Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
Minä muistan ainakin loppuikäni jokaisen tekemättä jääneen sämpylän, jakkaran ja lasagnen ja suren heidän kohtaloaan, kun eivät koskaan saaneet tulla osaksi tätä maailmaa :(
Oikeasti, aika hauskaa että saatiin joku lapsellinen vertaamaan lasta pitsaan.
Yritin vain vääntää rautalangasta, että MITÄÄN LASTA EI OLE ELLEI SITÄ OLE OLLUT OLEMASSAKAAN.
En tiedä miten sitä paremmin sanoa.
Eli voit jatkossa olla syyllistämättä ihmisiä siitä, etteivät he antaneet sille olemattomalle lapselle mahdollisuutta syntyä tähän maailmaan?
Puhuin lasten lukumäärästä, en siittiöistä tai ehkäisystä tai lapsettomista. Vaan ihmisistä jotka HALUAVAT LAPSIA, mutta niitä ei saisi tehdä tähän maailmaan, koska maapallo on jo kuormittunut ja meitä on liikaa ja asukasluku täynnä ja elämä on kamalaa ja blaa blaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut lapsia, niin kauan kuin muistan. Kumppanin löysin 18-vuotiaana, mutta halusin olla “vastuullinen” ja opiskelin itselleni ammatin ja kävin töissä ensin. Esikoinen syntyi kun olin 23-vuotias. Toinen syntyi kun olin 26-vuotias. Nyt olen 32v ja eronnut lasten isästä, meillä oli vaikeuksia liitossa ja esikoisen erityisyys (diagnoosit vasta tulilla) kuormitti meidän parisuhdetta todella paljon.
Minua ei perus lapsiarki hirveästi rasita, nautinkin siitä. Esikoisen haasteista taas olen kokenut ihan valtavasti epäonnistumista vanhempana, osaamattomuutta, riittämättömyyttä, uupumista, toivottomuutta.. Se on todella hajottavaa kun lapsi on haastava, oirehtii, teet kaikkesi ja silti asiat menee päin prinkkalaa. Ja kun lapsi siirtyy kodin ulkopuolelle koulumaailmaan niin saat konkreettisesti TAPELLA että saat lapsellesi tukea ja itseään joutuu myös paljon puolustelemaan; koska vika nähdään ensin aina vanhemmissa.
Eli mitä tästä sitten sanoisi ap:lle.. en varmaan lähtisi lapsia tekemään jos A. En niitä haluaisi niin paljon että kipeää tekee ja B. Ole valmis ottamaan vastaan sairas, vammainen, neuropsykologisesti poikkeava etc. lapsi. Koska me kaikki emme saa helppoja lapsia ja kaikkea ei korjata parhaimmillakaan kasvatustaidoilla.
Ainoa mitä on pakko jokaisen kestää, on olemassa olevien ihmisten ja eläimien poistuminen tästä maailmasta, ellei nyt sitten aivan erakoksi eristäydy.
No just tää. Vihaan elämäni kärsimystä ja pelkään kuolemaa, jonka vuoksi olisin mieluummin jäänyt syntymättä. Miksi haluaisin tuomita ketään muuta kuolemaan ja kärsimykseen, eli oman lapseni? Kärsimys ja kuolema ovat varmat asiat elämässä. Onnellisuus ei. Että niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä haluaa lapsia. Maapallon liikakansoitus ei selity enää pelkällä ehkäisyvälineiden puuttumisella. Suomessakin on selvästi liikaa ihmisiä, kun työttömiä on 220 000. Useammankaan maapallon luonnonvarat eivät riitä jos (kun) kaikki alkavat elää kuten me. Naiset on ohjelmoitu haluamaan lapsia. Ei se että haluan heidät poista ongelmia, joita syntyy mm. siitä että ihmiset yksinkertaisesti haluavat lisääntyä.
Kymmenet miljardit muut pyrkivät samaan elintasoon suomalaisten kanssa. Ja heillä on yhtäläinen oikeus siihen riippumatta siitä mihin maahan ovat syntyneet. Tähän tullaan tarvitsemaan neljän maapallon luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuussa tarkoittaen, että joka vuosi kaikki tämän jälkeen tuotetut päästöt ja käytetyt luonnonvarat ovat ylikulutusta.
Mulla yksi iso huoli liittyen lastenhankintaan on myös juurikin ympäristönäkökulma. Oon yleisesti ja jokapäiväisessä elämässä tosi ympäristötietoinen ihminen, ja tuntuu että (biologisten) lasten hankinta menee tosi paljon ristiin just tämän kanssa (puhumattakaan kaikesta muusta epävarmuudesta liittyen tämänhetkiseen maailnmantilanteeseen). En maininnut aikaisemmin lähinnä siitä syystä, että helppo mun on sanoa että lapsen hankkimatta jättäminen on myös ympäristöteko kun oma suhtautuminen lastenhankintaan herättää muutenkin lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Suurempi uhraus se on jollekin muulle, joka on vaikka aina halunnut lapsia mutta päättää myöhemmin pistää maailman tilan oman halun edelle.
