Kertomuksia synnytysloukkauksista

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:20"]

Mä kyllä kätilönä sanoisin, että nuo synnytyssuunnitelmat on ihan vihoviimeinen asia. Synnytys on kuitenkin sellainen asia, jonka kulusta ei voi koskaan etukäteen tietää ja johon liittyy paljon tuneita jo muutenkin, joten kun ne tarkoin tehdyt suunnitelmat, "haaveet", kaatuu, niin sitten se onkin isku synnyttäjälle. Moni synnyttäjä kokee myös ihan normaalisti menneen synnytyksen (niinkuin jokainen ko sivuilta lukemani tarina oli) täysin epäonnituneena, kun ne omat suunnitelmat ei toteutuneetkaan. Jos vauvan sydänäänet esimerkiksi on huonot, niin ei kätilö kiusallaan kiellä äitiä liikkumasta, vaan ihan vauvan parhaaksi se kaikki on. Tai jos synnärillä on täyttä, ei sinne oteta käynnistykseen ei-kiireellisiä tapauksia. Kiittäisitte itsekin onneanne siitä ettei joku "mutku mä haluun tän ulos nyyyyt, en jaksa enää olla raskaana!!!"- tapaus ole vieässä yhtä salia silloin, kun itsellänne on vaikka istukka revennyt.

[/quote]

No toivottavasti et ole kätilöni tulevassa synnytyksessä. Eka synnytys meni ilman kummempia suunnitelmia ja toiveita, niitä vähiä joita ääneen sanoin ei kuunneltu ja perustelut olivat tökeröjä. Olen tässä toisessa raskaudessa varustautunut synnytykseen harjoitusten, doulan ottamisen, synnytystoivelistan ym. muodossa. Olen myös työstänyt paljon aikaisempaa synnytystäni ja siihen liittyneitä epämiellyttäviä asioita. Täällä kuorossa huudetaan miten on tärkeintä saada vauva elävänä elävästä äidistä ulos. Näin tavallaan toki onkin mutta ainakin omalla kohdallani toimenpidesoppa aiheutti kaikenlaista hämminkiä vointiin ja uskon, että muitakin mahdollisuuksi olisi ollut. Edes perustelut olisivat voineet olla jotakin muuta kuin esimerkiksi, ettet voi synnyttää muuten kuin sängyllä kun olet ensisynnyttäjä. Näin vuonna 2009! Nyt olen valmistautunut ja suunnitellut. Kaikki voi toki mennä vikaan mutta ainakin tällä kertaa mulla on iso keinovalikoima kivunlievitykseen itsellä ja tuon tason perusteluja kun sain aiemmassa synnytyksessä en aio enää kuunnella vaan perustelujen täytyy todella liittyä vauvan tai omaan vointiin jos esim. liikkumiseni kahlitaan sänkyyn ja saan taas ponnistaa turhan mutkan kautta vauvaa ulos ja joutua tikattavaksi jne....

Minulla oli aivan ihana kätilö. Ainoa "vika" hänessä oli kauneus. Minä makaan tuskissani pää punaisena ja meikittömänä vuoteessa lohenpunaisessa kaavussa... :D No, ainakin mieheni oli tyytyväinen. ;)

Oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia. Jos ette jaksa lukea, voin tiivistää olennaisen: "Voi MINUA kun MINUT pakotettiin sänkyyn makaamaan ja MINUT  köytettiin sinne kaikenmoisin laittein ja johdoin! saattohan olla et vauvan sydänäänistä selitettiin jotain whatever löpinää. Mut iha kauheeta kun MINÄ olin sänkyyn torpattuna"... Hohhoijaa.

Kaikkia ei voi miellyttää. Yksi synnyttäjä haluaa empaattisen kätilön, toinen puhtaasti ammattilaisen ja kolmas jotain muuta. Minä kuulun tähän keskimmäiseen porukkaan. Minulla ei ollut mitään tarvetta muuhun. Eli synnyttäjiä on hyvin erilaisia - tietenkin.

Itselläni kaksi lasta, uskoakseni ihan normisynnytykset. Useita kätiöitä on tullut nähtyä, ei mitään valittamista. Erilaisia toki olivat, mutta niinhän muissakin ammateissa on.

