Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisesta suhteesta irtaantuminen. Tämä on ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailua. Mies lupaa muuttuvansa.
12.08.2020 |
Elän nyt jossain henkilökohtaisessa helvetissä hyvin monenlaisten tunteiden kanssa.
Yritän vahvasti pitää järjen päässä, etten sortuisi uudestaan miehen luokse. Yritän muistella kaikkea niitä kokemuksia, joiden takia päädyin nyt turvakotiin.
Todella pitkään olen ollut ahdsitunut ja masentunut, epämääräisesti tuntenut olevani loukussa omassa kodissani. Kliseisesti kerrottuna olen tosiaan enää varjo itsestäni.
Henkinen väkivalta on saanut irsetunnon heikoksi, olen alistuvainen ja pelokas. Pidän itseäni tyhmänä ja järjenvastaisena ihmisenä monesta syystä. Sen takia, että mies on syöttänyt näitä sanoja ja halveksinut.
Myöskin sen takia, että olen ylipäätänsä suostunut moiseen käytökseen enkä ole pystynyt pitämään rajoistani kiinni.
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä. Pahemminkin olisi voinut sattua joten toisaalta siinä iskussa oli myös onnea ja sain voimaa turvautua viimein konkreettisesti ammattiauttajien puoleen.
Tunteet vaihtelee surusta vihaan, ahdistukseen, pelkoon selviytymisestä, sekä minun että miehen. Mitä jos ylireagoin, mitä jos hän muuttuisikin. Totuus kuitenkin on, että hän ei ole muuttunut vaikka on ennenkin luvannut.
Nyt kuitenkin itkee, hokee rakastavansa, on niin pahoillaan, on vihainen itselleen, haluaa muutoksen, tahtoo vaikka kosia, ihan mitä vaan, antaa ihan kaikkensa, että palaisin. Sanoo, että sai nyt opetuksen ja pyytää minua vain palaamaan kotiin.
Tätä olen kuunnellut eilisestä saakka, hän anelee ja on tuskissaan. Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät kun olen ollut niin hyvä heitäkin kohtaan. Uhkailee heittävänsä tavarani pihalle jos joutuu lapsilleen kertomaan minun päätöksestäni lähteä. Sitten taas anelee ja pyytelee anteeksi.
Yritän olla kylmä ja olla päättäväinen. Silti välillä tulee vierotusoireita ja tahtoisin uskoa,
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa. Mitä jos hän ei enää juokaan ja päättää laittaa korkin kiinni? Alamme urheilemaan ja vietämme normaalia elämää. En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Pää on täynnä ajatuksia laidasta laitaan.
Onneksi täällä saa olla ja saan tukea tilanteeseen, olen vasta alkumetreillä kuitenkin ja vasta rauhoitun yksikseni.
Kertokaa kokemuksia, neuvoja yms. Monilla on varmasti samankaltainen tilanne, jos ketjuun eksyy niin kuuntelen mielelläni myös elämästänne väkivaltaisessa suhteessa.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Tauko suhteessa voisi tehdä hyvää. Älä suostu asumaan miehen kanssa, ette kestäisi toisianne.
Joo, semmonen vähintään sadan vuoden tauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en toivo, että alat elää pelossa, toivon, että muodostat terveen pelon ja ennakkoluulon miestä kohtaan. Se suojelee sinua tekemästä mitään typerää ja olemasta hellämielinen ja lankeamatta hänen pyydyksiinsä. Pieni inho tai vihakaan ei olisi pahitteeksi.
Mm, ainoa joka minut tänne sai oli nuo tunteet. Ensinnäkin pelko ja viha, sillä pääsin eteenpäin enkä edes ihme kyllä langennut kun mies aavisti lähtöni. Hän itki ja hoki, että muuttuu, pyyteli anteeksi, halaili ja kertoi rakastavansa. Sitä jatkui tunteja. Odotin, että mies lähtee töihin.
Minä vain olin jo päättänyt lähteä, pakannut salaa tavarani, hoitanut paikan turvaan eikä tullut mieleenkään sittenkään jäädä. Kun pääsin perille, tiesin tekeväni sata varmasti oikean päätöksen.
Tiesin myöskin, että ristiriitaiset tunteet tulevat mutta käsittelen ne pois. Tiedän tämän olevan vahvasti lopun alkua.