- AP
Ap jos ajatus lapsen saamisesta aiheuttaa sinussa pelkoa ja ahdistusta, en usko että olisit niitä jotka katuu ettei niitä tehnyt.
On meitä jotka on ajatelleet nuorena, että lasten saaminen ei tunnu tarpeelliselta, tai se tuntui vieraalta tai kaukaiselta. Ja jos tuli säikäys raskaudesta, hetken pelästyi että ei halua ei-toivottua raskautta. Mutta minulla ei tunteet olleet noin voimakkaat, pelkoa ja ahdistusta.Sinun ei ole pakko hankkia lapsia. Elämä voi olla ihan hyvää ja täyttymyksellistä ja merkityksellistä ilman niitä. Rakkautta ja huolenpitoa voi osoittaa muutenkin ja muillekin ihmisille tai luontokappaleille. Maailmaan voi jättää jälkensä muutenkin. Vanhana on varmasti muita ihmisiä jolle olet läheinen ja tärkeä. Ainakin kannattaa elää elämänsä niin että ajattelee mitä voisi antaa, ei mitä voisi saada.
Tämä ihan äiti-ihmisenä.Hienosti kirjoitettu, äiti-ihminen! Olikohan se rouva Kekkonen, joka sanoi, että pieni on se rakkaus, joka kohdistuu vain omiin lapsiin.
Minulla ei ole lapsia, eikä niitä myöskään tule. Raha, joka minulta menisi lapsen kasvattamiseen ja hoitoon, menee nyt kuukausittain lapsia auttaville tahoille. Minulla on pari kummityttöä, koska tyttöjen ja naisten aseman parantaminen maailmassa on minulle tärkeää. Tuen myös paria järjestöä, jotka kuntouttavat lapsiprostituution ja insestin uhreja. Tukeani saa myös Bikers Against Child Abuse, jossa vapaaehtoiset motoristit ovat henkisenä ja fyysisenä tukena ja apuna kaltoinkohdelluille lapsille, esim. oikeudenkäyntien aikana, joissa lapsi joutuu tunnustamaan tapahtuneen väkivallan tai insestin tuomarille syyllisen läsnäollessa.
Ei oma lapsi ole ainoa mahdollisuus pitää huolta lapsista ja jakaa huomiotaan avuttomille. Se on yksi mahdollisuus ja joillekin erittäin sopiva. Mutta että ainoa ja ainoa oikea vieläpä? Höpsis. Pienen sydämen höpötystä.
Heh heh. Tietäisitpä totuuden näistä järjestöistä. Tyhmien höynäyttämistä koko touhu...
Olen se kenelle vastasit heh heh. Isot järjestöt ovat alkaneet mietityttämään, totta. En kuitenkaan nyt aio jättää "leikkiä" kesken kaiken, vaan katson molemmat kummitytöt sinne aikuisuuteen. Sen jälkeen ohjaan rahani muualle.
Tuen pieniä ryhmiä muuten, en jumalattomia korporaatioita, joissa rahat menevät suunnilleen herrojen arseiden pyyhkimiseen, ja joilla on niin iso markkinointikoneisto takana, että ihmiset osaavat niiden järjestöjen nimetkin unissaan.
Tuen mieluiten pienempiä ryhmiä. Esim, hesy ei saa minulta penniäkään (perseilynsä takia) mutta juuri aloittaneet tai 1-2 hengen eläinsuojat saavat tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Sinulle on kyllä vastattu mm. että moni haluaa elämäänsä kuuluvan rakkautta, josta ei kukaan kärsi, joka on hyvä asia. Mutta ethän sinä sitä ollut ymmärtävinäsi, jankkasit vain että on itserakkautta tehdä lapsi tänne todennäköisin syin kärsimään ja pilaamaan pallo. Sinun utopioissasi kun sinä määräät millainen maailma saa olla ja hmiset eivät saa perheellistyä ja kerroitpa kuinka hysteerisesti pelkäät kuolevasi aamuin illoin.. hullu
Sinä määrittelet itesi ei-hulluksi sillä perusteella että haluat päämäärättömästi porsia ilman minkäänlaista aivotoimintaa..
-eri
Hohhoh aivotoiminnaltaan ylivertaiset velat peukuttaa tätä, onneksi kaikki velat ei ole täysiä...
Onhan tuo yksi palstahullu, liittää sanasta sanaan samoja paasauksia ketjusta ketjuun eikä ymmärrä mitä hänelle vastataan. Ei voi ymmärtää kun oma näkökenttä on niin kapea ettei muusta kertovat kommentit hahmotu ollenkaan. Lapsettomuuden asialla vuodesta 2018. > Ja taas pastaamaan samoja jankutuksia uuteen ketjuun.
