Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin? Mitä se sitten haluaa??
22.09.2013 |
Eli.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ajan. Olemme olleet superonnellisia, en ole ikinä tavannut näin ihanaa miestä joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, pistää aina minut etusijalle, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen suhteeseemme. Kyse ei ole rakkauden puutteesta vaan olemme aivan hulluna toisiimme.
Emme ole keskustelleet naimisiinmenosta, mutta lapsista kyllä ja niitä haluaa molemmat. Mies haluaisi jo lapsia ja että jättäisimme ehkäisyn pois, mutta en ole suostunut siihen, koska haluaisin, että olisimme naimisissa tai edes kihloissa ensin.
Mutta mies ei ollut innoissaan, kun kysyin naimisiinmenon mahdollisuudesta. Sanoi, ettei usko siihen, koska omat vanhemmat ovat sössineet liittonsa niin pahasti ja että naimisiinmeno ei muuta mitään. On ateisti ja minä kristitty, joten senkin takia naimisiinmeno niin tärkeä, en voi kuvitella etten menisi naimisiin. En halua olla vain jonkun tyttöystävä loppuelämääni vaan haluan olla vaimo, se toisi taloudellista ja emotionaalista turvaa. Tästä saatoin sitten eilen todella suuri riita aikaiseksi. Sanoin miehelle, että jos ei aio minua kosia ikinä niin jätän hänet, ja etsin jonkun muun joka haluaa samoja asioita tulevaisuudelta kuin minä. Kysyin monta kertaa, että aiotko sinä kosia ja hän vaihtoi puheenaihetta, alkoi puhua miten rakastaa minua niin kovasti mutta ei osaa näyttää sitä, että jos olen onneton niin vie minut Pariisiin viikonloppumatkalle. Sanoin että ei ole kyse siitä vaan periaatteesta, että jos ei aio minua viedä vihille niin sitten saa päästää minut vapaaksi etsimään jonkun joka haluaa myös naimisiin. Olisin oikeasti valmis hänet jättämään, niin iso asia se minulle on. Mutta hän sai hepulin ja rupesi syyttämään miten olen kauhean hankala, kukaan mies ei halua vaimokseen noin hankalaa naista joka on noin negatiivinen jne..
olin heikko ja murruin, sanoin että ei kai se nin tärkeää sitten ole, vaikka sydämessäni olen toista mieltä. Sovittiin, että ollaan vielä ainakin näin mutta palataan asiaan myöhemmin. Haluaisin vain tietää miksi mies tekee noin, miksi ei anna minun mennä. Minä ajattelen tulevaisuutta, että mieskin olisi onnellisempi jos löytäisi samalla tavalla ajattelevan naisen. Mutta mies ei kuuntele, ei anna lupaustaan eikä päästä vapaaksi. tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei anna periksi erota mutta kunhan tilanne on toinen niin voisin lähteä. Mutta tekisinkö virheen, vai olenko oikeasti liian hankala jos vaadin naimisiinmenoa? Meillä menee muuten niin älyttömän hyvin ja olemme aivan järkyttävän rakastuneita toisiimme. En oikein ymmärrä mistä, eikö se tajua että jos ollaan liian erilaisia tässä suhteessa niin meidän juttu kaatuu jossain vaiheessa omaan mahdottomuuteensa? En tiedä yhtään mitä tehdä..olen miettinyt pihtausta kiristyskeinona mutta en pysty siihen koska rakastan miestä liikaa. Mieluummin kylmästi vaan ero kuin kidutus..
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 13:57"]
Minä en ikinä tekisi lapsia avoliitossa. Avioliitto takaa lapsille ja puolisolle turvan jos toinen puoliso kuolee tai jättää perheensä.
Itse en haluakaan lapsia, mutta naimisiin halusin. En olisi suostunut elämään avioliitossa kun tarkoitus on kuitenkin olla yhdessä loppuun asti. Mitään prinsessapäivää ei kuitenkaan ollut, vihaan sellaista :D Maistraatissa vihkiminen ja 23 vieraan hääjuhla kolme kuukautta myöhemmin, that's it.
[/quote]
Avioliitto ei muuta lasten turvaa mitenkään. Isällä (ja äidillä) on täsmälleen samat velvollisuudet lasta kohtaan riippumatta siitä millaisessa liitossa ne ovat syntyneet. Orvoneläkekään ei muutu mitenkään aviosäädyn mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen lapsi ja talolaina, mutta emme ole naimisissa emmekä edes kihloissa. Miksi? No koska mies ei halua häitä eikä koe tarpeelliseksi mennä naimisiin. Minä olin aikoinani siitä pahoillani, mutta nykyään en edes mieti koko asiaa. Omaisuus turvataan niin, että talolaina on tarkalleen meidän molempien nimissä, samoin kaikki mitä hankitaan.
