Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisesta suhteesta irtaantuminen. Tämä on ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailua. Mies lupaa muuttuvansa.
12.08.2020 |
Elän nyt jossain henkilökohtaisessa helvetissä hyvin monenlaisten tunteiden kanssa.
Yritän vahvasti pitää järjen päässä, etten sortuisi uudestaan miehen luokse. Yritän muistella kaikkea niitä kokemuksia, joiden takia päädyin nyt turvakotiin.
Todella pitkään olen ollut ahdsitunut ja masentunut, epämääräisesti tuntenut olevani loukussa omassa kodissani. Kliseisesti kerrottuna olen tosiaan enää varjo itsestäni.
Henkinen väkivalta on saanut irsetunnon heikoksi, olen alistuvainen ja pelokas. Pidän itseäni tyhmänä ja järjenvastaisena ihmisenä monesta syystä. Sen takia, että mies on syöttänyt näitä sanoja ja halveksinut.
Myöskin sen takia, että olen ylipäätänsä suostunut moiseen käytökseen enkä ole pystynyt pitämään rajoistani kiinni.
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä. Pahemminkin olisi voinut sattua joten toisaalta siinä iskussa oli myös onnea ja sain voimaa turvautua viimein konkreettisesti ammattiauttajien puoleen.
Tunteet vaihtelee surusta vihaan, ahdistukseen, pelkoon selviytymisestä, sekä minun että miehen. Mitä jos ylireagoin, mitä jos hän muuttuisikin. Totuus kuitenkin on, että hän ei ole muuttunut vaikka on ennenkin luvannut.
Nyt kuitenkin itkee, hokee rakastavansa, on niin pahoillaan, on vihainen itselleen, haluaa muutoksen, tahtoo vaikka kosia, ihan mitä vaan, antaa ihan kaikkensa, että palaisin. Sanoo, että sai nyt opetuksen ja pyytää minua vain palaamaan kotiin.
Tätä olen kuunnellut eilisestä saakka, hän anelee ja on tuskissaan. Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät kun olen ollut niin hyvä heitäkin kohtaan. Uhkailee heittävänsä tavarani pihalle jos joutuu lapsilleen kertomaan minun päätöksestäni lähteä. Sitten taas anelee ja pyytelee anteeksi.
Yritän olla kylmä ja olla päättäväinen. Silti välillä tulee vierotusoireita ja tahtoisin uskoa,
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa. Mitä jos hän ei enää juokaan ja päättää laittaa korkin kiinni? Alamme urheilemaan ja vietämme normaalia elämää. En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Pää on täynnä ajatuksia laidasta laitaan.
Onneksi täällä saa olla ja saan tukea tilanteeseen, olen vasta alkumetreillä kuitenkin ja vasta rauhoitun yksikseni.
Kertokaa kokemuksia, neuvoja yms. Monilla on varmasti samankaltainen tilanne, jos ketjuun eksyy niin kuuntelen mielelläni myös elämästänne väkivaltaisessa suhteessa.
Kommentit (136)
Olin oviin törmäilijä, pyörällä kaatuilija... kirjoitti:
ÄLÄ VAIN MENE YKSIN HAKEMAAN TAVAROITASI!!!
Minä menin. Pääsin lähes hengestäni.
Mies on nyt vankilassa. Minulla näkö mennyt toisesta silmästä. Nyrkki osui liian lujaa.
Sekä on aivovaurio todettu.
Minä hullu aina uskoin kauniit lupaukset ja menin takaisin. Aina tuli sama kohtelu kun mies kiehui yli. Hampaita lähtenyt ja ties vaikka mitä. Lopulta kyllästyin törmäilemään oviin ja kaatuilemaan pyörällä ja lähdin lopullisesti.
Voi kamala, järkyttävää mitä olet joutunut kokemaan! Kaikkea hyvää elämällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se rakastamista että lyö rakkautensa kohdetta? Entä haluatko ja tarvitsetko sellaista rakkautta? Tunnetta jonka varalta joudut suojautumaan kypärällä ja hammassuojalla lyöntejä ja iskuja vastaan? Että joudut paikattavaksi toisen 'rakkauden' tähden? Hengenvaaraan..
Jos paras ystäväsi tai lapsesi olisi samassa tilanteessa mitä neuvoisit tekemään?
Harva onnistuu lähtemään heti ensimmäisellä kerralla. Koita nähdä pitkällä tähtäimellä, että lopullinen ero onnistuu.
Se on hänelle aivan sama mitä vastaat, kaikki mitä sanot vaikka suuttuisit, on hänelle huomiota.
Eli ei mitään yhteyttä.
