Lue keskustelun säännöt.
Kertomuksia synnytysloukkauksista
18.09.2013 |
Nämä tarinat kertovat omalla tavallaan, miksi synnytykseen on Todella tärkeää valmistautua etukäteen. Esim. synnytystoivelistan tekeminen on hyvin tärkeää, koska synnytyskivuissa on vaikeaa, jopa mahdotonta kertoa toiveistaan. Siinä tilanteessa myös isän ja/tai doulan rooli äidin mielipiteiden ja toiveiden ilmaisijana on tärkeää.
http://synnytysloukkaus.wordpress.com/kertomukset/
Kommentit (151)
Hienoa, jos listastani on joillekin apua. Sitä tulen muuttamaan tulevaan synnytykseen (la toukokuussa) jonkun verran, mutta pääperiaatteet ovat tuossa.
Siitä vierailla käsillä koskemisesta. Joku tuossa jo vähän selvensikin, eli jos kaikki on mennyt hyvin ja olen itse hyvissä voimissa niin haluan itse isän kanssa hoitaa vauvan "alusta loppuun". Ensisynnyttäjänä en olisi sellaista halunnut saati edes osannut ajatella, mutta nyt kun kokemusta on, niin haluan tehdä ne jutut mitä pystyy ja osaan, itse (miehen kanssa). Just vauvan puhdistaminen, punnitus, kylvetys, pukeminen, imetysasiat jne. Mulla on oma ajatus vauvan ensi-imuista ja hamuamisesta enkä halua että joku vieras tulee siihen neuvomaan. Pyydän apua jos tarvitsen. Jos pystyn hoitamaan vauvani alusta saakka itse, niin sen myös teen.
Nämä toiveet juontaa juurensa esikoisen synnytykseen jossa mut jätettiin taka-alalle. Vauva vietiin toiseen huoneeseen kun mua tikattiin (ilman syytä!) vaikka tikkaus olisi ollut mukavampi sietää jos vauva olis ollut siinä paidan alla tuhisemassa ja olisin saanut muuta ajateltavaa. Vauva myös puettiin ja KAPALOITIIN jne. ilman mun lupaa, olisin hakunnut tehdä ne itse tai isä, mieluiten pitänyt vauvan paidan alla pitkään, ilman vaatteita. Lisäksi vauvalle annettiin KORVIKE lisämaitoa ennen kuin se oli edes yrittänyt imemistä rinnasta. Siis tehtiin moni asia aivan väärin ja ne asiat kyllä sitten jatkoselvittelyissä myönnettiin, ettei mennyt ihan oikein.
Toki noita toiveita selvensin sairaalaan tullessa kätilölle ja kävimme niitä läpi. Mies olisi myös osannut toiveita perustella ja avata jos itse en olisi siihen tuskissani pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mun toisella lapsellahan sitten todettiin sydänvika ja TIETENKIN annoin lastenlääkäreiden jne tutkia vauvan aivan normaalisti. Mutta noin muuten siihen ei juuri koskeneet muut kuin minä ja isä.
mulla on kättärillä ollut 2 ihanaa kätilöä, mutta aivan kamala nukutuslääkäri (mies) joka kävi epiduraalin laittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"]
Kaikkia ei voi miellyttää. Yksi synnyttäjä haluaa empaattisen kätilön, toinen puhtaasti ammattilaisen ja kolmas jotain muuta.
[/quote]
Itse näkisin että ammattimaisuuteen kuuluu ehdottomasti myös se empatiakyky. En tiennyt että noiden khaden täytyy sulkea toisiaan pois.
