Kertomuksia synnytysloukkauksista

Neljä synnytystä, yksi epäystäällinen kätilö. Ei ollut mitään tekemistä minun toi intani tai synnytyksen etenemisen kanssa, yksinkertaisesti ammattitaidoton ääliö, joka mitä ilmeisimmin oli ja on väärällä alalla. PHKS. No, lapsillani on ollut opettajia ja hoitajia yhteensä jo kymmeniä. Niistä kaksi huonoa. Eli en ole valittaja, mutta näissä ammateissa on tietenkin myös huonoja, ja se on paska nakki, kun kohdalle osuu. Synnyttäjää piutää kohdella arvostavasti ja ystävällisesti. Piste. Ei ole liikaa vaadittu.

Synnytys samoin kuin läheisen tai oma kuolema/vakava sairaus ovat tilanteita joissa ihminen on todella herkkänä, jokainen väärinkin ymmärretty sana ja äänenpaino voi jäädä loppuiäksi kummittelemaan.

Omista synnytyksistäni on pari vuosikymmentä, mutta silloin ainakin pari päivää synnytyksestä juteltiin synnyksessä avustaneen kätilön kanssa synnytyksen kulusta, ymmärsin miksi sattui niin h..sti ja miksi en saanut kivunlievitystä, miksi kätilö oli niin jämäkkä jne. Koska en tiennyt että tälläinen keskustelu käydään en osannut varautua kysymyksin, ainoastaan se jäi harmittamaan.

En tiedä tapahtuuko tuollaista keskustelua enää kun sairaalasta päästään niin nopeasti pois, jos ei, olisi se palautettava ettei ihmisten tarvitsisi kirjoitella nettiin synnytysloukkauksista, jo on typerä sana.

kyl mullakin meinas hermo mennä kun kuunteli joidenkin synnyttäjien huutamista,kyl se sattuu mut tartteeks huutaa niin et mailma raikuu sitä vois pitää pienempääkin meteliä.en yhtään ihmettele kätilöitä jos niil on naama viturallaan,kun joutuu kuunteleee kiroilua ja huutamista.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:49"]

Oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia. Jos ette jaksa lukea, voin tiivistää olennaisen: "Voi MINUA kun MINUT pakotettiin sänkyyn makaamaan ja MINUT  köytettiin sinne kaikenmoisin laittein ja johdoin! saattohan olla et vauvan sydänäänistä selitettiin jotain whatever löpinää. Mut iha kauheeta kun MINÄ olin sänkyyn torpattuna"... Hohhoijaa.

[/quote]

En ole vielä kommentoinut tähän ketjuun, ja minulla olikin ihan mukava kätilö. Mutta kyllä muakin vähän harmittaa jälkikäteen se sänkyyn kahlitsiminen. Tietenkin ymmärrän syyn siihen, että vauvan sydänääniä kuunnellaan. Mutta jos olisin päässyt liikkumaan, olisin voinut kuvitella selviäväni ilman epiduraalia. Sängyssä maaten supistukset tuntuivat paljon pahemmilta.  Tällöin itse synnytys olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, eikä tarvitsisi kulkea lopun elämää pillunpäreisenä.

[/quote]

Joo, synnytys olisi voinut mennä paremmin. Tai sitten olisit voinut synnyttää ruumiin. Tosi harmi kun noin julmasti kahlittiin sänkyyn lapsesi hengen takia.

[/quote]

Liikkuminen synnytyksen aikana ja pystyasennot EDISTÄVÄT synnytystä ja makuullaan oleminen mm. haittaa vauvan kiertymistä synnytyskanavassa, joten kyllä tuossa makuullaan olemisen pelossa ihan perääkin on...

Synnytys sattuu, kyllä kaikki tietävät sen. Mutta minusta on epäasiallista käytöstä kätilöltä viisastella sanomalla noin silloin, kun on enste puhkaissut kalvot kertomatta, että se voi täräyttää sellaiset supistukset päälle, että oksat pois. Minun tapauksessani kohdunsuu avautui puolessa tunnissa 6 cm ja tuskat olivat sellaiset, että oli taju lähteä.  Mikään vellihousu en ole enkä turhista valittaja. Pointtini on, että kätilö jätti kertomatta minun kannaltani olennaisen tiedon enkä pystynyt pitämään kipua hallinnassa, kun se moninkertaistui ihan ykskaks, ja sitten kätilö v-uilee vielä lisäksi. 