Sama synnytyslääkäreiden kanssa.

Eihän työntekijä voi olla mikään kameleontti, muuttua synnyttäjän tarpeiden mukaan ihan toisenlaiseksi ihmiseksi, kuin mitä on.

Lueskelin läpi linkin kertomukset - kyllä sieltä paistoi mielestäni läpi osin myös synnyttjän turha herkkänahkaisuus ja liioittelu.

Otetaan mammat rennommin. Synnytyksetkin tilanteen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:49"]

Oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia. Jos ette jaksa lukea, voin tiivistää olennaisen: "Voi MINUA kun MINUT pakotettiin sänkyyn makaamaan ja MINUT  köytettiin sinne kaikenmoisin laittein ja johdoin! saattohan olla et vauvan sydänäänistä selitettiin jotain whatever löpinää. Mut iha kauheeta kun MINÄ olin sänkyyn torpattuna"... Hohhoijaa.

[/quote]

En ole vielä kommentoinut tähän ketjuun, ja minulla olikin ihan mukava kätilö. Mutta kyllä muakin vähän harmittaa jälkikäteen se sänkyyn kahlitsiminen. Tietenkin ymmärrän syyn siihen, että vauvan sydänääniä kuunnellaan. Mutta jos olisin päässyt liikkumaan, olisin voinut kuvitella selviäväni ilman epiduraalia. Sängyssä maaten supistukset tuntuivat paljon pahemmilta.  Tällöin itse synnytys olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, eikä tarvitsisi kulkea lopun elämää pillunpäreisenä.

Minä synnytin pelkopolin asiakkaana Kätilöopistolla, kaikki sujui kuten suunnitelmissa oli, kaksi eri kätilöä ja opiskelijaa, kaikki heistä olivat erilaisia, mutta todella hienosti hoitivat minua ja huomioivat kaikki toiveeni. Vain vessaan minua ei päästetty vaan poissa katetroitiin, ja sekin minun ja lapsen turvallisuuden vuoksi. muistakaa keskittyä synnyttämään eikä tarkkailemaan kätilön luonnetta.

Minulla pelkästään hyvää sanottavaa synnytysosaston henkilökunnan toiminnasta. Kaksi lasta KOKS:a synnyttäneenä ja noin parikymmentä ammattilaista kohdanneena. on kyllä ihmisillä tosi huonoa tuuria, jos pelkkiä v-naamoja osuu kohdalle omassa synnytyksessä. Voisin kyllä itsekin väittää, että omalla käytöksellä ja asenteellakin voi jonkin verran saamaansa kohteluun vaikuttaa...

Jaa-a, kyllä mun molemmissa synnytyksissä toinen Kättärillä ja toinen Naikkarilla on ollut mukana ammattimaista henkilökuntaa useampi kuin yksi henkilö per keikka, joten hassulta tuntuu, että jollekulle osuisi vaan niitä norsunveenaamoja koko synnytyksen ajalle. Enkä kyllä käsitä, miten kellään on siinä kesken ähisemisen voimia ruveta vetelemään herneitä nenään toisten sanomisista, hohhoijaa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:49"]

Oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia. Jos ette jaksa lukea, voin tiivistää olennaisen: "Voi MINUA kun MINUT pakotettiin sänkyyn makaamaan ja MINUT  köytettiin sinne kaikenmoisin laittein ja johdoin! saattohan olla et vauvan sydänäänistä selitettiin jotain whatever löpinää. Mut iha kauheeta kun MINÄ olin sänkyyn torpattuna"... Hohhoijaa.

[/quote]

En ole vielä kommentoinut tähän ketjuun, ja minulla olikin ihan mukava kätilö. Mutta kyllä muakin vähän harmittaa jälkikäteen se sänkyyn kahlitsiminen. Tietenkin ymmärrän syyn siihen, että vauvan sydänääniä kuunnellaan. Mutta jos olisin päässyt liikkumaan, olisin voinut kuvitella selviäväni ilman epiduraalia. Sängyssä maaten supistukset tuntuivat paljon pahemmilta.  Tällöin itse synnytys olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, eikä tarvitsisi kulkea lopun elämää pillunpäreisenä.

