Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin? Mitä se sitten haluaa??
22.09.2013 |
Eli.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ajan. Olemme olleet superonnellisia, en ole ikinä tavannut näin ihanaa miestä joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, pistää aina minut etusijalle, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen suhteeseemme. Kyse ei ole rakkauden puutteesta vaan olemme aivan hulluna toisiimme.
Emme ole keskustelleet naimisiinmenosta, mutta lapsista kyllä ja niitä haluaa molemmat. Mies haluaisi jo lapsia ja että jättäisimme ehkäisyn pois, mutta en ole suostunut siihen, koska haluaisin, että olisimme naimisissa tai edes kihloissa ensin.
Mutta mies ei ollut innoissaan, kun kysyin naimisiinmenon mahdollisuudesta. Sanoi, ettei usko siihen, koska omat vanhemmat ovat sössineet liittonsa niin pahasti ja että naimisiinmeno ei muuta mitään. On ateisti ja minä kristitty, joten senkin takia naimisiinmeno niin tärkeä, en voi kuvitella etten menisi naimisiin. En halua olla vain jonkun tyttöystävä loppuelämääni vaan haluan olla vaimo, se toisi taloudellista ja emotionaalista turvaa. Tästä saatoin sitten eilen todella suuri riita aikaiseksi. Sanoin miehelle, että jos ei aio minua kosia ikinä niin jätän hänet, ja etsin jonkun muun joka haluaa samoja asioita tulevaisuudelta kuin minä. Kysyin monta kertaa, että aiotko sinä kosia ja hän vaihtoi puheenaihetta, alkoi puhua miten rakastaa minua niin kovasti mutta ei osaa näyttää sitä, että jos olen onneton niin vie minut Pariisiin viikonloppumatkalle. Sanoin että ei ole kyse siitä vaan periaatteesta, että jos ei aio minua viedä vihille niin sitten saa päästää minut vapaaksi etsimään jonkun joka haluaa myös naimisiin. Olisin oikeasti valmis hänet jättämään, niin iso asia se minulle on. Mutta hän sai hepulin ja rupesi syyttämään miten olen kauhean hankala, kukaan mies ei halua vaimokseen noin hankalaa naista joka on noin negatiivinen jne..
olin heikko ja murruin, sanoin että ei kai se nin tärkeää sitten ole, vaikka sydämessäni olen toista mieltä. Sovittiin, että ollaan vielä ainakin näin mutta palataan asiaan myöhemmin. Haluaisin vain tietää miksi mies tekee noin, miksi ei anna minun mennä. Minä ajattelen tulevaisuutta, että mieskin olisi onnellisempi jos löytäisi samalla tavalla ajattelevan naisen. Mutta mies ei kuuntele, ei anna lupaustaan eikä päästä vapaaksi. tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei anna periksi erota mutta kunhan tilanne on toinen niin voisin lähteä. Mutta tekisinkö virheen, vai olenko oikeasti liian hankala jos vaadin naimisiinmenoa? Meillä menee muuten niin älyttömän hyvin ja olemme aivan järkyttävän rakastuneita toisiimme. En oikein ymmärrä mistä, eikö se tajua että jos ollaan liian erilaisia tässä suhteessa niin meidän juttu kaatuu jossain vaiheessa omaan mahdottomuuteensa? En tiedä yhtään mitä tehdä..olen miettinyt pihtausta kiristyskeinona mutta en pysty siihen koska rakastan miestä liikaa. Mieluummin kylmästi vaan ero kuin kidutus..
Kommentit (102)
Minunkaan mieheni ei halua naimisiin. Olemme 22v ja 26v ja meillä on pieni lapsi. Minua asia ei häiritse, koska ajattelen avioliiton olevan lähinnä juridinen asia, jota meidän elämäntilanteemme ei tällä hetkellä tarvitse. Olen tosin tehnyt miehelle selväksi, että jos/kun ostamme oman yhteisen asunnon (tai muuta mainittavaa omaisuutta) niin sitten haluan naimisiin, ja tämä on hänelle ok.
Miksi naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Ajatteletko sen olevan ensisijaisesti romanttista vai käytännöllistä? Mitä sinä siitä avioliitosta niin kovasti haluat? Kannattaa miettiä näitä. Jos tuntuu, että jäisit tämän miehen kanssa vain avoliittoon ja katkeroituisit siitä, niin ei varmaan kannata väkisin siinä sitten pysyä. Asia tulee kuitenkin varmasti sinua hiertämään. Eikä varmastikaan ole kiva mennä naimisiin puoliväkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin vuoden seurustelun jälkeen on minusta vähän turhan aikaista mennä naimisiin. Teillä on vielä hullaantumisvaihe päällä.
