JaneLane

Täällä tosiaan laskettu päivä oli ja meni ja voi sanoa, että kroppa kyllä kestäisi vielä, mutta pää ei! Tänään on ollut varsin enteilevää supistelua, joten ehkä sitä yöllä tulee vielä lähtö. Toivottavasti! Vaikka todella ristiriitaiset tunteet onkin (ensisynnyttäjä kun olen ja samaan aikaan synnytys sekä pelottaa että jännittävästi kutkuttaa ja kyllä tämän pikkukaverin jo tahtoisi nähdä!). Toivottavasti kaikki menisi vaan putkeen... Mutta jos ei häntä näy, niin perjantaina (13.pvä!) on seuraava neuvola ja maanantaina pitäisi soitella sitten sairaalaan käynnistystä (terkka lupaili, että ennen juhannusta on keinolla millä hyvänsä tämä kaveri kyllä pihalla). Toivottavasti ei tarvisi käynnistellä, se vähän kammoksuttaa :/

Katem, samoja tuntemuksia... Maanantaina on laskettu aika ja kyllä sitä alkaa olla jo aika kyllästynyt tähän olotilaan :D Muutamana yönä on tullut melko tiheästikin supistuksia ja ajatellut, että nyt se on sitten menoa, mutta sitten laantuukin ja aamulla herättyä ei mitään... On sitä jo kaikenlaisia poppakonstejakin kokeiltu, mutta eipä ole ollut niistä hyötyä :P Mieskin on jo viimeiset kaksi viikkoa puhunut mahalle, että koitas nyt tulla jo pois, mutta ei vaikutusta silläkään :D

Nyt parina päivänä on kyllä tunteet heitelleet ihan ihmeellisesti. En siis ole raskauden aikana mitenkään ollut erityisen itkuinen tms., mutta nyt parin viimeisen päivän aikana olen saattanut tuhertaa itkua mistä ikinä! Esim. kun neuvolasta soitettiin, että oma hoitsu on sairaana ja sain ajan toiselle hoitsulle tai kun äiti kertoi 5v veljenpojan jalkapallo-ottelusta, niin yhtäkkiä olenkin sitten alkanut itkemään :D Mahtaako tämä olla jotain synnytystä enteilevää, ken tietää :D

Viime viikolla kävin lääkärillä (36+0 muistaakseni) ja silloin lääkäri sanoi muksun olevan jo melko laskeutunut ja raivotarjonnassa. Tällä viikolla olin neuvolassa maanantaina ja hoitsu möyhi mahaa ja sanoi myös, että pää on siellä missä pitääkin, mutta ihan vielä ei ole kiinnittynyt (tarkat sanat taisi olla suunnilleen, että vielä tää pää täällä heiluu :D). Kohdunsuu oli ainakin vielä viikko sitten kiinni, eikä muutenkaan kyllä yhtään tunnu, että tämä olisi täältä kohta syntymässä (vaikka la onkin jo ihan kohtapian).

Nyt tuntuu omituiselta, kun näin opiskelijana ei ole ollut moneen vuoteen kunnon lomaa (kesät ja joulun ajat menneet töissä jne.) ja tosiaan tiistaina kävin vielä sivuainekokeenkin tekemässä. Nyt kun yhtäkkiä ei olekaan mitään kiikarissa (paitsi nyt tietenkin tämä vauvan syntyminen :D) niin tuntuu jotenkin niin turhauttavalta, kun ei ole mitään deadlineja tai töitä tai muuta. Liian pitkään tullut suoritettua, ettei osaa enää edes rentoutua :D

Terve myös täältä pitkästä aikaa! Meillä on öisin valvoskeltu aika usein, tai lähinnä suunnilleen joka toinen yö nukahtaminen kestää ihan hirmuisen kauan, kun masussa on niin kauhea vilske päällä ja mikään asento ei kelpaa... Aamulla tulee herättyä myös aikaisin johtuen valoisuudesta (ja siitä, että pimennysverho odottaa vielä appiukon järeää porakonetta lainaan...). Nyt on kuitenkin saanut muutaman päivän vähän rentouduttua, kun opinnot alkavat olla kasassa tältä keväältä :) Tai sivuainekokeeseen ajattelin vielä tiistaina itseni kärrätä, saa nähdä mitä siitäkin tulee tämän mahan kanssa :D