Jos päädyn ajattelemaan, edes vain ajatuksilla leikittelemään takaisin menosta niin mietin läheisiäni ja mietin sitä epämääräistä ahdistusta joka ei lakannut. Olen täysin varma, että pääsen miehestä eroon nyt ja saan oman asunnon, työt ja itseni takaisin.
Ap
Googleta narsismi ja lue kaikki. Minä olen päässyt narsistista eroon , vaati psykiatrin , poliisin ( kahdesta eri kaupungista ) , lakimiehen. Prosessi kesti tosi pitkään , psykiatri auttoi toki kaikki ystävät myös , mutta psykiatri tietää ja tuntee asian. Narsisti toimi kuin miehesi , ei millään "ymmärtänyt" että hänet jätetään ja "miksi" sana tuli tutuksi , rukoili takaisin ja lupasi muuttuvansa (tosin ei ymmärtänyt miksi HÄNEN pitää muuttua ) mutta jalomielisenä oli valmis kaikkeen. Pysy lujana , nämä EI MUUTU IKINÄ. Älä pidä mitään yhteyttä , jos on pakko niin viranomaisten kautta. Taistele , tulet voittamaan.
Ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö - "narsistit" ovat itsevarmoja.
Miehen ei tarvitse muuttua yhtään sen enempää, kuin ap:n. Molempien täytyy vain irtautua samojen kaavojen toistamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin muuttuu, etkä sinäkään, ihan tuosta vain. Kumpikaan ei oikein ole parisuhdekelpoinen, vaikka kumpikin haluaisi seurustella. Mitä jos teette suhteesta omanlaisenne: sinä mietit ja kerrot miehelle, mitä suhteelta haluat - mieheltä ei tarvitse edes kysyä, miesten syy olla suhteessa on seksi.
Kun olet miehen kanssa suhteessa, jos olet, lopeta tilanteiden ajaminen siihen, että teillä menee kaikki mullin mallin. Jos tiedät että sama kaava toistuu, älä enää anna sille mahdollisuutta. Älä kuitenkaan kiristä hylkäämisellä. Mieti vain uusia tapoja selvittää suhteenne solmukohdat.
Mitä ihmettä sekoilet? Ap on rikollisen uhri eikä se tee hänestä mitenkään epäkelpoa suhteeseen. Eikä mitenkään ap:n vastuulla alkaa terapoida tuota häntä kohtaan väärin toiminutta ihmistä. Eikä etenkään uhrata elämäänsä ja terveyttään hänelle.
Olin henkistä väkivaltaa käyttävän miehen kanssa suhteessa. Ero oli todella kivulias ja raastava prosessi ja pitkittyi, koska olin miehen kanssa yhteyksissä viestitse ja näimme - hän pystyi koko sen ajan hallitsemaan ja manipuloimaan minua, vaikka emme olleet enää yhdessä. Pääsin erossa kunnolla eteenpäin vasta sitten, kun olin kunnolla blokannut miehen kaikista viestimistä.
Suosittelen samaa myös sinulle. Älä kuuntele selityksiä, älä anna mahdollisuutta viestittelyille, näkemiselle, millekään. Alkuun kaikki on raastavaa, on ikävä ja tunteet heittelee. Tunnet rakkautta ja suurta kaipuuta, haluat uskoa hyvään.
Mutta mikään siitä ei ole totta. Mikään hyvä ei ole oikeasti totta. Mitkään lupaukset ja kauniit sanat eivät ole totta. Kaikki on teatteria, esitystä ja manipulaatiota. Hyvin suurella todennäköisyydellä eksäsi tunteetkaan eivät ole totta. Hän kokee omistavansa sinut, kuin esineen, mutta ei tunne aitoa lämpöä ja rakkautta sinua kohtaan.
Eli lopeta kaikki yhteydenpito. Sinä selviät kyllä, vaikka tuntuisikin siltä, että hajoat lopullisesti kappaleiksi. Voi mennä kuukausia, ennen kuin olosi helpottaa, mutta se helpottaa ja tulee se päivä, kun tajuat tuntevasi aitoa iloa ja onnea jatkuvan jännittämisen ja ahdistuksen sijaan. Älä jää yksin, puhu vaikka kriisipuhelimeen, ihan minne vain. Puhu, puhu ja puhu. Tee joka päivä jotain, mikä on sinulle edes hieman mielekästä, vaikka alkuun mikään ei tuntuisi miltään.
Ja loppuun vielä, koska tätä ei voi sanoa tarpeeksi: sinä selviät kyllä, vaikka tällä hetkellä menetkin helvetin läpi ❤️.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö - "narsistit" ovat itsevarmoja.