Hieman ymmälläni luen tätä keskustelua. Tuollaistako Suomessa on synnyttää? Meillä asuinmaassani nimenomaan neuvotaan tekemään synnytyssuunnitelma. Se ei ole pakollinen, mutta siihen kannustetaan. Synnytysvalmennuksessa tämä tuotiin esille, samoin oman henkilökohtaisen gynen toimesta, joka on myös synnytyksessä mukana. On kuulemma olennaista, että synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat kartalla toiveista ja peloista. 

Se on kuulkaas lähes aina niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tottakai joka puolella on kettuuntuneitavkiusankappaleita muutamia töissä, ei sellaista työpaikkaa tai laitosta varmaan olekaan.

Mutta itse olen saanut aina hyvää palvelua myös synnytyksessä/äitipolilla. Mutta siellä joidenkin mammojen käytöstä seuranneena, niin en ihmettele, että ei hoitjat juuri jaksa olla ystävällisiä. En minäkään olisi, jos vastavuoroisesti saisin vain valitusta ja kitinää kuullakseni. 

En tunne ketään, joka olisi synnärilöä töissä, mutta toisilla aloilla kyllä. Ja ovat kyllä myöntäneet, että vaikka ketään ei tietenkään jätetä hoitamatta (siksihän ovat sauraalaan tulleet), niin mitään ylimääräisiä palveluksianei huutajille ja vinkujille tehdä. Ja jos kello soi koko ajan kaikkien älyttömien pyyntöjen perään, niin huolehditaan nsin niiden toiveet, jotka soittelevat asiallisista aiheista eivätkä milloin minkäkin oikun perässä.

Jokaisen mamman synnytysvarustukseen pitäisi kuulua peili. Siitä voisi sitten tarkistaa, että miten rutussa se oma naama on aina ennen kuin tekee mieli moittia koko henkilökunta siivoojaa myöten p*skaksi. 

Mulla on ollut molemmilla kerroilla aivan ihanat kätilöt. Empaattiset ja ammattitaitoiset. Eka synnytys oli hyvin pitkä ja vaikea, toinen oli todella nopea ja helppo.

Ensimmäinen synnytys ei mennyt putkeen, koska lapsen tarjonta oli huono eikä hän laskeutunut, ja hänet jouduttiin lopulta kiireellisesti imukupilla vetämään (minkä seurauksena repesin todella pahasti). Tuon synnytyksen kätilö tuli omasta aloitteestaan seuraavana päivänä vielä juttelemaan mun kanssa, ja kävi läpi synnytyksen vaiheet ja selitti miksi kävi kuten kävi. Hänen ei olisi tarvinnut, mutta hän halusi, jottei minulle jäisi kammoa synnyttämiseen. Minusta tuo oli aivan upeaa toimintaa, enkä olisi osannut odottaa moista. Olinhan etukäteen kuullut vaikka mitä kauheaa hirviökätilöistä, mutta tuo kätilö oli ammattitaidossaan ja empaattisuudessaan ihan omassa luokassaan. 

Toinen synnytys meni kaikin puolin ongelmitta - ja oli jopa kaunis kokemus. 

