Kertomuksia synnytysloukkauksista

up

Mitä minä luen tuosta massasta kertomuksia on se että sairaalassa halutaan lapsi elossa ulos mahdollisesti elävästä äidistä.

Synnytys ei vaan ole se tilanne jossa kädestä pitäen selitetään maallikolle kaikki ennen kuin toimeen tartutaan. Joskus se on mahdollista, ja jotkut kätilöt, hoitajat ja lääkärit siihen kykenevät. Mutta näiden ihmisten päätyö on jotain aivan muuta kuin suhdetoiminta tuollaisilla hetkillä. Sen voisi joskus muistaa.

Niin. Mutta vaikka empatia on ilmaista, sitä harvoin kätilöiltä saa. Ja olen sitä mieltä, että jos ei enää jaksa kohdata synnyttäviä naisia epäitsekkäästi ja jalosti, on aika vaihtaa ammattia.

Epäitsekkäästi ja jalosti?

Hei tyyppi, kätilöt ovat ihmisiä. Kaikilla on huonommat päivänsä, ja joku semi-ok:n kätilön huono päivä voi valitettavasti osua sun megatärkeään elämänmullistavaan päivään.

En ole kätilö mutta todella hyvin ymmärrän että normaalin työpäivän rutiineihin eivät vaan kuulu epäitsekkyys ja jalous.

Nimenomaan. Synnytyksen tehtävänä on saada lapsi elävänä ja vammautumatta ulos äidistä, joka ei kuole verenhukkaan eikä infektioon. Mikään elämysmatka synnytys ei ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Siihen tilanteeseen on aivan täysin turha varustautua minkäänlaisilla raidereilla, kun itse tilanteessa voi kuitenkin tapahtua ihan mitä vaan, ja itselläkin on lähinnä mielessä, että nyt se pentu sieltä ulos ja äkkiä, että saadaan tämä homma loppumaan.

Minun kohdalleni on aina (kolme synnytystä) onneksi osunut mukavaa ja empaattista henkilökuntaa. En itsekään haluaisi synnytyksessä kokea mitään liukuhihnameininkiä vaan odotan että jokainen synnyttäjä saa empaattisen kohtelun päivästä riippumatta. Se on ammatinvalintakysymys! En minäkään voi omassa asiakaspalvelutyössäni kohdella asiakkaitani tylysti vaikka olis miten huono päivä, joutuisin sellaisesta heti tilille esimieheni kanssa. Miksi sitten kätilö saisi purkaa johonkin esim epävarmaan ensisynnyttäjään huonoa oloaan?

Multa ei kyllä heru tippaakaan ymmärrystä törkeille kätilöille ja synnytyslääkäreille. Jos niin huono päivä on, ettei kykene hyvään käytökseen maksavaa asiakasta kohtaan, olisi parempi jäädä kotiin saikulle makaamaan sen sijaan, että tulee töihin traumatisoimaan synnyttäjiä!

Minulla oli vain yksi toivomus: sektio.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:10"]

Epäitsekkäästi ja jalosti?

Hei tyyppi, kätilöt ovat ihmisiä. Kaikilla on huonommat päivänsä, ja joku semi-ok:n kätilön huono päivä voi valitettavasti osua sun megatärkeään elämänmullistavaan päivään.

En ole kätilö mutta todella hyvin ymmärrän että normaalin työpäivän rutiineihin eivät vaan kuulu epäitsekkyys ja jalous.

[/quote]

En ole minäkään kätilö, mutta voin toisen alan hoitajana jotenkin ymmärtää sen, kun työkaverin sairastuttua hälytetään töihin kuudetta yötä. Sinne tulee perusaaveemamma listan kanssa, miten häntä pitää palvella ja passata empaattisesti ja huutaa ja karjuu, ellei ole heti anestesialääkäri hyysäämässä ja koko sairaala pyörimässä hänen ainutlaatuisen synnytyksen ympärillä.

Yritä siinä keskittyä siihen tärkeimpään eli saada se lapsia elävänä ulos.

Hei haloo naiset! Synnytyksen ei olekaan tarkoitus olla mikään elämysmatka mutta jokainen synnyttäjä on oikeutettu odottamaan ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua, sen verran iso ja joskus pelottavakin asia se synnyttäminen on. Siinä jos tapahtuu jotain ikävää voi seuraukset olla suuret joten on se aika tärkeää miten kätilö ja lääkäri siellä kohtelee...

