Onko tutkijan ammatti kaikista hienoin, arvostettavin ja akateemisin?

Hienoudesta tai arvostettavuudesta en sano mitään, mutta sehän on toki totta, että peruslääkärin, dippainssin tai juristin tiedon taso on vain soveltava, kun taas tutkijan tehtävä on tuottaa uutta tietoa. Siinä on iso ero.  Tavis ei-akateeminen ihminen ei tosin hahmota tätä etoa, koska hänen on tiedon tasonsa on hädin tuskin tunnistava.

(Ks lisää ”Boolen taksonomia”)

Yliopistolla tutkijat ovat alipalkattuja pätkätyöläisiä, joten ei se ainakaan rahassa näy, jos arvostetaan. Myöskään proffilla ei ole kovin korkea palkka eivätkä ehdi itse tutkia juurikaan hallinnollisten velvollisuuksien takia. 

Varmaan vauvapalstalla, mutta ei missään muualla.

Kyllä tutkijan ammatti on se, missä kehitetään uutta - alalla kuin alalla. Kuten täällä moni on sanonutkin, siinä vaaditaan äärimmäisen laajat tiedot ja taidot. Koettakaapa itse suunnitella ja toteuttaa tieteellinen hanke, jonka tulokset vielä menevät vertaisarvioinneista läpi.

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

Kyllä,jos aiheena fysiikka.Vaikein ala maailmassa.

Yliopistossa on myös paljon turhia pilipalialoja, joilla mikään muu ei työllistä kuin tutkimus. Pelkkää nysväämistä veronmaksajien rahoilla se vain on. Sitten taas kun puhutaan lääketieteellisestä tai vaikka uusia energiaratkaisuja kehittelevästä tutkimuksesta niin heitä kyllä arvostan.

Otitko äitin kännykän laukusta, vie se heti takaisin

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on myös paljon turhia pilipalialoja, joilla mikään muu ei työllistä kuin tutkimus. Pelkkää nysväämistä veronmaksajien rahoilla se vain on. Sitten taas kun puhutaan lääketieteellisestä tai vaikka uusia energiaratkaisuja kehittelevästä tutkimuksesta niin heitä kyllä arvostan.

Nimeäpä näitä pilipalialoja, kun olet selkeästi näistä hyvin perillä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Sekin,  että  tutkiiko  olemassa  olevia  itsestään  selvyyksiä,   vanhojen  teorioiden  pohjalta  niin  kyvykkäästi  kuin  voi,  vai  kasaako  jotain  uutta.  

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.

Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on myös paljon turhia pilipalialoja, joilla mikään muu ei työllistä kuin tutkimus. Pelkkää nysväämistä veronmaksajien rahoilla se vain on. Sitten taas kun puhutaan lääketieteellisestä tai vaikka uusia energiaratkaisuja kehittelevästä tutkimuksesta niin heitä kyllä arvostan.

Pilipalit  on  lähinnä  poliittista  muokkausta varten.   Toisaalta  uudet  oivallukset  voi  olla  sattumiakin  sen  kalliin  ja  junnaavan  rutiinitutkimuksen  sisällä. 

En tiedä onko hienoin, mutta todella haastava uravalinta ihan jo siitä syystä, että rahoitusta on niin vaikea saada. Jollain humanistisilla aloilla töitä tehdään yleensä pienillä pätkä-apurahoilla, kovissa tieteissä on enemmän rahoitusta. Yksityisellä vastaava asiantuntija saa huomattavasti parempaa palkkaa todennäköisesti pienemmällä vaivalla. Alalla on paljon loppuunpalamisia ja mielenterveyshaasteita. Nykyään urallaan oikeasti etenevän pitää olla äärimmäisen kunnianhimoinen, huippuälykäs ja valmis tekemään töitä kellon ympäri vuosia. Olen ollut yliopistolla pitkään töissä, en tosin tutkijana.

Vaihdoin alkavan tutkijan uran lukion opettajan (lehtorin) hommiin. Kahden viikon päästä ei taaskaan kaduta :)

Tutkimusta ja tutkijoita on myös monenlaisia. Todella paljon on tutkimusta, jonka merkitys yhtään kenellekään ja millekään on olematon ja joiden tekijä käyttää vain tutkimusrahoitusta elääkseen. Sitten on taas sitä erittäin tärkeää tutkimusta. Menkää katsomaan Suomen akatemian rahoituskohteita niin ymmärrätte, että kaikki tutkimus ei ole samanarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Hienoudesta tai arvostettavuudesta en sano mitään, mutta sehän on toki totta, että peruslääkärin, dippainssin tai juristin tiedon taso on vain soveltava, kun taas tutkijan tehtävä on tuottaa uutta tietoa. Siinä on iso ero.  Tavis ei-akateeminen ihminen ei tosin hahmota tätä etoa, koska hänen on tiedon tasonsa on hädin tuskin tunnistava.

(Ks lisää ”Boolen taksonomia”)

Bloomin taksonomia ja Boolen algebra.

Ei oikein. Tutkijan urasta haaveilevan kannattaa pitää mielessä, että parempi elintaso on saavutettavissa paljon vähemmällä työllä yliopiston ulkopuolella. Itse en ole koskaan ollut niin stressaantunut ja ahdistunut kuin omina jatko-opiskelu vuosinani. 

Onhan se tutkijan ammatti akateemisin. Mutta ei sillä mitään arvostusta saa. Hienous, mitä sekin on. Tutkijan työajasta voi iso osa mennä siihen, että kirjoittaa apurahahakemuksia eri tahoille. Välillä ollaan työttömänä, välillä voi olla jotain opetuskeikkaa. 

Jos puhutaan luonnontieteistä, ei ainakaan etukäteen voi tietää, mikä on sitä hyödyllistä ja tärkeää tutkimusta. Ja toki kaikki tarvitsevat palkkaa elääkseen.

Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta sivistyneessä yhteiskunnassa pitää olla tilaa myös humanismille ja taiteelle ja näiden opetukselle.