Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Siinäpä meillä onkin ihana äiti-ihminen, "mikset tapa itseäsi?".
Äitiys ei tee ihmisestä mitään ihmeellistä, ihan voin sanoa mitä haluan oli minulla lapsia tai ei... Jos joku ahdistuu liiasta populaatiosta maailmassa, niin onhan siihen ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan ole itse tänne pyytänyt syntyä :D. Kyllä lapset syntyy vanhempien toiveesta (tai vahingossa...) ja sitten aikanaan itsenäistyy. Että kyllä se lapsen hankinta on vanhempien unelmien ja toiveiden täyttymistä. Jokainen voi sitten itse päättää, miten pitkäksi aikaa tänne haluaa jäädä. Pois pääsyyn ei tarvitse muiden lupaa... ;).
Miksi teillä on muuten noin negatiivinen kuva maailmasta? Maailma ei ole koskaan ollut näin vauras ja turvallinen paikka. Tilastollisesti siis. Ongelmana on netti, mikä vääristää ajattelumaailmaa. Meille kerrotaan kaikista mahdollisista kauheuksista, vaikka kaikkea kauheaa on tapahtunut aina ja nykyistä enemmän. Ei niistä aikaisemmin vaan tiedotettu reaaliaikaisesti ympäri maapalloa.
Lukekaan Roslingin Faktojen maailma. Auttaa vähän tuomaan perspektiiviä nykymaailman oikeaan tilaan ja avuntarpeeseen.
Miten niin maailma ei ole koskaan ollut näin vauras? Maailmahan on nyt köyhempi kuin koskaan, eliölajeja kuolee sukupuuttoon ennätystahtiin, elinympäristöjä katoaa ja yksipuolistuu (mm. metsiä tuhoutuu, napajäät sulaa, meret on saastutettu ja roskattu), ihmiset syövät, juovat ja käyttävät luonnonvaroja niin, että iso osa maapallon ravinteista on varastoituneina eläinlajiin nimeltä homo sapiens (joka on syrjäyttänyt KAIKKI muut eläinlajit tällä pallolla, KAIKKI).
Että missä se rikkaus on? Rahaako tarkoitat? Niin, sitä kyllä riittää, sitä virtuaalista omaisuutta, vielä toistaiseksi, mutta mitä enemmän ihmisiä, sitä vähemmäksi sekin käy ja menee muutaman rikkaimman taskuun siitäkin valtaosa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Nyt annoit tunteidesi estää älysi käytön.
En ole missään rajannut itseäni ulos poistuvien ihmisten joukosta. En myöskään koe, että minä voisin päättää keiden pitäisi poistua, on vain itsestään selvää, että väkimäärään tulee vähetä radikaalisti. Se on kylmä fakta ja kylmein faktojen maailmassa siinä ryhmässä voit olla sinä, minä, sinä ja minä, sinä ja jotkut muut tai minä ja jotkut muut. Se on sitten täysin toinen asia, että kuka kokee että ei haluaisi poistua ja kuka voisi poistua vapaaehtoisesti. Sen ei tarvitisi olla noin, jos ihmiset aikuisten oikeasti alkaisivat ajatella ympäristöä ja elämään kestävän kehtiyksen mukaan, mutta meistä jokainen tietää ettei sitä tule tapahtumaan. Siis jokainen, joka kykenee ajattelemaan tätä asiaa ilman omien tunteidensa sotkemista peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Siinäpä meillä onkin ihana äiti-ihminen, "mikset tapa itseäsi?".
Mulle taas tuli tuosta viestistä joukkosurmaamisesta haaveileminen mieleen... Unelmana vähentää ihmisiä...
Muistan nuorempana kuinka jo ensin se että "naisella täytyy olla mies" jotta hän voisi elää täyttä elämää tai ylipäänsä olla onnellinen,
ilman miestä elämä kuulemma on tyhjää. Ja nämä naiset joiden elämäntehtävä oli olla koko ajan jossakin suhteessa, ihan sama minkälaisessa kunhan on se mies, tai poikaystävä ja se on sitten se elämäntarkoitus.
Mikään ammatti, ura, tieteet, taiteet ei kiinnosta, eikä ehkä kyllä lahjojakaan, mutta se mies ja sitten tietysti ne lapset.