Katso puhelintasi. Se on esine, joka on sinun. Kun se soi, sinun ei tarvi vastata ollenkaan. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla elämänkokemuksellani - jos vielä miehen otan, haluan tavata eksät. Jos heihin ei ole väleissä saati että ovat hulluja, en näe mitään syytä päätyä listan tuoreimmaksi hulluksi.
Minäkin aloin uskoa oikeasti olevani jotenkin viallinen ja parisuhdekelvoton. Unohtui sekin, että olin elänyt 20 vuotta edellisen miehen kanssa, ja minä olin ollut se joka lähti.
Ja tämä tosiasioiden kadottaminen tapahtui pelkän lievän henkisen väkivallan tuloksena.
En ikinä antaisi uuden kumppanin olla yhteydessä luonnevikaiseen eksääni, koska sinne on nollakontakti eikä hänella myöskään ole mitään velvoitetta tehdä minulle enää palveluksia. Lisäksi hän saattaisi sanoa ihan mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Että menee kyllä lapsi pesuveden mukana tuolla systeemillä.
Ihan todellako, alapeukuttajat, teille olisi ok, että uusi kumppaninne haluaisi tutustua väkivaltaiseen eksäänne, johon olette itse pitäneet vuosikausia nollakontaktia ja syystä. Mitä ihmeen hyvää sillä voisi saavuttaa? Kukaan kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sullehan kerrotaan, että ihminen ei voi muuttua. Kerran hakkaaja on aina hakkaaja. Mutta aivan niin mustavalkoinen ei ole elämä. Mulla suhteen alkuvaiheessa mies oli väkivaltainen. Ei nyt nyrkillä lyönyt, mutta töni ja läpsi kasvoille. Kerran sitten asiasta käytiin hyvä keskustelu ihan selvin päin. Sanoin, että tilanne on nyt niin vakava ja seuraavasta väkivaltaisuudesta minä ihan oikeasti lähden. Että sen jos yhdenkin kerran vielä teet. No ei ole tehnyt. On kyllä lyönyt nyrkkiä seinästä ja ovestakin läpi, mutta minuun ei ole kertaakaan sen jälkeen koskenut. Tästä on nyt 12 vuotta aikaa, joten uskon linjan pitävän. Nyt kun hänellekin on tullut ikää, niin nuo raivokohtaukset ovat muutenkin jääneet hyvin harvinaisiksi. Yleensä jos riitaa nyt tulee, niin se lompsii omaan mancaveen ja juo siellä lisää sekä nukkuu siellä. Mutta nyt kun se on pari kertaa seinän korjannut ja maksanut yhden uuden sisäoven, niin ilmeisesti on tajunnut sen järjettömyyden.
Ihminen VOI muuttua.
Siellä se on pinnan alla muhimassa ja odottamassa jotain isompaa elämänkriisiä, joka pulpauttaa sen takaisin esiin. Ihminen ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Lue tämä ajatuksella
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006599323.html
Kiitos, oli hyvä artikkeli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies vetää naista pa*taan, ei naiset kutsu miehiä susiksi tai demonisoi asiaa. Olette paljon ankarampia muille naisille. Nainen on hankala ja dramaattinen kun juoruaa, mutta miehestä voi puhua ihan nätisti kun tämä hakkaa ja pettää. Missä se viha on? Miksi ette suutu? Miksi suuttuminen näkyy kun nainen harrastaa seksiä tai pukeutuu bikineihin, mutta miehet saa kivaa kohtelua jopa ollessaan väkivaltaisia fyysisesti heikompia kohtaan.
En ole ikinä nähnyt miestä joka pelkäisi lähteä suhteesta. Se on aina nainen joka pelkää tai on heikossa asemassa. Te vielä itse kehutte miten miehelle alistuminen on suurta vapautta. Ei näytä se perheen pään valta oikein toimivan ;)
Jos tämä olisi nainen, tai kyseessä naispari yleistäisitte heti kaikki naiset dramaattisiksi. Vaan mies saa kaiken anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Harva onnistuu lähtemään heti ensimmäisellä kerralla. Koita nähdä pitkällä tähtäimellä, että lopullinen ero onnistuu.
Se on hänelle aivan sama mitä vastaat, kaikki mitä sanot vaikka suuttuisit, on hänelle huomiota.
Eli ei mitään yhteyttä.
Katso puhelintasi. Se on esine, joka on sinun. Kun se soi, sinun ei tarvi vastata ollenkaan. Ikinä.
Tämä ei ollut ensimmäinen mutta viimeinen kerta kuitenkin kun lähden. Ensimmäinen kerta turvakodissa ja myöskin viimeinen. Otan tästä kaiken irti mitä saan, niin saan myös elämän ilman miestä hyvin todennäköisesti tämän avun kautta. En edes jaksa vastata miehelle. En jaksa edes ylianalysoida.