Jossain vaiheessa olisi varmaan syytä hankkia jonkinlainen testamentti, jos toiselle kävisi jotakin. Avioliitto ajaisi ilmeisesti saman asian. Hääjuhlat ei kiinnosta vähääkään.
Kyllä se on niin nähty että lapsia hankitaan jopa melko satunnaisten kumppanien kanssa..sitten täällä kysellään miksi mies sanoi niin tai teki näin ja lähti. Ei lapsen hankkiminen ole mitään sitoutumista ei se useimpia miehiä pidättele.
Aika huteria on suhteet joissa ei keskustella asioita selviksi, kaikki asiat.
Jos halutaan vakavasti sitoutua toiseen, niin toiveet ja halut puhutaan yhdessä ennen yhteenmenoa. Jos molemmilla on rakkaus ja vakava halu ja varmuus olla yhdessä kyllä siinä avioliitto tulee harkintaan ja sen jälkeen lapset. Siinä ehtii jo hieman ajatella asioita ensin eikä vaan muuteta yhteen, kenties vuoden kuluttua taas toisen kanssa.
Olen huomannut omassa tuttavapiirissä että parhaiten ovat pysyneet ne jotka ovat suhtautuneet vakavasti asiaan ja toimineet rauhallisesti, solmineet avioliiton ja hankkineet lapset yhteisymmärryksessä.
Ja vaikka avioliitto olisi kuinka paperi niin on silloin omaisuus yms. asiat paremmin hoidossa kuin jonkun satunnaisen kumppanin kanssa.
Jos ei suhteessa ole rakkautta niin ei se lapsi sitä mukanaan tuo.
Kannattaa kiertää kaukaa ne tuppisuut joiden kanssa asioista puhumisesta ei tule mitään, luulotellaan vaan.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:49"]
Ja vaikka avioliitto olisi kuinka paperi niin on silloin omaisuus yms. asiat paremmin hoidossa kuin jonkun satunnaisen kumppanin kanssa.
Jos ei suhteessa ole rakkautta niin ei se lapsi sitä mukanaan tuo.
[/quote]
Eli siis avioliitto on naista varten kaikin puolin. Vieläkö ihmetyttää, miksi miehiä ei välttämättä kiinnosta?
Se, ettei mies halua naimisiin, ei tarkoita, ettei hän rakastaisi sinua tai haluaisi elää kanssasi. Jos asia on sinulle tärkeää, puhukaa. Erolla uhkailu ei ole kovin kehittävää. Kerro miehelle, miksi haluat naimisiin ja mitä käytännön hyötyä naimisissa olosta voi olla miehelle ja tuleville lapsille. Avioliittohan tuo mukanaan monia käytännön helpotuksia ja joskus jopa taloudellisia etuja.
Joskus miehet myös sekoittavat naimisiin menon ja häät ja pelkäävät häähömpötystä. Kerro, ettet välttämättä tarvitse häitä. Seremonia kahden kesken riittää. Ja miksi odottaa kosintaa mieheltä? Eikö avioliittopäätös voi olla yhteisen päätöksen tulos. Ehkä romanttisen kosinnan odotuskin voi olla miehestä raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 66 vielä: Jos ajatus on miehellesi uusi anna hänelle aikaa miettiä ja käsitellä asiaa.
Ootte seurustelleet vasta vuoden, tehän ootte jatkuvasti vielä rakkauden huumassa :) jokin suomalainen yliopisto oli tutkinut rakastumista ja todennut, että pariskunta päättää vuoden tai puolentoista vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta aikovatko he jatkaa suhdetta yhdessä vai kääntyvätkö eri teille.
Toisaalta tämäkin on niin pariskuntakohtaista: kaverini alkoi heti puhua lapsista tavattuaan uuden miehen ja menivät naimisiin. Ite ootin 8 vuotta häitäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta hyvin. On turha jatkaa parisuhdetta, jos toiveet tulevaisuudesta eivät ole yhteneväiset. Kipuilin aivan samasta asiasta pari vuotta sitten. Mies ei ollut vielä valmis naimisiin, mutta sentään halusi sitä joskus. Kun hän sitten lopulta tahtoi kihloihin, olin jo miettinyt jopa eroa, koska en enää pystynyt odottamaan häntä (tuntui niin pahalta, ettei toinen tahdo sitoutua minuun samalla tavalla kuin minä häneen). Oli joko tai -tilanne. No nyt olemme kuitenkin jo onnellisesti naimisissa.
