Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma asenteeni on, että jos ei ehdottomasti halua lapsia, on parempi jättää lapset hankkimatta kuin ottaa riskiä, että vanhemmuus ei sitten sovikaan. Lapsesta kun ei pääse eroon toisin kuin, sanotaan nyt vaikka, että otat tietyn lemmikin ja toteat myöhemmin, ettei se olekaan sinun juttu, jolloin lemmikille voi etsiä uuden kodin. Tai vaihdat asuinpaikkaa, työpaikkaa, alaa, autoa, harrastusta...
Lapsi on ainoa, josta ei koskaan pääse eroon, jos käykin niin, ettei lapsi olekaan oma juttu.
Olen vasta 1. sivulla lukemassa, joten en tiedä mainittiinko tästä myös, mutta itse kehottaisin lapsia hankkivia miettimään myös ne pahimmat skenaariot läpi; jaksaako? Jaksatko ja haluat elää elämääsi sellaisena kuin se on, jos lapsi syntyy vaikeasti vammaisena, syrjäytyy, on pitkään riippuvainen sinusta, on luonteeltaan kuin pahin vihamiehesi, puoliso kuolee/jättää, jäät yksinhuoltajaksi, lapsi sairastuu tai on kroonisesti sairas jne jne. Ei siis mitään inhorealismilla mässäilyä vaan sen faktan toteamista, että joillekuille nämäkin arvat napsahtavat eikä ole mitään takeita siitä, etteikö se samainen arpa osuisi sinulle.
Minä olen 37v. lapseton, mutta sanon aina syntyneeni lapsettomaksi. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia.
Tottakai jos astun ulos ovesta voin jäädä bussin alle. Niin käy aina jollekulle ja se voin tänään olla minä. En kuitenkaan halua elää elämääni pelkojen ohjaamana ja kahlitsemana.
Älä jaksa olla naurettava. Perusteletko tällä samalla lauseella kaiken mahdollisen epämukavuuden minkä ihminen voi itselleen hankkia? Että koska voi jäädä bussinkin alle ja silti lähtee ulos, niin sama se on hankkia 10 lasta ja 20 koiraa ja muuttaa 100km päähän kaikesta elollisesta jonnekkin vuoristoon, koska voihan se olla, että ihminen olisi silti ihan onnellinen.
Miksei ihminen voisi olla onnellinen vuoristossa?
Minustakin tuo kuulosti melkein houkuttavalta vaihtoehdolta. Sellainen pieni talo preerialla. Näen jo hirsimökin, takkatulet ja tilkkupeitot.
Mikset sitten toteuta sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan ole itse tänne pyytänyt syntyä :D. Kyllä lapset syntyy vanhempien toiveesta (tai vahingossa...) ja sitten aikanaan itsenäistyy. Että kyllä se lapsen hankinta on vanhempien unelmien ja toiveiden täyttymistä. Jokainen voi sitten itse päättää, miten pitkäksi aikaa tänne haluaa jäädä. Pois pääsyyn ei tarvitse muiden lupaa... ;).
Miksi teillä on muuten noin negatiivinen kuva maailmasta? Maailma ei ole koskaan ollut näin vauras ja turvallinen paikka. Tilastollisesti siis. Ongelmana on netti, mikä vääristää ajattelumaailmaa. Meille kerrotaan kaikista mahdollisista kauheuksista, vaikka kaikkea kauheaa on tapahtunut aina ja nykyistä enemmän. Ei niistä aikaisemmin vaan tiedotettu reaaliaikaisesti ympäri maapalloa.
Lukekaan Roslingin Faktojen maailma. Auttaa vähän tuomaan perspektiiviä nykymaailman oikeaan tilaan ja avuntarpeeseen.
