Kesäkuiset 2014
Heips,
itse en ainakaan löytänyt vielä ketjua kesäkuussa 2014 kääröä odottaville, joten pitihän se nyt perustaa!
Täällä plussattu eilen ja ilmeisesti viikkoja nyt 4 ja muutama päivä päälle. Hurjasti jännittää että miten kaikki tulee menemään, mutta oon kyllä niin innoissani että oksat pois. Pieni itkukin piti tirauttaa kun testi näytti positiivista :D
Meillä oli aviomiehen kanssa menossa vasta yk2 ja aika hämmästynyt olin kun näinkin nopeasti tärppäsi.
Laskurin mukaan laskettu olis 6.kesäkuuta<3
Tänne siis kaikki kesäkuiset vaihtamaan kuulumisia yms. Kiva keskustella tyyppien kanssa jotka samassa tilanteessa :)
Kommentit (511)
Täällä ollaan edelleen lähtöasemissa, kun tänään sovittu neuvolakäynti peruuntui. Onneksi siirtyi vain päivällä eteenpäin eli huomenna vihdoin pääsen sinne.
Mä oon kans miettinyt tuota influenssarokotteen ottamista. Luulen, etten sitä myöskään ota ellei neuvolassa sitä erityisesti suositella.
Nettieeva, mä oon kyllä välttänyt tuorejuustoa THL:n suositusten mukaan ja uskaltautunut syömään vain kovia juustoja. Tiedä sitä sitten, mikä todella haitallista voisi olla, mutta näin murehtivana ensiodottajana kuitenkin toimin ehkä liiankin ylivarovaisesti. :D Kuinka tarkkoja te muut olette syömisen suhteen?
Itse kyllä syön hyvinkin rennosti, empä juurikaan mieti syömisiäni. Tuosta tuorejuustoasiasta en edes tiennyt, ja sitä kyllä syön jatkossakin. Mielestäni vähän hätävarjelun liioittelua, mutta toki ohjeet on ohjeet. Tervettä järkeä kun käyttää niin kyllä sitä pärjää :) tosin tämän hetken ruokavalioni on sitä paahtoleipää voilla ja tomaatilla, joten siinä ei liene mitään vaarallista, heh. Raskausvitamiineja kyllä olen alkanut syömään, kun ei tuo ruokakaan aina oikein maistu..
Ihan ensin suuret pahoittelut ja voimia kaikille joita on kohdannut suru-uutiset! :(
Pistää entistä enemmän jännittämään oma ultra 2 vkon päästä..
Kyllä mäkin olen päättänyt aika rennosti ottaa syömisten kanssa. Alkuun tarkkailin hyvinkin tiukasti, mutta koska stressiä tässä on miljoonasta muustakin asiasta niin päätin sen sijaa suhtautua syömisiin "maalaisjärjellä."
Olen syönyt fetaa, tuorejuustoja, mozzarellaa, rahkoja jne. kunhan ne on valmistettu juuri pastöroidusta maidosta, kuten melkein kaikki suomalaiset tuotteet on. Vältän tietysti yksiselitteisesti kiellettyjä tuotteita kuitenkin. Valion sivuiltakin löytyy tietoa heidän tuotteistaan:
http://www.valio.fi/lastenruoka/artikkelit/ruokavalio-raskauden-ja-imetyksen-aikana/
Lisäksi käyn aika paljon ulkona syömässä, ja rakastan aasialaista keittiötä. Sushia en ole vielä ainakaan syönyt mutta sushi-himoissani harkitsen kyllä yhteen laadukkaaseen sushipaikkaan menemistä... sieltä saisi taatusti tuoretta kalaa.
