Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina halunnut lapsia, niin kauan kuin muistan. Kumppanin löysin 18-vuotiaana, mutta halusin olla “vastuullinen” ja opiskelin itselleni ammatin ja kävin töissä ensin. Esikoinen syntyi kun olin 23-vuotias. Toinen syntyi kun olin 26-vuotias. Nyt olen 32v ja eronnut lasten isästä, meillä oli vaikeuksia liitossa ja esikoisen erityisyys (diagnoosit vasta tulilla) kuormitti meidän parisuhdetta todella paljon.
Minua ei perus lapsiarki hirveästi rasita, nautinkin siitä. Esikoisen haasteista taas olen kokenut ihan valtavasti epäonnistumista vanhempana, osaamattomuutta, riittämättömyyttä, uupumista, toivottomuutta.. Se on todella hajottavaa kun lapsi on haastava, oirehtii, teet kaikkesi ja silti asiat menee päin prinkkalaa. Ja kun lapsi siirtyy kodin ulkopuolelle koulumaailmaan niin saat konkreettisesti TAPELLA että saat lapsellesi tukea ja itseään joutuu myös paljon puolustelemaan; koska vika nähdään ensin aina vanhemmissa.
Eli mitä tästä sitten sanoisi ap:lle.. en varmaan lähtisi lapsia tekemään jos A. En niitä haluaisi niin paljon että kipeää tekee ja B. Ole valmis ottamaan vastaan sairas, vammainen, neuropsykologisesti poikkeava etc. lapsi. Koska me kaikki emme saa helppoja lapsia ja kaikkea ei korjata parhaimmillakaan kasvatustaidoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Sinulle on kyllä vastattu mm. että moni haluaa elämäänsä kuuluvan rakkautta, josta ei kukaan kärsi, joka on hyvä asia. Mutta ethän sinä sitä ollut ymmärtävinäsi, jankkasit vain että on itserakkautta tehdä lapsi tänne todennäköisin syin kärsimään ja pilaamaan pallo. Sinun utopioissasi kun sinä määräät millainen maailma saa olla ja hmiset eivät saa perheellistyä ja kerroitpa kuinka hysteerisesti pelkäät kuolevasi aamuin illoin.. hullu
Sinä määrittelet itesi ei-hulluksi sillä perusteella että haluat päämäärättömästi porsia ilman minkäänlaista aivotoimintaa..
-eri
Suurin osa ei mitään mieti. Kakaroita tehdään tai ei. Ei jumankauta, jos sitä täytyy punnita ja jahkata niin en ymmärrä. Minä pähkäilin että pärjään ilman lapsia ja lapsenlapsia enkä tule kärsimään siitä. Menen vapaaehtoistöihin jos alkaa tuntumaan tyhjältä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kyse siitä, että meille on luonnollista että elämässä on erilaisia vaiheita. Raskaammatkin jaksot kestää kun ymmärtää, että se on tilapäistä (tosin siinä hetkessä voi tietty tuntua ikuisuudelta). Osa sai lapsia jo opiskeluaikana alle 26 v, valtaosa muutaman työvuoden jälkeen, jolloin oli ihanaa olla vauvan kanssa äitiyslomalla ja tuulettaa aivojaan työkuvioista. Itselläni tai lähimmillä ystävilläni ei kenelläkään ole ollut vakityöpaikkaa äitiyslomille jäädessä mutta kuitenkin kohtalainen varmuus töiden jatkumisesta ja kohtuulliset tulot tai säästöt myös vauvan tai lasten kanssa ollessa, mikä tietysti helpottaa.
Ei, kun kaikki eivät vain pidä lapsista niin paljon, että haluaisivat luopua paljosta vain saadakseen lapsia. Ja tuo elämän raskauskin, mulla esim. oli melkoisen rankka lapsuus itselläni ja olen sitä mieltä, että sen läpikäyneenä mun ei tarvitse enää ehdointahdoin hakeutua raskaisiin tilanteisiin vain todistaakseni jollekkin tuntemattomille ihmisille jotakin itsestäni. Jokaisella on siis taakkansa ja voi olla raskasta ilman lapsiakin, jos se nyt on joku suuri tavoite elämässä että "kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat".
Minusta on ok perustella omia valintoja, mutta miksi lapselliset aina sortuvat tekemään jotakin tällaista analyysiä vapaaehtoisesti lapsettomista? Miksei vain kunnioiteta toisten päätöstä olla tekemättä lapsia ja esim. olla tyytyväisiä siitä, että sillä omalla jälkikasvulla on sitten enemmän tilaa hengittää ja olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mighjkdfhgk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v vakituisessa parisuhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton nainen, puolisoni on vuoden vanhempi eikä hänkään halua lapsia. Minä en niitä ole ikinä halunnut, paitsi sellaisessa rakkaushuumassa joku ajatus lisääntymisestä on käynyt mielessä, mutta se menee aina ohi. Pikkulapset ovat ihan kivoja ja söpöjä jotkut, mutta pääasiassa lapset eivät kiinnosta ollenkaan. En halua myöskään elää elämääni ketään muuta varten, joten siinä mielessä olen kyllä itsekäskin. Eläimistä pidän ja niitä hoivaan mielelläni, tosin helpon lemmikin valitsin eli kissan. Koiraa en jaksaisi.