Toisekseen, emotionaalinen turva ei parane sormuksella sormen ympärillä. Miehesi rakastaa sinua yhtä lailla - tai sitten ei rakasta. Sormus ei pelasta huonoa liittoa, joskin ei välttämättä merkittävästi paranna hyvää.
Taloudellisen turvan voit saavuttaa avoliitolla. Viisi vuotta yhteisasumista takaa sen, että erotilanteessa teihin voi soveltaa yhteisomistajuuden lakia. Sen lisäksi voitte kirjoittaa testamentin, jossa käy ilmi että peritte toisenne kuolemantapauksessa.
Avoliitossa olet vaimo. Miehesi voi kutsua sinua vaimoksi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:57"]
Minunkaan mieheni ei halua naimisiin. Olemme 22v ja 26v ja meillä on pieni lapsi. Minua asia ei häiritse, koska ajattelen avioliiton olevan lähinnä juridinen asia, jota meidän elämäntilanteemme ei tällä hetkellä tarvitse. Olen tosin tehnyt miehelle selväksi, että jos/kun ostamme oman yhteisen asunnon (tai muuta mainittavaa omaisuutta) niin sitten haluan naimisiin, ja tämä on hänelle ok.
Miksi naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Ajatteletko sen olevan ensisijaisesti romanttista vai käytännöllistä? Mitä sinä siitä avioliitosta niin kovasti haluat? Kannattaa miettiä näitä. Jos tuntuu, että jäisit tämän miehen kanssa vain avoliittoon ja katkeroituisit siitä, niin ei varmaan kannata väkisin siinä sitten pysyä. Asia tulee kuitenkin varmasti sinua hiertämään. Eikä varmastikaan ole kiva mennä naimisiin puoliväkisin.
[/quote]
Minulle ensisijaisesti siinä merkitsee se romanttinen puoli. Taloudellisella puolella ei ole väliä, voisin tehdä avioehdon koska raha ei sinänsä kiinnosta minua vaan yhteensopivuus, rakkaus ja se että molemmat haluaa sitoutua yhteiseen loppuelämään. T.ap
Jotenkin AP vaikutat siltä, että haluat naimisiin ihan vain sen prinsessapäivän takia. Kelpaisiko sinulle siviilivihkiminen tai kahdenkeskiset pienet häät? En usko.
Romantiikkaa voi suhteessa olla ilman avioliittoakin.
Joo en ihmettele jos mies ei vuoden jälkeen ole valmis naimisiin, mutta en ymmärrä miten hän on samalla valmis saamaan lapsia. Itse en tekisi lapsia miehen kanssa joka ei ole valmis sitoutumaan minuun ja mikä sen parempi osoitus kuin naimisiinmeno? Oli se sitten taloudellisista tai romanttisista syistä? Jos hän tietää että sinulle se on tärkeä asia ja rakastaa sinua en ymmärrä miksi se on hänelle ongelma. Ehkä parempi vielä jatkaa tutustumista toisiinsa ihan kaksistaan ennen suurempia päätöksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis seurustelette, mutta olet taloudellisesti riippuvainen miehestä eli ns. kotihuora? Ja mistä ihmeestä haluat vapaaksi, jos ette ole naimisissa? Et kai asu miehen kanssa ja tarjoa hänelle kaikkia avioliiton etuja ilman sormusta?
Tuota kosimisjuttua en ymmärrä ollenkaan: miksi miehen pitää sinua kosia, miksi et mene ja kosi itse, saa kieltävää vastausta ja sen jälkeen muuta pois.
En valitettavasti näe muuta vaihtoehtoa kuin eron, sillä vaikutat harvinaisen hankalalta tuon naimisiinmenon suhteen, ja koska se on sulle niin tärkeätä, niin miksi ihmeessä olisit miehen kanssa, joka ei halua kanssasi naimisiin.
Yksi turhista eroista, mutta elämä on, ethän sä selviydy muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko miehesi on tyhmä tai sitten hän on vain keksinyt hätäpäissään tyhmän syyn olla menemättä naimisiin. On nimittäin ihan varma asia, että hänen vanhempansa eivät ole eronneet siksi, että ovat menneet naimisiin, vaan siksi, että ovat itse pilanneet parisuhteensa. Vai eikö heidän eronsa syy olisi voinut tapahtua, jos he olisivat olleet vain avoliitossa?
Voi toki olla, että miehesi on traumatisoitunut pahasti vanhempiensa erosta. Jos näin on, hänen kannattanee työstää asiaa, meni hän koskaan naimisiin tai ei.