Oireettomuus loppui mulla siihen rv 7 suunnilleen, sen jälkeen onkin ollut ällötystä, etomista ja kakomista melkein 24/7. Ruokahalu on enimmäkseen ollut kuitenkin ihan kohdillaan... himoitsen hiilareita..! Ja tuoreita hedelmiä. Ja limppareita voisin juoda koko ajan, vaikka normaalisti en niitä juo eikä nytkään vissiin kannattaisi. :/
Mä en ole mikään valittaja, enkä nytkään ainakaan hirveästi valita ääneen läheisille, mutta ei tää kyllä mitään nautintoa ole tähän mennessä ollut. :( Olo on enimmäkseen kamala, väsyttää, en jaksa tehdä mitään, mielialat heittelee, työt ei kiinnosta, tuntuu että ulkonäkö vaan rapistuu kun ei kiinnosta edes meikata eikä pukea päälle kuin verkkarit, jne. Huoh. Ensimmäisen kolmanneksen loppua odotellessa, se on mun toive että edes tämä pahoinvointi helpottaisi :/
Onko täällä muita joilla ei kaikki ole nyt vaan ihanaa ja ruusunpunaista? :)
Rv 10+2
Voi catzy ihanaa kun puhut niin suoraan! Minun oloni ei ainakaan ole mikään "elämäni kunnossa" vaan aivan jotain muuta. Olen niin väsynyt että tekisi mieli vaan itkeä ja näin aamusta tuntuu että miten tästä päivästä taas selvitään. Teen aika raskasta työtä ja ajan 150km päivässä eikä tämä marraskuun pimeys helpota yhtään. Kuljen myös vain verkkareissa ihan homssuisena mikä ei ole yhtään tyylistäni, tukka hujan hajan ja näytän kävelevältä zombielta, ja veikkaan ettei tämä tästä kyllä yhtään helpota. Olo on jo nyt kuin pienellä porsaalla :D Kaikki hajut tuntuu hirveille ja ruokavalio on tosiaan sitä paahtoleipää kun ei muukaan alas mene. Paitsi klementtiinit. No kai se on sen kaiken arvoista kärsimystä ;) kade olen niille jotka tuntevat itsensä kauniiksi ja elinvoimaisiksi :D
Majjj
Raskaudenaikaisiin olotiloihin sen verran, että ruoka mulla on ainakin mennyt tosi hyvin alas ihan koko ajan, oon normaalistikin "hyvä syömään" ja kaikkiruokainen, kaikkea monipuolisesti eli siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Muuten olotila on kylläkin toooooodella väsynyt, riippumatta kellonajasta ja on sellainen turpea olo. Mahaa tekee mieli piilotella, koska se ei ole vielä mitään vauvamahaa, vaan ihan vain sellaista turvotusmahaa, ei sellaista halua esitellä :D Naamassa ja rinnassa on näppyjä kuin sieniä sateella, hiukset tuntuu koko ajan rasvoittuvan, joo että silleen täällä päin!
11+0
Kyllä oli tiputtelulla rankat seuraukset... kävin tiistaina ultrassa pienen sydän ei enää sykkinyt. Meille ei siis tule juhannusvauvaa :(
Eilen aamulla hain keskeytystabletit ja iltaan mennessä kohtu tyhjentyi. Rankkaa on ollut ja itketty monta litraa.
Mutta nyt katse eteenpäin; kaikella on aikansa ja nyt ei ollut meidän vauvan aika (yritän ajatella asian positiivisesti). Luottavaisin mielin tulevaan, vaikkakin näin alkuun kyynelten läpi.
Kyllä se sieltä sitten tulee jos on tullakseen!
Ihania odotusaikoja teille kaikille!!!
Otan osaa suruusi Misaka :( Varmasti on nyt raskasta, mutta kuten itsekin sanoit niin kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen, sitten kun aika on oikea :) Voimia ja kaikkea hyvää jatkoon!
Jaksuja ja voimia kaikille, joilla ei ole onni ollut myöten <3
Meillä oli tänään eka ultra ja niin se vaan vauveli siellä polski menemään ja vastasi hienosti viikkojaan :) nt-seulontakin näytti alhaista kromosomipoikkeavuusriskiä, joten tammikuussa sitten rakenneultraan :) toki siinä välissä yks normineukku. On se vaan ihmeellistä nähdä pieni ihmisen alku itsensä sisällä, varsinkin kun se rokkailee menemään eikä itse tunne mitään :D isäntä halusi heti käydä ostamassa pienelle bodyn <3
Hei,
Mulla olis huomenna 10 viikkoa täynnä ja pitäis käydä antamassa verinäytteitä. Pissanäyte otetaan kotona ja ennen sitä piti olla syömättä, mutta muistaako joku, saako sen jälkeen syödä? Vai pitääkö odottaa että verinäytekin on otettu ennen aamupalan nauttimista?
Mulla ei ainakaan ollut mitään rajoituksia edes tuossa pissanäytteessä? Eikä syöminen vaikuta verikokeissa niihin asioihin mitä siellä tutkitaan :)
Voi surku, kun monille tulee ikäviä uutisia! Voimia teilli! :(
Täällä vihdoin tänään eka neuvolakäynti ohi. Heti aluksi terveydenhoitaja katsoikin ultralla bongaten sieltä pienen ihmisen alun ja sykkivän sydämen. Kyllä siinä kyynel tuli silmään! Nyt odotellaan aikaa np-ultraan, että päästään yhdessä miehen kanssa katselemaan pienokaista. Ensi viikolle sain ajan verikokeisiin.