[/quote]

Joo, synnytys olisi voinut mennä paremmin. Tai sitten olisit voinut synnyttää ruumiin. Tosi harmi kun noin julmasti kahlittiin sänkyyn lapsesi hengen takia.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:27"]

Olen synnyttänyt kolmesti, kahdessa eri sairaalassa ja kätilöitä ehti olla yhteensä muutamia, eikä yksikään ollut tyly tai ilkeä. Sori, mutta halusin tässä ketjussa olla se, joka puolustaa ja kiittää kätilöitä.

[/quote]

Minä neljästi ja olen ehtinyt nähdä toistakymmentä kätilöä työssään ja minäkin olen saanut jokaiselta hyvää kohtelua. Puolustan minäkin kätilöitä.

Ja osastolla oli kyllä pari kertaa niin kammottavia huonekavereita, että heistä meinasi traumat jäädä

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:20"]

Mä kyllä kätilönä sanoisin, että nuo synnytyssuunnitelmat on ihan vihoviimeinen asia. Synnytys on kuitenkin sellainen asia, jonka kulusta ei voi koskaan etukäteen tietää ja johon liittyy paljon tuneita jo muutenkin, joten kun ne tarkoin tehdyt suunnitelmat, "haaveet", kaatuu, niin sitten se onkin isku synnyttäjälle. Moni synnyttäjä kokee myös ihan normaalisti menneen synnytyksen (niinkuin jokainen ko sivuilta lukemani tarina oli) täysin epäonnituneena, kun ne omat suunnitelmat ei toteutuneetkaan. Jos vauvan sydänäänet esimerkiksi on huonot, niin ei kätilö kiusallaan kiellä äitiä liikkumasta, vaan ihan vauvan parhaaksi se kaikki on. Tai jos synnärillä on täyttä, ei sinne oteta käynnistykseen ei-kiireellisiä tapauksia. Kiittäisitte itsekin onneanne siitä ettei joku "mutku mä haluun tän ulos nyyyyt, en jaksa enää olla raskaana!!!"- tapaus ole vieässä yhtä salia silloin, kun itsellänne on vaikka istukka revennyt.

[/quote]

No toivottavasti et ole kätilöni tulevassa synnytyksessä. Eka synnytys meni ilman kummempia suunnitelmia ja toiveita, niitä vähiä joita ääneen sanoin ei kuunneltu ja perustelut olivat tökeröjä. Olen tässä toisessa raskaudessa varustautunut synnytykseen harjoitusten, doulan ottamisen, synnytystoivelistan ym. muodossa. Olen myös työstänyt paljon aikaisempaa synnytystäni ja siihen liittyneitä epämiellyttäviä asioita. Täällä kuorossa huudetaan miten on tärkeintä saada vauva elävänä elävästä äidistä ulos. Näin tavallaan toki onkin mutta ainakin omalla kohdallani toimenpidesoppa aiheutti kaikenlaista hämminkiä vointiin ja uskon, että muitakin mahdollisuuksi olisi ollut. Edes perustelut olisivat voineet olla jotakin muuta kuin esimerkiksi, ettet voi synnyttää muuten kuin sängyllä kun olet ensisynnyttäjä. Näin vuonna 2009! Nyt olen valmistautunut ja suunnitellut. Kaikki voi toki mennä vikaan mutta ainakin tällä kertaa mulla on iso keinovalikoima kivunlievitykseen itsellä ja tuon tason perusteluja kun sain aiemmassa synnytyksessä en aio enää kuunnella vaan perustelujen täytyy todella liittyä vauvan tai omaan vointiin jos esim. liikkumiseni kahlitaan sänkyyn ja saan taas ponnistaa turhan mutkan kautta vauvaa ulos ja joutua tikattavaksi jne....

[/quote]

heh, muistan kun paras kaverini jopa harjoitteli miehensä kanssa kotinsa lattialla hönkimistä ja mietiskelyä ja hänellä oli valmis suunnitelma luomusynnytyksestä. 

Ekan tunnin aikana oli ulvonut epiduraalia ja saanut sen ja maannut kuin lahna sängyssä.

