Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko 4v pojan pukeutua mekkoon kauppareissua varten?
16.08.2020 |
Kaksoissiskonsa käyttää mekkoja, ja poika on kotioloissa saanut leikkiä ne yllään. Julkisille paikoille kun mennään niin ollaan puettu kuitenkin pojan omat vaatteet hänelle.
Nyt poika on ruvennut haluamaan mekkoa ylleen myös silloin, kun olemme menossa esim. kauppaan tai leikkipuistoon. Mieheni on sitä mieltä että ei missään tapauksessa, enkä oikein itsekään pidä ajatuksesta. Ei poika siitä rikki mene jos hänellä on tuntemattomien nähden mekko yllään, mutta en haluaisi että häntä alettaisiin luulla tytöksi.
Mitä mieltä te muut olette?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emätintä ei peitetä housuilla eikä pippeliä hameella. Piste.
Minulla on tälläkin hetkellä housut päällä. Ja olen nainen.
Miksi vastaat näihin väsyneisiin provoihin, vai kirjoititko sen itse? Ihanko totta sinun pitää kertoa, että olet nainen, joka käyttää housuja?
Ihanko totta sinun pitää kertoa, että olet mies, joka käyttää housuja? Tai hametta. Tai vyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaisin. Sairaat aikuiset luovat näitä "varmasti kiusataan, jos on mekko"-ajatusmalleja. Normaaleille aikuisille on yksi haillee, mitä 4-vuotiaalla on päällä. Kunhan on säänmukaista, ehjää ja edes suunnilleen puhdasta.
Jos pojalla on mekko päällä, niin hänelle nauretaan ja luultavasti joutuu kiusatuksi. Kyllä minä suojelisin lastani siihen saakka, kunnes hän osaa itse arvioida seurauksia. Ei tämä ole mikään ajatusmalli, vaan raaka fakta lasten maailmasta. Lapset saattavat olla hyvin julmia tuomioissaan, heillä kun ei ole empatia vielä kehittynyt. Joten en kyllä ottaisi riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Mitä sillä on väliä, millaiseen normaaliin vaatteeseen lapsi pukeutuu?
Laitoin vuosia sitten pienelle siskontytölle saparot ja hieman vanhempi isoveli toivoi, että laitan hänellekin. Laitoin, mutta lapsen isä tuli nauramaan pojalleen siitä, että tällä on "tyttöjen hiukset".
Typerä mies pilasi lapsen ilon.
Hän sentään vain nauroi, moni muu isä olisi ollut tuollaisesta vihainen (ymmärrettävästi).
Miksi on ymmärrettävää olla vihainen siitä, että pojalla on pari kuminauhan tms. palaa hiuksissaan?
Siksi, koska saparot on tyttöjen kampaus. Yhtä lailla ymmärtäisin vihaisen reaktion, jos tyttölapsen tukka olisi vedetty siiliksi "koska pojillakin on".
No mä halusin 7-vuotiaana siilitukan ja sain sen. Nyt on takapuoleen asti yltävä tukka, ollut jo 20 vuotta. Ihan naurettavaa tuollainen!
Mun nuoruudessa pojilla oli muotia sellainen pottatukka ja niskassa rotanhäntä. Pikkusisko halusi sellaisen meidän isoveljien vanavedessä ja sai myös. Nykyään työskentelee kosmetologina ja on hyvinkin naisellinen nainen. Minustakin tuli ihan tavallinen mies, vaikka kaverin isosisko ystävineen puki minua ja kaveria aina mekkoihin leikeissä. Leikit olivat kivoja ja muistan olleeni ihan umpirakastunut kaverin isosiskoon.
Hämmentää lukea tämän ketjun tuomitsevia kommentteja ja toisaalta pariakin kiitosta siitä, että hyväksyn lapseni sellaisina kuin he ovat. Eikö se ole vanhemmuuden lähtökohta?
