Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin? Mitä se sitten haluaa??
22.09.2013 |
Eli.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ajan. Olemme olleet superonnellisia, en ole ikinä tavannut näin ihanaa miestä joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, pistää aina minut etusijalle, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen suhteeseemme. Kyse ei ole rakkauden puutteesta vaan olemme aivan hulluna toisiimme.
Emme ole keskustelleet naimisiinmenosta, mutta lapsista kyllä ja niitä haluaa molemmat. Mies haluaisi jo lapsia ja että jättäisimme ehkäisyn pois, mutta en ole suostunut siihen, koska haluaisin, että olisimme naimisissa tai edes kihloissa ensin.
Mutta mies ei ollut innoissaan, kun kysyin naimisiinmenon mahdollisuudesta. Sanoi, ettei usko siihen, koska omat vanhemmat ovat sössineet liittonsa niin pahasti ja että naimisiinmeno ei muuta mitään. On ateisti ja minä kristitty, joten senkin takia naimisiinmeno niin tärkeä, en voi kuvitella etten menisi naimisiin. En halua olla vain jonkun tyttöystävä loppuelämääni vaan haluan olla vaimo, se toisi taloudellista ja emotionaalista turvaa. Tästä saatoin sitten eilen todella suuri riita aikaiseksi. Sanoin miehelle, että jos ei aio minua kosia ikinä niin jätän hänet, ja etsin jonkun muun joka haluaa samoja asioita tulevaisuudelta kuin minä. Kysyin monta kertaa, että aiotko sinä kosia ja hän vaihtoi puheenaihetta, alkoi puhua miten rakastaa minua niin kovasti mutta ei osaa näyttää sitä, että jos olen onneton niin vie minut Pariisiin viikonloppumatkalle. Sanoin että ei ole kyse siitä vaan periaatteesta, että jos ei aio minua viedä vihille niin sitten saa päästää minut vapaaksi etsimään jonkun joka haluaa myös naimisiin. Olisin oikeasti valmis hänet jättämään, niin iso asia se minulle on. Mutta hän sai hepulin ja rupesi syyttämään miten olen kauhean hankala, kukaan mies ei halua vaimokseen noin hankalaa naista joka on noin negatiivinen jne..
olin heikko ja murruin, sanoin että ei kai se nin tärkeää sitten ole, vaikka sydämessäni olen toista mieltä. Sovittiin, että ollaan vielä ainakin näin mutta palataan asiaan myöhemmin. Haluaisin vain tietää miksi mies tekee noin, miksi ei anna minun mennä. Minä ajattelen tulevaisuutta, että mieskin olisi onnellisempi jos löytäisi samalla tavalla ajattelevan naisen. Mutta mies ei kuuntele, ei anna lupaustaan eikä päästä vapaaksi. tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei anna periksi erota mutta kunhan tilanne on toinen niin voisin lähteä. Mutta tekisinkö virheen, vai olenko oikeasti liian hankala jos vaadin naimisiinmenoa? Meillä menee muuten niin älyttömän hyvin ja olemme aivan järkyttävän rakastuneita toisiimme. En oikein ymmärrä mistä, eikö se tajua että jos ollaan liian erilaisia tässä suhteessa niin meidän juttu kaatuu jossain vaiheessa omaan mahdottomuuteensa? En tiedä yhtään mitä tehdä..olen miettinyt pihtausta kiristyskeinona mutta en pysty siihen koska rakastan miestä liikaa. Mieluummin kylmästi vaan ero kuin kidutus..
Kommentit (102)
Tuntuu, että aika monessa suhteessa on näin, että nainen haluaa naimisiin, mutta mies ei. Sitten lopulta mennään, nainenko saanut painostettua? Jos se naimisiinmeno on tälle naiselle niin tärkeä juttu, ja ap:n mies rakastaa naista ja haluaa tehdä tämän onnelliseksi, miksei mene naimisiin? Onnettomampia ovat molemmat, jos mies kieltäytyy? Kun eihän se nykyaikana edes ole enää niin iso juttu, niin miksei mies jousta että kotirauha säilyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en halua naimisiin, koska avioeroon liittyy edelleen sosiaalinen stigma. Tietenkään en toivo eroa, ja olen valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, mutta olen myös realisti. Kaikki suhteet päättyvät joskus, ja aika harvat vasta kuolemaan. En katso avioliitosta olevan mitään etua, eikä se merkitse minulle mitään, joten miksi vaivautua? Ihan saman annan suhteelle ilman papin aamentakin.
