Väkivaltaisesta suhteesta irtaantuminen. Tämä on ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailua. Mies lupaa muuttuvansa.
Elän nyt jossain henkilökohtaisessa helvetissä hyvin monenlaisten tunteiden kanssa.
Yritän vahvasti pitää järjen päässä, etten sortuisi uudestaan miehen luokse. Yritän muistella kaikkea niitä kokemuksia, joiden takia päädyin nyt turvakotiin.
Todella pitkään olen ollut ahdsitunut ja masentunut, epämääräisesti tuntenut olevani loukussa omassa kodissani. Kliseisesti kerrottuna olen tosiaan enää varjo itsestäni.
Henkinen väkivalta on saanut irsetunnon heikoksi, olen alistuvainen ja pelokas. Pidän itseäni tyhmänä ja järjenvastaisena ihmisenä monesta syystä. Sen takia, että mies on syöttänyt näitä sanoja ja halveksinut.
Myöskin sen takia, että olen ylipäätänsä suostunut moiseen käytökseen enkä ole pystynyt pitämään rajoistani kiinni.
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä. Pahemminkin olisi voinut sattua joten toisaalta siinä iskussa oli myös onnea ja sain voimaa turvautua viimein konkreettisesti ammattiauttajien puoleen.
Tunteet vaihtelee surusta vihaan, ahdistukseen, pelkoon selviytymisestä, sekä minun että miehen. Mitä jos ylireagoin, mitä jos hän muuttuisikin. Totuus kuitenkin on, että hän ei ole muuttunut vaikka on ennenkin luvannut.
Nyt kuitenkin itkee, hokee rakastavansa, on niin pahoillaan, on vihainen itselleen, haluaa muutoksen, tahtoo vaikka kosia, ihan mitä vaan, antaa ihan kaikkensa, että palaisin. Sanoo, että sai nyt opetuksen ja pyytää minua vain palaamaan kotiin.
Tätä olen kuunnellut eilisestä saakka, hän anelee ja on tuskissaan. Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät kun olen ollut niin hyvä heitäkin kohtaan. Uhkailee heittävänsä tavarani pihalle jos joutuu lapsilleen kertomaan minun päätöksestäni lähteä. Sitten taas anelee ja pyytelee anteeksi.
Yritän olla kylmä ja olla päättäväinen. Silti välillä tulee vierotusoireita ja tahtoisin uskoa,
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa. Mitä jos hän ei enää juokaan ja päättää laittaa korkin kiinni? Alamme urheilemaan ja vietämme normaalia elämää. En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Pää on täynnä ajatuksia laidasta laitaan.
Onneksi täällä saa olla ja saan tukea tilanteeseen, olen vasta alkumetreillä kuitenkin ja vasta rauhoitun yksikseni.
Kertokaa kokemuksia, neuvoja yms. Monilla on varmasti samankaltainen tilanne, jos ketjuun eksyy niin kuuntelen mielelläni myös elämästänne väkivaltaisessa suhteessa.
Kommentit (136)
Kiitos todella paljon, tämä lämmitti sydäntäni 98! <3 Paljon hyvää myös sinulle ja kiitos hyvistä neuvoistasi. Olit aivan oikeassa noissa skenaarioissa, molemmat nyt katsottu ja tuo toinen on ehdottomasti parempi. :)
Paljon hyvää sinulle! Muista myös se, että älä murehdi liiakseen äitisi elämää, hän tekee päätökset itse ja toivottavasti hänkin saa vielä voimia irtaantumiseen. Koskaan ei varmasti ole liian myöhäistä jos joutuu elämään joka päivä pelon vallassa.
Minulla alkoholisti vanhemmat(vaikka ei itse asiaan liity), tiedän mitä olla huolissaan vanhemmistaan MUTTA onneksi voimme ainakin omassa elämässämme tehdä itsellemme oikeat ratkaisut tarpeeksi sitä halutessamme.