T. Se sama kahden lapsen isä
Olet kerrassaan oikeassa. Vanhemmuuden lähtökohdan tulisi olla juuri tuo. Jotkut meistä sitä kykenevät toteuttamaankin, toiset muokkaavat lapsistaan itselleen mieluisia.
Kummat mahtavat olla onnellisempia, tasapainoisempia ja terveellä itsetunnolla varustettuja aikuisina?
Eikö muuten juuri ihmisten erilaisuus tee elämästämme mielenkiintoisempaa?
t. neljän lapsenlapsen mummo
Kyllä mun lähtökohta on se, että koti on paikka missä ymmärretään. Itselläni oli sellainen koti ja niin hyvä itsetunto siitä seurasi, että voin antaa pojan pukea mekon halutessa.
Niitä ahdistuneita kiusaajalapsia kasvatetaan juuri noita tässäkin ketjussa esiintulleita asenteita lapsilleen siirtäen. Ei ihme, että lapsella keittää yli jos isä suuttuu saparoista ja äidin mielestä se on ihan aiheellista.
T. Kahden lapsen isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emätintä ei peitetä housuilla eikä pippeliä hameella. Piste.
Hmm, pitäiskös tässä parrakkaana pre-op-transkundina alkaa sitten hametta käyttää..?
No minä ainakin olen niin naisellinen nainen etten aio ikinä pukea housuja. Niin kuin eivät muutkaan oikeasti naiselliset naiset.
Minun tyttäreni käytti housuja tuossa iässä. Hänestä tuli homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaisin. Ei sitä oikein millään oikeudenmukaisella ja reilulla perusteella voisi kieltääkään, kun kerran tytötkin saa.
Tottakai tytöt saavat käyttää mekkoja, koska se on tyttöjen vaate. Vähän samalla tavalla kun tytöt saavat mennä tyttöjen pukkariin, käyttää kynsilakkaa, leikkiä prinsessaleikkejä ja laittaa kimallelakkaa hiuksiin mutta pojat eivät.
Ei se ole reilua kieltää jotain pelkän sukupuolen vuoksi.
Tietenkin on. Esim. poika ei saa sukupuolensa vuoksi mennä tyttöjen pukkariin tai käyttää tyttöjen vaatteita, vaan hänen kuuluu mennä poikien pukkariin ja käyttää poikien vaatteita.
3-vuotias poikani on ollut kymmeniä kertoja kanssani tyttöjen pukkarissa. Kukaan ei ole kieltänyt. Luulenpa, että se aiheuttaisi kielteisen reaktion, jos laittaisin hänet yksin poikien pukkariin.
Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Kolmevuotias on aivan eri asia kuin kolmetoistavuotias. Totta kai pienet lapset ovat äitinsä mukana, mutta jo kouluikäiset menevät eri pukuhuoneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaisin. Ei sitä oikein millään oikeudenmukaisella ja reilulla perusteella voisi kieltääkään, kun kerran tytötkin saa.
Tottakai tytöt saavat käyttää mekkoja, koska se on tyttöjen vaate. Vähän samalla tavalla kun tytöt saavat mennä tyttöjen pukkariin, käyttää kynsilakkaa, leikkiä prinsessaleikkejä ja laittaa kimallelakkaa hiuksiin mutta pojat eivät.
Ei se ole reilua kieltää jotain pelkän sukupuolen vuoksi.
Tietenkin on. Esim. poika ei saa sukupuolensa vuoksi mennä tyttöjen pukkariin tai käyttää tyttöjen vaatteita, vaan hänen kuuluu mennä poikien pukkariin ja käyttää poikien vaatteita.
3-vuotias poikani on ollut kymmeniä kertoja kanssani tyttöjen pukkarissa. Kukaan ei ole kieltänyt. Luulenpa, että se aiheuttaisi kielteisen reaktion, jos laittaisin hänet yksin poikien pukkariin.
Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Kolmevuotias on aivan eri asia kuin kolmetoistavuotias. Totta kai pienet lapset ovat äitinsä mukana, mutta jo kouluikäiset menevät eri pukuhuoneisiin.
Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Keskustelu käsittelee 4-vuotiaan pojan vaatetusta. Kukaan ei ole puhunut sanaakaan murrosikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset: hame, miehet: housut
Naiset: lentoemo, miehet: lentäjä
Naiset: hoitsu, miehet: lääkäri
Naiset: sisustaminen, miehet: autot
Naiset: pitsinnypläys, miehet: tekoälyn suunnittelu
Naiset: mattala palkka, miehet: hyvä palkka
Jotkin asiat nyt vain on kiveen kirjoitettu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaisin. Sairaat aikuiset luovat näitä "varmasti kiusataan, jos on mekko"-ajatusmalleja. Normaaleille aikuisille on yksi haillee, mitä 4-vuotiaalla on päällä. Kunhan on säänmukaista, ehjää ja edes suunnilleen puhdasta.
Jos pojalla on mekko päällä, niin hänelle nauretaan ja luultavasti joutuu kiusatuksi. Kyllä minä suojelisin lastani siihen saakka, kunnes hän osaa itse arvioida seurauksia. Ei tämä ole mikään ajatusmalli, vaan raaka fakta lasten maailmasta. Lapset saattavat olla hyvin julmia tuomioissaan, heillä kun ei ole empatia vielä kehittynyt. Joten en kyllä ottaisi riskiä.
Vajaaälyiset nauravat pikkulasten vaatteille. Heitä ei onneksi asu täälläpäin, vaan poikani saa ihan rauhassa käyttää mekkoa, jos haluaa. Se nimenomaan on ajatusmalli, jos luokittelee vaatteet tietylle sukupuolelle kuuluviksi. Ajatusmalli, jota sairaat aikuiset siirtävät lapsilleen, joista sitten kasvaa kiusaajia. Terveessä kodissa opetetaan, että jokainen saa olla sellainen kuin on eikä mikään oikeuta kiusaamista tai toisille nauramista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Housut on miesten vaate :D
Housuista on olemassa omat mallinsa molemmille sukupuolille, joten niitä ei ole perusteltua sanoa vain miesten vaatteeksi.
Miehille tarkoitettuja hameita länsimaissa ovat oikeastaan vain kiltit, mutta esim. kaikki kaupoissa myytävät hameet ja mekot ovat kyllä naistenosastolla. Siksi niitä on perusteltua sanoa naisten vaatteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emätintä ei peitetä housuilla eikä pippeliä hameella. Piste.
Hmm, pitäiskös tässä parrakkaana pre-op-transkundina alkaa sitten hametta käyttää..?
No minä ainakin olen niin naisellinen nainen etten aio ikinä pukea housuja. Niin kuin eivät muutkaan oikeasti naiselliset naiset.
Kyllä naiselliset lepakot käyttää housuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut ottaa tyttöjen käsilaukun mukaan kauppaan, mekkoa ei ole vielä ehdottanut kauppareissulle päälle. Kerran olisi halunnut juhliin laittaa prinsessamekon, mutta se olisi ollut varmaan hienompi kuin syntymäpäiväsankarin mekko, joten normaali juhlavaatteilla mentiin :D
Poikani saa pukeutua keijuksi, prinsessaksi jne. kotona. Eniten hän kuitenkin tykkää supersankareita, Ninjago, auto ym. poikien jutuista.
Ainoa mitä itse stressaisin on se, että joku toinen lapsi pilkkaa (tai idiootti aikuinen) jos menee mekko päällä kauppaan. Jotenkin sitä haluaa lapsen säästyvän sellaiselta, eli sellainen tausta pelko vaikuttaa toki minuunkin, kun en halua lapseni kokevan sellaista. Annan kuitenkin silläkin uhalla lapsen pukeutua halutessaan mekkoon julkisesti. Päiväkodissa lapsestani tykätään paljon, joten siellä en samanlaisia asioita mieti lainkaan. Lapsi kuulemma pukeutuu usein roolileikissä prinsessaksi, vaikka onkin todella poikamainen kiinnostuksen kohteiltaan ja käytökseltään.