Muistan jo yläasteella ne tytöt joita ei kiinnostanut koulu, eikä oikeastaan mikään muukaan tässä maailmassa kuin ne pojat ja se tuleva mies, ja sitten ne lapset,
niin olen vain niin täysin erilainen ihminen, että ei ole näiden kaltaisten naisten kanssa kyllä mitään keskusteltavaa.
Ja onneksihan ei heidän kanssaan ole pakko ollakkaan tekemisissä.
Jaksa kuunnella sitä kuinka "ilman miestä ja ilman lapsia elämä on niin tyhjää".... joopa joo, heidän kohdallaan näin varmaan onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Koska olemme jo olemassa täällä, kun joku on päättänyt tehdä lapsen jotta saisi kokea äidillistä onnea ja näinollen, olen nyt ajatteleva ja tunteva ihminen, jolla on vaistonvarainen halu jatkaa elämäänsä.
Elämän riistämistä ei voi verrata siihen, ettei elämää synny.
Eli ettei synny enää lisää ihmisiä tänne planeetalle. Ja siksi et ole hankkinut lapsia tänne pohjolan perukoille, jossa on tilaa vaikka toiselle 5 miljoonalle...? Ei taida nämä suomalaisten ilmastoahdistukset paljoa merkitä globaalissa mittakaavassa, ollaan pieni kärpäsen p aska täällä pohjoisessa. Ei kukaan muu maailmassa stressaa näin paljon ilmastonmuutoksesta. Käykää vähän Suomen ulkopuolella niin näette, että ihmisillä on ihan muut ahdistuksen aiheet :D. Elämästä voi myös nauttia ;).
Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuussa, koko maailman yhteinen ylikulutuspäivä on elokuussa.
Ps. Suomi saattaa olla sillä ylikansoitetulla maapallolla.
Olen sin tykännyt lapsista ja tullut lasten kanssa hyvin toimeen. 23-vuotiaana kyllä olin vielä itsekin ihan lapsi.
Sitten, sen tiesin, kun oli hyvä kumppani.
Emmin kyllä ja pelotti.
Onneksi mies on ja oli rohkea. Olin silloin 36.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Edelleenkään ei oleteta vaan otetaan huomioon mahdollisuus että tulevilla lapsilla ei välttämättä ole elämäniloa vaikka minä tällä hetkellä nautin elämästä tämanhetkisessä maailmassa ja tykkään myös kotileikistä.
Miksi edelliset sukupolvet lisääntyivät ja vielä suurperheiksi asti? Nytkö vasta ihminen on oppinut ajattelemaan "entä jos?" ja miksi pitää ajatella pahimman kautta? Entä jos elämä onkin hyvää, koska siihenkin on yhä edelleen yhtä lailla mahdollisuus.
Puhutte kuin maailmanloppu olisi tulossa tai olisitte jo nyt itsemurhan partaalla täällä kamalassa maailmassa elämäntarkoituksena toteuttaa vain äitinne unelmia.
Niin, minuakin ihmetyttää, kun työkaveri ei voisi kuvitellakkaan ottavansa koiraa, koska hänen mielestään koirasta on vain harmia, eikä juuri mitään iloa. On se jännä, mikähän sitä työkaveria vaivaa? Onhan minullakin koira ja ajattelen, että koiran omistamisesta on sen verran iloa, että kaikki ne harmit kannattaa kärsiä sen ilon vuoksi, miksen siis vaadi kaikkia ottamaan koiraa? No ehkä siksi, että en kuvittele työkaverin loukkaavan minua millään lailla sillä, että hän päättää mitä kärsimyksiä on valmis kokemaan ja mistä elävistä olennoista on valmis kantamaan vastuun.
Jospa sinäkin vain hyväksyisit sen, että kaikki eivät halua lapsia ja osa perustelee sitä sillä, että tämä maailma on menossa niin paskaan suuntaan, että ei kannata. Sinä olet tehnyt lapsia ja se päätös on sinun ja sinä myös kannat siitä vastuun, otit riskin ja tiedostat myös sen, aika sitten näyttää oliko valintasi hyvä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan ole itse tänne pyytänyt syntyä :D. Kyllä lapset syntyy vanhempien toiveesta (tai vahingossa...) ja sitten aikanaan itsenäistyy. Että kyllä se lapsen hankinta on vanhempien unelmien ja toiveiden täyttymistä. Jokainen voi sitten itse päättää, miten pitkäksi aikaa tänne haluaa jäädä. Pois pääsyyn ei tarvitse muiden lupaa... ;).