Kaunista kevättä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähde heti jos voit! Jos asutte erillään, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MUUTA TAKAISIN!
Ymmärrätkö, että seuraava kerta voi olla lopullinen? Pidä nyt jumalauta omasta hengestäsi kiinni!
Sinä et pysty muuttamaan toista ihmistä. Alkoholisti valehtelee aina.
Kuvittele huolellisesti se seuraava väkivaltainen purkaus (joka tulee varmasti). Kuvittele se hetki, kun olet siinä tilanteessa lastesi kanssa. Mieti huolellisesti, miltä tuntuu, kun aikuisen miehen nyrkki osuu kasvoihisi. Ajattele sitä rusahdusta, kun nenäluusi murtuu. Ja se oli vasta ensimmäinen lyönti...
En käsitä sinun kaltaisia naisia, en vaan ymmärrä. Miten voit edes harkita paluuta?
-mies
Koska traumasidos ei ole järkevä. Väkivallan uhri jää koukkuun juuri toivoon ja sitä tämä lyöjä haluaa. Tämähän on jakomielistä menoa, kun näissä väkivaltaisissa on myös se ihana, katuva, jopa lempeä puoli (ainakin oma kokemukseni), johon on todella houkuttelevaa uskoa. Mutta se pimeä puoli on siellä myös. Puhutaan väkivallan syklistä jossa jännite nousee vähitellen ja here we go again. Ja sitten taas se hirveä katumusshow.
Tuo on kaikkea muuta kuin saat turpaasi -> kävelet tiehesi. Sopassa on vielä seksikin päätä sotkemassa. Päihteitä ei aina, toisaalta mt lääkitys voi alentaa kynnystä. Näistä syistä juuri se uhrin myötätunto ”hän tekee parhaansa/kai minä jotenkin ärsytin”.
Avun kautta ulos suhteesta ja välit poikki on silti minunkin neuvoni jos oma mielenterveys ja henkikulta menee toisen pahan mielen edelle. Ja kun sillä on kuitenkin se paha mieli, vaikka jäisitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli: mustasukkainen, väkivaltainen mies, jolla naisia riittää. Mitä uutta auringon alla?
Se, että ap jätti lopultakin mulkun taakseen ja nauttii auringonnousuista.
Ja miehellä on uusi uhri, joka sekään ei tee rikosilmoitusta ja mies jatkaa naisten hakkaamista hamaan loppuun asti. Vankilaanhan tuollainen mies kuuluisi, eikä naisten paapottavaksi.
Mies ei muutu. Syyllistää ja manipuloi sinua.
Normaali ihminen ei pahoinpitele toista. Kenenkään ei tarvitse olla hakattavana.
Tulin juuri hoitajan luota, joka on myös tukenut minua jo viime kesästä asti. Vitsit miten ihana huomata oma kehittyminen ja nähdä taas valoa elämässä, tulee ihan voittajafiilis kun näkee minkä läpi sitä on itsensä taistellut - ja joku toinenkin sen huomaa. Onneksi tuli tämäkin päivä koettua.
Paljon tsemppiä muille, kyllä valoisakin päivä tulee kaiken toivottomuuden jälkeen. <3
Ap
-
Hienoa ap!! Aivan ihana kuulla sinun olevan kunnossa ja noin onnellisen oloinen. :)
Paljon tsemppiä tulevaisuuteen!
Kiitos paljon.
Jospa joku samanlaisessa tilanteessa kamppaileva löytäisi tosiaan tämän ketjun.
Tämä on pelkästään aidoista tunteista rakennettu ja loppuun paketoitu ketju hyvällä tavalla onneksi.
Ap
Siis onko lapset tässä kuviossa mukana? Eikö teistä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus?
AP on huolissaan itsestään, syystäkin, mutta oletteko te aikuiset huolissanne näistä lapsista? He ovat vielä suojattomampia kuin AP, joka voi vetäytyä turvakotiin. Lapset eivät voi/ymmärrä hakeutua.