Ole hyvä ap, sait vastauksen, lapsia ei saa tehdä kun se ei ehkä halua syntyä. Ongelma ratkaistu, ei saa lapsia tehdä. "Pallo pilalla. Porsimiva, arvoton synnytyskone. Tyhmä, itsekäs l e h mä. Jankutijankuti"
Aika harva lapsia varmaan tekee hinnalla millä hyvänsä. Useimmilla siihen vaikuttaa suuresti oma elämäntilanne, elinympäristö, arvot, sosiaaliset suhteet, terveyden tila... Sitten on näitä, joille kaikki on mustaa ja valkoista
Täsmälleen samoilla kommenteilla voi korostaa sitä, että käytävä keskustelu on jälleen sama.
Etenkin, kun tunnistaa käyvänsä sitä taas saman äitijankkaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Tehän täällä jankkaatte kuinka on itsekästä antaa yhdellekään lapselle elämä kysymättä lapsen mielipidettä haluaako syntyä tai mikä on lapsen unelma. Kukaan ei ole täällä yrittänyt kääntää lapsetonta hankkimaan lasta. Ettekä ole vieläkään kertonut, mitä niin pahaa on tulossa, että vanhuksena omien lasten hankinta kaduttaa?
Eihän kellään ole kristallipalloa, itse yhdessä viestissä jo mainitsin, että maailma ei ole rikastunut vaan päinvastoin, köyhempi kuin koskaan, sitä ei tietenkään kukaan huomioinut, mutta siinä on esimerkiksi yksi syy. Ihminen joka tekee lapsen, on myös vastuussa siitä, että on sen lapsen tähän maailmaan saattanut vallitsevassa tilanteessa, en ymmärrä miten kukaan uutisia lukeva voi olla niin sokaistunut, ettei ole mitään erittäin pahoja varoitusmerkkejä sieltä joukosta bongannut?
Ihmisiä on 7 miljardia ja luku kasvaa vain kasvamistaan, maapallon sietokyky on ylitetty jo aikaa sitten, on varmasti todella vaikea perustella valintaansa lisätä ihmisten määrää tässä tilanteessa, eikä siinä mitään, mutta jotku ihmiset haluavat tämänkin asian huomioida (huom, en ole yksi heistä, en haluaisi lapsia muutenkaan, vaikka maailman tilanne olisi kuinka hyvä).
Mitä on tulossa? Ääriolosuhteet lisääntyvät, jossakin ei sada ja jossakin sataa liikaa, kun elinolot huononevat lähtee ihmismassat liikkeelle, kun resurssit vähenevät niistä tulee kilpailua ja koska on kyse elämästä ja kuolemasta, se kilpailu on sitten epätoivoista, samoin sairaudet liikkuvat ihmissojen mukana ja köyhyys ja nälänhätä lisäävät myös sairauksien liikkumista eläimistä ihmisiin (kuten jo nähdään).
Eläinlajeja katoaa, tämä ei ole mikään pikku juttu, koska tarkoittaa sitä, että yksikin pieni muutos ympäristössä niin olemme nopeasti pulassa, on kyse myös ketjureaktiosta, homelajeja kun katoaa, katoaa niitä syövät hyönteiset ja kasvit ja niitä syövät hyönteiset ja niitä syövät hyönteiset, linnut, kalat ja muut eläimet ja niitä syövät jne.jne. ongelmat moninkertaistuvat myös tätäkin kautta ja tämä taas voi vaikuttaa mm. ihmisten kotieläimiin, ihmisten viljelyksiin, jopa suoraan ihmisten omaan terveyteen.
Ymmärrän, jos on halu pitää kiinni siitä että kaikki kääntyy "parhain päin", mutta aika epätoivoiselta se tuntuu ja sen myös tajuaa jokainen vähänkään asioista perillä oleva ihminen. Tietenkin voi olla hyvä tuuri, tosiTOSI hyvä tuuri, ettei se kamelin selkä katkea vielä seuraavan sukupolven kohdalla ja VOI olla mahdollista, että tarpeeksi moni tajuaa olla lisääntymättä niin, että maailman väkiluku saadaankin vähenemään ihan sitä kautta, mutta sekin edellyttää, että osa ihmisistä tekee sen "uhrauksen" että jättää siirtämättä geeninsä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä haluaa lapsia. Maapallon liikakansoitus ei selity enää pelkällä ehkäisyvälineiden puuttumisella. Suomessakin on selvästi liikaa ihmisiä, kun työttömiä on 220 000. Useammankaan maapallon luonnonvarat eivät riitä jos (kun) kaikki alkavat elää kuten me. Naiset on ohjelmoitu haluamaan lapsia. Ei se että haluan heidät poista ongelmia, joita syntyy mm. siitä että ihmiset yksinkertaisesti haluavat lisääntyä.