Niin ja mulla oli molemmilla kerroilla toiveita ja ajatuksia synnytyksestä etukäteen. Olin myös hankkinut tietoa synnytyksen kulusta. Tiesin, miten ns. normaali synnytys ideaalitilanteessa etenee. Tiesin myös, että jos tulee hätä, mun toiveet ohitetaan ja keskitytään siihen, että lapsi syntyy elävänä. Musta siinä ei ole mitään pahaa, että synnyttäjällä on mahdollisia ennakkoajatuksia siitä, haluaako pyrkiä menemään luomuna vai kaikilla lääkkkeillä - kunhan ymmärtää, että siinä tilanteessa joko oma mieli voi muuttua tai tilanne voi kääntyä sellaiseksi, että ennakkoajatukset on osattava lennosta hylätä ja on vain heittäydyttävä tilanteen armoille ja kuunneltava sitä kätilöä. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 23:54"]

Tuon synnytyksen kätilö tuli omasta aloitteestaan seuraavana päivänä vielä juttelemaan mun kanssa, ja kävi läpi synnytyksen vaiheet ja selitti miksi kävi kuten kävi. Hänen ei olisi tarvinnut, mutta hän halusi, jottei minulle jäisi kammoa synnyttämiseen. Minusta tuo oli aivan upeaa toimintaa, enkä olisi osannut odottaa moista. Olinhan etukäteen kuullut vaikka mitä kauheaa hirviökätilöistä, mutta tuo kätilö oli ammattitaidossaan ja empaattisuudessaan ihan omassa luokassaan. 

[/quote]

Mun luona kävi kätilö, lääkäri, psykiatrinen sairaanhoitaja ja lisäksi osaston kätilö ravasi jatkuvasti. Koin sen inhottavana ahdisteluna ja toivoin että painuisivat helvettiin mokomat virkaintoiset akat.

Sain hirveät traumat synnytyksestä, mutta samantien synnytyksen jälkeen en vaan pystynyt puhumaan, olin tosi sekavissa tunnelmissa. Karttelin henkilökuntaa viimeiseen asti. Viimein uskoivat synnytyksen menneen mun mielestä ihan kivasti ja jättivät rauhaan, kun olin keskustelut psykiatrisen hoitajan kanssa riittävästi ja hän antoi puhtaat paperit. Jätin kertomatta että mieluummin tapan itseni kuin synnytän toista kertaa. Silloin ihan oikeasti tunsin niin (ja jossain määrin edelleen)...

Uskoisin että kätilön keskustelut kuuluvat useimpien sairaaloiden tapoihin, jos synnytys ei ole mennyt tavanomaisesti. Mulle ainakin sanottiin että kätilö tulee aina keskustelemaan, jos on esim. käytetty imukuppia tai päädytty hätäsektioon.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:00"]

Hieman ymmälläni luen tätä keskustelua. Tuollaistako Suomessa on synnyttää? Meillä asuinmaassani nimenomaan neuvotaan tekemään synnytyssuunnitelma. Se ei ole pakollinen, mutta siihen kannustetaan. Synnytysvalmennuksessa tämä tuotiin esille, samoin oman henkilökohtaisen gynen toimesta, joka on myös synnytyksessä mukana. On kuulemma olennaista, että synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat kartalla toiveista ja peloista. 

[/quote]

Uteliaisuuttani kysyn missä maassa asut. Suomi ei ole tosiaan mikään onnela synnytystenkään osalta.

[/quote]

Belgiassa. Täällä myös sama lääkäri seuraa koko raskauden ajan ja tulee mukaan synnytykseen. Sairaalan saa itse valita. Ultria on kerran kuukaudessa. Synnytyksen jälkeen kätilö käy kotikäynneillä muutamia kertoja. Olen ollut tyytyväinen. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:00"]

Mikä naisia vaivaa? Että ihan suunnitelma synnytyksen suhteen. Voi, voi. Aika kauas on vieraannuttu luonnollisuudesta ja siitä, ettei kaikkeen voi varautua. Synnytyksen tarkoitus on saada lapsi ulos kohdusta ja kaikki lepertely kuuluu sitten aviomiehen tehtäväksi. Ammattitaitoinen kätilö ohjaa synnyttäjää toimimaan oikein tilanteen mukaan ja pyytää anestesialääkärin paikalle tarpeen mukaan.

[/quote]

Edelleen, tuota "synnytyssuunnitelmaa" eivät ole kehittäneet synnyttäjät, vaan Suomen terveydenhuoltoammattilaiset itse. Minulle tarjottiin lyhyt suunnitelma täytettäväksi neuvolasta ja joissain kunnissa se tarjotaan suoraan synnytyssairaalasta. Miksi näin tehtäisiin, jos ammattilaiset eivät katsoisi siitä olevan hyötyä synnytyksen kannalta?