Pyrin toipumaan kaikessa rauhassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miltä susta tuntuisi jos paras ystäväsi olisi tilanteessasi. Tai oma lapsesi. Käyttäydy niin kuin haluaisit heidän tekevän. Tsemppaa itseäsi niin kuin tsemppaisit heitä.
Pidä itsestäsi huolta.
Lisäksi, tuollaiset miehet kuuluu alimpaan helvettiin kitumaan. Kenenkään naisen tehtävä ei ole antaa anteeksi eikä validoida väkivaltaista tyranniutta, vaan naisten VELVOLLISUUS koko maailmaa ja muita naisia kohtaan on HYLÄTÄ nämä miehet, jättää aivan saatanan kauas taakse, ja huolehtia ettei omat lapset opi samaa mallia. Mutta mieti tätä sitten kun olet saanut jotain voimia repiä itsesi kuiville.
Mies voi muuttua ainoastaan ammattilaiten avuilla, yksin se ei onnistu.
Eli jos mies ei mene ensiksi johonkin katkaisuhoitoon alkoholin takia ja sit todella tiiviille terapiakuurille niin ei hän muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla elämänkokemuksellani - jos vielä miehen otan, haluan tavata eksät. Jos heihin ei ole väleissä saati että ovat hulluja, en näe mitään syytä päätyä listan tuoreimmaksi hulluksi.
Minäkin aloin uskoa oikeasti olevani jotenkin viallinen ja parisuhdekelvoton. Unohtui sekin, että olin elänyt 20 vuotta edellisen miehen kanssa, ja minä olin ollut se joka lähti.
Ja tämä tosiasioiden kadottaminen tapahtui pelkän lievän henkisen väkivallan tuloksena.
En ikinä antaisi uuden kumppanin olla yhteydessä luonnevikaiseen eksääni, koska sinne on nollakontakti eikä hänella myöskään ole mitään velvoitetta tehdä minulle enää palveluksia. Lisäksi hän saattaisi sanoa ihan mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Että menee kyllä lapsi pesuveden mukana tuolla systeemillä.
Ihan todellako, alapeukuttajat, teille olisi ok, että uusi kumppaninne haluaisi tutustua väkivaltaiseen eksäänne, johon olette itse pitäneet vuosikausia nollakontaktia ja syystä. Mitä ihmeen hyvää sillä voisi saavuttaa? Kukaan kuviossa.
Lainaamasi henkilö tarkoitti kai lähinnä, että jos miehen kaikki exät ovat muka niitä "hulluja", joihin tämä ei ole minkäänlaisissa väleissä, niin asiassa on jotain mätää ja mies taitaa olla se jossa vikaa on.
Jos olet jo selvittänyt että eroatte, niin älä viestitä hänelle enää mitään. Blokkaa kaikkialla. Täysi 100% hiljaisuus, kaikki muu innostaa ja provosoi häntä. Helpottaa sun omien ajatusten selvittelyä, hän varmasti yrittää manipuloida lakkaamatta ja saada tilaa sun päässä. Myöhemmin haet tavarasi ystävien kanssa ja mieluusti silloin kun talo tyhjä. Hanki luottoihminen kommunikoimaan puolestasi sen verran että saat tavarat haettua jne. Jos ei ole ystäviä, niin myös poliisi voi tulla mukaan, se kuuluu heidän tehtäviinsä, mutta heitä täytyy osata vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmista että sulla on paikka mihin mennä. Kämppä jossa jääkaappi jossa ruokaa. Mies ei koskaan saa tietää missä kämppä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla elämänkokemuksellani - jos vielä miehen otan, haluan tavata eksät. Jos heihin ei ole väleissä saati että ovat hulluja, en näe mitään syytä päätyä listan tuoreimmaksi hulluksi.
Minäkin aloin uskoa oikeasti olevani jotenkin viallinen ja parisuhdekelvoton. Unohtui sekin, että olin elänyt 20 vuotta edellisen miehen kanssa, ja minä olin ollut se joka lähti.
Ja tämä tosiasioiden kadottaminen tapahtui pelkän lievän henkisen väkivallan tuloksena.
En ikinä antaisi uuden kumppanin olla yhteydessä luonnevikaiseen eksääni, koska sinne on nollakontakti eikä hänella myöskään ole mitään velvoitetta tehdä minulle enää palveluksia. Lisäksi hän saattaisi sanoa ihan mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Että menee kyllä lapsi pesuveden mukana tuolla systeemillä.
Ihan todellako, alapeukuttajat, teille olisi ok, että uusi kumppaninne haluaisi tutustua väkivaltaiseen eksäänne, johon olette itse pitäneet vuosikausia nollakontaktia ja syystä. Mitä ihmeen hyvää sillä voisi saavuttaa? Kukaan kuviossa.