Miksi teillä on muuten noin negatiivinen kuva maailmasta? Maailma ei ole koskaan ollut näin vauras ja turvallinen paikka. Tilastollisesti siis. Ongelmana on netti, mikä vääristää ajattelumaailmaa. Meille kerrotaan kaikista mahdollisista kauheuksista, vaikka kaikkea kauheaa on tapahtunut aina ja nykyistä enemmän. Ei niistä aikaisemmin vaan tiedotettu reaaliaikaisesti ympäri maapalloa.
Lukekaan Roslingin Faktojen maailma. Auttaa vähän tuomaan perspektiiviä nykymaailman oikeaan tilaan ja avuntarpeeseen.
Miten niin maailma ei ole koskaan ollut näin vauras? Maailmahan on nyt köyhempi kuin koskaan, eliölajeja kuolee sukupuuttoon ennätystahtiin, elinympäristöjä katoaa ja yksipuolistuu (mm. metsiä tuhoutuu, napajäät sulaa, meret on saastutettu ja roskattu), ihmiset syövät, juovat ja käyttävät luonnonvaroja niin, että iso osa maapallon ravinteista on varastoituneina eläinlajiin nimeltä homo sapiens (joka on syrjäyttänyt KAIKKI muut eläinlajit tällä pallolla, KAIKKI).
Että missä se rikkaus on? Rahaako tarkoitat? Niin, sitä kyllä riittää, sitä virtuaalista omaisuutta, vielä toistaiseksi, mutta mitä enemmän ihmisiä, sitä vähemmäksi sekin käy ja menee muutaman rikkaimman taskuun siitäkin valtaosa.
Huoh. Kyllä tämän nyt jokainen tietää. Te paasaavat naiset olette todella rasittavia ihmisiä.
- itsekin siis nainen, joka välttelee paasaamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden lapsen (teini jo) äiti. Sairastan migreeniä ja muutenkin pidän hiljaisuudesta, joten olin huolissani miten jaksan jos tulee sairauskohtaus taikka lapselle ADHD ym. Olihan se alku haastavaa mutta sain apua lapsen isältä ja vanhemmiltani. Joskus ostettiin MLL:n hoitoapua jos olin kipeä. Kun lapsi kasvoi helpotti. Lapsiluku jäi yhteen vaikean synnytyksen takia. Nyt teini on oma persoonansa, hyväntuulinen ja huumorintajuinen, rauhallinen nuorimies. Mainiota matka- ym seuraa. Oli upeaa saada elää lapsuus toisesta näkökulmasta, se kasvatti myös itseäni. Rakkaus ja huoli kulkee vanhemmilla käsi kädessä läpi elämän. Päivääkään en silti antaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä yksi älyttömimmistä ketjuista tällä palstalla. Eihän näissä kirjoituksissa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen tulee itsestään, turha analysoida.
Eri asia kuin pohtia minne menee opiskelemaan.
Kannattaa myös miettiä miltä tuntuu kuuskymppisenä olla kun muilla on perheet ja lapsenlapset.Haluaisin kovasti ymmärtää mistä tällainen ajattelu syntyy ja millainen koulutustaso tällaisen kirjoittajalla on, koska en pysty itse ajattelemaan noin yksinkertaisesti vaikka yrittäisin. Miten voit luvata että se rakkaus vaan automaattisesti tulee? Tätä en ole koskaan tajunnut. Jos en oikein siedä muiden lapsia koska ne ovat rasittavia ja äänekkäitä niin onko siinä joku ylimaallinen taika että jostain syytä sitä omaa automaattisesti rakastaa vaikka se on just samanlainen kuin kaikki muut lapset? Onko se siis vain siksi että kun se tuli omasta alapäästä niin oma itsekkyys (lapsi on minun egoni jatke) saa ns rakkauden syttymään ihan varmasti?
Kammoan myös vähän että kukaan tekisi lapsia siksi että miettisi, että entä jos muilla onkin sitten jotain ja mulla ei joskus vanhana. Ettei vaan kateus iskisi niin tekisi varmuuden vuoksi. Eikä omia lapsia voi painostaa tekemään omalle vanhemmalleen lapsenlapsia.