Jos miehesi ei todellakaan KOSKAAN halua avioliittoa, mitä järkeä teidän on jatkaa, kun sinä kumminkin oikeasti syvällä sisimmässäsi haluat? Oletko valmis luopumaan niin suuresta asiasta? Jos et, on syytä etsiä mies, jolla on samat toiveet tulevaisuudesta kuin sinulla.
Et ole negatiivinen tai hankala, vaan kyse on arvoista ja itselle tärkeistä asioista. Ei naimisiin menossa ole kyse hankaluudesta!!! Mies nyt vain kokee, että olet hankala, kun et halua asioiden menevän niin kuin hän haluaa. Yhtä lailla voisit sanoa, että mies on hankala, kun ei tahdo naimisiin, kuten sinä, jne. Hankaluus ei ole tässä mikään aito argumentti.
Parisuhde kannattaa perustaa yhteisille arvoille. Jos mies on ateisti ja sinä kristitty, onko näistä arvojen eroavaisuuksista jo nyt ongelmaa? Miten mies suhtautuu lasten kastamiseen, rippikoulun käymiseen, joulun viettoon, jne.? Senhän jo tiedät, miten hän suhtautuu häihin. Kun pariskunnalla on samat arvot, ei tarvitse vääntää riitaa elämän perusasioista. Siinä mielessä voisi olla paras, jos löytäisit itsellesi kristityn puolison.
Minäkin olen kristitty ja suhteestani ex:ään ei tullut mitään, koska hän oli ateisti. Nyt olen naimisissa kristityn (lue: miehen, jolla on samat arvot kuin minulla) miehen kanssa, ja koen, että näin sen pitikin mennä. Suhteesta ateistin kanssa ei olisi tullut mitään, kun perusjutuista tuli jo riitaa. Parisuhteessa yhteiset arvot ovat todellakin se tärkein pohja, jolle sitä suhdetta rakennetaan! :)
Sinuna juttelisin miehen kanssa ja tiedustelisin, olisiko naimisiinmeno mahdollinen edes muutaman vuoden päästä. Jos ei, joudut todellakin miettimään, mikä sinulle on elämässä tärkeää ja mitä haluat elämässäsi saavuttaa.
No pillua prkl. Ilman sitoumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehelle ei avioliitto merkitse mitään (koska käytännössä se on pelkkää byrokratiaa), pitäisikö hänen naisen mieliksi sanoa, että se tarkoittaakin hänelle suurta sitoumusta?
Vieläkään ei käsittely ole edennyt siihen, että joku kehottaisi kertomaan miehelle: "Sinun kannattaa mennä naimisiin, koska elämällesi on siitä selvää hyötyä. Kuten..."
Sen sijaan ollaan kyllä puitu syvällisesti sitä kuinka tärkeää avioliitto on naiselle. Ilmeisesti pelkästään tämän pitäisi riittää miehelle motiiviksi avioitua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.varma.fi/fi/HenkiloAsiakkaat/Tyoelamassa/ElakkeenMaara/perheelake/Pages/Default.aspx Avopuolisona olet vain kaveri toisen kuoltua. Ajattelepa sitä! Tässä yksi hyvä syy solmia avioliitto, kun perheessä on lapsia.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 14:33"]
Vieläkään ei käsittely ole edennyt siihen, että joku kehottaisi kertomaan miehelle: "Sinun kannattaa mennä naimisiin, koska elämällesi on siitä selvää hyötyä. Kuten..."
Sen sijaan ollaan kyllä puitu syvällisesti sitä kuinka tärkeää avioliitto on naiselle. Ilmeisesti pelkästään tämän pitäisi riittää miehelle motiiviksi avioitua?
[/quote]
Johtuisikohan siitä, että ap ON NAINEN? Daa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 14:29"]
Jos miehelle ei avioliitto merkitse mitään (koska käytännössä se on pelkkää byrokratiaa), pitäisikö hänen naisen mieliksi sanoa, että se tarkoittaakin hänelle suurta sitoumusta?
