Kertomuksia synnytysloukkauksista

Itse lähes kuolin synnytykseen. Minulle on täysin yhdentekevää millä tuulella kätilö oli tms, he pelastivat henkeni ja sydämellinen kiitos heille siitä.

Nämä valittajat eivät todellakaan käsitä miten pienistä ulisevat, tärkeintä on elävä vauva ja äiti.

Olen mies ja lähes vuosi sitten erehdyin täällä kertomaan mitenkä olen mediasta lukemalla Ym. joittenkin kätilöiden toiminnan kokenut.

Seurauksena sain noin vuodenpituisen kommentointikiellon tänne!

Enää ne uskalla mielipiteitäni ilman "sensurointia" tänne laittaa.

Aika herkkänahkaista toimintaa kun katsoo palstan kirjavuutta:(

Hätätilanteet on ilman muuta erikseen, sen kai jokainen täysjärkinen ymmärtää.

Mun kanssa ei kyllä keskusteltu mistään mitään, laitettiin vaan suolaliuoksen mukana oksitosiinit ja jotain muuta, en edes tiedä mitä. Yhdeksän kertaa muistaakseni sen synnytyskaavion mukaan laitettiin jotakin lääkettä, epiduraalit mukaanlukien. Samoin kalvot oltiin puhkaisemassa, mutta puhkesi juuri kun kätilö tarkasti, sanoi vain että hyvä kun puhkesi, meinasin aloittaa ne puhkaisemaan.

Synnytyksessä ei ollut mitään hätätilanteita, periaatteessa normaalisynnytys vauvan voinnin pysyessä hyvänä mutta päättyi imukuppiin kun mulla ei ollut ponnistuksentunnetta juuri ollenkaan, ennenkuin puudutus lakkasi. Eli ponnistusvaihe pitkittyi.

Ei mulla sinänsä ole valittamista kätilöiden toimista, olkoon sitten noin. Mutta koin kamalasti ahdistusta siitä etten osaa synnyttää, tunsin että kaikki meni ihan päin persettä jne. Arvelen että synnytys oli vähän liikaa medikalisoitu. Toisaalta en kyllä kieltänyt lääkkeitä käyttämästäkään... Jonkin sortin traumat sain, en halua enää lapsia enempää. En kuitenkaan ehkä voi kätilöitä siitä syyttää.

Todellakin olo tuntui synnytyskoneelta.

up

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:54"]

En ole kätilö, mutta työssäni nähnyt paljon kipua, kauhua ja kuolemanpelkoa. Kätilön ihmissuhdetaidoilla ja persoonalla on valtava merkitys, kuin myös monien muiden sairaanhoitajien. Joillakin oikea ammattiote on luonnostaan, joidenkin täytyy sitä treenata, mutta ala on ihan väärä, jos oma turhautuminen tai huonot päivät näkyy sellaisen työn laadussa, jossa autetaan kivuista ja hädästä kärsivää. Mulle on ainakin ihan turha selittää mistään ihmisyyksistä, jos on oikeasti huono olo, silloin haetaan sairaslomaa. On töitä, joissa voi hieman himmata, sitten on niitä, joissa ei voi. Itsekseen voi vaikka käydä raivoamassa henkilökunnan vessassa.

En toki tarkoita, että myöskään synnyttäjä saa luvan kanssa käyttäytyä miten tahansa.

[/quote]

Siinä on myös se ero, että synnyttäjän sisällä on ihminen, jonka "toiveet" (hyvinvointi ja koko alkava elämä) täytyy myös ottaa huomioon. Kaikkia äitien toiveita ei vain voi täyttää, vaikka olo olisi kuinka tuskainen tahansa. Ps. en ole kätilö.

[/quote]

Eivät kätilön empaattisuus ja ihmissuhdetaidot sitä tarkoita, että kaikki äidin toiveet pitäisi tilanteesta riippumatta täyttää. Itse ymmärsin hyvin, mitä empaattisuuden tarpeellisuudesta kirjoittanut ajoi takaa. Tähän ketjuunhan on kirjoittanut kätilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että on ihan normaalia ja OK, että kätilön oma huono päivä vaikuttaa hänen työnsä laatuun ja asenteeseensa synnyttäjää kohtaan. On turha vedota mihinkään vauvan parhaan ajattelemiseen, jos oikeasti kyse on vain turhautumisesta, kylmäkiskoisuudesta äitiä kohtaan tai pyrkimyksestä helpottaa omaa työtä. 

Olen kätilö ja minusta on mukavaa jos synnyttäjällä on omia toiveita ja ajatuksia ja on muutenkin sellaisella aktiivisella asenteella mukana. Minusta toivelistat ovat vain hyvä asia, enkä övereitä ole nähnyt koskaan. Aina niistä listoista ja toiveista kuitenkin keskustellaan. Kyllä synnytykseen kannattaa valmistautua, se on mielipiteeni. 

Mikä naisia vaivaa? Että ihan suunnitelma synnytyksen suhteen. Voi, voi. Aika kauas on vieraannuttu luonnollisuudesta ja siitä, ettei kaikkeen voi varautua. Synnytyksen tarkoitus on saada lapsi ulos kohdusta ja kaikki lepertely kuuluu sitten aviomiehen tehtäväksi. Ammattitaitoinen kätilö ohjaa synnyttäjää toimimaan oikein tilanteen mukaan ja pyytää anestesialääkärin paikalle tarpeen mukaan.