Kymmenet miljardit muut pyrkivät samaan elintasoon suomalaisten kanssa. Ja heillä on yhtäläinen oikeus siihen riippumatta siitä mihin maahan ovat syntyneet. Tähän tullaan tarvitsemaan neljän maapallon luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuussa tarkoittaen, että joka vuosi kaikki tämän jälkeen tuotetut päästöt ja käytetyt luonnonvarat ovat ylikulutusta.
Mulla yksi iso huoli liittyen lastenhankintaan on myös juurikin ympäristönäkökulma. Oon yleisesti ja jokapäiväisessä elämässä tosi ympäristötietoinen ihminen, ja tuntuu että (biologisten) lasten hankinta menee tosi paljon ristiin just tämän kanssa (puhumattakaan kaikesta muusta epävarmuudesta liittyen tämänhetkiseen maailnmantilanteeseen). En maininnut aikaisemmin lähinnä siitä syystä, että helppo mun on sanoa että lapsen hankkimatta jättäminen on myös ympäristöteko kun oma suhtautuminen lastenhankintaan herättää muutenkin lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Suurempi uhraus se on jollekin muulle, joka on vaikka aina halunnut lapsia mutta päättää myöhemmin pistää maailman tilan oman halun edelle.
- AP
Ap jos ajatus lapsen saamisesta aiheuttaa sinussa pelkoa ja ahdistusta, en usko että olisit niitä jotka katuu ettei niitä tehnyt.
On meitä jotka on ajatelleet nuorena, että lasten saaminen ei tunnu tarpeelliselta, tai se tuntui vieraalta tai kaukaiselta. Ja jos tuli säikäys raskaudesta, hetken pelästyi että ei halua ei-toivottua raskautta. Mutta minulla ei tunteet olleet noin voimakkaat, pelkoa ja ahdistusta.Sinun ei ole pakko hankkia lapsia. Elämä voi olla ihan hyvää ja täyttymyksellistä ja merkityksellistä ilman niitä. Rakkautta ja huolenpitoa voi osoittaa muutenkin ja muillekin ihmisille tai luontokappaleille. Maailmaan voi jättää jälkensä muutenkin. Vanhana on varmasti muita ihmisiä jolle olet läheinen ja tärkeä. Ainakin kannattaa elää elämänsä niin että ajattelee mitä voisi antaa, ei mitä voisi saada.
Tämä ihan äiti-ihmisenä.Hienosti kirjoitettu, äiti-ihminen! Olikohan se rouva Kekkonen, joka sanoi, että pieni on se rakkaus, joka kohdistuu vain omiin lapsiin.
Minulla ei ole lapsia, eikä niitä myöskään tule. Raha, joka minulta menisi lapsen kasvattamiseen ja hoitoon, menee nyt kuukausittain lapsia auttaville tahoille. Minulla on pari kummityttöä, koska tyttöjen ja naisten aseman parantaminen maailmassa on minulle tärkeää. Tuen myös paria järjestöä, jotka kuntouttavat lapsiprostituution ja insestin uhreja. Tukeani saa myös Bikers Against Child Abuse, jossa vapaaehtoiset motoristit ovat henkisenä ja fyysisenä tukena ja apuna kaltoinkohdelluille lapsille, esim. oikeudenkäyntien aikana, joissa lapsi joutuu tunnustamaan tapahtuneen väkivallan tai insestin tuomarille syyllisen läsnäollessa.
Ei oma lapsi ole ainoa mahdollisuus pitää huolta lapsista ja jakaa huomiotaan avuttomille. Se on yksi mahdollisuus ja joillekin erittäin sopiva. Mutta että ainoa ja ainoa oikea vieläpä? Höpsis. Pienen sydämen höpötystä.
Heh heh. Tietäisitpä totuuden näistä järjestöistä. Tyhmien höynäyttämistä koko touhu...
Olen se kenelle vastasit heh heh. Isot järjestöt ovat alkaneet mietityttämään, totta. En kuitenkaan nyt aio jättää "leikkiä" kesken kaiken, vaan katson molemmat kummitytöt sinne aikuisuuteen. Sen jälkeen ohjaan rahani muualle.
Tuen pieniä ryhmiä muuten, en jumalattomia korporaatioita, joissa rahat menevät suunnilleen herrojen arseiden pyyhkimiseen, ja joilla on niin iso markkinointikoneisto takana, että ihmiset osaavat niiden järjestöjen nimetkin unissaan.
Tuen mieluiten pienempiä ryhmiä. Esim, hesy ei saa minulta penniäkään (perseilynsä takia) mutta juuri aloittaneet tai 1-2 hengen eläinsuojat saavat tukea.