Joten ei ne teidän listat aina mene niin kuin haluatte

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:27"]

Olen synnyttänyt kolmesti, kahdessa eri sairaalassa ja kätilöitä ehti olla yhteensä muutamia, eikä yksikään ollut tyly tai ilkeä. Sori, mutta halusin tässä ketjussa olla se, joka puolustaa ja kiittää kätilöitä.

[/quote]

Minä neljästi ja olen ehtinyt nähdä toistakymmentä kätilöä työssään ja minäkin olen saanut jokaiselta hyvää kohtelua. Puolustan minäkin kätilöitä.

Ja osastolla oli kyllä pari kertaa niin kammottavia huonekavereita, että heistä meinasi traumat jäädä

[/quote]

Samoilla linjoilla. Osa kätilöistä oli melko vähäsanaisia, osa turhankin topakoita, mutta yhtäkään alalle sopimatonta en ole tavannut.

Sen sijaan viimeksi huonekaverit soittelivat kelloa sitä tahtia, että mua säälitti ne hoitajat. Yhdellä oli koko ajan asiat huonosti ja kaikki oli vaikeaa - yhtä deaamaa. Toisaalta se oli ymmärrettävää kun oli pitkiä lapsettomuushoitoja takana, mutta käytös teki kyllä koko huoneen ilmapiiristä jotenkin levottoman. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:49"]

Oli kyllä mielenkiintoisia kertomuksia. Jos ette jaksa lukea, voin tiivistää olennaisen: "Voi MINUA kun MINUT pakotettiin sänkyyn makaamaan ja MINUT  köytettiin sinne kaikenmoisin laittein ja johdoin! saattohan olla et vauvan sydänäänistä selitettiin jotain whatever löpinää. Mut iha kauheeta kun MINÄ olin sänkyyn torpattuna"... Hohhoijaa.

[/quote]

En ole vielä kommentoinut tähän ketjuun, ja minulla olikin ihan mukava kätilö. Mutta kyllä muakin vähän harmittaa jälkikäteen se sänkyyn kahlitsiminen. Tietenkin ymmärrän syyn siihen, että vauvan sydänääniä kuunnellaan. Mutta jos olisin päässyt liikkumaan, olisin voinut kuvitella selviäväni ilman epiduraalia. Sängyssä maaten supistukset tuntuivat paljon pahemmilta.  Tällöin itse synnytys olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, eikä tarvitsisi kulkea lopun elämää pillunpäreisenä.

[/quote]

Joo, synnytys olisi voinut mennä paremmin. Tai sitten olisit voinut synnyttää ruumiin. Tosi harmi kun noin julmasti kahlittiin sänkyyn lapsesi hengen takia.

[/quote]

Ei mun lapsen henki ollut missään vaiheessa mitenkään vaarassa. Sydänäänetkin olivat ihan hyviä, kun pinni oli päässä. Ihme juttua sulla. Eikö mua saa harmittaa, et seksielämäni on lopullisesti häiriintynyt siitä synnytyksestä.

Olin juuri sellainen kiltti hiljainen hissukka synnyttämässä, joka kiltisti makas siinä sängyllä kun kerran käskettiin.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:02"]

Niin. Mutta vaikka empatia on ilmaista, sitä harvoin kätilöiltä saa. Ja olen sitä mieltä, että jos ei enää jaksa kohdata synnyttäviä naisia epäitsekkäästi ja jalosti, on aika vaihtaa ammattia.

[/quote]

Totta. Minäkin olen synnyttänyt kolme lasta ja muut kätilöt olivat tosi mukavia, mutta muistan hautaan asti sen joka hoiti esikoisen synnytyksen loppuvaiheen (vuoro vaihtui kesken), Hän halusi nopeuttaa synnytystä puhkaisemalla kalvot, mutta jätti sanomatta, että siitä seuraisi puolen tunnin tauoton supistus, joka yllätti minut täysin ja kipu sai yliotteen - sattui niin että oli taju mennä. Ja kun mieskin sitten sanoi että eikö tuohon voisi jotain lievitystä saada, kun selvästikin sattuu, tuo Golgatan Olga sanoi että ei käy, koska kohta synnytetään, ja että synnytyksessä sattuu.  Terveiset Jorviin.