Tuon takia en sotkeudu uskiksiin. Epärationaalinen ajattelu ei voi olla hankaloittamatta yhteistä elämää.
Minä sanoin miehelleni heti kättelyssä, että jos minun kanssani aikoo olla, silloin mennään myös vihille. Hän kiikutti minut sormusostoksille seuraavana päivänä. Mielestäni avioliitto on juridinen sopimus ja yhteiskunnan silmissä vahva signaali yhdessäolosta ja siihen liittyvistä vastuista ja oikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt varsinaisesti liity ap:n aiheeseen, mutta ehkä ketjun aiheeseen jotenkin:
Jos haaveena on avioliitto ja lapset, niin ihmettelen vain, että miksi naiset valitsevat silloin kerrasta toiseen itselleen miehiksi näitä keskenkasvuisia pikkupoikia, joita ei voi kunnolla edes miehiksi sanoa? Varsinkin suomalaisissa miehissä, nuorissa miehissä varsinkin, koko ajan vain niiden miesten osuus kasvaa, että ei osata eikä haluta ottaa vastuuta ja velvollisuutta mistään, ei haluta lapsia koskaan, ei välttämättä avioliittoakaan. Elämä pyörii vain videopelien, myöhään nukkumisten ja valvomisten, baarissa juoksentelujen ja ryyppäämisen, penkkiurheilun sekä autoilla rälläämisen ympärillä.
Paljon parempi vain, ettei sellaisten kanssa edes mene naimisiin ja vielä parempi, ettei perusta perhettä. Siinä joutuisivat täysin syyttömät lapsetkin kärsimään.
Ulkomaalaisista miehistä monet taas ovat jo nuoremmallakin iällä paljon valmiimpia sitoutumaan ja perustamaan perheitä. Sieltä löytyy luotettavia laatumiehiä naisille.
Signaali se on sekin jos ei naimisiin halua, siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, ei ole valmis sitoutumaan mutta lapsia kyllä voisi hankkia. Ei hyvältä kuulosta. Se on niin helppo lähteä jos ei ole edes naimisissa, siinä se juju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 01:41"]
Signaali se on sekin jos ei naimisiin halua, siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, ei ole valmis sitoutumaan mutta lapsia kyllä voisi hankkia.
[/quote]
Ei avioliitto ole todellisuudessa sen kummempi sitoutuminen kuin yhdessä asuminenkaan. Vähän enemmän paperisotaa, ei muuta.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 01:41"]
Signaali se on sekin jos ei naimisiin halua, siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, ei ole valmis sitoutumaan mutta lapsia kyllä voisi hankkia. Ei hyvältä kuulosta. Se on niin helppo lähteä jos ei ole edes naimisissa, siinä se juju.
[/quote]
Yhtä lailla siitä ovesta voi kävellä ulos ja olla palaamatta vaikka se rinkula ei olisi sormessa.
Itse näen lapset paljon suurempana sitoutumisen merkkinä kuin sen papin aamenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta kaikkia vastauksia. Vastaan, että ei lapsia, jos ei avioliittoa. Vaikka kuitenkin avioliittohan se siinä on kevyin liitto. Erotilanteessakin teillä olisi läpielämän kestävä liitto lasten kautta.
Mä en oikeesti tajua miehiä, jotka noin ajattelee. On sitten helpompi lähteä pois, jos tulee jotain... Vittu aina tulee jotain!
Jotenkin niin vanhanaikaista näkemystä tuokin. Talolainakin sitoo enemmän kuin avioliitto!
Pakko sanoa, että tuommoisen kikkapellen heittäisin mäelle.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 02:00"]
Lukematta kaikkia vastauksia. Vastaan, että ei lapsia, jos ei avioliittoa. Vaikka kuitenkin avioliittohan se siinä on kevyin liitto. Erotilanteessakin teillä olisi läpielämän kestävä liitto lasten kautta.