Kyllä tuo synnytyssuunitelma -termi on tainnut tulla Amerikasta. Toiveita synnytykseen on kyselty Suomessa jo pitkään.

Jotkut sairaalat ovat sitten Suomessakin ottaneet tuon suunnitelma-sanan käyttöön , valitettavasti.

Mikä ihmeen motiivi on sen toiveen takana, ettei vauvaan saa koskea vierailla käsillä?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 09:38"]

Mikä ihmeen motiivi on sen toiveen takana, ettei vauvaan saa koskea vierailla käsillä?

[/quote]

No minä en ole se, joka tämän kirjoitti mutta ymmärtäisin tämän asian niin, että tietenkin henkilökunta voi tehdä välttämättömät toimenpiteet jos vauva tarvitsee esim. lisähappea, sydänleikkausta jne. Sen sijaan jos syntyvä vauva on hyvävointinen eikä mitään hätää ole niin esim. vauvan voi ottaa vastaan äiti itse tai isä ja äiti saa hänet heti ihokontaktiin. Napanuoran annetaan sykkiä rauhassa (vauva hapettuu näin hyvin) ja isä voi esim. leikata napanuoran. Vanhemmat voivat itse puhdistaa enimmät veret ym. vauvasta ja rauhassa vasta jonkin ajan päästä kylvettää. Äiti saa kokeilla ensi imetystä rauhassa jne ja sen annetaan mennä vauvan tahtiin. Siis että vauvaa ei tarvitse henkilökunnan turhaan käsitellä esim. viedä heti pestäväksi tms heti synnytyksen jälkeen. Jokainen taatusti ymmärtää, että jos vauvalla on todellinen hätä hänet kiidätetään välittömästi tehohoitoon, elvytetään tms. ja tämä on henkilökunnan tehtävä eikä ole tätä estämässä vaikka toivoisikin mahdollisimman vähän vieraiden käsien kosketuksia. Mulle tämä asia ei esikoisen kohdalla olisi ehkä ollutkaan mitenkään erityisen keskeinen koska en vielä silloin osannut käsitellä vauvoja, imetys ym. oli vaikeaa vaikka lopulta onnistuikin. Nyt luulen, että minulla on jo niin paljon kokemusta, että esimerkiksi imetyksen alku on luultavasti helpompi. Mutta ei tästä toki varmuutta ole eli en ole vielä suunnitellut pitkää ja hyvin onnistunutta imetystä vaikka sitä toivonkin :)

Minä ainakin toivoisin näin meneteltävän vaikken itse asiassa ole erikseen synnytystoivelistaani tätä kirjannut (toinen synnytys ihan pian käsillä).

Haluan vielä pyytää anteeksi, että olen omassa aiemmassa viestissäni kirjoittanut synnytyssuunnitelmasta ja aiheuttanut aikamoisen hämmingin tässä ketjussa. Tämä oli hienoinen ajatusvirhe ja toivelistassani en kirjoita mitään suunnitelmista vaan ainoastaan toiveista ja ymmärrän, että kaikki ei välttämättä mene toiveiden mukaan ja olen vielä erikseen maininnut, että ymmärrän, että välittömässä hätätilanteessa ei minun ja mieheni kanssa neuvotella. Olen huomannut, että oman viestini jälkeen tämä suunnitelma sana nosti paljon keskustelua ja aiheutin sen tavallaan ihan turhaan kun toiveista kuitenkin on kyse.

up

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:40"]

yhtä juttua en oikeasti ymmärrä (voisiko joku kätilö tmv vastata): Miksi naisten alapäät ommellaan ilman puudutusta?? Tämä on ainakin tuttavapiirissäni ihan sääntö, eikä poikkeus. Minusta kuulostaa aivan kammottavalta, onko tähän joku syy, vai ajatellaanko ettei tarvitse kun synnyttäjän voimat on muutenkin lopussa? En ole kuullut, että muita ihmisiä koskaan ommellaan ilman puudutusta mistään paikasta.