Oletko AP rakentanut tuota lasten huonoa lapsuutta osaltasi eli onko lapsilla on lasinen lapsuus myös sinua taholta? Oletko siis tekijä ja uhri - et vain pelkkä uhri?
OTTEITA ALOITUKSESTA:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapset tässä kuviossa mukana? Eikö teistä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus?
AP on huolissaan itsestään, syystäkin, mutta oletteko te aikuiset huolissanne näistä lapsista? He ovat vielä suojattomampia kuin AP, joka voi vetäytyä turvakotiin. Lapset eivät voi/ymmärrä hakeutua.
Oletko AP rakentanut tuota lasten huonoa lapsuutta osaltasi eli onko lapsilla on lasinen lapsuus myös sinua taholta? Oletko siis tekijä ja uhri - et vain pelkkä uhri?
OTTEITA ALOITUKSESTA:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät
Huoli nousi kovasti näistä lapsista. Nyt näyttää siltä että molemmat aikuiset miettivät vain itseään. Aloittaja miettii väkivaltaa ja väkivaltainen mies eroa ja estämistä.
Kuka miettii näitä lapsia tuon kaiken viinan ja väkivallan ja epätoivon ja itkun ja raivon keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon.
Jospa joku samanlaisessa tilanteessa kamppaileva löytäisi tosiaan tämän ketjun.
Tämä on pelkästään aidoista tunteista rakennettu ja loppuun paketoitu ketju hyvällä tavalla onneksi.
Ap
Toivottavasti. Toivon niiden kärsivien lasten takia että he saisivat avun aikuisten sekoillessa!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos :)
Olipa kylläkin todella pitkä ja kivikkoinen tie päästä suhteesta pois. Nyt se tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, sillä en koskaan ottaisi häntä takaisin ja koko mies etoo minua suuresti. Nuolen vieläkin haavojani mutta ehdottomasti alan olemaan voiton puolella ja saanut rakennettua omaa elämääni toivottuun suuntaan. Olen joskus hyvin ylpeä itsestäni.
Ap
Nuolet haavojasi. Et taida olla ainut. Miten voitte unohtaa nuo kaiken kärsineet lapset!!! Hävetkää. He nuolevat vieläkin haavojaan. Sinäkin olet aiheuttanut kärsimystä näille lapsille. Viinalla. Onko nämä lapset saaneet apua? Hälytitkö heille poliisit tai apua vai loikitko vain itse turvaan ja pakoon. Huolta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos todella paljon, tämä lämmitti sydäntäni 98! <3 Paljon hyvää myös sinulle ja kiitos hyvistä neuvoistasi. Olit aivan oikeassa noissa skenaarioissa, molemmat nyt katsottu ja tuo toinen on ehdottomasti parempi. :)
Paljon hyvää sinulle! Muista myös se, että älä murehdi liiakseen äitisi elämää, hän tekee päätökset itse ja toivottavasti hänkin saa vielä voimia irtaantumiseen. Koskaan ei varmasti ole liian myöhäistä jos joutuu elämään joka päivä pelon vallassa.
Minulla alkoholisti vanhemmat(vaikka ei itse asiaan liity), tiedän mitä olla huolissaan vanhemmistaan MUTTA onneksi voimme ainakin omassa elämässämme tehdä itsellemme oikeat ratkaisut tarpeeksi sitä halutessamme.
Kaunista kevättä.
Ap
Siis sinulla on itselläsikin alkoholistivanhemmat ja nyt järjestit itse saman paskakohtalon näille miehen lapsille.
Huh huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin juuri hoitajan luota, joka on myös tukenut minua jo viime kesästä asti. Vitsit miten ihana huomata oma kehittyminen ja nähdä taas valoa elämässä, tulee ihan voittajafiilis kun näkee minkä läpi sitä on itsensä taistellut - ja joku toinenkin sen huomaa. Onneksi tuli tämäkin päivä koettua.