Mä en oikeesti tajua miehiä, jotka noin ajattelee. On sitten helpompi lähteä pois, jos tulee jotain... Vittu aina tulee jotain!
Jotenkin niin vanhanaikaista näkemystä tuokin. Talolainakin sitoo enemmän kuin avioliitto!
Pakko sanoa, että tuommoisen kikkapellen heittäisin mäelle.
[/quote]
Heh, nimenomaan vanhanaikaista on ajatella, että avioliitto olisi se suurin sitoumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Teillä on siis elämänkatsomuksellinen, varsin perustavanlaatuinen ero eli toinen on teisti ja toinen ateisti. Ehkä yhdistelmä voi onnistuakin, en osaa siihen ottaa kantaa, mutta itse en moiseen kykenisi. Uskomusten siitä, mikä on totta ja tärkeää pitää natsata, näin olen itse pitkässä liitossa asian kokenut. Kriisejä tulee, elämä on, mutta tosipaikoissa yhdistävä tekijä omalla kohdalla on löytynyt samankaltaisista elämänkatsomuksista.
Sinä itse toki parhaiten tiedät, mikä sinulle yhteiselämässä on tärkeintä.
Niin. Teillä on siis elämänkatsomuksellinen, varsin perustavanlaatuinen ero eli toinen on teisti ja toinen ateisti. Ehkä yhdistelmä voi onnistuakin, en osaa siihen ottaa kantaa, mutta itse en moiseen kykenisi. Uskomusten siitä, mikä on totta ja tärkeää pitää natsata, näin olen itse pitkässä liitossa asian kokenut. Kriisejä tulee, elämä on, mutta tosipaikoissa yhdistävä tekijä omalla kohdalla on löytynyt samankaltaisista elämänkatsomuksista.
Sinä itse toki parhaiten tiedät, mikä sinulle yhteiselämässä on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tein heti kättelyssä aviomiehelleni selväksi että jos ollaan kimpassa niin minä haluan naimisiin, ja siitä en tingi. Kaikki muu on neuvoteltavissa. Mies suostui tähän, naimisiin mentiin 5v päästä.
Minua nyppii nämä "haluat vain prinsessapäivän" -lässyttäjät. Jos heille avioliitto merkitsee prinsessapäivän viettämistä eikä mitään syvempää niin ehkä se on ihan hyvä päätös etteivät he ole naimisissa. Minulle avioliitto merkitsee sukulaissuhteeseen sitoutumista -puolisoista tulee toistensa lähimmät sukulaiset, he luovat turvallisen pohjan perheelle.
Niin, tämä aviomieheni oli tosiaan näitä miehiä jotka "eivät usko avioliittoon" tai "eivätkä halua koskaan naimisiin, turhaa". Totuus kun vain oli se ettei hän keneenkään muuhun jostain syystä halunnut sitoutua, vaikka hän heidän kanssaan lapsia tekikin.
Joten ap - sinuna lähtisin suhteesta ja etsisin miehen joka jakaa samat arvot kuin sinäkin.
Heitäkin kyllä löytyy, usko pois.
Mikä ihmeen taloudellinen turva?
Pitäiskö ap kysyä siltä ukolta, että " mitä se haluaa?".
Jos tämä on tosi tarina, niin näytätte oikeasti haluavan eri asioita. En usko, että tulet onnelliseksi, jos joudut tekemään lapsia ilman että olet naimisissa. Teidän pitää keskustella asiasta rauhallisesti. Selitä miehelle, miksi sinulle on tärkeää laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon avioliitolla, mitä se konkreettisesti tarkoittaa, miksi sinusta on tärkeää että julkisesti sitoudutte toisiinne. Kuvitteleeko mies, että suhteen sössiminen periytyy? Te ette ole sama kuin hänen vanhempansa.
On totta, että lapset ovat isompi sitoumus kuin avioliitto, joka on oikeasti vain juridinen toimi. Mutta itselleni nimenomaan se juridinen toimi kertoo, että lapsiin on varauduttu, heitä varten on tehty järjestelyjä ja on muodostettu juridisesti se perhe, joka lapsillemme aiomme olla.