Narsistit ovat tilanteen mukaan juuri sitä millä saavuttavat tavoitteensa. Kyse on ainoastaan häikäilemättömästä manipuloinnista ja oman edun tavoittelusta. Näiden kanssa mikään ei ole aitoa.
Minä olin niin pitkään suhteessa, että tunteet kuolivat ja vaan inhosin eksää. Hän oli vain lievästi fyysisesti väkivaltainen, pahemmin henkisesti. Siksi ero oli vain suuri helpotus. Olo oli vapaa ja huojentunut ja blokkasin eksän heti alusta asti.
Jos lähtee (mikä on monesti välttämätöntä oman turvallisuuden vuoksi), voi olla sellainen olo, että mitä jos ja asiaa on vaikeampi käsitellä vain omassa päässään. Ihmisten muuttuminen on kuitenkin epätodennäköistä ja motivoituneenakin vaikeaa. Todennäköisempää on se, että suhde olisi jatkanut ottamaansa suuntaa ja tilanne olisi pahentunut, pahentunut, pahentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin muuttuu, etkä sinäkään, ihan tuosta vain. Kumpikaan ei oikein ole parisuhdekelpoinen, vaikka kumpikin haluaisi seurustella. Mitä jos teette suhteesta omanlaisenne: sinä mietit ja kerrot miehelle, mitä suhteelta haluat - mieheltä ei tarvitse edes kysyä, miesten syy olla suhteessa on seksi.
Kun olet miehen kanssa suhteessa, jos olet, lopeta tilanteiden ajaminen siihen, että teillä menee kaikki mullin mallin. Jos tiedät että sama kaava toistuu, älä enää anna sille mahdollisuutta. Älä kuitenkaan kiristä hylkäämisellä. Mieti vain uusia tapoja selvittää suhteenne solmukohdat.
Millä tavalla aloittajan tilanteessa oleva ihminen voisi "olla ajamatta tilannetta" sellaiseksi, että alkoholisti tarttuu pulloon? Ymmärrät kai että alkoholisti ei mahda itselleen mitään eikä hänen juomisensa ole hänen läheistensä käytöksestä kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Googleta narsismi ja lue kaikki. Minä olen päässyt narsistista eroon , vaati psykiatrin , poliisin ( kahdesta eri kaupungista ) , lakimiehen. Prosessi kesti tosi pitkään , psykiatri auttoi toki kaikki ystävät myös , mutta psykiatri tietää ja tuntee asian. Narsisti toimi kuin miehesi , ei millään "ymmärtänyt" että hänet jätetään ja "miksi" sana tuli tutuksi , rukoili takaisin ja lupasi muuttuvansa (tosin ei ymmärtänyt miksi HÄNEN pitää muuttua ) mutta jalomielisenä oli valmis kaikkeen. Pysy lujana , nämä EI MUUTU IKINÄ. Älä pidä mitään yhteyttä , jos on pakko niin viranomaisten kautta. Taistele , tulet voittamaan.
Kiitos <3
Hienoa, että taistelit ja pääsit tolpillesi! Paljon hyvää elämääsi.
Olen aivan varma myös, että mies on vähintäänkin narsistinen ihminen. Hänessä on hyvin paljon piirteitä tyypilliselle narsistille.
Kehuu paljon itseään, on kyllä taitavakin ja hyvin sosiaalinen, urallaan menestynyt. Suhteeseen halusi kanssani vauhdilla, oli intensiivistä, suurpiirteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, kertoi luonteestaan niin, että tiesi minun ihastuvan piirteisiinsä, sillä olinhan jo aikasemmin vihjaillut minkätyyppisistä miehistä pidän.
Oli romanttisia iltoja, hankki kaiken mistä pidän, piti tiiviisti yhteyttä, tuli aina kun vain vähänkin sai vapaata luokseni vaikka välimatkaakin oli. Olin hänen mielestään ihana ja vaikka mitä.
Kaikki oli siis aivan liian hyvää ollakseen totta. Tuossa vain murto-osa kaikesta sen alun kutkuttavasta uteliaisuudesta ja valheista, salakalavasta manipuloinnista. Hälytyskellot toki itselläni soivat, pyysin ystäviltä ja äidiltänikin neuvoa olenko nyt varmasti hyvän tyypin kanssa tekemisissä. Sain vain kommentteja, että mies on kovin ihastunut ja ehkä tulisi antaa mahdollisuus. Taivuin sitten vuosien sinkkuna olon jälkeen kokeilemaan onneani ja nyt ollaan tässä. Olin typerä kun en kuunnellut itseäni.