[/quote]

Eli mikä tässä on ongelma.

kalvojen puhkaisu ei aina aiheuta tauotonta supistusta, siitä ei voinut varoittaa

synnytyksen loppuvaiheessa ei ole oikein puudutuksia, mitä voisi antaa

ja kyllä, synnytys sattuu

ja joskus kalvot joudutaan puhkaisemaan siksi, että synnytys saadaan nopeutettua sikiön turvallisuuden vuoksi.

[/quote]

Toivottavasti sinä et ole kätilö.

Ongelma on siinä, että kätilö olisi voinut varoittaa, että supistukset todennäköisesti ärhäköityvät aikaisemmasta, sekä puhua ystävällisesti eikä tiuskia. Saman asian saa sanottua asiallisesti ihan samassa ajassa, ja jos jotakuta sattuu niin, että ollaan sietokyvyn ja tajunnan tuolla puolen, kyllä siinä pitäisi potilasta tukea edes myötätunnolla, jos ei muuta voi! 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"]

Kaikkia ei voi miellyttää. Yksi synnyttäjä haluaa empaattisen kätilön, toinen puhtaasti ammattilaisen ja kolmas jotain muuta.

[/quote]

Itse näkisin että ammattimaisuuteen kuuluu ehdottomasti myös se empatiakyky.  En tiennyt että noiden khaden täytyy sulkea toisiaan pois.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:27"]

Olen synnyttänyt kolmesti, kahdessa eri sairaalassa ja kätilöitä ehti olla yhteensä muutamia, eikä yksikään ollut tyly tai ilkeä. Sori, mutta halusin tässä ketjussa olla se, joka puolustaa ja kiittää kätilöitä.

[/quote]

Ei mitään  "soria". Tietääkseni tässä ei ole kukaan väittänytkään etteikö tuollaisia kätilöitä tai hoitajia olisi olemassa? Ole sinä iloinen omista hyvistä kokemuksista. Kun tämän ketjun aiheena on mikä on, niin varmaan ymmärrät miksi tänne tulee näitä kurjempia kokemuksia. Aloita toisenlainen ketju, niin huomaat, että sinne tulee sitten niitä toisenlaisia sitten. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että kehua ja kiittää pitää silloin kun siihen on aihetta! Mutta ihan samalla tavalla saa negatiivisia asioita tuoda esiin.

Synnytyksen ei ole tarkoitus olla elämysmatka, mutta kun se synnytys ei myöskään ole semmoinen asia, jossa äidin tuntemuksilla ja mielialalla ei ole mitään väliä, koska äidin olotila vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja sitä kautta myös vauvaan.

Kannatan ihan täysillä länsimaista lääketiedettä, mutta yksi erittäin tärkeä asia siinä usein jää unholaan: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Psyykkisen puolen asiat vaikuttavat erittäin paljon fyysisen puolen asioihin, lukaiskaapa vaikka plasebotutkimuksia, jos ette usko.

Äidin kokema henkinen kuormitus voi ihan konkreettisesti vaikuttaa synnytyksen kulkuun, koska uhatuksi tulemisen tunne voi keskeyttää synnytyksen (varmaan voitte ymmärtää tämän eläinmaailman kautta). Mulla esimerkiksi supistukset loppuivat, kun synnytyksen aikana mulle yhtäkkiä tehtiin toimenpide kertomatta syytä. Mä menin ihan totaalisen lukkoon, en pystynyt puhumaan mitään ja supistukset loppuivat kuin seinään.

Toki ne saatiin käynnistettyä keinotekoisesti, mutta ne olivat loppuun asti tosi heikkoja, ponnistusvaihe kesti mulla 2 tuntia. 

Tämän kokeneena mulle on ihan turha tulla sanomaan, että äidin tuntemusten ja olotilan huomioonottaminen synnytyksessä on vain elämysmatkailua.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 12:14"] 

En ole vielä kommentoinut tähän ketjuun, ja minulla olikin ihan mukava kätilö. Mutta kyllä muakin vähän harmittaa jälkikäteen se sänkyyn kahlitsiminen. Tietenkin ymmärrän syyn siihen, että vauvan sydänääniä kuunnellaan. Mutta jos olisin päässyt liikkumaan, olisin voinut kuvitella selviäväni ilman epiduraalia. Sängyssä maaten supistukset tuntuivat paljon pahemmilta.  Tällöin itse synnytys olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, eikä tarvitsisi kulkea lopun elämää pillunpäreisenä.