Nyt alkaa käydä niin hyökkääväksi tämä keskustelu, että kiitän ja kumarran ja siirryn perheeni pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä haluaa lapsia. Maapallon liikakansoitus ei selity enää pelkällä ehkäisyvälineiden puuttumisella. Suomessakin on selvästi liikaa ihmisiä, kun työttömiä on 220 000. Useammankaan maapallon luonnonvarat eivät riitä jos (kun) kaikki alkavat elää kuten me. Naiset on ohjelmoitu haluamaan lapsia. Ei se että haluan heidät poista ongelmia, joita syntyy mm. siitä että ihmiset yksinkertaisesti haluavat lisääntyä.
Kymmenet miljardit muut pyrkivät samaan elintasoon suomalaisten kanssa. Ja heillä on yhtäläinen oikeus siihen riippumatta siitä mihin maahan ovat syntyneet. Tähän tullaan tarvitsemaan neljän maapallon luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuussa tarkoittaen, että joka vuosi kaikki tämän jälkeen tuotetut päästöt ja käytetyt luonnonvarat ovat ylikulutusta.
Mulla yksi iso huoli liittyen lastenhankintaan on myös juurikin ympäristönäkökulma. Oon yleisesti ja jokapäiväisessä elämässä tosi ympäristötietoinen ihminen, ja tuntuu että (biologisten) lasten hankinta menee tosi paljon ristiin just tämän kanssa (puhumattakaan kaikesta muusta epävarmuudesta liittyen tämänhetkiseen maailnmantilanteeseen). En maininnut aikaisemmin lähinnä siitä syystä, että helppo mun on sanoa että lapsen hankkimatta jättäminen on myös ympäristöteko kun oma suhtautuminen lastenhankintaan herättää muutenkin lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Suurempi uhraus se on jollekin muulle, joka on vaikka aina halunnut lapsia mutta päättää myöhemmin pistää maailman tilan oman halun edelle.
- AP
Ap jos ajatus lapsen saamisesta aiheuttaa sinussa pelkoa ja ahdistusta, en usko että olisit niitä jotka katuu ettei niitä tehnyt.
On meitä jotka on ajatelleet nuorena, että lasten saaminen ei tunnu tarpeelliselta, tai se tuntui vieraalta tai kaukaiselta. Ja jos tuli säikäys raskaudesta, hetken pelästyi että ei halua ei-toivottua raskautta. Mutta minulla ei tunteet olleet noin voimakkaat, pelkoa ja ahdistusta.Sinun ei ole pakko hankkia lapsia. Elämä voi olla ihan hyvää ja täyttymyksellistä ja merkityksellistä ilman niitä. Rakkautta ja huolenpitoa voi osoittaa muutenkin ja muillekin ihmisille tai luontokappaleille. Maailmaan voi jättää jälkensä muutenkin. Vanhana on varmasti muita ihmisiä jolle olet läheinen ja tärkeä. Ainakin kannattaa elää elämänsä niin että ajattelee mitä voisi antaa, ei mitä voisi saada.
Tämä ihan äiti-ihmisenä.Hienosti kirjoitettu, äiti-ihminen! Olikohan se rouva Kekkonen, joka sanoi, että pieni on se rakkaus, joka kohdistuu vain omiin lapsiin.
Minulla ei ole lapsia, eikä niitä myöskään tule. Raha, joka minulta menisi lapsen kasvattamiseen ja hoitoon, menee nyt kuukausittain lapsia auttaville tahoille. Minulla on pari kummityttöä, koska tyttöjen ja naisten aseman parantaminen maailmassa on minulle tärkeää. Tuen myös paria järjestöä, jotka kuntouttavat lapsiprostituution ja insestin uhreja. Tukeani saa myös Bikers Against Child Abuse, jossa vapaaehtoiset motoristit ovat henkisenä ja fyysisenä tukena ja apuna kaltoinkohdelluille lapsille, esim. oikeudenkäyntien aikana, joissa lapsi joutuu tunnustamaan tapahtuneen väkivallan tai insestin tuomarille syyllisen läsnäollessa.