[/quote]
Jep. Ammattimaisuuteen pitäisi tosiaan kuulua se empatiakyky. Suomessa on kyllä jännä kulttuuri terveyden- ja sairaanhoidon saralla. Osa ammattilaisista ja ei-ammattilaisistakin ihannoi tylyä, topakkaa "potilas ruotuun!" -asennoitumista. Suomi on ehkä sivistysmaa muttei näissä asioissa. Edelleen osa kiljuu ja liputtaa sen puolesta, että empatia ei kuulu hoitotyöhön. Mit vit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:20"]
Mä kyllä kätilönä sanoisin, että nuo synnytyssuunnitelmat on ihan vihoviimeinen asia. Synnytys on kuitenkin sellainen asia, jonka kulusta ei voi koskaan etukäteen tietää ja johon liittyy paljon tuneita jo muutenkin, joten kun ne tarkoin tehdyt suunnitelmat, "haaveet", kaatuu, niin sitten se onkin isku synnyttäjälle. Moni synnyttäjä kokee myös ihan normaalisti menneen synnytyksen (niinkuin jokainen ko sivuilta lukemani tarina oli) täysin epäonnituneena, kun ne omat suunnitelmat ei toteutuneetkaan. Jos vauvan sydänäänet esimerkiksi on huonot, niin ei kätilö kiusallaan kiellä äitiä liikkumasta, vaan ihan vauvan parhaaksi se kaikki on. Tai jos synnärillä on täyttä, ei sinne oteta käynnistykseen ei-kiireellisiä tapauksia. Kiittäisitte itsekin onneanne siitä ettei joku "mutku mä haluun tän ulos nyyyyt, en jaksa enää olla raskaana!!!"- tapaus ole vieässä yhtä salia silloin, kun itsellänne on vaikka istukka revennyt.
[/quote]
No toivottavasti et ole kätilöni tulevassa synnytyksessä. Eka synnytys meni ilman kummempia suunnitelmia ja toiveita, niitä vähiä joita ääneen sanoin ei kuunneltu ja perustelut olivat tökeröjä. Olen tässä toisessa raskaudessa varustautunut synnytykseen harjoitusten, doulan ottamisen, synnytystoivelistan ym. muodossa. Olen myös työstänyt paljon aikaisempaa synnytystäni ja siihen liittyneitä epämiellyttäviä asioita. Täällä kuorossa huudetaan miten on tärkeintä saada vauva elävänä elävästä äidistä ulos. Näin tavallaan toki onkin mutta ainakin omalla kohdallani toimenpidesoppa aiheutti kaikenlaista hämminkiä vointiin ja uskon, että muitakin mahdollisuuksi olisi ollut. Edes perustelut olisivat voineet olla jotakin muuta kuin esimerkiksi, ettet voi synnyttää muuten kuin sängyllä kun olet ensisynnyttäjä. Näin vuonna 2009! Nyt olen valmistautunut ja suunnitellut. Kaikki voi toki mennä vikaan mutta ainakin tällä kertaa mulla on iso keinovalikoima kivunlievitykseen itsellä ja tuon tason perusteluja kun sain aiemmassa synnytyksessä en aio enää kuunnella vaan perustelujen täytyy todella liittyä vauvan tai omaan vointiin jos esim. liikkumiseni kahlitaan sänkyyn ja saan taas ponnistaa turhan mutkan kautta vauvaa ulos ja joutua tikattavaksi jne....
[/quote]
heh, muistan kun paras kaverini jopa harjoitteli miehensä kanssa kotinsa lattialla hönkimistä ja mietiskelyä ja hänellä oli valmis suunnitelma luomusynnytyksestä.
Ekan tunnin aikana oli ulvonut epiduraalia ja saanut sen ja maannut kuin lahna sängyssä.
Joten ei ne teidän listat aina mene niin kuin haluatte
[/quote]
No eihän ne aina menekään mutta mulla nyt kuitenkin meni toinen synnytys toivelistan mukaisesti ilman kipulääkitystä eikä tarvinnut sängyltä ponnistaa, ponnistusvaihe oli tosi lyhyt ja helppo (ja sain nyt ihan itse valita ponnistustavan, kätilö vain sanoi, että sehän onkin hyvä ajatus) ensimmäiseen verrattuna (toki näin varmaan yleensäkin toisessa synnytyksessä). Kalvot jouduttiin puhkaisemaan jotta vauvan sydänääniä pystyttiin kuuntelemaan enkä ammeeseen päässyt infektioriskin ja vauvan sydänäänten kuuntelun vuoksi ja muutaman tikin sain mutta kaikkineen oli tosi hyvä kokemus tämä toinen synnytykseni, jossa mulla oli toivelista mukana. Mua kyllä auttoi se, että olin käynyt asioita paljon läpi etukäteen ja miettinyt toiveitani. Luomusynnytys ei ollut yhtään kivuliaampi kuin ei luomukaan ja siitä jäi paljon parempi olo ja vauvakin oli ihanan pirteä esikoiseen verrattuna, melkein kaikki toiveeni mun oli myös mahdollista toteuttaa ja olin paljon varmempi sekä ulkoisesti (mies tätä ihmetteli) että sisäisesti kuin ekassa synnytyksessä.