Olen varmaan ainoa synnyttäjä jolle kätilö on motkottanut siitä että EI ole sitä toivelistaa :D. Olin kirjoittanut siihen vain että kivunlievitys tarvittaessa, mutta eihän se sitten riittänyt vaan laajennettiin sitä en muista enää millä. Ain mun Joo yksi oli ettei harjoittelijoita synnyykseen ja kas, kesken synnytyksen tuli harjoittelija. En siitä hermostunut koska en olisi halunut lähinnä jotain riviä fininaamaisia kandeja rivissä toljottamaan alapäätäni. Mutta kätilövuoro oli vaihtunut ja seuraava kätilö oli sitten jälkipuinnissa nolona siitä.

Eipä ollut minkaanlaista listaa toiveista kun synnyttämään lähdettiin (käynnistyksen kautta). OIkeastaan en mitään tiennyt miten asiat käytännössä etenee ja ei siellä kyllä oikein mitään kerrottukaan. Onneksi oli huonekaveri paremmin perillä asioista niin valaisi minuakin :)

Kätilöitä oli monta ja yksikään ei jäänyt nimeltään mieleen. Ja monenlaisiakin oli, ihania ja sitten niitä jotka olis saanu jäädä kotiin (ilmeisesti olis itekki ollu sitä mieltä) siellä huutivat ja noituivat toimistossa niin että käytävälle raikui ja tiuski meille asioista jotka ei meille kuuluneet (jotain työvuoron tehtäviin liittyviä asioita). Lääkäreitä oli myös monenlaisia osa ronkki hyvin rajusti ja tulivat jopa monenhengen huoneisiin ronkkimaan "liukuhihnalla" petipaikoille, yök. Reissun aikana pitkästi toistakymmentä ihmistä kävi alapäätä kokeilemassa/kattomassa.

Silloin heti synnytyksen jälkeen (oli vissiin viikossa niin laitostunut että yksityisyyden menetys ei tuntunut missään) ei oikeastaan asioita niinkään miettinyt mutta nyt kun on alkanut miettiä tekeekö toista lasta on synnytyksen tapahtumat alkanut mietityttämään.

Ei nyt silkkihansikkain tarvitse käsitellä mutta jonkinlaista inhimillisyyttä toivoisi siinävaiheessa kun ei ole mistään vauvan tai äidin hengestä kyse. Sen ymmärtää että jos niin tapahtuu ei enää kysellä vaan toimitaan.

Ja yksi mikä ihmetytti oli kun kätilö esitti minulle asian niin että minun synnytykseni ei ollut niin tärkeä (eteni huonosti) kuin se toinen josta juuri tuli. Ja minä siis en ollut soitellut kelloa tai kysellyt tai kaipaillut niin ilman tuotakin infoa olisin kyllä pärjännyt. Sitte ihmetteli etten kysynyt apua kun kivut yltyivät ja olisin kaivannut epiduraalia. Tiedä nyt sitten mitä olisi pitänyt tehdä :)

Hyvä mieli jäi kuitenkin siitä viimeisestä kätilöstä (kolmas synnytyssalissa) joka oikeasti kuunteli ja seurasi ja lääkitsi ja tuki ja ohjasi ja lopulta huomasi että kaikki ei mene niinku pitäis ja kutsui lääkärin paikalle ja oli saattamassa leikkuriin ja otti meidän ihanan vauvan vastaan ja ohjasi isää. Kiitos hänelle siitä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:38"]

Synnytys samoin kuin läheisen tai oma kuolema/vakava sairaus ovat tilanteita joissa ihminen on todella herkkänä, jokainen väärinkin ymmärretty sana ja äänenpaino voi jäädä loppuiäksi kummittelemaan.

Omista synnytyksistäni on pari vuosikymmentä, mutta silloin ainakin pari päivää synnytyksestä juteltiin synnyksessä avustaneen kätilön kanssa synnytyksen kulusta, ymmärsin miksi sattui niin h..sti ja miksi en saanut kivunlievitystä, miksi kätilö oli niin jämäkkä jne. Koska en tiennyt että tälläinen keskustelu käydään en osannut varautua kysymyksin, ainoastaan se jäi harmittamaan.

En tiedä tapahtuuko tuollaista keskustelua enää kun sairaalasta päästään niin nopeasti pois, jos ei, olisi se palautettava ettei ihmisten tarvitsisi kirjoitella nettiin synnytysloukkauksista, jo on typerä sana.

[/quote]

Kyllä synnytysloukkaus on kuitenkin paljon lievempi sana, kuin Synnytysraiskaus. Ja kyllä, sekin on ihan oikea, virallinen ja käytössä oleva termi.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 20:58"]

Kyllä synnytysloukkaus on kuitenkin paljon lievempi sana, kuin Synnytysraiskaus. Ja kyllä, sekin on ihan oikea, virallinen ja käytössä oleva termi.

[/quote]

Voisiko tähän kirjoittaa esimerkin tuosta synnytysraiskauksesta? En vain kykene mielessäni hahmottamaan mitä se käytännössä tarkoittaa. Synnytysloukkauksen kyllä tajuan, mutta että raiskaus...?