Olen samaa mieltä kuin tuo jolle vastasit. Koulutustasoni: ylempi korkeakoulututkinto. Hoivavietti syntyy oman jälkeläisen kohdalla, se ei ole ylimaallista taikaa, vaan biologiaa ja hormonitoimintaa. Se ei ole itsekkyyttä, vaan itsekkyyden vastakohta: vanhempi on valmis tekemään kaikkensa ja venymään huolehtiakseen lapsestaan. Se rakkaus syntyy psyykkisesti terveen aikuisen kohdalla ihan varmasti, koska hoivavietti on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus joka aktivoituu oman jälkeläisen kanssa. Se oma lapsi nimenomaan ei ole „samanlainen kuin kaikki muut lapset“, vaan ihan erityinen.
Okei, vaan tuo asenne että "turha analysoida, aina se tapahtuu että omaa lastaan rakastaa" oli itselleni niin vieras että mietin että olemme varmasti kirjoittajan kanssa hyvin eri lähtökohdista keskustelemassa, siksi kysymys koulutuksesta. Piti kysyä myös ikää mutta unohtui.
Älä käsitä väärin, mulle elämä olisi ollut paljon helpompaa jos en olisi sattunut syntymään näin analysoivaksi pohtijaksi ja sitä myötä murehtijaksi. Mieluusti pääsisin siitä eroon mutta kai se lobotomian vaatisi.
Mä en usko sokeasti siihen että biologia hoitaa kaiken. Me ei olla enää täysin eläimiä, moni meistä on pelastettu lääkkeillä jotka ennen vanhaan olisivat kuolleet. Siksi myöskään en usko että meillä elossa olevilla ihmisillä on automaattisesti palikat sillä tavalla kuin pärjäävimmillä yksilöillä luonnossa olisi. Varmaan moni on kuullut lastensa hylkääjistä, pahoinpitelijöistä, lapsiaan katuvista ja lapsivuodemasentuneista. Niistä jotka totesivat että perhe-elämä olikin kamala valinta. Missä se automaattinen ylimaallinen rakkaus on näissä tapauksissa? Aina voi tietysti vedota siihen, että nämä ihmiset eivät koskaan olleetkaan "normaaleja" eli oli mielenterveysongelmia, tiesi niistä itse tai ei. Muuten tietysti rakkaus olisi syttynyt, nämä ihmiset ovat vain virheellisiä.
En kertakaikkiaan pysty olemaan niin naiivi että uskon olevani se evoluution huipulla oleva eläin jolla kaikki toimii biologis-emotionaalisesti juuri niin kuin pitää. Siksi asiaa pitää mielestäni pohtia eikä lisääntyä täysin ajattelematta asiaa.
Toinen asia, itse taas näen tuon rakkauden lähinnä itsekkyytenä eikä epäitsekkyytenä. Oma lapsi on oman egon jatke, sinusta tullut ja sinua. Ei äidistä tule laupiasta samarialaista ja hyväntekijää kaikkia maailman lapsia kohtaan, vain oman egonsa jatketta. Lapsi tuo vanhemmalle merkityksellisyyttä, hän on siis tehnyt itselleen ihmisen jotta saa kokea olevansa tärkeä ja kuvitella että se lapsi rakastaa häntä. Jonain päivänä se osaa rakastaakin ehkä, mutta ensimmäiset vuodet se on vain leimautunut ja tarvitseva. Eli tarkoitan että lisääntyminen ja sen jälkeinen omasta lapsesta huolta pitäminen on lähes tulkoon itsekästä ja omanarvontunnon pönkittämistä. Eikä siinä mitään se on luonnollista, ja saatan vielä itsekin päätyä lasten hankintaan, toki ymmärtäen että se on hiton itsekästä touhua, mutta niin tää maailma toimii. Sitten vain elän sen kanssa. Hyvin usein lisääntyjät syyttävät itsekkyydestä niitä jotka eivät lapsia halua ja unohtavat katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitaanko, ettei lasten tekemisellä ole mitään tekemistä järjen kanssa? Tunneperäinen päätös "koska minä haluan" ja thats it. Eikä ole tarkoitus syyllistää, teen minäkin vastaavia päätöksiä monessa asiassa ja täysin itsekkäästi (mm. omistan lemmikkejä), se on vain jokaisen itse pohdittava mitkä on ne prioriteeti niin omaa elämää ajatellen, kuin että mitä haluaisi sen mahdollisen lapsen elämän sitten olevan ja sitten tämän maailman nykytilaa miettien tehdä omat johtopäätöksensä.