Mä kyllä kätilönä sanoisin, että nuo synnytyssuunnitelmat on ihan vihoviimeinen asia. Synnytys on kuitenkin sellainen asia, jonka kulusta ei voi koskaan etukäteen tietää ja johon liittyy paljon tuneita jo muutenkin, joten kun ne tarkoin tehdyt suunnitelmat, "haaveet", kaatuu, niin sitten se onkin isku synnyttäjälle. Moni synnyttäjä kokee myös ihan normaalisti menneen synnytyksen (niinkuin jokainen ko sivuilta lukemani tarina oli) täysin epäonnituneena, kun ne omat suunnitelmat ei toteutuneetkaan. Jos vauvan sydänäänet esimerkiksi on huonot, niin ei kätilö kiusallaan kiellä äitiä liikkumasta, vaan ihan vauvan parhaaksi se kaikki on. Tai jos synnärillä on täyttä, ei sinne oteta käynnistykseen ei-kiireellisiä tapauksia. Kiittäisitte itsekin onneanne siitä ettei joku "mutku mä haluun tän ulos nyyyyt, en jaksa enää olla raskaana!!!"- tapaus ole vieässä yhtä salia silloin, kun itsellänne on vaikka istukka revennyt.

Mulla ei ollut yhtään mitään synnytyssuunnitelmia eikä mitään vaatimuksia mutta voin sanoa että todella oli kamalaa kun kätilö on tyly, tympeä, naama vääränä ja tiuskii. Sen akan olis todella syytä miettiä vaikka alan vaihtoa sen verran oli huono työote.

Teidän, jotka valitatte, että kätilö ei ollut riittävän hellä, herttainen ja empaattinen, kannattaisi muistaa sananlasku "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Millaisia potilaita = synnyttäjiä te olitte itse? Pitkä, mahdoton toivelista? Käninää, kun se ei toteutunutkaan. Tuolla ylempänä on jo moneen kertaan toistettu, että kyseessä ei ole elämysmatka, vaan tarkoitus on saada lapsi terveenä ulos äidistä ja varmistaa, että äitikin säilyy hengissä. Joskus homma voi olla aika rajua, mutta jos lopputulos on onnistunut, niin eikö silloin pitäisi olla vain onnellinen, että se on ohi nyt ja lapsi on suloinen. Unohtakaa edes hetkeksi itsekkyytenne.

Olen huomannut että monet julkisen sektorin työntekijät eivät ole tajunneet että ovat myöskin palveluammatissa. Jos on valinnut esim kätilön ammatin niin pitäisi tajuta olevansa isojen asioiden äärellä ja kohdella toista kuten haluaisi itseäänkin kohdeltavan.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:27"]

Teidän, jotka valitatte, että kätilö ei ollut riittävän hellä, herttainen ja empaattinen, kannattaisi muistaa sananlasku "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Millaisia potilaita = synnyttäjiä te olitte itse? Pitkä, mahdoton toivelista? Käninää, kun se ei toteutunutkaan. Tuolla ylempänä on jo moneen kertaan toistettu, että kyseessä ei ole elämysmatka, vaan tarkoitus on saada lapsi terveenä ulos äidistä ja varmistaa, että äitikin säilyy hengissä. Joskus homma voi olla aika rajua, mutta jos lopputulos on onnistunut, niin eikö silloin pitäisi olla vain onnellinen, että se on ohi nyt ja lapsi on suloinen. Unohtakaa edes hetkeksi itsekkyytenne.

[/quote]

Aika törkeää tulla väittämään että jos kohdalle osuu moukkamainen kätilö se olisi aina synnyttäjän oma vika...ei todellakaan ole vaan väitän että useimmat tylyt kätilöt ovat vaan itse työhönsä tympääntyneitä ja kostavat sitä siihen synnyttäjään. Kai siinä on mukana myös sitä vallan tunnetta...että saa kokea valtaa siitä miten voi toiseen ihmiseen vaikuttaa.

Täytyy sanoa, että olen entistä onnellisempi sektiostani ja myöskin tulevasta sellaisesta. En ikinä voisi kokea mitään tuollaista, en edes uhkaa että minua voitaisiin kohdella kuin jotain teurasjätettä. En myöskään kestä minkäänlaista kipua tai tutkimuksia sillä alueella, ja siihen on luultavasti syy menneisyydessä, kun 14-vuotiaana joudun gynelle kauheaan ja nöyryyttävään tutkimukseen, jonka näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jättää väliin. Onneksi on ymmärtäväisiä ihmisiä hoitohenkilökunnassa, ja saan sektion suunnattomien pelkojeni takia ja nämä kertomukset vain vahvistavat tunnetta, että sektio on minulle ainoa tapa saada lapsia.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:19"]

Hei haloo naiset! Synnytyksen ei olekaan tarkoitus olla mikään elämysmatka mutta jokainen synnyttäjä on oikeutettu odottamaan ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua, sen verran iso ja joskus pelottavakin asia se synnyttäminen on. Siinä jos tapahtuu jotain ikävää voi seuraukset olla suuret joten on se aika tärkeää miten kätilö ja lääkäri siellä kohtelee...