Muutoin raskaus on edennyt hyvin, painoa ei ole tullut mitenkään hirmuisesti (alle 5 kg ensimmäisestä punnituksesta ja alle 3 kg "raskautumisesta"). Viime viikolla käytiin tutustumassa sairaalassa ja hyvin meni sekin käynti. Eilen lääkäri sanoi myös tämän kaverin kääntyneen pää alaspäin, eli hyvin menee senkin suhteen. Koosta en kyllä yhtään tiedä, mitään arvioita ei ole tullut... Sf-mitta tähän asti yläkäyrää seuraava, mutta nyt oli "tipahtanut" keskikäyrälle, mikä johtuu kuulemma vauvan laskeutumisesta. Mitään hirveän isoa mötikkää ei kyllä kiinnostaisi sisuksistaan puskea :D Aika hurjaa kyllä, että laskettuun aikaan on alle kuukausi, vähän tässä jo jännittää :) Eritoten siksi, että juuri miehen sukulaiset saivat oman nyyttinsä kolme viikkoa etuajassa.

Täälläkin on ollut liitoskipuja aina silloin tällöin kävellessä. Liikunta on muutenkin jäänyt todella vähäiseksi, mikä harmittaa todella paljon! Välillä olen lähtenyt ryhmäliikuntaan esim. tanssimaan, mutta tunnin jälkeen olo on ollut aivan hirveä ja pyörryttävä (liekö johtunut alhaisesta hemoglobiinista). Kävely on siis ollut ainoa liikuntaharraste ja sekin jäänyt vähäiseksi kipuilun vuoksi. Toivon todella hemoglobiinin nousseen, niin uskaltaisi lähteä liikkumaankin.

Huomenna on vuorossa sokerirasitus vol. 2 ja hirveästi ei innosta tällä(kään) kertaa :/ toivottavasti arvot ovat normaalit (virstassa ei ole ollut sokeria ja paino on edelleen lähtöpainoa alhaisempi nyt viikon 25 alkaessa, joten ainakaan "oireita" ei ole). Toivottavasti vain litku menee alas (ja pysyy alhaalla) ja että saavat verikokeet otettua ilman liiallista piikittelyä... Sitten onkin ensimmäinen lekuri puolentoista viikon päästä, niin kuulee virallisen tuomion tästä testistä.

Päästään myös sopivasti muuttamaan vielä tässä keväällä :) Huhtikuun alusta päästään isompaan kämppään ihanalle seudulle. Ihana päästä pesänrakennuspuuhiin, kun on ollut selvää jo pitkään, että tähän kämppään emme voi jäädä lapsen synnyttyä. Haluaisin jo pakata kaikki kamat ja vain odottaa muuttoautoa saapuvaksi :)

Saatiin muuten jo äitiyspakkauskin (vanhaa mallia). Olen ihan tyytyväinen tuohon vanhaan pakettiin, kun saatiin kaksi kestovaippaa yhden sijaan. Muutoinkin alkaa jo olemaan vauvakamaa nurkissa: pinnasänky (odottaa kokoamista) ja hoitolaukku ostettu, vaunut tilattu, käytettynä hankittiin myös juuri turvakaukalo. Lisäksi second hand -tavaroita on kertynyt muutaman tutun muutoista ilmaiseksi ja miehen suvun puolelle kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi/lapsenlapsenlapsi, niin sieltä puolelta on myös tullut jo tavaroita tulevilta tädeiltä ja iso-/isovanhemmilta :) Uuteen kämppään muuttaessa olisi vielä tarkoitus ostaa esim. eräänlainen piironki/lipasto hoitotasoksi, mutta vasta muuton jälkeen.

Meillä ei perhevalmennusta ole kuin kaksi käyntiä peräkkäisinä viikkoina. Ensimmäinen tapaaminenkin on vasta muistaakseni kahden tai kolmen viikon päästä! Terkka puhui, että ryhmät pyritään kasaamaan suunnilleen samanikäisistä odottajista ja olisi kyllä kiva päästä tutustumaan samassa jamassa oleviin... Mutta tuskinpa siinä parissa kerrassa ehtii kauheasti tutustumaan muihin :/