Onpa hirveän surullinen näkemys, että ketään ei pitäisi auttaa, koska kaikki järjestöt ovat satavarmana huijareita. Tai ettei kannata tehdä mitään, kun maailma on menossa persiilleen muutenkin. Eihän ihmiset tosin yleensäkään ajattele asioita ennen kuin ne koskettavat itseä tai läheisiä. Vaikkapa nyt tämä koronahilluminen tälleen OT; ok hillua tuolla, kunnes itse/läheinen sairastuu. Sitten onkin ikävää, kun miten ne muut silleen sitä tautia levittivät... :/
Sovitaanko niin, että tästä eteen päin joka ikinen ihminen tällä planeetalla kysyy ensin lapseltaan haluaako hän syntyä tänne ja vasta sitten hankkii sen lapsen, jookos? Koska on väärin hankkia tänne ketään vastoin tahtoaan. Koskee jokaista ihmistä ympäri maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Tehän täällä jankkaatte kuinka on itsekästä antaa yhdellekään lapselle elämä kysymättä lapsen mielipidettä haluaako syntyä tai mikä on lapsen unelma. Kukaan ei ole täällä yrittänyt kääntää lapsetonta hankkimaan lasta. Ettekä ole vieläkään kertonut, mitä niin pahaa on tulossa, että vanhuksena omien lasten hankinta kaduttaa?
Eihän kellään ole kristallipalloa, itse yhdessä viestissä jo mainitsin, että maailma ei ole rikastunut vaan päinvastoin, köyhempi kuin koskaan, sitä ei tietenkään kukaan huomioinut, mutta siinä on esimerkiksi yksi syy. Ihminen joka tekee lapsen, on myös vastuussa siitä, että on sen lapsen tähän maailmaan saattanut vallitsevassa tilanteessa, en ymmärrä miten kukaan uutisia lukeva voi olla niin sokaistunut, ettei ole mitään erittäin pahoja varoitusmerkkejä sieltä joukosta bongannut?
Ihmisiä on 7 miljardia ja luku kasvaa vain kasvamistaan, maapallon sietokyky on ylitetty jo aikaa sitten, on varmasti todella vaikea perustella valintaansa lisätä ihmisten määrää tässä tilanteessa, eikä siinä mitään, mutta jotku ihmiset haluavat tämänkin asian huomioida (huom, en ole yksi heistä, en haluaisi lapsia muutenkaan, vaikka maailman tilanne olisi kuinka hyvä).
Mitä on tulossa? Ääriolosuhteet lisääntyvät, jossakin ei sada ja jossakin sataa liikaa, kun elinolot huononevat lähtee ihmismassat liikkeelle, kun resurssit vähenevät niistä tulee kilpailua ja koska on kyse elämästä ja kuolemasta, se kilpailu on sitten epätoivoista, samoin sairaudet liikkuvat ihmissojen mukana ja köyhyys ja nälänhätä lisäävät myös sairauksien liikkumista eläimistä ihmisiin (kuten jo nähdään).
Eläinlajeja katoaa, tämä ei ole mikään pikku juttu, koska tarkoittaa sitä, että yksikin pieni muutos ympäristössä niin olemme nopeasti pulassa, on kyse myös ketjureaktiosta, homelajeja kun katoaa, katoaa niitä syövät hyönteiset ja kasvit ja niitä syövät hyönteiset ja niitä syövät hyönteiset, linnut, kalat ja muut eläimet ja niitä syövät jne.jne. ongelmat moninkertaistuvat myös tätäkin kautta ja tämä taas voi vaikuttaa mm. ihmisten kotieläimiin, ihmisten viljelyksiin, jopa suoraan ihmisten omaan terveyteen.
Ymmärrän, jos on halu pitää kiinni siitä että kaikki kääntyy "parhain päin", mutta aika epätoivoiselta se tuntuu ja sen myös tajuaa jokainen vähänkään asioista perillä oleva ihminen. Tietenkin voi olla hyvä tuuri, tosiTOSI hyvä tuuri, ettei se kamelin selkä katkea vielä seuraavan sukupolven kohdalla ja VOI olla mahdollista, että tarpeeksi moni tajuaa olla lisääntymättä niin, että maailman väkiluku saadaankin vähenemään ihan sitä kautta, mutta sekin edellyttää, että osa ihmisistä tekee sen "uhrauksen" että jättää siirtämättä geeninsä eteenpäin.
Ja muistutan nyt, että itse kysyit tätä ja halusit tietää, en tällä tarkoita kieltää ketään lisimästä niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Tehän täällä jankkaatte kuinka on itsekästä antaa yhdellekään lapselle elämä kysymättä lapsen mielipidettä haluaako syntyä tai mikä on lapsen unelma. Kukaan ei ole täällä yrittänyt kääntää lapsetonta hankkimaan lasta. Ettekä ole vieläkään kertonut, mitä niin pahaa on tulossa, että vanhuksena omien lasten hankinta kaduttaa?