Haluan myös pitää kroppani mahdollisimman toimintakuntoisena ja nauttia seksistä. En siis tietoisesti halua ottaa riskiä siitä, että sukupuolielimeni tuhoutuisivat. Tunnen oman kroppani ja osaan aika hyvin arvioida mitä sille raskauden ja synnytyksen myötä kävisi, en halua sitä, en pienintäkään riskiä.
Perheen ympärillä pyörivä elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Arvostan vapautta ja luovuutta ja haaveilen taiteilijan urasta, pyrin sitä kohti myös. Puolisoni on samankaltainen. Yhdessä voimme olla riittävän vapaita, mutta enempiä kahleita ei haluta.
Sukupuolielimet eivät tuhoudu synnytyksessä, ajatus on absurdi. Mitä mieltä olet, jos oma äitisi olisi halunnut suojata omien sukuelimiensä ulkonäköä yhtä tarkoin kuin sinä?
Nämä on niin absurdeja kommentteja: "mitä, jos et olisi koskaan syntynyt?". Sitten en olisi koskaan syntynyt. Ei sellaista elämää voi kaivata, joka ei ole koskaan alkanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
Minua harmittaa erityisesti kutomattomat villasukat ja ne lukemattomat piirustukset jotka eivät saaneet mahdollisuutta päästä paperille.
Itse ajattelin samoin, kunnes tapasin nykyisen mieheni 27-vuotiaana. Hänkään ei aiempien puolisoiden kanssa halunnut lasta, mutta meillä ajatusmaailmat kohtasivat, ja lapsi tuntuu kuuluvan meidän maailmaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
:,DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut lapsia, niin kauan kuin muistan. Kumppanin löysin 18-vuotiaana, mutta halusin olla “vastuullinen” ja opiskelin itselleni ammatin ja kävin töissä ensin. Esikoinen syntyi kun olin 23-vuotias. Toinen syntyi kun olin 26-vuotias. Nyt olen 32v ja eronnut lasten isästä, meillä oli vaikeuksia liitossa ja esikoisen erityisyys (diagnoosit vasta tulilla) kuormitti meidän parisuhdetta todella paljon.
Minua ei perus lapsiarki hirveästi rasita, nautinkin siitä. Esikoisen haasteista taas olen kokenut ihan valtavasti epäonnistumista vanhempana, osaamattomuutta, riittämättömyyttä, uupumista, toivottomuutta.. Se on todella hajottavaa kun lapsi on haastava, oirehtii, teet kaikkesi ja silti asiat menee päin prinkkalaa. Ja kun lapsi siirtyy kodin ulkopuolelle koulumaailmaan niin saat konkreettisesti TAPELLA että saat lapsellesi tukea ja itseään joutuu myös paljon puolustelemaan; koska vika nähdään ensin aina vanhemmissa.
Eli mitä tästä sitten sanoisi ap:lle.. en varmaan lähtisi lapsia tekemään jos A. En niitä haluaisi niin paljon että kipeää tekee ja B. Ole valmis ottamaan vastaan sairas, vammainen, neuropsykologisesti poikkeava etc. lapsi. Koska me kaikki emme saa helppoja lapsia ja kaikkea ei korjata parhaimmillakaan kasvatustaidoilla.
Ei, ei elämän ole palkko olla raskasta, elämästä voi nauttia täysin rinnoin, joka hetkestä ja olla onnellinen ja pirteä ja tehdä just mitä huvittaa. Ainoa mitä on pakko jokaisen kestää, on olemassa olevien ihmisten ja eläimien poistuminen tästä maailmasta, ellei nyt sitten aivan erakoksi eristäydy.
Ja tiedätkö mitä? Elämästään täysin rinnoin nauttinut ihminen ei ole yhtään sinua huonompi, ei kärsimys tuo mitään lisäarvoa elämälle, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
Yritin vain vääntää rautalangasta, että MITÄÄN LASTA EI OLE ELLEI SITÄ OLE OLLUT OLEMASSAKAAN.
En tiedä miten sitä paremmin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Kannattaa muistaa myös, että lapsella voi olla sairaus tai vamma. Kaikkea ei nähdä ultrassa ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
Yritin vain vääntää rautalangasta, että MITÄÄN LASTA EI OLE ELLEI SITÄ OLE OLLUT OLEMASSAKAAN.