Ruoka-aineista hoitaja täsmensikin, että juurikin ainakin suurin osa Valion juustoista on valmistettu pastöroidusta maidosta ja näin ovat turvallisia.
La näytti nyt olevan 25.6.
Neuvolatäti oli meille aika "tiukkana" siitä, että kannattaa se influenssarokote ottaa, sillä kertoi omasta kokemuksestaan, kun oli joutunut raskaana tiputukseen influenssan takia. Joten sellainen siis. Keskiviikkona on ultra, jännittää jo aikalailla :) mutta hirveän vaikeaa oli se ajan vaihtaminen! Kun se torstai ei yksinkertaisesti käynyt (esim. oikeuteen menossa, ei voi siirtää) ja siellä luurin toisessa päässä vaan oli, "no mutkun täs olis tää torstai...". Sitten jollain ilveellä löysi jostain ajan keskiviikolle, mikä oniin meille mitä parhain vaihtoehto :)
Kun on tätä pahoinvointia ollut, niin jumpat on jäänyt välistä, mutta eilen päätin kokeilla, kun oli suht ok päivä. Söin ennen tanssia (45min tunti) ruisleivän ja silti olin sen jälkeen aivan kuollut ja nälissäni, että oksensin eteisen lattialle, kun pääsin kotiin! Ja asun siis parin sadan metrin päästä salilta ja vedin tunnin ihan "puoliteholla". Ei kiva... Ensi viikolla on sokerirasitus, johon pitää olla syömättä 12 TUNTIA! En tajua, miten olen siinä vaiheessa mitenkään tolpillani, oksentelen varmaan bussissa kaikki vatsahapot :D nytkin joudun yliopistolla luentojen aikanakin närhimään jotain myslipatukoita, kun suunnilleen tunnin välein saisi olla syömässä...
Vielä viimeiset kuulumiset ennen kuin poistun. Viikkojen epävarmuus ja piina ainakin on ohi mikä on ainoa hyvä asia tässä. Suosittelen tosiaan ultraa kaikille heti kun vuotoja tulee eikä sitkeästi odottaa viikkoja sitä, että luonto hoitaa jos on hoitaakseen. Olen maailman huonoin valittaja ja vielä keskiviikkona maatessani vessan lattialla kun en ylös huimaukselta päässyt mietin onko päivystykseen lähtö liioittelua. Sitä kuvittelee olevansa sitkeä sissi, mutta sitkeinkin sissi uupuu siinä vaiheessa kun verta on vuotanut arviolta kolme litraa. Sitä verta vuosi paljon. Sairaalaankin menin housut nilkkoja myöten veressä.
Alimmillaan hb oli 74 ja kun lähtötaso on 140 pintaan niin olo oli vähemmän pirtsakka. Jouduin sitten kaavintaan ja vietin yön sairaalassa. Sain vähän verta ja nesteitä niin olo on jo fyysisesti paljon parempi. Nyt kotona kyllä huomasin, että koiran pissityslenkki meni jo rankemmastakin urheilusta. Onneksi näin nuorilla naisilla korjaantuu hb nopeasti, että sitä odotellessa.
Se suru iski oikeastaan vasta vähän ennen kotiin lähtöä, sai nieleskellä kyyneleitä. Mietin miten erilaiset fiilikset olisi ollut kävellä ulos sieltä nt-ultran jälkeen onnellinen hymy naamalla ultrakuvat käsissä. Ei olisi ollut kauan enää siihen päivään jos asiat olisi menneet toisin. Paljon surullisempaa oli kävellä ulos sieltä kädessään vain nippu papereita keskenmenosta.
Tämä raskaus tuntuu niin turhalta. Jos tämän piti mennä kesken niin miksi ei voinut mennä jo ekojen vuotojen myötä :( Vaikka sitä yritti olla haaveilematta niin ei niitä haaveita pysty kokonaan estää. Mielessäni meitä oli kesäkuussa kuusi, mutta näin ei ollut ilmeisesti tarkoitus. Onneksi on jo kolme ihanaa lasta, että on ainakin kolme syytä olla vaipumatta täydelliseen suruun ja epätoivoon. Neljättä ei varmaan koskaan tule, mutta ehkä voin asian kanssa elää vaikka varmasti sitä tulee olemaan aina se yhden lapsen kokoinen kolo sydämessä.