Se, että joku toivoo asioita, jotka ei toteudukaan ei musta ole välttämättä huono juttu. Itse ajattelen, että valmistautumisesta on useimmissa elämän asioissa hyötyä niin myös synnyttämisessä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:00"]
Mikä naisia vaivaa? Että ihan suunnitelma synnytyksen suhteen. Voi, voi. Aika kauas on vieraannuttu luonnollisuudesta ja siitä, ettei kaikkeen voi varautua. Synnytyksen tarkoitus on saada lapsi ulos kohdusta ja kaikki lepertely kuuluu sitten aviomiehen tehtäväksi. Ammattitaitoinen kätilö ohjaa synnyttäjää toimimaan oikein tilanteen mukaan ja pyytää anestesialääkärin paikalle tarpeen mukaan.
[/quote]
Lepertely? Sekö on sun synonyymi empatialle? Lepertely ja lässytys on pahimmillaan jopa nöyryyttävän epäkunnioittavaa, empatia sen sijaan on hyvin pitkälti toisen tunteiden ja erillisyyden kunnioittamista. Ja tarkennetaan nyt vielä, että kunnioittaminen ei tarkoita jokaisen toiveen toteuttamista vaan asiallista, rakentavaa suhtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä myöntää, et kolmesti olen ollut niin keskittynyt siihen synnyttämiseen, ettei ole juuri muistikuvia niistä hoitavista kätilöistä ja lääkäreistä. Ongelmia on ollut lähinnä vauvan synnyttyä jälkeisten kanssa, mut mitään valittamista kenenkään toiminnasta ei ole, vaikka ne kamalan kipeää tekikin.
Neljänteen synnytykseen aion mennä samalla asenteella kuin aiemminkin, että se menee niin kuin menee, ja tilanteen mukaan tehdään ratkaisut, mikä kulloinkin on parasta.
Kumma, että tässäkin ketjussa on muka kätilöitä vastaamassa, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että heti ensimmäisessä kertomuksessa väitettiin synnyttäjän menettäneen 6,5 litraa verta. Jos raavaassa miehessäkin on n. 5 litraa verta, niin aikamoinen amatsoni sai kirjoittaja olla, jos jäi vielä henkiin moisen verenvuodon jälkeen.
Vähän ehkä tuollaisen liioittelun jälkeen luki muutkin kertomukset pienellä epäilyksellä.
Odotan vasta omaa ensimmäistä synnytystäni ja kieltämättä askarruttaa synnäreiden kiire ja tarve ehkä miettiä kustannuksia ja saada synnytykset sujumaan mahdollisimman nopeasti vaikka luonnon voisi vain odottaa hoitavan synnytyksen omalla tahdillaan.
Ja kyllä minulla on ihan muissa kuin synnytyksenkin merkeissä tullut vastaan tylyjä, epäammattimaisia ja tarpeettoman kovakouraista hoitohenkilökuntaa. Jopa täysin epäpäteviäkin. On tosin niitä aivan mahtaviakin tyyppejä, jotka ovat onnistuneet kääntämään kivun ja pelon pois mielestä ja ihan sillä hyvällä asenteella jouduttaneet toipumistani. Eli ihan taatusti uskon, että synnärilläkin saattaa olla huonoja ja hyviä lääkäreitä ja kätilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:00"]
Hieman ymmälläni luen tätä keskustelua. Tuollaistako Suomessa on synnyttää? Meillä asuinmaassani nimenomaan neuvotaan tekemään synnytyssuunnitelma. Se ei ole pakollinen, mutta siihen kannustetaan. Synnytysvalmennuksessa tämä tuotiin esille, samoin oman henkilökohtaisen gynen toimesta, joka on myös synnytyksessä mukana. On kuulemma olennaista, että synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat kartalla toiveista ja peloista.
[/quote]
Uteliaisuuttani kysyn missä maassa asut. Suomi ei ole tosiaan mikään onnela synnytystenkään osalta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:00"]
Hieman ymmälläni luen tätä keskustelua. Tuollaistako Suomessa on synnyttää? Meillä asuinmaassani nimenomaan neuvotaan tekemään synnytyssuunnitelma. Se ei ole pakollinen, mutta siihen kannustetaan. Synnytysvalmennuksessa tämä tuotiin esille, samoin oman henkilökohtaisen gynen toimesta, joka on myös synnytyksessä mukana. On kuulemma olennaista, että synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat kartalla toiveista ja peloista.