Leikki-iässä lapset kokeilevat sukupuolirooleja. Se on ihan normaalia. Se mikä ei ole normaalia on aikuisten kaksoisstandardit näissä, eli tyttöjä kannustetaan olemaan mahdollisimman poikamaisia, mutta tyttömäisyydessä on jotain "hävettävää" ja poika ei saa olla tyttömäinen. Aikuiset naiset eivät ymmärrä, kuinka itse alennamme omaa sukupuoltamme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin miten hän suhtautuu siihen, että moni ulkona oleva voisi pitää hänen valintaansa outona ja häntä pidettäisiin tyttömäisenä. Jos se ei häntä haittaisi, hän saisi pukeutua haluamaansa vaatteeseen.
Tämän kommentin jälkeen en yhtään ihmettele, että yhä pienemmillä lapsilla on mt-ongelmia. Vähemmästäkin mieli sairastuu, kun jo 4-vuotiaalle syötetään ajatusta, että "et ole hyvä sellaisena kuin olet, vaan olet outo ja tyttömäinen, mikä on paha asia".
Meillä on tyttömäisiä(kin) vaatteita käyttävä poika, ja enemmän hänen vaatteiden käyttöään on rajoittanut ennakoimattomat kommentit (hoidossa Elias sanoi ettei pojat käytä mekkoja kun kertoi yömekostaan, ukki nauroi kun näki mitä lapsi oli pakannut yökylään) kuin ne tilanteet joissa lapsi on tehnyt tietoisen valinnan keskusteltuaan kannustavan ja hyväksyvän vanhemman kanssa kotona (esim. lasta vaivanneen pinkki paita -episodin jälkeen pinkkejä kenkiä hoitoon laittaessa muistutettiin että jotkut voi tulla sanomaan niitä tyttöjen kengiksi ja autettiin lasta keksimään mitä siihen voi vastata, "ei kun nää on mun kengät" - on myös oikeus ja mahdollisuus tarvittaessa suojella itseä ja valita mustat, mutta emme erityisesti tue siihen suuntaan).
Eli kyllä minusta vanhempi voi ääneen sen sanoa että vastaan voi tulla ihmisiä jotka ajattelee/sanoo näin, kunhan lapselle samalla välittyy se että vanhempi tukee häntä hänen omassa valinnassaan. Se sitten miten syvällisesti minkäkin ikäisen kanssa puhuu.
Tällaisen keskustelun päätteeksi lapsi päätti myös pitää pitkän tukan 😊 En väittänyt etteikö joku luulisi tytöksi, mutta pohdin lapsen kanssa kumpi tuntuu itselle tällä hetkellä tärkeämmältä, näyttää pojalta vai saada pitää itselle mieleinen liehuletti. Nyt päätti näin, viimeksi päätti toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Mitä sillä on väliä, millaiseen normaaliin vaatteeseen lapsi pukeutuu?
Laitoin vuosia sitten pienelle siskontytölle saparot ja hieman vanhempi isoveli toivoi, että laitan hänellekin. Laitoin, mutta lapsen isä tuli nauramaan pojalleen siitä, että tällä on "tyttöjen hiukset".
Typerä mies pilasi lapsen ilon.
Hän sentään vain nauroi, moni muu isä olisi ollut tuollaisesta vihainen (ymmärrettävästi).
Miksi on ymmärrettävää olla vihainen siitä, että pojalla on pari kuminauhan tms. palaa hiuksissaan?
Siksi, koska saparot on tyttöjen kampaus. Yhtä lailla ymmärtäisin vihaisen reaktion, jos tyttölapsen tukka olisi vedetty siiliksi "koska pojillakin on".
No mä halusin 7-vuotiaana siilitukan ja sain sen. Nyt on takapuoleen asti yltävä tukka, ollut jo 20 vuotta. Ihan naurettavaa tuollainen!