t.sektioäiti

[/quote]

Samaa ihmettelen. Olen synnyttänyt lapseni ilman epiduraalia tai muuta erityistä kivunlievitystä, ja se hiton epparin ompelu on ollut ehdottomasti tuskallisin osa. Siihen olisin oikein mielellään pienen paikallispuudutteen ottanut, vaikka itse luonnollinen synnyttäminen meneekin ilman.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 14:27"]

Synnytyksen ei ole tarkoitus olla elämysmatka, mutta kun se synnytys ei myöskään ole semmoinen asia, jossa äidin tuntemuksilla ja mielialalla ei ole mitään väliä, koska äidin olotila vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja sitä kautta myös vauvaan.

Kannatan ihan täysillä länsimaista lääketiedettä, mutta yksi erittäin tärkeä asia siinä usein jää unholaan: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Psyykkisen puolen asiat vaikuttavat erittäin paljon fyysisen puolen asioihin, lukaiskaapa vaikka plasebotutkimuksia, jos ette usko.

Äidin kokema henkinen kuormitus voi ihan konkreettisesti vaikuttaa synnytyksen kulkuun, koska uhatuksi tulemisen tunne voi keskeyttää synnytyksen (varmaan voitte ymmärtää tämän eläinmaailman kautta). Mulla esimerkiksi supistukset loppuivat, kun synnytyksen aikana mulle yhtäkkiä tehtiin toimenpide kertomatta syytä. Mä menin ihan totaalisen lukkoon, en pystynyt puhumaan mitään ja supistukset loppuivat kuin seinään.

Toki ne saatiin käynnistettyä keinotekoisesti, mutta ne olivat loppuun asti tosi heikkoja, ponnistusvaihe kesti mulla 2 tuntia. 

Tämän kokeneena mulle on ihan turha tulla sanomaan, että äidin tuntemusten ja olotilan huomioonottaminen synnytyksessä on vain elämysmatkailua.

[/quote]

Täysin samaa mieltä, mutta lisäisin vielä sen, että kyllähän äidin tuntemuksilla ja olotilalla on myös arvo sinänsä, ei pelkästään vauvan ja synnytyksen välineenä.

Jos ilman hyvää syytä esim. jätetään alapää puuduttamatta ennen ompelua, niin se on kidutusta.

Mulla on kolmesta synnytyksestä yhteen osunut epämiellyttävä kätilö, tai ainakin katkennut kommunikaatioyhteys. Ja se johtui siitä, että mulla ei ollut synnytyssuunnitelmaa ja tietoa siitä, mitä puudutuksia mun kannattaisi/olisi viisain siinä tilanteessa ja siinä vaiheessa ottaa

Synnytystoivelistasta...Mulla oli sellainen toisessa synnytyksessäni, ensimmäinen kun meni päin prsettä ja sain todella epäasiallista kohtelua. Toinen synnytykseni meni nappiin ja se oli elämäni ihanin kokemus! Synnytystoivelista käytiin huolellisesti läpi ja sitä kunnioitettiin -sain loistavaa palvelua. Listani oli tällainen, henkilökohtaiset tiedot ja joitakin muita yksityiskohtia olen poistanut, mutta osviittaa...

"Maija Meikäläisen SYNNYTYSTOIVELISTA 

Olemme tietoisia siitä, että synnytyksen kulkua ei voi varmuudella 
tietää etukäteen ja että mitä tahansa voi tapahtua. Jos kaikki 
kuitenkin menee ilman suurempia ongelmia, toivomme, että seuraavat 
toiveemme otetaan huomioon ja että mahdollisista toimenpiteistä 
keskustellaan kanssamme. Hätätilanteessa on tietenkin toimittava 
tilanteen mukaan. 

Haluan aviopuolisoni; Matti Meikäläisen, olevan koko ajan mukanani, myös 
toimenpiteiden ja mahdollisen sektion aikana. Hän on ammatiltaan lääkäri ja osaa
suhtautua eri toimenpiteisiin oikealla tavalla.