En tiedä miten sitä paremmin sanoa.
Eli voit jatkossa olla syyllistämättä ihmisiä siitä, etteivät he antaneet sille olemattomalle lapselle mahdollisuutta syntyä tähän maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Tehän täällä jankkaatte kuinka on itsekästä antaa yhdellekään lapselle elämä kysymättä lapsen mielipidettä haluaako syntyä tai mikä on lapsen unelma. Kukaan ei ole täällä yrittänyt kääntää lapsetonta hankkimaan lasta. Ettekä ole vieläkään kertonut, mitä niin pahaa on tulossa, että vanhuksena omien lasten hankinta kaduttaa?
Hauska tämä ketju :D Monet naurut sai, varsinkin nämä lapsia tehneiden kommentit, ei ehkä ole ihan loppuun asti ajateltuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Sinulle on kyllä vastattu mm. että moni haluaa elämäänsä kuuluvan rakkautta, josta ei kukaan kärsi, joka on hyvä asia. Mutta ethän sinä sitä ollut ymmärtävinäsi, jankkasit vain että on itserakkautta tehdä lapsi tänne todennäköisin syin kärsimään ja pilaamaan pallo. Sinun utopioissasi kun sinä määräät millainen maailma saa olla ja hmiset eivät saa perheellistyä ja kerroitpa kuinka hysteerisesti pelkäät kuolevasi aamuin illoin.. hullu
Sinä määrittelet itesi ei-hulluksi sillä perusteella että haluat päämäärättömästi porsia ilman minkäänlaista aivotoimintaa..
-eri
Hohhoh aivotoiminnaltaan ylivertaiset velat peukuttaa tätä, onneksi kaikki velat ei ole täysiä...
Onhan tuo yksi palstahullu, liittää sanasta sanaan samoja paasauksia ketjusta ketjuun eikä ymmärrä mitä hänelle vastataan. Ei voi ymmärtää kun oma näkökenttä on niin kapea ettei muusta kertovat kommentit hahmotu ollenkaan. Lapsettomuuden asialla vuodesta 2018. > Ja taas pastaamaan samoja jankutuksia uuteen ketjuun.
Ole hyvä ap, sait vastauksen, lapsia ei saa tehdä kun se ei ehkä halua syntyä. Ongelma ratkaistu, ei saa lapsia tehdä. "Pallo pilalla. Porsimiva, arvoton synnytyskone. Tyhmä, itsekäs l e h mä. Jankutijankuti"
Aika harva lapsia varmaan tekee hinnalla millä hyvänsä. Useimmilla siihen vaikuttaa suuresti oma elämäntilanne, elinympäristö, arvot, sosiaaliset suhteet, terveyden tila... Sitten on näitä, joille kaikki on mustaa ja valkoista
Omassa korkeasti koulutettujen, haastavissa töissä olevien ystävieni piirissä kaikki ovat ehdottomasti halunneet lapsia ja osanneet nauttia heistä. On ollut outoa seurata tätä nykyistä keskustelua ja lasten kokemista riesana, stressinä, riippana, elämän rajoitteena jne. Meillä lapset ovat ehdottomasti rikastuttaneet elämää ja heidän kauttaan on meille aikuisillekin uusia ihmissuhteita syntynyt. Lähipiirissä on myös lukihäiriöinen lapsi, kehitysvammainen, ennenaikaisesti syntyneitä, kaksosia, avioeroperheitä, mutta ongelmista huolimatta ehdottomasti plussan puolella kaikki kokevat olevansa. 45-50 v olemme.
Onko sitten kyse siitä, että meille on luonnollista että elämässä on erilaisia vaiheita. Raskaammatkin jaksot kestää kun ymmärtää, että se on tilapäistä (tosin siinä hetkessä voi tietty tuntua ikuisuudelta). Osa sai lapsia jo opiskeluaikana alle 26 v, valtaosa muutaman työvuoden jälkeen, jolloin oli ihanaa olla vauvan kanssa äitiyslomalla ja tuulettaa aivojaan työkuvioista. Itselläni tai lähimmillä ystävilläni ei kenelläkään ole ollut vakityöpaikkaa äitiyslomille jäädessä mutta kuitenkin kohtalainen varmuus töiden jatkumisesta ja kohtuulliset tulot tai säästöt myös vauvan tai lasten kanssa ollessa, mikä tietysti helpottaa.
Ajatus elämästä ilman lapsiani olisi ankea, vaikka muutakin elämänsisältöä, hyvä mies, harrastuksia, intohimon kohteita löytyy. Omien ja ystävieni lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämää on myös äärettömän mielenkiintoista seurata.