[/quote]

Joo, synnytys olisi voinut mennä paremmin. Tai sitten olisit voinut synnyttää ruumiin. Tosi harmi kun noin julmasti kahlittiin sänkyyn lapsesi hengen takia.

[/quote]

Ei mun lapsen henki ollut missään vaiheessa mitenkään vaarassa. Sydänäänetkin olivat ihan hyviä, kun pinni oli päässä. Ihme juttua sulla. Eikö mua saa harmittaa, et seksielämäni on lopullisesti häiriintynyt siitä synnytyksestä.

Olin juuri sellainen kiltti hiljainen hissukka synnyttämässä, joka kiltisti makas siinä sängyllä kun kerran käskettiin.

[/quote]

Ihme juttua? Etkö juuri itse kirjoittanut, että sinut kahlittiin sänkyyn, jotta lapsesi sydänääniä pystyttiin seuraamaan - jos olisit liikkunut, ne olisivat voineet  huomaamatta romahtaa ja vauvasi kuolla. Silti valitat kokemastasi julmuudesta. Hyvä, ettei lapsesi henki ollut synnytyksessä missään vaiheessa vaarssa  - mutta tätä ei koskaan tiedetä synnytystilanteessa, jonka takia äitiä pidetään paikoillaan ja käyriä otetaan. Tätä yritin sinulle (tuloksetta) vääntää.

Jotenkin tuntuu että aikamoiset draamakuningattaret on kirjoittaneet noista ikävistä kokemuksistaan. Jos jotakin opin omista synnytyksistäni niin: A)synnytystä ei voi suunnitella etukäteen (miksi tehdä siitä maailmanloppu jos odotukset ei täyty)

B) synnytys sattuu

C) ei varmasti yksikään ammattilainen tee kivuliaita toimenpiteitä teitä kiusataksenne vaan koska ne TÄYTYY tehdä. kannattaisi etukäteen päättää jo että jää kotiin synnyttämään jos kaikki vaan sattuu ja tuntuu pahalta, kotona voisi sitten syyttää vain itseään.

D) lapsen ja äidin etu on tärkeintä, harmi jos loppuelämä meni pilalle kun itse ei saanut suuta auki eikä sanaa ulos suustaan.. voi teitä pumpuliäitejä..

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:51"]

Jotenkin tuntuu että aikamoiset draamakuningattaret on kirjoittaneet noista ikävistä kokemuksistaan. Jos jotakin opin omista synnytyksistäni niin: A)synnytystä ei voi suunnitella etukäteen (miksi tehdä siitä maailmanloppu jos odotukset ei täyty)

B) synnytys sattuu

C) ei varmasti yksikään ammattilainen tee kivuliaita toimenpiteitä teitä kiusataksenne vaan koska ne TÄYTYY tehdä. kannattaisi etukäteen päättää jo että jää kotiin synnyttämään jos kaikki vaan sattuu ja tuntuu pahalta, kotona voisi sitten syyttää vain itseään.

D) lapsen ja äidin etu on tärkeintä, harmi jos loppuelämä meni pilalle kun itse ei saanut suuta auki eikä sanaa ulos suustaan.. voi teitä pumpuliäitejä..

[/quote]

No esimerkiksi minä olen kirjoittanut tähän ketjuun ikävistä kokemuksistani ja olen toista mieltä.