Kerjäsi myös säälipisteitä kun exänsä oli hullu ja yksityiskohtaisesti kertoi tapahtuneista, oli niin raukkana ja kaikkensa yrittänyt mutta exä oli sekaisin päästään.. sitä rataa. Olisi silloinkin pitänyt kuunnella vaistojaan.
Hiljalleen tuli henkinen väkivalta, manipulointi, kontrollointi, haukkui paljon, olin ahdistunut mutta en ymmärtänyt miksi. Mies on hyvin vahva ja itsevarma kun sille päälle sattuu, Hänellä on vahvat mielipiteet ja niiden mukaan aikalailla mennään jos hänen vaikutuspiirissään pysyy eikä draamaa halua aiheuttaa. On paljon paljon asiota miten ja miksi olen nyt tässä ja miten pääni meni solmuun.
Tämä jatkuu ja mies ei ehkä lopeta ennen kun on löytänyt uuden. Nyt kuitenkin olen oikeassa osoitteessa ja yritän turvata selustani sekä mielenterveyteni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on luvannut muuttua, mitä konkreettista hän on tehnyt muuttuakseen? Pelkkien puheiden varassa ei kannata suhdetta jatkaa.
onhan hän muutunut. Pahemmaksi.
On pahoillaan mutta silti uhkailee? Eiköhän ole aika selvää että muutosta ei ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin muuttuu, etkä sinäkään, ihan tuosta vain. Kumpikaan ei oikein ole parisuhdekelpoinen, vaikka kumpikin haluaisi seurustella. Mitä jos teette suhteesta omanlaisenne: sinä mietit ja kerrot miehelle, mitä suhteelta haluat - mieheltä ei tarvitse edes kysyä, miesten syy olla suhteessa on seksi.
Kun olet miehen kanssa suhteessa, jos olet, lopeta tilanteiden ajaminen siihen, että teillä menee kaikki mullin mallin. Jos tiedät että sama kaava toistuu, älä enää anna sille mahdollisuutta. Älä kuitenkaan kiristä hylkäämisellä. Mieti vain uusia tapoja selvittää suhteenne solmukohdat.
Jarmo Björkqvistin parisuhdeneuvoja?
Vierailija kirjoitti:
Olin henkistä väkivaltaa käyttävän miehen kanssa suhteessa. Ero oli todella kivulias ja raastava prosessi ja pitkittyi, koska olin miehen kanssa yhteyksissä viestitse ja näimme - hän pystyi koko sen ajan hallitsemaan ja manipuloimaan minua, vaikka emme olleet enää yhdessä. Pääsin erossa kunnolla eteenpäin vasta sitten, kun olin kunnolla blokannut miehen kaikista viestimistä.
Suosittelen samaa myös sinulle. Älä kuuntele selityksiä, älä anna mahdollisuutta viestittelyille, näkemiselle, millekään. Alkuun kaikki on raastavaa, on ikävä ja tunteet heittelee. Tunnet rakkautta ja suurta kaipuuta, haluat uskoa hyvään.
Mutta mikään siitä ei ole totta. Mikään hyvä ei ole oikeasti totta. Mitkään lupaukset ja kauniit sanat eivät ole totta. Kaikki on teatteria, esitystä ja manipulaatiota. Hyvin suurella todennäköisyydellä eksäsi tunteetkaan eivät ole totta. Hän kokee omistavansa sinut, kuin esineen, mutta ei tunne aitoa lämpöä ja rakkautta sinua kohtaan.
Eli lopeta kaikki yhteydenpito. Sinä selviät kyllä, vaikka tuntuisikin siltä, että hajoat lopullisesti kappaleiksi. Voi mennä kuukausia, ennen kuin olosi helpottaa, mutta se helpottaa ja tulee se päivä, kun tajuat tuntevasi aitoa iloa ja onnea jatkuvan jännittämisen ja ahdistuksen sijaan. Älä jää yksin, puhu vaikka kriisipuhelimeen, ihan minne vain. Puhu, puhu ja puhu. Tee joka päivä jotain, mikä on sinulle edes hieman mielekästä, vaikka alkuun mikään ei tuntuisi miltään.
Ja loppuun vielä, koska tätä ei voi sanoa tarpeeksi: sinä selviät kyllä, vaikka tällä hetkellä menetkin helvetin läpi ❤️.