Mun nuoruudessa pojilla oli muotia sellainen pottatukka ja niskassa rotanhäntä. Pikkusisko halusi sellaisen meidän isoveljien vanavedessä ja sai myös. Nykyään työskentelee kosmetologina ja on hyvinkin naisellinen nainen. Minustakin tuli ihan tavallinen mies, vaikka kaverin isosisko ystävineen puki minua ja kaveria aina mekkoihin leikeissä. Leikit olivat kivoja ja muistan olleeni ihan umpirakastunut kaverin isosiskoon.
Hämmentää lukea tämän ketjun tuomitsevia kommentteja ja toisaalta pariakin kiitosta siitä, että hyväksyn lapseni sellaisina kuin he ovat. Eikö se ole vanhemmuuden lähtökohta?
T. Se sama kahden lapsen isä
Olet kerrassaan oikeassa. Vanhemmuuden lähtökohdan tulisi olla juuri tuo. Jotkut meistä sitä kykenevät toteuttamaankin, toiset muokkaavat lapsistaan itselleen mieluisia.
Kummat mahtavat olla onnellisempia, tasapainoisempia ja terveellä itsetunnolla varustettuja aikuisina?
Eikö muuten juuri ihmisten erilaisuus tee elämästämme mielenkiintoisempaa?
t. neljän lapsenlapsen mummo
Kyllä mun lähtökohta on se, että koti on paikka missä ymmärretään. Itselläni oli sellainen koti ja niin hyvä itsetunto siitä seurasi, että voin antaa pojan pukea mekon halutessa.
Niitä ahdistuneita kiusaajalapsia kasvatetaan juuri noita tässäkin ketjussa esiintulleita asenteita lapsilleen siirtäen. Ei ihme, että lapsella keittää yli jos isä suuttuu saparoista ja äidin mielestä se on ihan aiheellista.
T. Kahden lapsen isä
Mitä pahaa sukupuolittuneissa asenteissa on? Kyllä lapsista kasvaa ihan normaaleja, vaikka niille opettaisi että hameet, ringette, kynsilakka ja krav maga ovat tytöille ja siilitukka, paini ja mopojen rassaaminen pojille.
Ihan viime aikoina on räjähtänyt sukupuolidysforiasta kärsivien nuorten määrä. Ennennäkemättömän suuri määrä nuoria haluaa vaihtaa sukupuoltaan. Joillakin se alkaa jo lapsuudessa. Mistähän mahtaa johtua? Voisiko kasvatuksen muuttumisella olla jotain tekemistä asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Mitä sillä on väliä, millaiseen normaaliin vaatteeseen lapsi pukeutuu?
Laitoin vuosia sitten pienelle siskontytölle saparot ja hieman vanhempi isoveli toivoi, että laitan hänellekin. Laitoin, mutta lapsen isä tuli nauramaan pojalleen siitä, että tällä on "tyttöjen hiukset".
Typerä mies pilasi lapsen ilon.
Hän sentään vain nauroi, moni muu isä olisi ollut tuollaisesta vihainen (ymmärrettävästi).
Miksi on ymmärrettävää olla vihainen siitä, että pojalla on pari kuminauhan tms. palaa hiuksissaan?
Siksi, koska saparot on tyttöjen kampaus. Yhtä lailla ymmärtäisin vihaisen reaktion, jos tyttölapsen tukka olisi vedetty siiliksi "koska pojillakin on".
No mä halusin 7-vuotiaana siilitukan ja sain sen. Nyt on takapuoleen asti yltävä tukka, ollut jo 20 vuotta. Ihan naurettavaa tuollainen!
Mun nuoruudessa pojilla oli muotia sellainen pottatukka ja niskassa rotanhäntä. Pikkusisko halusi sellaisen meidän isoveljien vanavedessä ja sai myös. Nykyään työskentelee kosmetologina ja on hyvinkin naisellinen nainen. Minustakin tuli ihan tavallinen mies, vaikka kaverin isosisko ystävineen puki minua ja kaveria aina mekkoihin leikeissä. Leikit olivat kivoja ja muistan olleeni ihan umpirakastunut kaverin isosiskoon.