Lainaamasi henkilö tarkoitti kai lähinnä, että jos miehen kaikki exät ovat muka niitä "hulluja", joihin tämä ei ole minkäänlaisissa väleissä, niin asiassa on jotain mätää ja mies taitaa olla se jossa vikaa on.
Mutta samahan koskee meitä, joiden eksä on oikeasti se hullu. Millä minä sen sille uudelle todistan, jos hän haluaa sen kyseenalaistaa. Toisaalta en itsekään jaksa rakentaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee ettei minuun voi luottaa (yksi luonnevikaisuuden piirre tolkuton epäluuloisuuskin).
Mun piti tajuta ja sisäistää, että kaikki se ihana ja paska tulee samassa paketissa. Että mä en voi saada vain sitä hyvää, mikä siinä suhteessa ja toisessa ihmisessä on. Se ei ole vaihtoehto sen ihmisen kanssa, vaikka mitä lupaisi. Piti hyväksyä totuus siitä mitä suhde oikeasti oli, ja minkälainen toinen on. Ja päästää irti niistä haaveista ja toiveista mitä suhde olisi voinut olla. Hyväksyä että ne oli vain mun haaveita, jotka eivät toteudu. Ja surra niitten haaveitten menettämistä. Vasta sitten pystyin päästämään suhteesta irti, ja olla enää palaamatta takaisin.
Mieti ap sitä suurta ristiriitaa, joka miehen sanojen ja hänen tekojensa välillä.
SANAT Vs. TEOT
Mies sanoo rakastavansa sinua -- mutta hän on pahoinpidellyt sinua, haukkunut sinua, saanut sinut pelkämään, ahdistumaan, jne...
Mies sanoo välittävänsä sinusta -- mutta vaikka olet hakattuna turvakodissa, hänen ainoa huolenaiheensa on hän itse eli se että hän saa sinut takaisin.
Mies sanoo haluavansa että suostut hänen vaimokseen -- mutta hän ei kunnioita sinun vapaata suostumustasi vaan päinvastoin uhkailee, kiristää ja manipuloi sinua saadakseen mitä hän haluaa.
Mies sanoo että on pahoillaan -- mutta onko todellakaan ottanut teoistaan vastuuta? Tunteeko syyllisyyttä? Näkeekö ongelmansa?
Mies sanoo muuttuvansa -- mutta ilmeisesti ei ole tehnyt mitään konkreettista alkoholiongelmansa kanssa saati hakenut apua väkivaltaisuuteensakaan.
Suosittelen ensimmäisenä vaihtamaan puhelinnumeron ja pitämään uuden salaisena.
Maisemanvaihdos pariksi viikoksi tekee myös hyvää ja saat selvitellä ajatuksiasi. Jos rahat riittää niin joku hyvänolon retriitti tai kylpyläloma, telttailukin jossain kansallispuistossa tai järven rannalla on kivaa jollei muuhun rahat riitä.
Älä ota sitä vanhaa sim korttia mukaan, ettei tule heikkona hetkenä otettua yhteyttä exään.
Sitten etsit asunnon, osoite salaiseksi. Ja käyt hakemassa usean tukihenkilön kanssa ne tavarasi.
Heippa ap! Olen ollut samassa keinussa, ymmärrän hyvin mitä käyt läpi. En tiedä onko tästä apua, mutta... Tiedät jo, että sun on pakko lähteä. Mutta se saa tuntua pahalta ja se saa tuntua ristiriitaiselta! Tottakai sulla on ainakin ollut tunteita sitä ihmistä kohtaan ja ehkä sinäkin olet yksi meistä, joka näkee jotain hyvää miltei kaikissa. Tottakai teillä on ollut hyviäkin aikoja ja tottakai sulle tulee ikävä myös niitä lapsia, sillä joudut riuhtaisemaan itsesi irti myös heistä. Se saa tuntua pahalta ja vaikealta! Sä saat surra, vaikka se mies onkin kus*pää! Sulla on lupa siihen, että sulla on yhä tunteita! Et voi palata, mutta eihän ne tunteet nappia painamalla lopu! Sulla voi olla kaikki ne tunteet ja ristiriidat ja silti sä lähdet. Vaikka se tuntuukin pahalta.
Tosi paljon Tsemppiä! Ajan myötä se helpottaa ja anna itsellesi lupa myös surra. On tervettä ja normaalia surra myös niitä kaikkia hyviä asioita. Niitäkin ihan varmasti on. Silti on lähdettävä, sillä sä tiedät jo, että ei voi jäädä.
En ikinä antaisi uuden kumppanin olla yhteydessä luonnevikaiseen eksääni, koska sinne on nollakontakti eikä hänella myöskään ole mitään velvoitetta tehdä minulle enää palveluksia. Lisäksi hän saattaisi sanoa ihan mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Että menee kyllä lapsi pesuveden mukana tuolla systeemillä.