Vaikka nyt pistin mammat vähän kovílle, niin minun puolestani muut saa kyllä lisääntyä, mutta mielestäni on vastaavasti myöskin väärin painostaa toisia lisääntymään, varsinkin jollain tuulesta temmatulla syyllistämisellä siitä, miten syntymättömältä lapselta vietäisiin joku oikeus olemassaoloon (höpöhöpö, nykyajan naisista kulttuurissamme YKSIKÄÄN ei ole jatkuvasti raskaana niin kauan kuin hedelmällisyyttä riittää, kyllä, eivät edes nykylestadiolaiset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Edelleenkään ei oleteta vaan otetaan huomioon mahdollisuus että tulevilla lapsilla ei välttämättä ole elämäniloa vaikka minä tällä hetkellä nautin elämästä tämanhetkisessä maailmassa ja tykkään myös kotileikistä.
Miksi edelliset sukupolvet lisääntyivät ja vielä suurperheiksi asti? Nytkö vasta ihminen on oppinut ajattelemaan "entä jos?" ja miksi pitää ajatella pahimman kautta? Entä jos elämä onkin hyvää, koska siihenkin on yhä edelleen yhtä lailla mahdollisuus.
Puhutte kuin maailmanloppu olisi tulossa tai olisitte jo nyt itsemurhan partaalla täällä kamalassa maailmassa elämäntarkoituksena toteuttaa vain äitinne unelmia.
Niin, minuakin ihmetyttää, kun työkaveri ei voisi kuvitellakkaan ottavansa koiraa, koska hänen mielestään koirasta on vain harmia, eikä juuri mitään iloa. On se jännä, mikähän sitä työkaveria vaivaa? Onhan minullakin koira ja ajattelen, että koiran omistamisesta on sen verran iloa, että kaikki ne harmit kannattaa kärsiä sen ilon vuoksi, miksen siis vaadi kaikkia ottamaan koiraa? No ehkä siksi, että en kuvittele työkaverin loukkaavan minua millään lailla sillä, että hän päättää mitä kärsimyksiä on valmis kokemaan ja mistä elävistä olennoista on valmis kantamaan vastuun.
Jospa sinäkin vain hyväksyisit sen, että kaikki eivät halua lapsia ja osa perustelee sitä sillä, että tämä maailma on menossa niin paskaan suuntaan, että ei kannata. Sinä olet tehnyt lapsia ja se päätös on sinun ja sinä myös kannat siitä vastuun, otit riskin ja tiedostat myös sen, aika sitten näyttää oliko valintasi hyvä vai ei.
Minä hyväksyn 100% muiden valitseman lapsettomuuden. Hankinhan minäkin "vain" yhden, jotta voin tarjota hänelle mahdollisimman hyvän elämän enkä enempää lapsia olisi jaksanut, koska arvostan myös omaakin elämääni. Silti olen täällä saanut kuulla olevani pelkästään itsekäs ihminen, joka toi lapsen vain kärsimään tähän maailmaan kysymättä hänen mielipidettä halusiko syntyä vai ei. Kannan joka ikinen päivä pelkoa ja huolta mukanani hänen takiaan. Silti tein väärin, koska en huomioinut hänen mahdollista huonoa tulevaisuutta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa kaikki pohtisivat lastenhankintaa yhtä tarkkaan kuin Ap.
Itse olen todella lapsirakas. Viihdyn lasten kanssa, olen aina innokas kuuntelemaan tuttujen lapsipuheita, katsomaan kuvia, auttamaan jne. Silti vapaaehtoinen lapsettomuus on ollut minulle täysin itsestään selvä ratkaisu. Olen tiennyt siitä lähtien, etten halua lapsia, kun olen ymmärtänyt ylipäätään lastensaannista mitään. Minulla ei ole pienintäkään äiti-identiteettiä, vaikka hoivavietti kyllä löytyy.