Ei oma lapsi ole ainoa mahdollisuus pitää huolta lapsista ja jakaa huomiotaan avuttomille. Se on yksi mahdollisuus ja joillekin erittäin sopiva. Mutta että ainoa ja ainoa oikea vieläpä? Höpsis. Pienen sydämen höpötystä.
Heh heh. Tietäisitpä totuuden näistä järjestöistä. Tyhmien höynäyttämistä koko touhu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mighjkdfhgk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v vakituisessa parisuhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton nainen, puolisoni on vuoden vanhempi eikä hänkään halua lapsia. Minä en niitä ole ikinä halunnut, paitsi sellaisessa rakkaushuumassa joku ajatus lisääntymisestä on käynyt mielessä, mutta se menee aina ohi. Pikkulapset ovat ihan kivoja ja söpöjä jotkut, mutta pääasiassa lapset eivät kiinnosta ollenkaan. En halua myöskään elää elämääni ketään muuta varten, joten siinä mielessä olen kyllä itsekäskin. Eläimistä pidän ja niitä hoivaan mielelläni, tosin helpon lemmikin valitsin eli kissan. Koiraa en jaksaisi.
Haluan myös pitää kroppani mahdollisimman toimintakuntoisena ja nauttia seksistä. En siis tietoisesti halua ottaa riskiä siitä, että sukupuolielimeni tuhoutuisivat. Tunnen oman kroppani ja osaan aika hyvin arvioida mitä sille raskauden ja synnytyksen myötä kävisi, en halua sitä, en pienintäkään riskiä.
Perheen ympärillä pyörivä elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Arvostan vapautta ja luovuutta ja haaveilen taiteilijan urasta, pyrin sitä kohti myös. Puolisoni on samankaltainen. Yhdessä voimme olla riittävän vapaita, mutta enempiä kahleita ei haluta.
Sukupuolielimet eivät tuhoudu synnytyksessä, ajatus on absurdi. Mitä mieltä olet, jos oma äitisi olisi halunnut suojata omien sukuelimiensä ulkonäköä yhtä tarkoin kuin sinä?
No hän ei varmaan olisi tässä pohtimassa sitä, miltä tuntuisi kun hänen olematon äitinsä olisi suojannut sukuelimiensä ulkonäköä ja jättänyt tekemättä tämän ihmisen jolta tätä asiaa kysyt.
Voi pyhä yksinkertaisuus nyt oikeasti.
Se oli hänen pointtinsa.
Tarkoittavatko nämä jotka sanovat, ettei lapsen pitäisi joutua syntymään tänne, etteivät he itse olisi halunneet joutua syntymään tänne?Tämä on vakiovastaus. Kuitenkin:
a) Sinun haluillasi ei ole mitään tekemistä lastesi halujen kanssa. Kyllä, hän on yksilö ja sinusta erillinen ihminen, ei oman itsesi jatke.
b) - Syntymättömän ihmisen vaihtoehdot: jatkaa syntymättömänä tai syntyä
- Syntyneen ihmisen vaihtoehdot: kuolla
Näin kuolemaa pelkäävänä mietin tätä kuolemanpelkoa vs. en olisi koskaan tiennytkään siitä, vaan sen sijaan olisin automaattisesti täydellisessä kauheiden ja hyvien kokemusten balanssissa ilman yrittämistä (syntymättömänä)
Ei, sellaista ei ole kuin "syntymätön ihminen", tai ainakaan yhtään sen enempää, kuin on yksisarvisia ja lohikäärmeitäkään.
Tällä kuvattiinkin sitä, paljonko joku, joka ei ole syntynytkään, kärsii verrattuna syntyneeseen henkilöön.
Lisääntymisaiheeseen liittyy paljon enemmän rautalangasta vääntämistä kuin yhteenkään muuhun aiheeseen josta olen kuullut keskusteltavan.
Koita nyt ymmärtää, että ei ole mitään "syntymätöntä henkilöä", et voi sanoa, että syntymätön henkilö ei kärsi, kun syntymättömiä henkilöitä ei ole kuin sinun mielikuvituksessasi korkeintaan. Joko jotain asioita on tai sitten ei ole ja olematon asia ei ole mitään.