Kiitos sinulle valtavan paljon <3
Tunnistan kaiken mitä sanot ja nyt olen matkalla juuri tuohon onnelliseen loppuun.
Selviydyn, tiedän sen. Ei tämä ole loppuelämän juttu, ei kaada maailmaani vaan otan opikseni ja kaiken avun vastaan. Olen rehellinen itselleni ja myös muille enkä enää salaile ja suostu vähättelemään kokemuksiani. Hyväksyn myös sen, että mies ei rakasta vaan kaikki on kaukana siitä. Se ei satu enää vaan suren enemmän omia valintoja ja sokeaa suhtautumista. Ymmärsin vain, että mikään ei riitä, ei mikään panostukseni ja rakkaudenosoitus, ei mitkään palvelut, en koskaan ollut tarpeeksi.
Mies on surkimus ja elää valheiden kautta, en voi sille mitään.
Onneksi aurinko paistaa jo sinun elämässäsi, toivottavasti myös jatkossa!
Ap
Omalla elämänkokemuksellani - jos vielä miehen otan, haluan tavata eksät. Jos heihin ei ole väleissä saati että ovat hulluja, en näe mitään syytä päätyä listan tuoreimmaksi hulluksi.
Minäkin aloin uskoa oikeasti olevani jotenkin viallinen ja parisuhdekelvoton. Unohtui sekin, että olin elänyt 20 vuotta edellisen miehen kanssa, ja minä olin ollut se joka lähti.
Ja tämä tosiasioiden kadottaminen tapahtui pelkän lievän henkisen väkivallan tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
No sullehan kerrotaan, että ihminen ei voi muuttua. Kerran hakkaaja on aina hakkaaja. Mutta aivan niin mustavalkoinen ei ole elämä. Mulla suhteen alkuvaiheessa mies oli väkivaltainen. Ei nyt nyrkillä lyönyt, mutta töni ja läpsi kasvoille. Kerran sitten asiasta käytiin hyvä keskustelu ihan selvin päin. Sanoin, että tilanne on nyt niin vakava ja seuraavasta väkivaltaisuudesta minä ihan oikeasti lähden. Että sen jos yhdenkin kerran vielä teet. No ei ole tehnyt. On kyllä lyönyt nyrkkiä seinästä ja ovestakin läpi, mutta minuun ei ole kertaakaan sen jälkeen koskenut. Tästä on nyt 12 vuotta aikaa, joten uskon linjan pitävän. Nyt kun hänellekin on tullut ikää, niin nuo raivokohtaukset ovat muutenkin jääneet hyvin harvinaisiksi. Yleensä jos riitaa nyt tulee, niin se lompsii omaan mancaveen ja juo siellä lisää sekä nukkuu siellä. Mutta nyt kun se on pari kertaa seinän korjannut ja maksanut yhden uuden sisäoven, niin ilmeisesti on tajunnut sen järjettömyyden.
Ihminen VOI muuttua.
Ei sun mies mihinkään ole muuttunut. Hän on edelleen väkivaltainen (ilmeisesti humalassa?). Joku kerta sitten ei osukaan oveen vaan suhun. Todellinen muuttuminen olisi joko absolutismi (jos alko on se ongelma) tai sitten se, että se kaikenlainen lyöminen olisi loppunut (eli väkivalta ei enää kuuluisi keinovalikoimaan ollenkaan).
ÄLÄ VAIN MENE YKSIN HAKEMAAN TAVAROITASI!!!
Minä menin. Pääsin lähes hengestäni.
Mies on nyt vankilassa. Minulla näkö mennyt toisesta silmästä. Nyrkki osui liian lujaa.
Sekä on aivovaurio todettu.
Minä hullu aina uskoin kauniit lupaukset ja menin takaisin. Aina tuli sama kohtelu kun mies kiehui yli. Hampaita lähtenyt ja ties vaikka mitä. Lopulta kyllästyin törmäilemään oviin ja kaatuilemaan pyörällä ja lähdin lopullisesti.
Kyllä tollaset VOI muuttua. Minun mieheni muuttui. Oma halu muuttua, terapia ja AA. Mutta muuttuminen on harvinaista ja se ei heti tapahdu.
Ap, nyt sinun pitää olla turvallisessa paikassa. Pyydä ja ota apua vastaan. Halaus ja onnea matkaan.
AP:n tapauksessa loppuelämän täydellinen tauko on ainoa vaihtoehto. Tuo mies on vaarallinen.