Kesäkuiset 2014

Helouu, osallistun keskusteluun vasta nyt, eli tosiaan meillä LA on 31.5, mutta kuulemma on kolmea päivää ainakin nuorempi, mitä oletettiin, eivät muuttaneet laskettua aikaa, mutta todennäköisesti syntyy siis kesäkuun alussa. Esikoista odotellaan<3

[quote author="Blair" time="07.02.2014 klo 15:26"]

........

Huh, tulipas pitkä viesti! Mutta vielä yksi ongelma: olin viimein päättänyt liittyä facebookissa meidän ryhmään, mutta nyt en löydä sitä! Miten pääsen mukaan?

Blair 20+1

[/quote]

Sama juttu, en ole oikein tajunnut miten ryhmän löytää ja pääsee liittymään ja näkeekö kaverit jos sinne liittyy?

Meillä hankittuna sänky, turvakaukalo ja vaunut. Kaikki käytettynä ja maksaneet yhteensä n.170e, eli emme satsaa rahallisesti, koska ei ylenmäärin sitä ole. Ihan hyvät ja käyttökelpoiset löytynyt käytettynä:)

Maha on selkä vauvamaha, ei voi erehtyä. Treenaan yhä melko"kovaa" kuntosalia 4 krt vkossa (raskaat liikeet unohtanut ja muutoinkin kroppaa kuulostelemalla edennyt, progressiivisen treenauksen jättänyt tauolle, mutta silti joissain liikkeissä päässyt jopa ennätyksiin;)), aerobiset vaihdoin kävelylenkkeihin 3-4 krt vkossa. Vatsoja olen treenannut syviin, lantionpohjaan ja sivulihoihin keskittyen, painoilla teen vain kylkiä. Suoria vatsoja teen yhä hyvin pienellä liikeradalla(ja vähän), koska hieman kovempiin treenaihin tottuneet naiset kokemuksien mukaan pitäneet tätä ok:na niin kauan kunnes alkaa tuntumaan pahalta.

Moikka!

Eilen oli vihdoin kauan odotettu rakenneultra ja pikkuisella oli kaikki niinkuin pitää. Lisäksi saatiin varmistus jo vahvalle tuntemukselle, eli toinen poika saadaan isoveikan painikaveriksi. :) Oishan se pikkuprinsessa ollut kiva, mutta kyllä poika helpottaa vaatehankinnoissa. Vähän on nyt kyllä sellainen olo, että oisi avannut lahjapaketin etukäteen.

Liitoskipuja on täälläkin. Varsinkin tässä parina päivänä on jomottanut nivusiin, kävelyn jälkeen etenkin. Mutta ilman lääkityksiä toistaiseksi selvitty.

Me käytiin viikonloppuna katsomassa rattaita liikkeessä ja pitkän pohdinnan jällkeen päädyttiin vierekkäin istuttavaan malliin. Kotiin päästyäni selailin sitten nettiä ja ihastuin totaalisesti Mountain buggy duet evo:ihin, jotka on vaan 63 cm leveät. Hintaakin niillä on ihan mukavasti, mutta jos löytäisi jostain tuollaiset käytettynä. Muuten täytyy tyytyä johokin vähän halvempaan versioon. Lisäksi ollaan kanssa aateltu hommata tuo Baby Björnin sitteri, oon kanssa kuullut tosi paljon kehuja siitä. Muuta "pakollista" hankittavaa meillä ei olekaan.

Heippa!

Meillä oli eilen vihdoin rakenneultra.:) Kaikki oli hyvin, mutta hyviä kuvia ei oikein saatu kun pienokainen oli pienessä mykkyrässä eikä kauheesti suostunu kasvoja näyttämään, mutta valokuvataan sitten kesällä.;D Me ei haluttu tietää sukupuolta, vaan pidetään jännitystä yllä syntymään asti..

Viikonloppuna voi olla et mennään katteleen vaunuja ja sittereitä.:) Musta on ihanaa kun mahakumpu on jo sen verran selkee, että ei voi kukaan enää erehtyä et enks se raskausmaha vai ei.:D Oon saanu tosi paljon äitiysvaatteita kavereilta ettei oo tarvinnu ite ostaa paljookaan, mikä on kyl melkonen säästö rahallisesti! :)

Hyviä vointeja kaikille! :)

Juhannuslapsi 21+4

Moikka kaikille. Ihanaa kun löysin tämän ryhmän. Meillä la olisi 4.6. esikoiselle on tulossa pikku veli :-)

itsellä on tänään 24 rv. Sängyn pohjalla oon, kun sattuu alamahaan kauheasti. Toivottavasti ne on liitoskivut, kun ekan kanssa en tämmöista muista ollenkaan. Onko muilla ollut niitä kipuja ja mitä ootte tehneet niiden helpottamiseksi?

Täällä myös odotellaan kesäkuista esikoista innolla ja rakkaudella. Oon kirjoitellut tästä kaivatusta raskaudesta omaa blogia, joten en ole jaksanu kirjoitella samoja asioita tänne. :) Silloin tällöin oon täällä kuitenkin käynyt kattelemassa teidän kuulumisia. Jos kiinnostaa lukaista läpi minun kokemuksia esim. vauvan liikkeistä, tunteista ja neuvolakäynneistä, niin blogi löytyy:

http://odotammesinuapieni.blogspot.fi/ 

Iloista ja onnellista loppuodotusta kaikille! :)

t.mami ja maha 24+3

[quote author="Mama1982" time="12.02.2014 klo 09:31"]

itsellä on tänään 24 rv. Sängyn pohjalla oon, kun sattuu alamahaan kauheasti. Toivottavasti ne on liitoskivut, kun ekan kanssa en tämmöista muista ollenkaan. Onko muilla ollut niitä kipuja ja mitä ootte tehneet niiden helpottamiseksi?