Tämä kumpuaa ihan omasta logiikastasi. Koita sinä ymmärtää, ettei ole mitenkään relevanttia kysyä minulta, syntyneeltä ihmiseltä, enkö olisi halunnut syntyä. Minulla kun ei ole vertailupohjaa, koska ei ole mitään kokemusta syntymättömänä olemisesta (syntymättömiä henkilöitä ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mighjkdfhgk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v vakituisessa parisuhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton nainen, puolisoni on vuoden vanhempi eikä hänkään halua lapsia. Minä en niitä ole ikinä halunnut, paitsi sellaisessa rakkaushuumassa joku ajatus lisääntymisestä on käynyt mielessä, mutta se menee aina ohi. Pikkulapset ovat ihan kivoja ja söpöjä jotkut, mutta pääasiassa lapset eivät kiinnosta ollenkaan. En halua myöskään elää elämääni ketään muuta varten, joten siinä mielessä olen kyllä itsekäskin. Eläimistä pidän ja niitä hoivaan mielelläni, tosin helpon lemmikin valitsin eli kissan. Koiraa en jaksaisi.
Haluan myös pitää kroppani mahdollisimman toimintakuntoisena ja nauttia seksistä. En siis tietoisesti halua ottaa riskiä siitä, että sukupuolielimeni tuhoutuisivat. Tunnen oman kroppani ja osaan aika hyvin arvioida mitä sille raskauden ja synnytyksen myötä kävisi, en halua sitä, en pienintäkään riskiä.
Perheen ympärillä pyörivä elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Arvostan vapautta ja luovuutta ja haaveilen taiteilijan urasta, pyrin sitä kohti myös. Puolisoni on samankaltainen. Yhdessä voimme olla riittävän vapaita, mutta enempiä kahleita ei haluta.
Sukupuolielimet eivät tuhoudu synnytyksessä, ajatus on absurdi. Mitä mieltä olet, jos oma äitisi olisi halunnut suojata omien sukuelimiensä ulkonäköä yhtä tarkoin kuin sinä?
No hän ei varmaan olisi tässä pohtimassa sitä, miltä tuntuisi kun hänen olematon äitinsä olisi suojannut sukuelimiensä ulkonäköä ja jättänyt tekemättä tämän ihmisen jolta tätä asiaa kysyt.
Voi pyhä yksinkertaisuus nyt oikeasti.
Se oli hänen pointtinsa.
Tarkoittavatko nämä jotka sanovat, ettei lapsen pitäisi joutua syntymään tänne, etteivät he itse olisi halunneet joutua syntymään tänne?Tämä on vakiovastaus. Kuitenkin:
a) Sinun haluillasi ei ole mitään tekemistä lastesi halujen kanssa. Kyllä, hän on yksilö ja sinusta erillinen ihminen, ei oman itsesi jatke.
b) - Syntymättömän ihmisen vaihtoehdot: jatkaa syntymättömänä tai syntyä
- Syntyneen ihmisen vaihtoehdot: kuolla
Näin kuolemaa pelkäävänä mietin tätä kuolemanpelkoa vs. en olisi koskaan tiennytkään siitä, vaan sen sijaan olisin automaattisesti täydellisessä kauheiden ja hyvien kokemusten balanssissa ilman yrittämistä (syntymättömänä)
Ei, sellaista ei ole kuin "syntymätön ihminen", tai ainakaan yhtään sen enempää, kuin on yksisarvisia ja lohikäärmeitäkään.
Tällä kuvattiinkin sitä, paljonko joku, joka ei ole syntynytkään, kärsii verrattuna syntyneeseen henkilöön.
Lisääntymisaiheeseen liittyy paljon enemmän rautalangasta vääntämistä kuin yhteenkään muuhun aiheeseen josta olen kuullut keskusteltavan.