En ymmärrä näitä, jotka tekevät lapsia joka miehelle huolettomasti ja nopeasti, erotaan ja hankitaan uusi mies yhtä huolettomasti, kun ei tarvitse yhtään miettiä, mitä todella tarkoittaa se, että niitä lapsia on valmis hankkimaan. Lähes kuka vaan voi tulla isäksi ja äidiksi, mutta vanhemmuus syntyy vain siitä, että on valmis ja osaa nähdä lapsesta aiheutuvat seuraukset ja valmistautua niihin.
Avioliitto takaa jo odotusaikana lapselle turvaa. Hän esimerkiksi perii odotusaikana kuolleen vanhemman tai isovanhemman. Kun lapsi syntyy, hän syntyy juridisesti tunnustettuun perheeseen eikä tarvitse miettiä isyyden tunnustamisia tai muitakaan säätöjä. Hänen vanhempansa ovat toistensa lähiomaiset, sukulaiset ja voivat tehdä toisiaan koskevia päätöksiä esim. jos synnytyksessä jokin menee pieleen. Perheellä on mahdollisuus yhteiseen sukunimeen (joka minulle on todella tärkeä, koska se kertoo, ketkä kaikki kuuluvat tähän perheeseen).
Ymmärrän, että samankaltaisia oikeuksia voi saada monen mutkan kautta allekirjoittelemalla papereita ja tekemällä ilmoituksia, mutta en käsitä, miksi viitsisin nähdä sen vaivan, kun voin tehdä tämän yhden juridisen toimen ja samalla myös symbolisesti osoittaa, että lapsellemme on nyt tehty koti valmiiksi.
Ymmärrän toki, että ihmiseen voi sitoutua ilman, että tarvitsee tehdä minkäänlaisia juridisia toimia, mutta en ymmärrä sitä, että sitä juridista toimea oikein karttelee ja kieltäytyy totaalisesti. Mikä tekee siitä avoliitosta mitenkään paremman paitsi että saat allekirjoitella enemmän papereita saadaksesi juridisesti samat oikeudet kuin avioliitossa ja että ero on helpompi (paitsi jos on lapsia, jolloin eroon voi hakea pesänjakajan)? Mitä lisäetua avoliitto tuo? Miten se varmistaa lapsen parhaan?
Pyytäisin miestä vastaamaan näihin kysymyksiin ja korostaisin nimenomaan, että avioliitossa ei ole kyse häistä. Meidät vihittiin kotona 10 vieraan läsnäollessa. Ystäväni menivät juuri naimisiin kirkossa, jossa oli kaksi täysin vierasta todistajaa (työntekijöitä) papin lisäksi. Avioliitto ei ole sama asia kuin häät, jos mies sitä kuvittelee. Eikä avoliitto takaa, etteikö teille kävisi yhtä ikävästi kuin miehen vanhemmille. Miten se teidän lapsenne kokisi helpommaksi teidän eronne, kun ette ole avioliitossa? Kysypä tätäkin mieheltä. Olisi mielenkiintoista kuulla vastaus.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 00:49"]Itse en halua naimisiin, koska avioeroon liittyy edelleen sosiaalinen stigma. Tietenkään en toivo eroa, ja olen valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, mutta olen myös realisti. Kaikki suhteet päättyvät joskus, ja aika harvat vasta kuolemaan. En katso avioliitosta olevan mitään etua, eikä se merkitse minulle mitään, joten miksi vaivautua? Ihan saman annan suhteelle ilman papin aamentakin.
[/quote]
Samaten liittyy avoliittoon sosiaalinen stigma.
18 jatkaa vielä:
Tuosta lesken asumisoikeudesta vielä. Ei kannata hyväntahtoisesti luottaa siihen, että avopuolison perijä, vaikka kuinka mukava tyyppi olisikin (jopa teidän yhteinen lapsi!), ei halua heittää sinua ulos asunnosta. Verotus-ja muut vastaavat syyt saattavat johtaa siihen, että perillinen on tilanteessa missä asunto vain on pakko saada myytyä että hän voi maksaa veronsa yms.