[/quote]

On ollut kipuja, asennon vaihtelu auttaa itsellä,s ekä lämmin kaurapussi. Yhtenä yönä jouduin ottamaan paracetamolia kaurapussin kaveriksi, että sai ede vähän nukuttua. Yksilöllistä miten paljon noita liitoskipuja ym on:/

Heissan!

Täällä onkin ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa.. Itselleni ilmaantui viime viikolla yhden liikuntatuokion jälkeen vähän liitoskipuja tuonne alapäähän. Vatsalihaksissa ei ole onneksi tuntunut, mutta vähän joutuu nyt varmaan hidastamaan tahtia treenien suhteen, kun ärtyi niin yllättäen tuo liitos. Nyt se on jo vähän parempi, mutta alkuun tuntui ihan tavallisessa kävelyssä. Ehkäpä siellä alkoi tosiaan vain asiaan kuuluva löystyminen... Tiedän myös muutaman ystäväni, jotka ovat alkaneet kärsiä vatsalihasten kovastakin kipuilusta juurikin näillä 24-26 raskausviikoilla. Mulla ainakin vatsa alkanut viime viikkoina vasta enemmän kasvaa..ehkäpä tämä myös aiheuttaa niitä suurenevia kipuja myös vatsalihaksissa!

Minkäslaisia kokemuksia teillä on perhevalmennuksesta? Miten teidän kunnassa on hoidettu nämä? Meillä on viisi käyntiä peräkkäisinä viikkoina ja yksi tapaaminen sitten, kun vauvat ovat syntyneet. Kiva ryhmä meillä ollut kasassa ja ensimmäisen kerran vähän jäykän fiiliksen jälkeen keskustelukin on ollut ihan vapautunutta. Hyviä neuvoja olemme saaneet kyllä...

Hyviä vointeja sekä kevään ja vauvan odottelua kaikille:)

Täälläkin on ollut liitoskipuja aina silloin tällöin kävellessä. Liikunta on muutenkin jäänyt todella vähäiseksi, mikä harmittaa todella paljon! Välillä olen lähtenyt ryhmäliikuntaan esim. tanssimaan, mutta tunnin jälkeen olo on ollut aivan hirveä ja pyörryttävä (liekö johtunut alhaisesta hemoglobiinista). Kävely on siis ollut ainoa liikuntaharraste ja sekin jäänyt vähäiseksi kipuilun vuoksi. Toivon todella hemoglobiinin nousseen, niin uskaltaisi lähteä liikkumaankin.

Huomenna on vuorossa sokerirasitus vol. 2 ja hirveästi ei innosta tällä(kään) kertaa :/ toivottavasti arvot ovat normaalit (virstassa ei ole ollut sokeria ja paino on edelleen lähtöpainoa alhaisempi nyt viikon 25 alkaessa, joten ainakaan "oireita" ei ole). Toivottavasti vain litku menee alas (ja pysyy alhaalla) ja että saavat verikokeet otettua ilman liiallista piikittelyä... Sitten onkin ensimmäinen lekuri puolentoista viikon päästä, niin kuulee virallisen tuomion tästä testistä.

Päästään myös sopivasti muuttamaan vielä tässä keväällä :) Huhtikuun alusta päästään isompaan kämppään ihanalle seudulle. Ihana päästä pesänrakennuspuuhiin, kun on ollut selvää jo pitkään, että tähän kämppään emme voi jäädä lapsen synnyttyä. Haluaisin jo pakata kaikki kamat ja vain odottaa muuttoautoa saapuvaksi :)

Saatiin muuten jo äitiyspakkauskin (vanhaa mallia). Olen ihan tyytyväinen tuohon vanhaan pakettiin, kun saatiin kaksi kestovaippaa yhden sijaan. Muutoinkin alkaa jo olemaan vauvakamaa nurkissa: pinnasänky (odottaa kokoamista) ja hoitolaukku ostettu, vaunut tilattu, käytettynä hankittiin myös juuri turvakaukalo. Lisäksi second hand -tavaroita on kertynyt muutaman tutun muutoista ilmaiseksi ja miehen suvun puolelle kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi/lapsenlapsenlapsi, niin sieltä puolelta on myös tullut jo tavaroita tulevilta tädeiltä ja iso-/isovanhemmilta :) Uuteen kämppään muuttaessa olisi vielä tarkoitus ostaa esim. eräänlainen piironki/lipasto hoitotasoksi, mutta vasta muuton jälkeen.

Meillä ei perhevalmennusta ole kuin kaksi käyntiä peräkkäisinä viikkoina. Ensimmäinen tapaaminenkin on vasta muistaakseni kahden tai kolmen viikon päästä! Terkka puhui, että ryhmät pyritään kasaamaan suunnilleen samanikäisistä odottajista ja olisi kyllä kiva päästä tutustumaan samassa jamassa oleviin... Mutta tuskinpa siinä parissa kerrassa ehtii kauheasti tutustumaan muihin :/

Täällä onkin ollut hiljaista jo pidemmän aikaa. Miten ihmiset voivat? Tuli tämän päiväisestä itkupotkuraivarista mieleen että kuinka monella täällä on ollut mielialan vaihteluja? Tuntuu kuin kaikki pienetkin asiat ärsyttävät ja itkettää joka päivä enemmän tai vähemmän. Mun miehen kuuluisi saada urhoollisuusmitali kun se jaksaa mua silti niin hyvin. :D