[/quote]
eihän tässä ole kyse siitä, että kummankaan pitää olla toiselle mieliksi. Kummallakin osapuolella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja omiin arvoihinsa. Ap:n ei tarvi luopua omistaan miehen mieliksi, eikä kiehen ap:n mieliksi. Tämä on niitä parisuhteen suuria kysymyksiä, miten tällaiset ristiriidat sitten selvitetään? En mä vaan tiedä...
En tiedä voisinko olla suhteessa ihmiseen, joka kaipaisi avioliittoa parisuhteen vakuudeksi. Naimisiin menon kärttäminen on minusta epäluottamuksen osoitus.
Jokaisella on oma mielipiteensä avioliitosta ja kaikki ovat yhtä oikeassa. Sitoutumisen kannalta sormus sormessa ei sinänsä merkitse mitään, mutta sillä on moniin ihmisiin tietynlainen placebo vaikutus. Kuitenkin koska avioeron hakeminen on helppoa (ei välttämättä henkisesti, mutta noin käytännössä) ei se turva ole todellista kuin ehkä taloudellisesta näkökulmasta.
Sinä haluat naimisiin ja miehesi ei. Sen jolle naimakaupat tai niiden puute merkitsee vähemmän pitäisi tulla asiassa vastaan. Jos taas kummallakin on voimakas kanta aiheeseen niin ei voida sanoa kumpi on oikeassa tai kumman pitäisi joustaa. Teidän pitää yhdessä miettiä voidaanko jonkinlaiseen kompromissiin päästä kyseisessä asiassa. Hyvä olisi myös pohtia miksi se oma näkemys asiasta on niin tärkeä. Onko sormus sormessa tärkeämpi kuin hyvä suhde ja rakkaus? Entä onko oikeasti järkeä luopua rakastavasta puolisosta vain sen takia, että voi pitää periaatteestaan kiinni? Jos te ette pääse tässä asiassa yhteisymmärrykseen niin vaihtoehtojahan ei enää juurikaan jää.
Miten lapset ovat muka vahvempi side kuin avioliitto? Siis sen miehen ja naisen suhteen kannalta. Ei lapset ole monia estänyt eroamasta. Joillakin on lapsia, vaikka eivät ole koskaan olleet yhdessä. Mies voi saada lapsia, mutta ei koskaan sitoudu kunnolla olemaan isä. Menee omissa menoissaan. On niitäkin, että on tehty lapsia naisen kanssa, mutta ei menty naimisiin. Sitten lopulta tulee se oikea kohdalle, jonka kanssa mennään naimisiin, jolloin exä sekä lapset saavat jäädä.
No voi vee näitä tyhmiä naikkosia. Ollaan seurusteltu VUOSI. Jätä väliin tämäkin avioliitto niin tulee tilastoihin yksi ero vähemmän. Sillä siihenhän se johtaisi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 15:23"]
Miten lapset ovat muka vahvempi side kuin avioliitto? Siis sen miehen ja naisen suhteen kannalta. Ei lapset ole monia estänyt eroamasta. Joillakin on lapsia, vaikka eivät ole koskaan olleet yhdessä. Mies voi saada lapsia, mutta ei koskaan sitoudu kunnolla olemaan isä. Menee omissa menoissaan. On niitäkin, että on tehty lapsia naisen kanssa, mutta ei menty naimisiin. Sitten lopulta tulee se oikea kohdalle, jonka kanssa mennään naimisiin, jolloin exä sekä lapset saavat jäädä.
[/quote]
Totuushan on se, että mikään ei ole koskaan varmaa. Ero voi tulla oli sitten naimisissa tai avoliitossa. Ero voi myös tulla oli niitä lapsia tai ei. Mikään sitoutumisen muoto ei ole varma, se nyt vain on fakta.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 01:41"]
Signaali se on sekin jos ei naimisiin halua, siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, ei ole valmis sitoutumaan mutta lapsia kyllä voisi hankkia. Ei hyvältä kuulosta. Se on niin helppo lähteä jos ei ole edes naimisissa, siinä se juju.
[/quote]
Siinä mitään jujua ole. Toinen lähtee, jos se on lähteäkseen. Sen kuin kävelee ovesta ulos.
[/quote]
Juuri näin, vaikka olisi tekaistu se lapsi siksi, että mies joutuu olemaan loppuelämän tekemisissä lapsen takia. Mutta sekö se on hienoa, että mies oikein joutuu olemaan. Onni ja ilo, kun saa pidettyä miehen tekemisissä uuden vaimon ja uusien lapsien kanssa.
Mahtaa olla ihanaa