Koita nyt ymmärtää, että ei ole mitään "syntymätöntä henkilöä", et voi sanoa, että syntymätön henkilö ei kärsi, kun syntymättömiä henkilöitä ei ole kuin sinun mielikuvituksessasi korkeintaan. Joko jotain asioita on tai sitten ei ole ja olematon asia ei ole mitään.
Kaikkea voi aina sanoa, voi minäkin sanoa, että siivekäs sateenkaaren värinen tiikeri ei kärsi, vaikken synnyttänytkään sitä tähän maailmaan. Se on sitten toinen juttu, että onko siinä sanomisessani yhtään mitään järkeä, mutta ainakin tuossa esimerkkilauseessani on yhtä paljon järkeä kuin siinä pohdinnassa, että miltä syntymättömästä lapsesta mahtaa tuntua, itse veikkaan, että syntymättömästä lapsesta tuntuu samalta kuin siivekkäästä sateenkaaren värisestä tiikeristä jota ei ole olemassa.
Melkein käy sääliksi niitä hämmentyneitä äitejä, jotka ovat nojanneet päätöksensä ajatukseen, jossa ei ole minkäänlaista järkeä :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Edelleenkään ei oleteta vaan otetaan huomioon mahdollisuus että tulevilla lapsilla ei välttämättä ole elämäniloa vaikka minä tällä hetkellä nautin elämästä tämanhetkisessä maailmassa ja tykkään myös kotileikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mighjkdfhgk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v vakituisessa parisuhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton nainen, puolisoni on vuoden vanhempi eikä hänkään halua lapsia. Minä en niitä ole ikinä halunnut, paitsi sellaisessa rakkaushuumassa joku ajatus lisääntymisestä on käynyt mielessä, mutta se menee aina ohi. Pikkulapset ovat ihan kivoja ja söpöjä jotkut, mutta pääasiassa lapset eivät kiinnosta ollenkaan. En halua myöskään elää elämääni ketään muuta varten, joten siinä mielessä olen kyllä itsekäskin. Eläimistä pidän ja niitä hoivaan mielelläni, tosin helpon lemmikin valitsin eli kissan. Koiraa en jaksaisi.
Haluan myös pitää kroppani mahdollisimman toimintakuntoisena ja nauttia seksistä. En siis tietoisesti halua ottaa riskiä siitä, että sukupuolielimeni tuhoutuisivat. Tunnen oman kroppani ja osaan aika hyvin arvioida mitä sille raskauden ja synnytyksen myötä kävisi, en halua sitä, en pienintäkään riskiä.
Perheen ympärillä pyörivä elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Arvostan vapautta ja luovuutta ja haaveilen taiteilijan urasta, pyrin sitä kohti myös. Puolisoni on samankaltainen. Yhdessä voimme olla riittävän vapaita, mutta enempiä kahleita ei haluta.
Sukupuolielimet eivät tuhoudu synnytyksessä, ajatus on absurdi. Mitä mieltä olet, jos oma äitisi olisi halunnut suojata omien sukuelimiensä ulkonäköä yhtä tarkoin kuin sinä?
Kyse ei ollut elinten ulkonäöstä, vaan toimintakyvystä. Olet varmaan trolli, mutta vastaan silti: raskaus ja synnytys voivat muuttaa naisen sukuelimiä pysyvästi niin, että seksi ei enää tunnu yhtä hyvältä. Repeämät ja laskeumat ovat jopa tavanomaisia, mutta myös pysyviä ja vakavia vaurioita voi tulla. Oma kudostyyppini on heikosti palautuvaa, sen näkee vaikka raskausarvista joita olen saanut jo murrosiässä kropan muutosten myötä.
Itse synnyin sektiolla, ja siitäkin olen omalta äidiltäni kuullut, ettei ole herkkua sekään. Sitä en tiedä, missä kunnossa hänellä elimet on, ei ole minun asiani kysyä. Eikä se lopultakaan vaikuta siihen, että itse en halua ottaa riskiä, oli se kuinka pieni tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Koska olemme jo olemassa täällä, kun joku on päättänyt tehdä lapsen jotta saisi kokea äidillistä onnea ja näinollen, olen nyt ajatteleva ja tunteva ihminen, jolla on vaistonvarainen halu jatkaa elämäänsä.