Neuvon sinua jatkamaan ehkäisyä niin kauan, että "järkyttävän rakastumisen" vaihe on hieman tasaantunut. Sitten näet, onko suhteellanne kauaskantoisempaa tulevaisuutta ja sitten voitte myös miettiä, haluatteko mennä naimisiin vai ette. Vuosi on todella lyhyt aika parisuhteelle ja olette sen verran nuoria myös lisääntymisen näkökulmasta, että voitte ihan hyvin odottaa vielä muutaman vuoden. Toisaalta jos jo nyt olet varma, että sinä haluat naimisiin ja sitten vasta lapsia ja miehesi ei, nyt on oikea aika alkaa etsiä sitä uutta vakavasti otettavaa kumppania perheen perustamista varten.
Minä en ikinä tekisi lapsia avoliitossa. Avioliitto takaa lapsille ja puolisolle turvan jos toinen puoliso kuolee tai jättää perheensä.
Itse en haluakaan lapsia, mutta naimisiin halusin. En olisi suostunut elämään avioliitossa kun tarkoitus on kuitenkin olla yhdessä loppuun asti. Mitään prinsessapäivää ei kuitenkaan ollut, vihaan sellaista :D Maistraatissa vihkiminen ja 23 vieraan hääjuhla kolme kuukautta myöhemmin, that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa pitää takaoven auki. Ero on helpompi avoliitossa kuin avioliitossa. Hän ei ole ihan varma parisuhteenne kestävyydestä. Naimisiinmeno ei paranna suhdetta, mutta ei se sitä myöskään tuhoon vie. Miehesi vanhemmat eivät eronneet avioliittonsa takia vaan siksi etteivät sopineet toisilleen. Minä en tuon miehen kanssa lapsia tekisi, jos on valmis tekemään toisen kanssa lapsia on valmis myös naimisiinmenoon. Avioliitolla kun turvaa sitä lapsensa äitiä aika lailla esim.kuoleman varalta ja samalla turvaa myös sitä lasta. Jos mieseituohon kykene niin ei se kykene lapseenkaan. Avioliitto on koko perheen turva, ei vain puolisoiden.
"Minulle ensisijaisesti siinä merkitsee se romanttinen puoli. Taloudellisella puolella ei ole väliä, voisin tehdä avioehdon koska raha ei sinänsä kiinnosta minua vaan yhteensopivuus, rakkaus ja se että molemmat haluaa sitoutua yhteiseen loppuelämään. T.ap"
Minusta mies juuri on valmis sitoutumaan sinuun loppuelämän, eikä siihen tarvitse mitään papereita ja juhlakohellusta. Nimenomaan, jos taloudellisesta puolesta ei väliä, en ymmärrä miksi mennä naimisiin? Ja suostuisitko muka maistraattivihkimiseen? Haluatko häät vai vain naimisiin?
Ymmärrän kyllä miestäsi, jos minun mies olisi tuollaista suoltanut vasta vuoden seurustelun jälkeen olisi jäänyt mokoma. Ja ei olla aikeissa menossa vieläkään naimisiin, vasta juridisista syistä nimet paperiin laitetaan kun on hankinnassa yhteinen omistusasunto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo luin koko avauksen, mutta mieleni takertui lauseeseen "miksi mies ei anna minun mennä". ...kuule, sinä ihan itse päätät että oletko vai menetkö, et ole millään lailla miehen halun mukaisesti siihen sidottu. Jos ette halua samoja asioita, niin lähde.
Aivoni rekisteröivät myös kristitty/ateisti -kuvion. Noh, itselläni on sillein sama tilanne, mutta mies hyväksyy täysin vakaumukseni ja minä en vastaavasti hänen sieluntilastaan ole millään tavalla huolissani enkä yritäkään käännyttää. Me emme ole naimisissa eikä se ole minulle se juttu. Okei, yksi ("kristillinen") avioliitto takana, eroon päätyi kaikesta hyvästä tahdosta ja yrittämisestä huolimatta. Joten siksikin ymmärrän tuon, ettei avioliitto ole se joka takaisi yhtään mitään. Mutta jos se sinulle on tärkeää ja miehelle ei, niin sitten sinun vaan pitää tehdä oma ratkaisusi. Pakottamalla et saa aikaiseksi mitään. Hyvä avioliitto -tai mikä tahansa suhde- on kahden ihmisen yhteinen tahtotila. Vailla sitä että toinen kokee tulleensa johonkin pakotetuksi tai vastaavasti toinen kokee jäävänsä jotain vaille.
Minä ymmärrän ap:ta. Minäkin olen kristytty, ja naimisiinmenon tärkeys on saatu jo äidinmaidossa.
tiedän, ettei amen takaa mitään. Olen jo kertaalleen eronnutkin. Mutta silti. Se kertoo minulle, että mies on valmiimpi sitoutumaan. en tarkoita, etteikö voisi sitoutua muutenkin, mutta kyse on symbolisesta eleestä.