[/quote]

Aikoinani, kun olin lapsentekoiässä, kuuntelin muutamaa kaveriani ihmeissään. Heillä oli todella haastava asenne hoitohenkilökuntaan. He olivat jo valmiiksi uhoa täynnä, että heitä kyllä pitää palvella ja hehän verot maksavat ja heille ei vittumaiset kätilöt tee sitä ja tätä.

Meillä muilla naisilla oli ihan tavallisia synnytyksiä ja näillä haastavilla oli ollut lähelle piti tilanteita, joissa kaamea vanha syylänokkainen noita oli kiduttanut hitaasti ja neulonut ilman puudutuksia ja kiusannut oikein kunnolla.

Jokaisessa tapaamisessa nämä jutut sitten aina paranivat ja paranivat.

Näille samoille ihmille on muuten sattunut kamalat päiväkodit ja opettajat. Nämä samat ihmiset ottavat joka asiasta yhteyttä opettajaan, kun se hirviö heidän kullannuppuaan kiusaa läksyillä ja on juuri heidän lapselleen kamala jne..

Kuulostaako yhtään tutulta

Muistan aina ja ikuisesti kun odotin esikoistani rv28+. Olin juuri ollut sikiön käännösyrityksessä ja lapsi oli ollut todella hiljainen sen jälkeen. Annetun ohjeen mukaisesti soittelin Tays:n synnytyspolille ja kohdalleni osui juuri tällainen mätämunakätilö jolle esitin huoleni ja hän tokaisi:" Mitä tänne soittelet...no kai sää ny sitte tänne voit tulla jos kerta pakko on vaikka ei se mitään auta, jos jotain on niin ei voin vähillä viikoilla lapsi selviä kuitenkaan!"

Kuvitelkaa että joku menee puhelimessa sanomaan hätäilevälle odottajalle jotain tällaista ja varsinkin kun tiesin oikein hyvin että noilla vkoilla on hyvät mahdollisuudet lapsen selvitä...monet kyyneleet itkin ja myöhemmin mieheni vaatikumsesta tein valituksen joka meni eteenpäin. Sain anteeksipyynnön mutta mietin edelleen että miten moni muu on joutunut samaisen ääliön käsittelyyn.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:19"]

Hei haloo naiset! Synnytyksen ei olekaan tarkoitus olla mikään elämysmatka mutta jokainen synnyttäjä on oikeutettu odottamaan ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua, sen verran iso ja joskus pelottavakin asia se synnyttäminen on. Siinä jos tapahtuu jotain ikävää voi seuraukset olla suuret joten on se aika tärkeää miten kätilö ja lääkäri siellä kohtelee...

[/quote]

Aikoinani, kun olin lapsentekoiässä, kuuntelin muutamaa kaveriani ihmeissään. Heillä oli todella haastava asenne hoitohenkilökuntaan. He olivat jo valmiiksi uhoa täynnä, että heitä kyllä pitää palvella ja hehän verot maksavat ja heille ei vittumaiset kätilöt tee sitä ja tätä.

Meillä muilla naisilla oli ihan tavallisia synnytyksiä ja näillä haastavilla oli ollut lähelle piti tilanteita, joissa kaamea vanha syylänokkainen noita oli kiduttanut hitaasti ja neulonut ilman puudutuksia ja kiusannut oikein kunnolla.

Jokaisessa tapaamisessa nämä jutut sitten aina paranivat ja paranivat.

Näille samoille ihmille on muuten sattunut kamalat päiväkodit ja opettajat. Nämä samat ihmiset ottavat joka asiasta yhteyttä opettajaan, kun se hirviö heidän kullannuppuaan kiusaa läksyillä ja on juuri heidän lapselleen kamala jne..

Kuulostaako yhtään tutulta

[/quote]

Sori ei kuullosta yhtään tutulta mutta erittäin tuttuja ovat nämä kertomukset huonoista kätilöitä ja ylimielisistä lääkäreistä. Heille usein se potilas tuntuu oelvan ihan pohjasakkaa.

yhtä juttua en oikeasti ymmärrä (voisiko joku kätilö tmv vastata): Miksi naisten alapäät ommellaan ilman puudutusta?? Tämä on ainakin tuttavapiirissäni ihan sääntö, eikä poikkeus. Minusta kuulostaa aivan kammottavalta, onko tähän joku syy, vai ajatellaanko ettei tarvitse kun synnyttäjän voimat on muutenkin lopussa? En ole kuullut, että muita ihmisiä koskaan ommellaan ilman puudutusta mistään paikasta.

t.sektioäiti