Kätilöopiskelija on tervetullut synnytykseen mukaan :)

AVAUTUMISVAIHE 

- Mahdollisimman suuri vapaus liikkua (tai olla liikkumatta), sisällä, ulkona, käytävillä, synnytyssalissa... 
- Haluan käyttää vettä apuna avautumisvaiheessa, eli amme jos se vain mahdollista on (muuten suihku). 
- Vauvan sydänääniä toivon kuunneltavan mahdollisimman häiritsemättä ja ilman, että minun tarvitsee nousta altaasta tai silloisesta asennostani, esim. torvella/stetoskoopilla. CTG-anturilla vain jos vauvan kunto todella vaatii tiivistä seurantaa. Ei pinniä/anturia alakautta vauvan päähän. 
- En halua supistuksia nopeuttavaa hormonia tms, ellei vauvan kunto sitä vaadi. 
- Ei kalvojen puhkaisua. 
- Jos synnytys ei tahdo edistyä, niin haluan kokeilla ensin muita kuin 
lääketieteellisiä keinoja sen edistämiseksi (kävely, lämmin suihku, jotain 
muuta?). 
- Muutenkin kaikkia tarpeettomia toimenpiteitä vältetään, esim. sisätutkimuksia ilman painavaa syytä. 
- Kivunlievitystä haluan vain tarpeen mukaan, miltä tilanne sitten tuntuukin 
minusta, luonnonmukaisia ensiksi (vesi, lämmin kaurapussi, liikkuminen, synnytyslaulu jne..) Toivon kannustusta luonnonmukaisiin kivunlievityksiin (esim liikkuminen), ellen itse kipuisena tajua. Ilokaasua haluan myös ensisijaisesti (ennen mahd. puudutteita), ellen selviä luonnonmukaisilla keinoilla. 
EI petidiniä.

-toivon synnytyshuoneen pidettävän mahdollisimman hämäränä.

PONNISTUSVAIHE 

- Toivon kannustusta mahdollisimman pystyihin ja tehokkaisiin 
ponnistusasentoihin (jakkaralla/seisten/kontallaan/kyykkyasennossa/säkkituoliin tai sängynpäätyyn nojaten), mikä 
minusta sitten tuntuukin hyvältä. 
- Toivon kuitenkin kiireetöntä ponnistusvaihetta, jotta säilyisi 
mahdollisuus tehdä yhteistyötä kohdun lihasvoiman kanssa. 
- Välilihan tukeminen (tms repeämistä ehkäisevä) tervetullutta, jos lopullisessa ponnistusasennosta pystyy. 
-Tikkaukset puudutteen kera ja ennen ompelua varmistettava puudutteen teho. 


JÄLKEISET 

- Ei rutiininomaista oksitosiini- tms. ruisketta istukan irrottamiseksi, 
vaan vasta sitten jos istukka ei lähde muuten syntymään. Ei turhaa painelua tai kiskomista. 
- Haluan jälkeisten syntyvän rauhassa, asialla ei ole kiirettä, ellei ongelmia ole ilmennyt. 
- Napanuora katkaistaan vasta jälkeisten synnyttyä, isä katkaisee. 


VAUVA 

- Ei imuja, ellei todella tarpeen. 
- Vauvan tahdon ihokontaktiin vaikkei napanuoraa olisi vielä katkaistu. 
- Ensi-imetys omassa tahdissa omassa rauhassa. 
- Vauva saa olla äidin ihoa vasten keskeytyksettä.  
- Mahdollisimman vähän vieraiden käsien kosketuksia vauvaan. 
- Vauva saa itse hamuta rintaa kun on valmis, ilman että imemistä 
tyrkytetään. Vauvan ollessa valmis häntä autetaan rinnalle, jos tarpeen, 
mutta päätä ei ohjata liikaa. Vauva saa itse ottaa ensimmäisen imemisotteen. 
- Kylvettäminen ei ole välttämätöntä, ellei vauva ole kovin verinen. Suurimmat töhnät voi pyyhkiä pois. 
Lapsen kina saa jäädä suojaamaan vauvaa. 
- Kun vauvaa on aika pukea, haluan tehdä sen yhdessä aviopuolisoni kanssa, jos jaksan liikkua. 
- Jos vauva täytyy viedä pois synnytyshuoneesta jotain toimenpiteitä varten, 
isä on mukana koko ajan. (hätätilanne tietysti eri asia) 