Nyt minulla on miesystävä, uudehko. Olen miettinyt jo, miten tässä tulee käymään, vaikka aihe ei ole ajankohtainen.
Minusta kummallakin saa olla oikeus mielipiteeseensä. Sinun ei ap tarvitse myöntyä. jos niin teet, niin kasvatat pettymystä ja vihaa sisälläsi. Mutta älä kiristyslinjalle lähde missään tapauksessa. Siitä tulee valtataistelu ja tuhoaa suhteenne.
Minä odottaisin, ja sanoisin etten tee lapsia ilman papin aamenta. Kyllä se elämä näyttää, mihin suuntaan tienne sitten kulkevat. Älä hätäile
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:50"] Haluaisin vain tietää miksi mies tekee noin, miksi ei anna minun mennä.
[/quote]
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta ikinä en ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat toisen päättää puolestaan.
Toivottavasti lainaamani kohta tekstistäsi ei ihan oikeasti ole mitä ajattelet tai mikä teidän tilanteenne on.
Sinä voit mennä ja lähteä ihan ilman tämän miehen lupaa, jos et saa suhteelta mitä haluat.
Ymmärrän kyllä ap:tä. Kyseessä on ele, jota itsekin kapiasin. Minulle oli tärkeää että mies kosi ja halusi naimisiin, julkisesti ja henkisesti sitoutua. En olisi lapsia tehnyt ennen avioliittoa, Ja naimisiin mentiin 1 v. tapaamisen jälkeen. Tosin ei oltu noin nuoria, voipa olla että miehesi on liiannuori ja etsii sitä oikeaa - ei siksi halua sitoutua. Jso ei halua naimisiin niin jollain tasolla kertoo epäröinnistä ja suuren rakkauden puuttesta
Älä ainakaan tee sitä virhettä, että hankit ne lapset ennen naimisiinmenoa jos avioliitto on sinulle tärkeä. Kavahda miestä, joka ei ole valmis juridiseen ja julkiseen sitoumukseen ja sopimukseen yhteiselostanne mutta on valmis hankkimaan lapsia, jotka ovat (tai joiden ainakin pitäisi olla!) huomattavasti vakavampi sitoutuminen.
Ymmärrän hyvin jos mies ei halua suuria häitä tai muuta hössötystä. Mutta jos kieltäytyy pikaisesta kirkkovisiitistä (jos olet kerran kristitty) tai maistraatista, niin ei maksa vaivaa.
Esimerkkinä: Av_i_opuolisot ovat toistensa lähiomaiset, avopuolisot eivät ole. Avopuolisona et voi esimerkiksi päättää puolisosi hoidosta jos hän on vaikkapa koomassa, etkä ole oikeutettu saamaan tietoa hänen terveydentilastaan. Näissäkin voi tietysti sopimuksilla, hoitotahdoilla yms sopia asioista, mutta miksi vaivautua tekemään monta erilaista sopimusta kun yhdelläkin voi asiat hoitaa.
Samoin jos avopuoliso kuolee, sinulla ei ole lesken oikeutta asua asunnossa jos pesä halutaan jakaa. Mitä se käytännössä tarkoittaa: Vaikka omistaisitte asunnon yhdessä (puolet ja puolet), jos et pysty lunastamaan kuolleen avopuolisosi osuutta, joudut myymään asunnon ja muuttamaan pois kotoasi. Ei liene kovin kiva homma siinä kohtaa kun suree puolisoaan.
Oikeastihan nämä on aika ikäviä asioita miettiä siinä kohtaa kun on tosi rakastunut. Mutta ei vaan kannata olla tyhmä.
se ei siis halua naimisiin sun kanssasi. ei se ton vaikeampaa ole.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 14:06"]
Minä ymmärrän ap:ta. Minäkin olen kristytty, ja naimisiinmenon tärkeys on saatu jo äidinmaidossa.
tiedän, ettei amen takaa mitään. Olen jo kertaalleen eronnutkin.
[/quote]
No mutta eihän kunnon kristitty eroa.
Miksi pitäisi mennä naimisiin? Se ei oikeasti muuta mitään eikä sillä ole merkitystä, ei edes taloudellista; asiat voi hoitaa muutenkin kuntoon kuin vain naimisiin menemällä esim testamentti kuoleman varalta ja myös avoliitossa voi tehdä avioehdon. Jos yhteinen lapsi, lapsi saa eläkkeen kuolleesta vanhemmastaan vaikka vanhemmat ei olisi olleet naimisissa ja eron tullen lapsi on oikeutettu elatusmaksuun aivan kuten avioliitossa syntyneet lapset.
Ja jos joku haluaa tietää, niin olemme 27- ja 26-vuotiaita. T.ap