[/quote]
Uteliaisuuttani kysyn missä maassa asut. Suomi ei ole tosiaan mikään onnela synnytystenkään osalta.
[/quote]
no johan heitit. Suomessa saat synnyttää hyvissä sairaaloissa ammattimaisen hlökunnan läsnäollessa, ja jos vauvalla on joku asia pielessä, niin saat korkealuokkaista apua. Eli, mitä sä vielä kaipaat? Yksityisssviitin 5 tähden hotellin palveluineen? Se maksaa rahaa, ei sitä muutamaa sataa euroa (? Korjatkaa jos olen väärässä) vaan saat lisätä nollan tai jopa kaksi siihen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kotimaassa synnytyksen hoitaa itse valitsemasi synnytyslääkäri, joka on myös seurannut raskauttasi koko raskauden ajan. Synnytyksestä keskustellaan etukäteen ja toiveista ja ajatuksista jutellaan ja sovitaan yhdessä millaiseen synnytykseen tähdätään. Tietysti yllätyksiä voi aina tulla ja tietysti pääpaino on siinä, että saadaan elävä vauva maailmaan. Mutta sitä ei ole jonkun random-kätilön hyvän tai huonon tuulen armoilla ja oma lääkäri tuntee historiasi ja tutun lääkärin kanssa on helpompi toimia. Lisäksi ei tarvitse pelätä sitäkään, että olisi sunnuntaina sektion tarvetta ja sairaalan säästökuurin takia pakotetaan odottamaan maanantaille. Tämä oma lääkäri on käytettävissä 24/7.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:10"]
Mun kotimaassa synnytyksen hoitaa itse valitsemasi synnytyslääkäri, joka on myös seurannut raskauttasi koko raskauden ajan. Synnytyksestä keskustellaan etukäteen ja toiveista ja ajatuksista jutellaan ja sovitaan yhdessä millaiseen synnytykseen tähdätään. Tietysti yllätyksiä voi aina tulla ja tietysti pääpaino on siinä, että saadaan elävä vauva maailmaan. Mutta sitä ei ole jonkun random-kätilön hyvän tai huonon tuulen armoilla ja oma lääkäri tuntee historiasi ja tutun lääkärin kanssa on helpompi toimia. Lisäksi ei tarvitse pelätä sitäkään, että olisi sunnuntaina sektion tarvetta ja sairaalan säästökuurin takia pakotetaan odottamaan maanantaille. Tämä oma lääkäri on käytettävissä 24/7.
[/quote]
Olis kiva tietää, mistä maasta puhutaan ja maksaako palvelu miten paljon.
Suomi ei todellakaan ole mikään terveydenhuollon mallimaa, vaikka jotkut pösilöt niin haluavat uskotella.
Mulla takana kolme synnytystä ja yhdellä kerralla oli todella kammottava vanhempi kätilö jota en halua muistella. Todella tyly ja töykeä jota en lämmöllä muistele. Muissa synnytyksissä onkin ollut sitten ihana nuori kätilö aina...jos jostain pitää valittaa niin todella moukkamaisista lääkäreistä kun eivät osaa edes tervehtiä mutta sellaisiahan ne lekurit monesti julkisella sektorilla ovat.
Minä olen tavannut ainoastaan ihania ja empaattisia kätilöitä, kahdessa eri sairaalassa. Olen synnyttänyt yhdeksän kertaa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:43"]
Kumma, että tässäkin ketjussa on muka kätilöitä vastaamassa, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että heti ensimmäisessä kertomuksessa väitettiin synnyttäjän menettäneen 6,5 litraa verta. Jos raavaassa miehessäkin on n. 5 litraa verta, niin aikamoinen amatsoni sai kirjoittaja olla, jos jäi vielä henkiin moisen verenvuodon jälkeen.
Vähän ehkä tuollaisen liioittelun jälkeen luki muutkin kertomukset pienellä epäilyksellä.
Odotan vasta omaa ensimmäistä synnytystäni ja kieltämättä askarruttaa synnäreiden kiire ja tarve ehkä miettiä kustannuksia ja saada synnytykset sujumaan mahdollisimman nopeasti vaikka luonnon voisi vain odottaa hoitavan synnytyksen omalla tahdillaan.