VUODEOSASTOLLA 

- Haluan pitää vauvan ympärivuorokautisessa vierihoidossa heti alusta 
alkaen, ellen ole todella huonossa kunnossa. 
- Saan tarvittaessa ohjausta imetyksessä, pyydän itse. 
- Ei lisämaitoa (muuta kuin lääketieteellisistä syistä), vettä, sokerivettä kivunlievitykseen tai tuttia 
ilman että meidän kanssamme ensin neuvotellaan asiasta. Lisämaitona 
vauvalle tarjotaan ainoastaan luovutettua ÄIDINMAITOA hörppyttämällä. 
- Kaikista vauvalle tehtävistä tutkimuksista ja toimenpiteistä on 
keskusteltava kanssamme etukäteen ja niitä tehtäessä jommankumman 
vanhemmista tulee olla läsnä (ellei kyseessä ole hätätilanne). 
- Haluan imettää vauvaa samaan aikaan, jos tarvitaan kivuliaita 
tutkimustoimenpiteitä (esim. verikokeet). 
- Jos vointimme sallii, haluamme kotiutua mahdollisesti jo samana päivänä (LYSY)

Ennen kotiinlähtöä osastolta; 
- Haluan lukea minua koskevat paperit.
- Haluan mahdollisuuden käydä synnytys läpi kätilön/hoitajan kanssa. 


Nämä ovat vain toiveita ja pohjautuvat suurimmaksi osin edelliseen synnytykseeni joka meni monilta osin hieman huononlaisesti, varsinkin ponnistusvaiheen suhteen. Tällä kertaa toivon, että minua kuunnellaan ja toiveitani kunnioitetaan jos vain kaikki menee hyvin eikä mitään hätätoimenpiteitä tarvita.

Toivon synnytykseeni positiivista, kannustavaa ja "luomuhenkistä" kätilöä :)"

Sektiosta oli myös osio mutta poistin sen tästä. Joku varmasti pitää tällaista listaa naurettavana tai törkeänä, mutta sanonpahan vain, että oli suurimmaksi osin listan ansiota että sain mahtavan synnytyskokemuksen, kaikkia toiveitani kuunneltiin ja kaikesta keskusteltiin. En ollut objekti vaan toimiva osallistuja! Olin erittäin tyytyväinen sekä synnytyksessä olleisiin kätilöihin että toimintaan lapsivuodeosastolla ja sen myöskin kätilöille ilmaisin :) Ihan takuulla tämä lista pienillä muutoksilla lisättynä on mukana seuraavassakin synnytyksessä.

Lisään vielä tuohon ylläolevaan, että meillähän kävi niin, että vauvalla oli sydänvika (lievä tosin) ja osastolla häntä tutkittiin paljon ja myös tehtiin tutkimuksia. Minun toiveeni otettiin mahtavasti huomioon, verikokeenotto kerrottiin hyvissä ajoin että saatoin suunnitella vauvan ruokinnan juuri siihen vaiheeseen jne. Vauva ei huomannutkaan näytteenottoa kun oli rinnalla. En tiedä miksi se ei ole käytäntö. Lisäksi sydänultria tehdessä minulle ehdotettiin sokerivettä pipetistä, että vauva rauhoittuisi tärkeään tutkimukseen, ja annoin tietysti siihen luvan koska se perusteltiin hyvin, vaikka se tuossa listassa olikin "kiellettyjen" listalla. 

Minusta synnytystoivelista peilaa hyvin synnyttäjän arvoja jotka on hyvä hoitohenkilökunnankin tietää. Minä halusin mennä mahdollisimman "luomusti" ja se toteutuikin kaikin puolin. Olen ikuisesti kiitollinen niille kätilöille jotka hoiti meitä meidän toiveidemme mukaisesti.