Elämän riistämistä ei voi verrata siihen, ettei elämää synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Ahdistuneet ja katkerat ihmiset olettavat, että kaikilla muillakin menee huonosti. Itselläni ollut hyvä elämä ja olen jo surullinen siitä, että tämä tulee jossain vaiheessa loppumaan. Olin siitäkin vähän surullinen, kun päätin olla hankkimatta enempää lapsia. Heiltä jäi mahdollisuus kokea tämä elämän hienous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Siinäpä meillä onkin ihana äiti-ihminen, "mikset tapa itseäsi?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani on se, että ihmisten lukumäärä vähenee tällä planeetalla radikaalisti. Erittäin radikaalisti. En oikeasti toivois sitä, mutta ymmärrän, että niin on pakko käydäja omalta osaltani toteutan sitä olemalla lisääntymättä. Sen sijaan olemme adpotoineet mieheni kanssa lapsia. Meitä on yksinekrtaisesti täällä liikaa eikä ympäristöä ajatella, siksi väkimäärän on pakko laskea ja paljon. Olen tässä asiassa Linkolan kannalla.
Jäljelle jääneet sitten olisivat planeetan viisaimmistoa (ei älymystöä), jotka alkaisivat rakentamaan planeettaa uudelleen sellaiseksi, että täällä on hyvä olla, eläimiä ei riistetä ja kaikessa toiminnassa mietitään kestävää kehitystä. Myös rahataloudesta ymmärretään luopua ja muistetaan kertoa jälkipolville, että raha ja rahanhimo pilasi kaiken.
Vähän aina ihmettelen, että miksi te näin ajattelevat ette yksinkertaisesti tapa itseänne? Sehän olisi planeetan kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Vai tarkoitatteko aina, että teillä itsellänne on jotenkin oikeus olla täällä, mutta että muuten häviäisi planeetalta muutama miljoona (turhaa?) ihmistä...?
Koska olemme jo olemassa täällä, kun joku on päättänyt tehdä lapsen jotta saisi kokea äidillistä onnea ja näinollen, olen nyt ajatteleva ja tunteva ihminen, jolla on vaistonvarainen halu jatkaa elämäänsä.
Elämän riistämistä ei voi verrata siihen, ettei elämää synny.
Eli ettei synny enää lisää ihmisiä tänne planeetalle. Ja siksi et ole hankkinut lapsia tänne pohjolan perukoille, jossa on tilaa vaikka toiselle 5 miljoonalle...? Ei taida nämä suomalaisten ilmastoahdistukset paljoa merkitä globaalissa mittakaavassa, ollaan pieni kärpäsen p aska täällä pohjoisessa. Ei kukaan muu maailmassa stressaa näin paljon ilmastonmuutoksesta. Käykää vähän Suomen ulkopuolella niin näette, että ihmisillä on ihan muut ahdistuksen aiheet :D. Elämästä voi myös nauttia ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Edelleenkään ei oleteta vaan otetaan huomioon mahdollisuus että tulevilla lapsilla ei välttämättä ole elämäniloa vaikka minä tällä hetkellä nautin elämästä tämanhetkisessä maailmassa ja tykkään myös kotileikistä.
Miksi edelliset sukupolvet lisääntyivät ja vielä suurperheiksi asti? Nytkö vasta ihminen on oppinut ajattelemaan "entä jos?" ja miksi pitää ajatella pahimman kautta? Entä jos elämä onkin hyvää, koska siihenkin on yhä edelleen yhtä lailla mahdollisuus.
Puhutte kuin maailmanloppu olisi tulossa tai olisitte jo nyt itsemurhan partaalla täällä kamalassa maailmassa elämäntarkoituksena toteuttaa vain äitinne unelmia.
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.