A)Synnytystä on mielestäni hyvä suunnitella etukäteen ja siihen valmistautua. Kaikki ei välttämättä mene toiveiden mukaan mukaan mutta monille mentaalinen valmistautuminen ja tiedonhankinta on tärkeää. Olen myös sitä mieltä, että perhe ja synnytysvalmennuksessa olisi Suomessa paljon petrattavaa. Olen nyt toisessa raskaudessa saanut upeaa valmennusta itse ostetulta kurssilta, tätä pitäisi myös julkisella puolella olla tarjolla. Itsekin ymmärrän, että suunnitelman on syytä olla realistinen, ei voi toivoa asioita, jotka vaikka sulkevat toisensa pois kuten ammesynnytystä ja kuitenkin ehdottomasti epiduraalia. Tämän takia toivojalla tulee olla myös tietoa. Aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan mutta minua ainakin jäi ensimmäinen synnytys harmittamaan kun tajusin että minua olisi voitu kohdella paljon luonnollisemminkin ja edes pieniä toiveitani kunniottaa tai vähintäänkin vastata niihin asiallisesti (ehkä olisi jopa kannattanut valehdella jotakin vauvan tai omasta hengestäni kuin puhua siitä, että ensisynnyttäjä synnyttää sängyllä -eikai kätilö oikeasti luullut, että olen niin tyhmä, että luulisin näin!) vaikkei minulla ollutkaan toivelistaa ja selkeitä suunnitelmia.

B) Synnytys sattuu. Tästä olen täysin samaa mieltä. Ensimmäinen synnytys sattui kovasti (osin varmaan enemmän kuin luomusynnytys kun esim. supistuksia saatiin aikaan monella lääketieteellisellä toimenpiteellä käynnistyksen vuoksi). En missään nimessä odota toisen synnytyksen, johon en siis lähde kuten ensimmäiseen soitellen sotaan, olevan kivuton kokemus. Kovempaakin kipua kuin synnytyskipu olen silti elämässäni tuntenut niin, etten myöskään usko synnytyksen välttämättä olevan jotain kivuliainta ikinä sillä kivun luonteeseen kuuluu myös ihana palkkio, vauva. Monissa muissa kivuissa kun ei palkkiota (ehkä paraneminen, joka voi kivun kourissa olla epävarmaa) oikein ole olemassa.

C) Kaikkia toimenpiteitä ei oikeasti tehdä sen vuoksi, että ne olisivat välttämätttömiä vauvan tai äidin hengen tai terveyden vuoksi vaan niitä voidaan tehdä vain vaikkapa koska synnytys on kestänyt tietyn aikaa, kätilö tahtoo työskennellä tietyistä asennoista, synnytyssaleissa on ruuhkaa tms. Nämä ovat ihan faktoja, eivät mitään itse keksimääni höpöhöpöä. Itse olen siis yksi niistä tämän ketjun äideistä, joita makuutettiin sängyssä ja siitä piti myös ponnistaa. En saanut tähän mitään vauvan tai omaan terveyteen liittyvää perustelua eikä tällaista luultavasti ollutkaan. Vauvan sydänääniä seurattiin pitkään tiuhasti ja synnytyssalissa jatkuvasti eikä niissä ollut mitään vikaa. Ja tiedättekö te kaikki tästä synnytysasennosta viisastelijat edes, että nämä mittaukset voitaisiin tehdä myös langattomasti jolloin liikkuminen ei olisi mikään ongelma. Tuntuu, että täällä luullaan, että lähes kaikkien, joilla on ollut jotain ikäviä kokemuksia vauvat olisivat kuolleet ilman toimenpiteitä. Ei se nyt aivan näinkään kuulkaa ole. Mahtaa Hollannin synnytyskuolleisuus olla suurta kun siellä synnytetään niin paljon kotona!

D) Loppuelämäni ei mennyt pilalle. Ajattelen kuitenkin, että toisessa raskaudessa viimeistään on ollut todella tärkeä työstää tätä ensimmäistä synnytyskokemusta. Se on ehkä pohjimmiltaan kuitenkin vahvistanut minua mutta silti toivoisin, että sairaaloissakin voitaisiin pyrkiä olosuhteisiin, jotka vahvistaisivat äidin omaa oksitosiinituotantoa eivät vain hajottaisi sitä ja vaatisi lääketiedettä tilalle. Muistaakseni jo lukion psykologian kirjoissa mainostetiin sitä, että suhde lapseenkin on helpompi muodostaa jos käsittelee synnytyspelkonsa. Puolestani jokainen saa lähteä synnytyksiinsä soitellen sotaan mutta mielestäni on ilkeää pilkata niitä, jotka eivät näin tahdo tehdä.