Eihän kellään ole kristallipalloa, itse yhdessä viestissä jo mainitsin, että maailma ei ole rikastunut vaan päinvastoin, köyhempi kuin koskaan, sitä ei tietenkään kukaan huomioinut, mutta siinä on esimerkiksi yksi syy. Ihminen joka tekee lapsen, on myös vastuussa siitä, että on sen lapsen tähän maailmaan saattanut vallitsevassa tilanteessa, en ymmärrä miten kukaan uutisia lukeva voi olla niin sokaistunut, ettei ole mitään erittäin pahoja varoitusmerkkejä sieltä joukosta bongannut?
Ihmisiä on 7 miljardia ja luku kasvaa vain kasvamistaan, maapallon sietokyky on ylitetty jo aikaa sitten, on varmasti todella vaikea perustella valintaansa lisätä ihmisten määrää tässä tilanteessa, eikä siinä mitään, mutta jotku ihmiset haluavat tämänkin asian huomioida (huom, en ole yksi heistä, en haluaisi lapsia muutenkaan, vaikka maailman tilanne olisi kuinka hyvä).
Mitä on tulossa? Ääriolosuhteet lisääntyvät, jossakin ei sada ja jossakin sataa liikaa, kun elinolot huononevat lähtee ihmismassat liikkeelle, kun resurssit vähenevät niistä tulee kilpailua ja koska on kyse elämästä ja kuolemasta, se kilpailu on sitten epätoivoista, samoin sairaudet liikkuvat ihmissojen mukana ja köyhyys ja nälänhätä lisäävät myös sairauksien liikkumista eläimistä ihmisiin (kuten jo nähdään).
Eläinlajeja katoaa, tämä ei ole mikään pikku juttu, koska tarkoittaa sitä, että yksikin pieni muutos ympäristössä niin olemme nopeasti pulassa, on kyse myös ketjureaktiosta, homelajeja kun katoaa, katoaa niitä syövät hyönteiset ja kasvit ja niitä syövät hyönteiset ja niitä syövät hyönteiset, linnut, kalat ja muut eläimet ja niitä syövät jne.jne. ongelmat moninkertaistuvat myös tätäkin kautta ja tämä taas voi vaikuttaa mm. ihmisten kotieläimiin, ihmisten viljelyksiin, jopa suoraan ihmisten omaan terveyteen.
Ymmärrän, jos on halu pitää kiinni siitä että kaikki kääntyy "parhain päin", mutta aika epätoivoiselta se tuntuu ja sen myös tajuaa jokainen vähänkään asioista perillä oleva ihminen. Tietenkin voi olla hyvä tuuri, tosiTOSI hyvä tuuri, ettei se kamelin selkä katkea vielä seuraavan sukupolven kohdalla ja VOI olla mahdollista, että tarpeeksi moni tajuaa olla lisääntymättä niin, että maailman väkiluku saadaankin vähenemään ihan sitä kautta, mutta sekin edellyttää, että osa ihmisistä tekee sen "uhrauksen" että jättää siirtämättä geeninsä eteenpäin.
Nyt menee jo vähän ap:n kysymyksen ohi, mutta koska maailman väkiluku kasvaa koko ajan ja on edelleen ihmisiä, jotka haluavat lapsia - tai sitten niitä "vaan tulee" - niin eikö olekin vaan hyvä asia, että jotkut jättävät tietoisesti lisääntymättä? Sehän tarkoittaa vähemmän ihmisiä samoille resurssiapajille koulutuksesta, asumisesta, työstä, ruoasta, ihmissuhteista, elintilasta jne.
Sanotaan vaikka esimerkkinä, että resursseja on 6 kpl. Onko parempi, että kaikki pukkaavat siihen resurssiin lisää ihmisiä niin, että heitä on 20, vai onko parempi, että osa tieten tahtoen omasta halustaan jättäytyy pois pukkaamasta sinne uusia ihmisiä, joilloin 6kpl resursseista pitäisi riittää jaettavaa 10 ihmisille - tai utopistisen todella hyvässä tilanteessa 4 ihmiselle?
Lisääntyneille vanhemmille on itse asiassa eduksi, jos mahdollisimman moni muu ei lisäänny.
Unohdamme, kuten lainaamani kirjoittaja ilmaisi, että me olemme osa luontoa. Luonnossakin on raja, jonka jälkeen ylikasvanut populaatio alkaa kärsiä ja luonto pyrkii karsimaan populaatiosta liiat pois yleisen tasapainon nimissä. Toisin kuin ihminen, luonto pyrkii aina korjaamaan tasapainonsa, mutta se ei oikein onnistu, jos siellä on 20 henkilö tappelemasta 6kpl resursseista, joita maapallo yrittää tasapainottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovitaanko niin, että tästä eteen päin joka ikinen ihminen tällä planeetalla kysyy ensin lapseltaan haluaako hän syntyä tänne ja vasta sitten hankkii sen lapsen, jookos? Koska on väärin hankkia tänne ketään vastoin tahtoaan. Koskee jokaista ihmistä ympäri maailman.