Ja kyllä minulla on ihan muissa kuin synnytyksenkin merkeissä tullut vastaan tylyjä, epäammattimaisia ja tarpeettoman kovakouraista hoitohenkilökuntaa. Jopa täysin epäpäteviäkin. On tosin niitä aivan mahtaviakin tyyppejä, jotka ovat onnistuneet kääntämään kivun ja pelon pois mielestä ja ihan sillä hyvällä asenteella jouduttaneet toipumistani. Eli ihan taatusti uskon, että synnärilläkin saattaa olla huonoja ja hyviä lääkäreitä ja kätilöitä.
[/quote]
Kyllähän tuo menetetyn veren määrä ihan mahdollinen on, silloin vaan ihminen vuotaa ulos myös sen saadun lisäveren.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:00"]
Hieman ymmälläni luen tätä keskustelua. Tuollaistako Suomessa on synnyttää? Meillä asuinmaassani nimenomaan neuvotaan tekemään synnytyssuunnitelma. Se ei ole pakollinen, mutta siihen kannustetaan. Synnytysvalmennuksessa tämä tuotiin esille, samoin oman henkilökohtaisen gynen toimesta, joka on myös synnytyksessä mukana. On kuulemma olennaista, että synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat kartalla toiveista ja peloista.
[/quote]
Uteliaisuuttani kysyn missä maassa asut. Suomi ei ole tosiaan mikään onnela synnytystenkään osalta.
[/quote]
no johan heitit. Suomessa saat synnyttää hyvissä sairaaloissa ammattimaisen hlökunnan läsnäollessa, ja jos vauvalla on joku asia pielessä, niin saat korkealuokkaista apua. Eli, mitä sä vielä kaipaat? Yksityisssviitin 5 tähden hotellin palveluineen? Se maksaa rahaa, ei sitä muutamaa sataa euroa (? Korjatkaa jos olen väärässä) vaan saat lisätä nollan tai jopa kaksi siihen perään.
No en tosiaankaan yksityisviittiä 5 tähden hotellin palveluineen. Mutta jos synnytyksissä luonnollisempi linja painottuisi niin voisipa tämä vaikka tuoda säästöä synnytyksiin... Ei esimerkiksi se mitä minä toivon ole kallista sinänsä. Tosin jos Suomessa olisi tällaisia kätilöjohtoisia birth centereitä kuin vaikka Briteissä niin voisin kyllä itse itsemaksavana hakeutua sellaiseen (oletan että ne ovat yksityisiä ja asiakkaat maksavat niissä Briteissä itse mutta en tunne sikäläistä järjestelmää niin hyvin että tietäisin) mutta mulla on nyt oletettavasti viimeinen synnytykseni tulossa lähiviikkoina niin sellaisen asiakkaana tuskin koskaan tulen olemaan vaikka niitä Suomeen joskus tulisikin. Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, että kätilöt ovat Suomessa synnytyksessä tärkeitä vaikka olenkin esittänyt tässä ketjussa kriittisiä mielipiteitä. Kätilöillä kuitenkin voi olla paljon tietoa synnyttämisestä ja muutenkin naisen elämän eri käänteistä vähän eri näkökulmasta kuin Suomessa lääkäreillä. Joskus voi olla myös niin, että lääkäri potilasta tapaamatta tekee isoja päätöksiä synnytykseen liittyen, olen jopa kuullut, että joskus kätilöt koittavat jonkin aikaa piilotella jonkun papereita lääkäreiltä että synnytys saisi sujua normaaliin tahtiinsa.
Tarkennan vielä varalta, että en ole siis se ulkomailla asuva vaan se, joka uteli missä maassa hän asuu. Ja Suomen terveydenhuolto ei oikeasti ole niin tasokasta ja upeaa kuin moni haluaa uskoa. Keskosvauvoja esimerkiksi kyllä pystytään Suomessa hoitamaan hyvin ja se on toki ihana asia.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:36"]
Tai jos toivoo , että episiotomiaa ei leikata , olisi hyvä tietää mitä se joissain tilanteissa tarkoittaa. Varsinkin kun episiotomiaa ei kenellekään enää automaattisesti leikata ainakaan pääkaupunkiseudulla.
[/quote]
Kyllä leikataan. Itselleni meinattiin se tehdä ja kiljuin että ette varmasti leikkaa. Vauva syntyi alle kymmenen minuutin päästä, eikä minulle tullut repeämiä.