Omasta ehdottomuudestani huolimatta koen, että päätös lapsettomuudesta on sellainen jonka ihminen tekee useamman kerran elämässään. Ensimmäisen kerran nuorena ja perustelu on silloin hyvinkin heppoinen "ei lapsii, ku lapset on ällöi". Toisen kerran vähän vanhempana, kun lapsenhankinta voisi olla ajankohtainen. Muistaakseni itse kävin tämän pohdinnan juurikin aloittajan iässä. Päätös lapsettomuudesta on tietyn rajan jälkeen yhtä pysyvä, kuin päätös lapsista. Sen jälkeen ei ole paluuta. Siksi asiaa on hyvä pohtia, vaikka olisikin kuinka varma.
Kolmannen ja viimeisen kerran pohdin valintaani kun ystävät ympärillä alkoivat lisääntymään ja minä puolestani varailin aikaa sterilisaatioon. Silloin en tosin enää kovin syvällistä keskustelua aiheesta itseni kanssa käynyt.
En ole katunut päätöstäni, eikä siihen ole vaikuttanut myöskään "oikea" mies, jonka kanssa olen loppuelämän tähtäimellä.
Jotkut tekevät päätöksen monta kertaa elämässään, joillekin se on aina itsestäänselvää. Itse tiesin jo lapsena etten halua lapsia aikuisena, ja yhä samaa mieltä nyt 44-vuotiaana, vaikka muuten olenkin osaksi eri ihminen kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä yksi älyttömimmistä ketjuista tällä palstalla. Eihän näissä kirjoituksissa ole mitään järkeä.
Pystytköhän kuitenkaan sanomaan sitä yleisesti, vaan vain mihin oma järkesi riittää 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Vähän samasta syystä kuin "hankitaan" puoliso. Miksi kukaan haluaa puolison? Miksi kukaan haluaa asua ja elää saman katon alla toisen kanssa? Miksi kukaan haluaa rakastaa ja olla rakastettu?
Samasta syystä se lapsikin useimmiten "hankitaan".
Minusta olisi moraalisesti ok etsiä rakkautta ja jotain täyttymystä elämään hankkimalla puoliso joka on jo olemassa. Kun taas elävän ihmisen tekeminen tänne kärsimään ja kuolemaan, vain jotta saisit rakastaa ja olla rakastettu ja tuntea itsesi tärkeäksi on moraalisesti erittäin arveluttavaa.
Sanomattakin selvää, toivon että minua ei olisi koskaan tähän maailmaan tehty. Pidän vanhempiani hyvin itsekkäinä,mutta eivät he kyenneet parempaan ajatteluun. Toisaalta jos heidän lapsensa ei olisi ollut minä, se olisi jopa voinut olla kiitollinen elämän lahjasta. Että en nyt sinällään voi heitä syyttääkään.
Mutta olen tehnyt heille selväksi että minä puolestani en kosta seuraavalle sukupolvelle eli en tee tänne ketään ihmistä vastoin tahtoaan, joten eivät saa lapsenlapsia. Ovat siitä ilmeisesti vähän murheissaan, mutta oletan että vain siksi etteivät saa osallistua tuttujensa kanssa siihen rinkiin jossa vain ylpeillään lastenlasten tekemisillä ja näytetään kuvia niistä. Koska jos olisivat lisää lapsia halunneet olisivat voineet tehdä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Sinulle on kyllä vastattu mm. että moni haluaa elämäänsä kuuluvan rakkautta, josta ei kukaan kärsi, joka on hyvä asia. Mutta ethän sinä sitä ollut ymmärtävinäsi, jankkasit vain että on itserakkautta tehdä lapsi tänne todennäköisin syin kärsimään ja pilaamaan pallo. Sinun utopioissasi kun sinä määräät millainen maailma saa olla ja hmiset eivät saa perheellistyä ja kerroitpa kuinka hysteerisesti pelkäät kuolevasi aamuin illoin.. hullu
Tämä on vakiovastaus. Kuitenkin:
syntymättömyys ≠ kuoleminen
oma lisääntymättä jättäminen ≠ oman lapsen kuoleminen
oma lisääntymättä jättäminen ≠ kuoleminen itse
Jos on helpompi hahmottaa, niin esimerkiksi:
ikkunoiden peseminen ≠ synnyttäminen
palstalle kirjoittaminen ≠ käyrätorven harjoittelu
naapuri harjoittelee ohjelmoimaan ≠ sinä harjoittelet ohjelmoimaan
-eri