Hämmentää lukea tämän ketjun tuomitsevia kommentteja ja toisaalta pariakin kiitosta siitä, että hyväksyn lapseni sellaisina kuin he ovat. Eikö se ole vanhemmuuden lähtökohta?
T. Se sama kahden lapsen isä
Olet kerrassaan oikeassa. Vanhemmuuden lähtökohdan tulisi olla juuri tuo. Jotkut meistä sitä kykenevät toteuttamaankin, toiset muokkaavat lapsistaan itselleen mieluisia.
Kummat mahtavat olla onnellisempia, tasapainoisempia ja terveellä itsetunnolla varustettuja aikuisina?
Eikö muuten juuri ihmisten erilaisuus tee elämästämme mielenkiintoisempaa?
t. neljän lapsenlapsen mummo
Kyllä mun lähtökohta on se, että koti on paikka missä ymmärretään. Itselläni oli sellainen koti ja niin hyvä itsetunto siitä seurasi, että voin antaa pojan pukea mekon halutessa.
Niitä ahdistuneita kiusaajalapsia kasvatetaan juuri noita tässäkin ketjussa esiintulleita asenteita lapsilleen siirtäen. Ei ihme, että lapsella keittää yli jos isä suuttuu saparoista ja äidin mielestä se on ihan aiheellista.
T. Kahden lapsen isä
Mitä pahaa sukupuolittuneissa asenteissa on? Kyllä lapsista kasvaa ihan normaaleja, vaikka niille opettaisi että hameet, ringette, kynsilakka ja krav maga ovat tytöille ja siilitukka, paini ja mopojen rassaaminen pojille.
No johtuiskohan tästä ettei miestenosastolla ole hameita.
Aletaan opettaa lapsille uudestaan että housut on miesten vaate. Niin kuin ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan viime aikoina on räjähtänyt sukupuolidysforiasta kärsivien nuorten määrä. Ennennäkemättömän suuri määrä nuoria haluaa vaihtaa sukupuoltaan. Joillakin se alkaa jo lapsuudessa. Mistähän mahtaa johtua? Voisiko kasvatuksen muuttumisella olla jotain tekemistä asian kanssa?
Homojakin tullut kaapista paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emätintä ei peitetä housuilla eikä pippeliä hameella. Piste.
Minulla on tälläkin hetkellä housut päällä. Ja olen nainen.
Miksi vastaat näihin väsyneisiin provoihin, vai kirjoititko sen itse? Ihanko totta sinun pitää kertoa, että olet nainen, joka käyttää housuja?
Ihanko totta sinun pitää kertoa, että olet mies, joka käyttää housuja? Tai hametta. Tai vyötä.
Ei, ei pidä, kuten ei sinunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaisin. Sairaat aikuiset luovat näitä "varmasti kiusataan, jos on mekko"-ajatusmalleja. Normaaleille aikuisille on yksi haillee, mitä 4-vuotiaalla on päällä. Kunhan on säänmukaista, ehjää ja edes suunnilleen puhdasta.
Jos pojalla on mekko päällä, niin hänelle nauretaan ja luultavasti joutuu kiusatuksi. Kyllä minä suojelisin lastani siihen saakka, kunnes hän osaa itse arvioida seurauksia. Ei tämä ole mikään ajatusmalli, vaan raaka fakta lasten maailmasta. Lapset saattavat olla hyvin julmia tuomioissaan, heillä kun ei ole empatia vielä kehittynyt. Joten en kyllä ottaisi riskiä.
Kumman luulet vahingoittavan pikkulasta enemmän: kun vanhemmat sanovat että sinun täytyy olla tällainen jotta kelpaat meille, vai kun päiväkotikaveri sanoo niin?
Lasta ei suojaa kiusaamiselta se että häntä kiusataan jo kotona.
Hmm, pitäiskös tässä parrakkaana pre-op-transkundina alkaa sitten hametta käyttää..?