu koko ajan et siä on varmaan ainakin kaksoset, mutta yhteenkiin ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä.:)) Ootan jo tosi paljon sitä et ultrasta saatais hyviä uutisia ja sitten vois kertoo tätä ilouutista vähän laajemmin tuttavapiirissä.:)

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Juhannuslapsi 11+3

Meillä olisi tarkoitus kertoa miehen sisaruksille ja tuleville isoisovanhemmille itsenäisyyspäivänä, kun pitkästä aikaa on koko lössi koossa :) Vähän jännittää jo muiden reaktiot, koska tulee kyllä varmasti aika yllätyksenä kaikille :D Mutta positiivisia reaktioita odottelen kyllä, erityisesti tulevien isoisovanhempien kohdalta (ensimmäinen lapsenlapsenlapsi ja heillä ollut nyt monta kuolintapausta suvussa, niin positiiviset uutiset varmasti ilahduttavat entisestään). Nyt kuitenkin on 13 viikko menossa, niin uskaltaa ehkä vähän laajemmin kertoa (tähän mennessä kerrottu vain vanhemmille). Joulun jälkeen sitten tieto "yleiseen levitykseen" :)