Toivon teille kaikille muille onnellista loppuraskautta ja tarrasukkia pienille, että pysyvät kyydissä mukana <3 Kesäkuun kurjuudet toivottavasti oli tässä.
mastodontti 0+0
MASTODONTTI, itku päääsi kun luin tuon kirjoituksesi. Tiedän niin hyvin tuon tunteen kun saman kokenut, enkä haluaisi ikinä sitä enää kokea. Voimia surun keskelle <3 <3
Siksi pelottaakin mennä ensi viikolla sinne np-ultraan, kun viimeksi selvisi että pieni oli kuollut sinne jo useita viikkoja sitten. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa sieltä saa lähteä ilon kyynelin saattelemana!
Ollaan jo sen verran suunniteltu, että jos kaikki on hyvin siellä lähetämme lähipiirille joulukortit joissa myös ultrakuva :) näin hoituu myös kertominen, tällä kertaa ollaan oltu varovaisia, viime kerralla kerrottiin heti kaikille ja huonosti kävi.
tuosta influenssarokotteesta..en aio ottaa, en oikein luota niihin. Minulla oli se yhtenä talvena ja sairastelin jopa enemmän kuin yleensä.
Tänään täynnä 12+0
Moi! Mäkin tulin ilmoittamaan että poistun täältä. En tosin ole saanut suru-uutisia, vaan raskaus jatkuu normaalisti, mutta tää sivusto on niin karmiva paikka ettei tuu mieli tulla tänne enää. Lähetin ylläpidolle perusteluiden kera pyynnön että poistavat mun tunnukset käytössä, en tiedä reagoivatko siihenkään kun ei täällä näköjään muutenkaan moderointia harrasteta, ainakin vielä tunnukset oli näköjään käytössä.
Tässä meidän kesäkuisten ryhmässähän on ollut koko ajan kiva ja tsemppaava meininkin mutta muuten tää koko vauva.fi - voi luoja mitä kuraa! Tässä kun esikoista odottaa ja muutenkin mieli herkillä niin en vaan jaksa lukea tuota kaikkea p*skaa mitä jotenkin mielenvikaiset(?) ihmiset näppäimistöltään suoltaa. Juu, eihän sitä olisi pakko lukea, mutta nyt hakeudun ennemin jollekin foorumille missä moderointi toimii ja keskustelu pysyy järkevällä tasolla - vaihtoehtoja kun on. :) Tämähän on aivan kuin suoli24 tai pahempikin...
Luin siis myös hiljattain tämän http://blogit.kaksplus.fi/mutsison/vauva-fi-boikottiin/ blogitekstin joka vahvisti päätökseni. :) (Hih, huvittaa myös nähdä poistuukohan tämä tekstini täältä nyt kun on negatiivista palstaa kohtaan - mikään muu tähän mennessä ei ainakaan ole poistunut..)
Juu ei tämä niin vakavaa ole eikä mulla ole palkoja sieraimissa mutta en mä tälläistä jaksa lukea tai tukea. Joten tsemppiä kaikille loppuraskauksiin ja voimia vielä niille joille on tullut menetyksiä, ja adios! :)
T. Catzy 10+3
Joo täytyy sanoa, että samaa oon miettinyt, että miten julmia ja pessimistisiä ihmisiä varsinkin tohon "Aihe vapaa"-osioon on päätynyt :/ Mitä vaan ihmiset viattomana kysyy niin joku elämäänsä kyllästynyt heittää jonkun niin törkeän kommentin, ettei uskalla EDES nimimerkin takaa sitä kirjoittaa, saatika ikinä olisi pokkaa sanoa sitä kasvokkain.