Ihmisten keskimääräinen äo on 100 joten ei tule onnistumaan :D
Kaiken lisäksi se on vieläpä kääntynyt laskuun myös Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitaanko niin, että tästä eteen päin joka ikinen ihminen tällä planeetalla kysyy ensin lapseltaan haluaako hän syntyä tänne ja vasta sitten hankkii sen lapsen, jookos? Koska on väärin hankkia tänne ketään vastoin tahtoaan. Koskee jokaista ihmistä ympäri maailman.
Ihmisten keskimääräinen äo on 100 joten ei tule onnistumaan :D
Kaiken lisäksi se on vieläpä kääntynyt laskuun myös Suomessa.
Mikään pidemmälle ajattelu ei onnistu, vain listaaminen asioista joita itselleen haluaa hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko37 kirjoitti:
En ole koskaan erityisemmin halunnut lapsia.
Koska olen köyhästä työttömien perheestä, tein sen linjanvedot että lapsia vasta sitten kun on puitteet kunnossa. Siksi teetin lapset vasta tämän ikäisenä.
Nyt on useampi lapsi (vauvoja ja taaperoita) ja onhan ne hiton kivoja kapistuksia.
Kyllä ainakin oma elämä olis tyhjää ilman perhettä.
On se miehillä helppoa kun ei tarvitse haluta eikä ottaa todellista vastuuta, sitten jossain vaiheessa voikin todeta että hyvä kun tuli teetettyä (niin kuin itse sanot). Jos ei olisikaan sitä mieltä voi vedota siihen että kun vaimo halusi niin suostuin, siksi teen vain pakolliset.
En nyt mitenkään hyökkää mutta näin naisena on jo pitkään tuntunut epäreilulta että lapset on nimenomaan naiselle riski monella elämän osa-alueella (terveys, ura, mahdollinen yh/lähi vanhemmuus) ja miehet voi vaan ottaa rusinat pullasta. Mielelläni olisin isä (ja kokea ne isään liittyvät sosiaaliset paineet, joita ei käytännössä ole) mutta äitiys arveluttaa paljon.
No tämä, ei minua ne lapset niin haittaisi (koska haluan pari lasta kyllä ja lapset on ihan kivoja) mutta sellainen ahdas äitylin rooli, en minä sellainen halua olla.
Haluan yhä olla oma itseni sekä pitää huolta myös itsestäni ja pitää omat harrastukset ja jutut enkä aina olla se joka nousee aikasin aamulla hääräilemään kaikkea. En halua olla semmoinen marttyyri äiti joka siivoaa koko ajan ja uhriutuu kun ei "pääse ikinä mihinkään" tai omaa omia juttuja tai sanoa lapselleni/lapsilleni "no jos olisin tiennyt paremmin enpä olisia lasta hankkinut" Tai katkerasti kuvitella elämäni olevan nyt ohi, koska onhan minulla lapsi! Sillain kadehtia jonkun toisen vapautta kun sillä ei ole lapsia ja sanoa "no kyllä sinä sitten tiedät kun itse men3t naimisiin ja saat lapsia.." sellaiseen pahaenteiseen sävyyn. Ihan kuin se olisi joku vankilatuomio. :/
Vierailija kirjoitti:
Sovitaanko niin, että tästä eteen päin joka ikinen ihminen tällä planeetalla kysyy ensin lapseltaan haluaako hän syntyä tänne ja vasta sitten hankkii sen lapsen, jookos? Koska on väärin hankkia tänne ketään vastoin tahtoaan. Koskee jokaista ihmistä ympäri maailman.
Ei sovita, koska syntymätöntä lasta ei ole olemassakaan. Jokaisen ihmisen tällä planeetalla täytyisi kyllä miettiä omat resurssinsa ja valmiutensa ja että voivatko taata lapselle hyvän elämän jatkossakin ja tätä tulee ajatella muutenkin kuin sen mukaan, että montako lehmää ja viljapeltoa siellä omassa pitäjässä on, koska koko maapallo on ylikuormitettuna, nykyisellä kulutuksella tarvittaisiin aika monta maapalloa lisää, että luonto kestäisi, itseasiassa ylihuomenna on ylikulutuspäivä, eli sinä päivänä on kulutettu tämän vuoden luonnonresurssit loppuun ja loppuvuosi eletään taas "syömällä ensi vuoden satoa" tai ehkä sitä seuraavan ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan, koska tämä kestämätön tilanne on kestänyt jo niin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Näinpä ja paskaa valintaa täytyy sitten yrittää selitellä jollakin henkisellä kasvamisella ja sillä miten kärsimys on jotenkin hienoa ja parempaa kuin onnellisuus. Joopa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mighjkdfhgk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 29v vakituisessa parisuhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton nainen, puolisoni on vuoden vanhempi eikä hänkään halua lapsia. Minä en niitä ole ikinä halunnut, paitsi sellaisessa rakkaushuumassa joku ajatus lisääntymisestä on käynyt mielessä, mutta se menee aina ohi. Pikkulapset ovat ihan kivoja ja söpöjä jotkut, mutta pääasiassa lapset eivät kiinnosta ollenkaan. En halua myöskään elää elämääni ketään muuta varten, joten siinä mielessä olen kyllä itsekäskin. Eläimistä pidän ja niitä hoivaan mielelläni, tosin helpon lemmikin valitsin eli kissan. Koiraa en jaksaisi.