Paljon tsemppiä muille, kyllä valoisakin päivä tulee kaiken toivottomuuden jälkeen. <3
Ap
-
Sinä et ole tuon tarinan ainut uhri. Lapset ovat myös uhreja. Ja olet ollut tekemässä heitä uhreiksi.
T Ä M Ä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli: mustasukkainen, väkivaltainen mies, jolla naisia riittää. Mitä uutta auringon alla?
Se, että ap jätti lopultakin mulkun taakseen ja nauttii auringonnousuista.
Ja miehellä on uusi uhri, joka sekään ei tee rikosilmoitusta ja mies jatkaa naisten hakkaamista hamaan loppuun asti. Vankilaanhan tuollainen mies kuuluisi, eikä naisten paapottavaksi.
Totta, tuollainen mies kuuluisi vankilaan eikä uusia uhreja saisi tulla. Mutta minkäs teet? Olin itse väkivaltaisen miehen uhri ja tein rikosilmoituksen. Mies sai ehdollisen tuomion eli jatkaa elämäänsä uuden uhrinsa kanssa.
Jaaha, joku ihme sitten eksynyt tähän ketjuun.
Ehkä yksi kommentti olisi riittänyt jos todella tuntee näin ikävästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapset tässä kuviossa mukana? Eikö teistä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus?
AP on huolissaan itsestään, syystäkin, mutta oletteko te aikuiset huolissanne näistä lapsista? He ovat vielä suojattomampia kuin AP, joka voi vetäytyä turvakotiin. Lapset eivät voi/ymmärrä hakeutua.
Oletko AP rakentanut tuota lasten huonoa lapsuutta osaltasi eli onko lapsilla on lasinen lapsuus myös sinua taholta? Oletko siis tekijä ja uhri - et vain pelkkä uhri?
OTTEITA ALOITUKSESTA:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät
Huoli nousi kovasti näistä lapsista. Nyt näyttää siltä että molemmat aikuiset miettivät vain itseään. Aloittaja miettii väkivaltaa ja väkivaltainen mies eroa ja estämistä.
Kuka miettii näitä lapsia tuon kaiken viinan ja väkivallan ja epätoivon ja itkun ja raivon keskellä.
Tuollaisen elämän keskellä oleminen aiheutaa lapsille voimakasta turvattomuutta, pelkoa, kauhua, epävarmuutta ---> lopputuloksena lapsille traumoja.
Lopeta jo tuo spämmäys, eiköhän viestisi tullut selväksi
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, joku ihme sitten eksynyt tähän ketjuun.
Ehkä yksi kommentti olisi riittänyt jos todella tuntee näin ikävästi.
Ap
Ap keskity niihin hyviin kommentteihin, jotka sait :)
Ohops, en katsonut alkuperäisen viestin päiväystä enkä lukenut ketjua ennen kuin kommentoin itse. Voi Ap, olen NIIN ylpeä sinusta, että olen ihan liikuttunut! Olen nähnyt niin hirveän määrän näitä tapauksia, joissa jäädään väkivaltaiseen suhteen vuosiksi ja vuosiksi, kun ei uskalleta lähteä. Sinun on syytäkin olla todella ylpeä itsestäsi! Pienin askelin elämä menee eteenpäin. Ihanaa, kun olet palannut ketjuun kirjoittamaan tilanteestasi nyt. Toivon aivan valtavasti, että joku jokaa on samassa tilanteessa, löytäisi tämän ketjun ja löytäisi sisältään voiman ja rohkeuden lähteä.
Aurinkoa ja iloa kevääseesi, ap! Olen aivan varma, että elämässäsi tapahtuu vielä paljon hyviä asioita, kun olet noin vahva ihminen että pystyt tekemään rohkeita päätöksiä opiskelusta, huonojen ystävyyssuhteiden jättämisestä jne. Olen niin iloinen puolestasi!
- 98