Oho, itse en ole edes lukenut noita muita keskusteluja, enkä kyllä lue vieläkään. Mä en myöskään itse koe "tukevani" paskaa toimintaa, koska en millään tavalla ole liitoksissa noihin aiheyhteyksiin :) ja jokaisen pitäis oppia suodattamaan asioita, toki asia erikseen jos ihan suoranaisesti puhutaan tietystä ihmisestä kuraa, niinkuin tuossa blogitekstissä oli. Ihmisiä on joka junaan ja itse ainakin käy sääliksi niitä, joilla ei ole elämässä muuta tekemistä kuin tunkea noille keskustelupalstoille ja saada jotain mielihyvää toisten molaamisesta. Mutta eipä tästä aiheesta enempää, ettei tule tästäkin keskustelusta nahinaa ;)
Me kerrottiin tänään tulevasta nykeröstä mun vanhemmille, äiti oli NIIN onnellinen :) se jo alko heti suunnittelemaan kaikkea, melkein innokkaammin kuin me itse :D ihanaa kun jo hiljalleen uskaltaa kertoa ihmisille että tää on totta, vaikka jotenkin se vielä on niin utopiaa itsellekin
Hyviä vointeja ihmiset,
Pumpernikkel rv 12+6 <3
onko kohtalotovereita?? tänään rv 13+1 ,ja nyt kun väsymys ja pahoinvointi ovat liki väistyneet...ovat myös touhut "makkarin puolella" alkaneet kiinnostaa taas. Tänään aamulla sain touhujen päätteeksi orgasmin, siis todell voimakkaan ja nyt ollut koko päivän omituinen tunne alavatsalla. Välillä kipu viiltävä välillä jomottava..johtuukohan orgasmista. Pitääkö sittenkin jarrutella touhuja, ei kovin kiva jälkiseuraamus olo. Muistelen kyllä et eka raskaudessa muuttui orgasmit tuollaisiksi todella tuntuviksi mut kipu on uutta ja pelottavaa.. :/
onko kohtalotovereita?? tänään rv 13+1 ,ja nyt kun väsymys ja pahoinvointi ovat liki väistyneet...ovat myös touhut "makkarin puolella" alkaneet kiinnostaa taas. Tänään aamulla sain touhujen päätteeksi orgasmin, siis todell voimakkaan ja nyt ollut koko päivän omituinen tunne alavatsalla. Välillä kipu viiltävä välillä jomottava..johtuukohan orgasmista. Pitääkö sittenkin jarrutella touhuja, ei kovin kiva jälkiseuraamus olo. Muistelen kyllä et eka raskaudessa muuttui orgasmit tuollaisiksi todella tuntuviksi mut kipu on uutta ja pelottavaa.. :/
Tsemppiä kaikille ultraan meneville <3 meillä takana se yksi ensimmäinen n. vkon 6 ultra, ja todella jännittää seuraava ultra! Lasken täällä itse jo päiviä. Mahtaa olla ihana tunne nähdä se pieni siellä. Onni on että on teknologia mahdollistaa tälläisenkin ihanuuden!
Minä myös mietin influenssarokotteen ottamista, mutta päätin että en elimistööni mitään turhaa nyt halua, vaikka ne turvallisia rokotteita onkin. Vaikka raskausaikana onkin suurempi riski sairastua influenssaan, päätin silti tänäkin vuonna olla sitä tautia saamatta. Toivossa on hyvä elää :)
Jouduin tänään kertomaan töissä esimiehelle, sillä "varapomo" joka lupasi, ettei esimiehelle kerro, oli tälle juorunnut ja tuli itse siitä minulle kertomaan. Oli kuulemma pakko. Kyllä suututti, mutta kävin silti kertomassa ja hän otti asian ihan ok. Muuten on kyllä ollut tänään TOSI herkkis päivä, aamulla kahvihuoneessa suututti muutaman työkaverin tosi ilkeään sävyyn heitetyt kommentit "ootsä raskaana" kun ihmettelin kahvin outoa makua. Nämä kyllä tietävät juorujen perusteella raskaudestani, ja ovat molemmat ilmoittaneet suureen ääneen oman vauvakuumeensa. En ymmärrä miksi pitää olla niin ilkeä toiselle vauvauutisista, eihän se heiltä ole pois, että toinen saa vauvan? Olen tosi väsynyt näihin kommentteihin ja tosiaan päätin etten enää asiasta kenellekkään puhu. Kerroin kuitenkin yhdelle hyvälle työkaverilleni, joka tuntee myös mieheni, ja hän otti asian tosi ihanasti ja onnitteli heti <3 Poruhan siinä pääsi kun hän sanoi, että "mieti, susta tulee nyt ÄITI" Vieläkin silmänurkat kostuu.. byähäähä :) Olen täällä kyllä porannut muutenkin ihan koko illan, mies on reissussa niin on saanut ihan luvan kanssa vollottaa ties millekkin pikku jutulle. Ensin vollotin kun näin lehdessä jutun jossa oli otettu kuvia kuolemaisillaan olevista koirista ja heidän omaisista, siinä sitten omat koirat kainalossa hanat aukesi pelkästä omien rakkaiden menettämisen pelosta. Sitten yläkerran naapuri alkoi soittaa pianolla myrskyluodon maijaa ja itkuhan siitäkin pääsi. Nyt soi Eput ja itkun partaalla tässäkin ollaan. Voiskohan tämä hormonimyrsky nyt jo loppua, kohta varmaan nauran ja itken samaan aikaan..
Majjj 8+5