Haluan myös pitää kroppani mahdollisimman toimintakuntoisena ja nauttia seksistä. En siis tietoisesti halua ottaa riskiä siitä, että sukupuolielimeni tuhoutuisivat. Tunnen oman kroppani ja osaan aika hyvin arvioida mitä sille raskauden ja synnytyksen myötä kävisi, en halua sitä, en pienintäkään riskiä.
Perheen ympärillä pyörivä elämä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Arvostan vapautta ja luovuutta ja haaveilen taiteilijan urasta, pyrin sitä kohti myös. Puolisoni on samankaltainen. Yhdessä voimme olla riittävän vapaita, mutta enempiä kahleita ei haluta.
Sukupuolielimet eivät tuhoudu synnytyksessä, ajatus on absurdi. Mitä mieltä olet, jos oma äitisi olisi halunnut suojata omien sukuelimiensä ulkonäköä yhtä tarkoin kuin sinä?
No hän ei varmaan olisi tässä pohtimassa sitä, miltä tuntuisi kun hänen olematon äitinsä olisi suojannut sukuelimiensä ulkonäköä ja jättänyt tekemättä tämän ihmisen jolta tätä asiaa kysyt.
Voi pyhä yksinkertaisuus nyt oikeasti.
Se oli hänen pointtinsa.
Tarkoittavatko nämä jotka sanovat, ettei lapsen pitäisi joutua syntymään tänne, etteivät he itse olisi halunneet joutua syntymään tänne?Tämä on vakiovastaus. Kuitenkin:
a) Sinun haluillasi ei ole mitään tekemistä lastesi halujen kanssa. Kyllä, hän on yksilö ja sinusta erillinen ihminen, ei oman itsesi jatke.
b) - Syntymättömän ihmisen vaihtoehdot: jatkaa syntymättömänä tai syntyä
- Syntyneen ihmisen vaihtoehdot: kuolla
Näin kuolemaa pelkäävänä mietin tätä kuolemanpelkoa vs. en olisi koskaan tiennytkään siitä, vaan sen sijaan olisin automaattisesti täydellisessä kauheiden ja hyvien kokemusten balanssissa ilman yrittämistä (syntymättömänä)
Ei, sellaista ei ole kuin "syntymätön ihminen", tai ainakaan yhtään sen enempää, kuin on yksisarvisia ja lohikäärmeitäkään.
Tällä kuvattiinkin sitä, paljonko joku, joka ei ole syntynytkään, kärsii verrattuna syntyneeseen henkilöön.
Lisääntymisaiheeseen liittyy paljon enemmän rautalangasta vääntämistä kuin yhteenkään muuhun aiheeseen josta olen kuullut keskusteltavan.
Koita nyt ymmärtää, että ei ole mitään "syntymätöntä henkilöä", et voi sanoa, että syntymätön henkilö ei kärsi, kun syntymättömiä henkilöitä ei ole kuin sinun mielikuvituksessasi korkeintaan. Joko jotain asioita on tai sitten ei ole ja olematon asia ei ole mitään.
Älä viitsi pilkata toisten viisauksia. Tässä sinulle lisää:
"Syntymätön koira ei koskaan vanhene"
"Itämättömän siemenen kukka ei koskaan lakastu"
"Tekemätön auto ei koskaan ruostu ja tarvitse korjausta"
"Syömätön ruoka ei koskaan muutu paskaksi"
En enää tekisi lapsia tähän sairaaseen maailmaan. Niillä tulee okemaan paska tulevausuus kaikin ouolin. Suomi on musslimimaa, ilmastonmuutos on tuonut tänne kaikki murjaanitt. On nälänhätä. Ihmisiä tapetaan kaduilla tuosta vaan .
Kun katselee erästä tuttua ja hänen elämäänsä lasten kanssa niin ei kateeksi käy. Kaksi alle kouluikäistä lasta, mies usein viikkokaupalla reissutöissä, nainen hoitaa kaiken lähes yksin. Nähdään joitain kertoja vuodessa viihteellä jos hän saa lapsensa hoitoon ja silloin hän vetää aina hirveät perskännit ja tilittää elämästään ja lapsistaan. Sääliksi käy.
Hullujen velojen kokoontumisajot...