Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisesta suhteesta irtaantuminen. Tämä on ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailua. Mies lupaa muuttuvansa.
12.08.2020 |
Elän nyt jossain henkilökohtaisessa helvetissä hyvin monenlaisten tunteiden kanssa.
Yritän vahvasti pitää järjen päässä, etten sortuisi uudestaan miehen luokse. Yritän muistella kaikkea niitä kokemuksia, joiden takia päädyin nyt turvakotiin.
Todella pitkään olen ollut ahdsitunut ja masentunut, epämääräisesti tuntenut olevani loukussa omassa kodissani. Kliseisesti kerrottuna olen tosiaan enää varjo itsestäni.
Henkinen väkivalta on saanut irsetunnon heikoksi, olen alistuvainen ja pelokas. Pidän itseäni tyhmänä ja järjenvastaisena ihmisenä monesta syystä. Sen takia, että mies on syöttänyt näitä sanoja ja halveksinut.
Myöskin sen takia, että olen ylipäätänsä suostunut moiseen käytökseen enkä ole pystynyt pitämään rajoistani kiinni.
Fyysinen väkivalta on ollut aika rajua myöskin kun vertaa kuinka lyhyessä ajassa sitä on ollut aika usein ja se alkoi kuristamisella.
Viimeinen niitti oli kun päähän kohdistui sen verran kova lyönti, että vaatii useita lääkärikäyntejä. Pahemminkin olisi voinut sattua joten toisaalta siinä iskussa oli myös onnea ja sain voimaa turvautua viimein konkreettisesti ammattiauttajien puoleen.
Tunteet vaihtelee surusta vihaan, ahdistukseen, pelkoon selviytymisestä, sekä minun että miehen. Mitä jos ylireagoin, mitä jos hän muuttuisikin. Totuus kuitenkin on, että hän ei ole muuttunut vaikka on ennenkin luvannut.
Nyt kuitenkin itkee, hokee rakastavansa, on niin pahoillaan, on vihainen itselleen, haluaa muutoksen, tahtoo vaikka kosia, ihan mitä vaan, antaa ihan kaikkensa, että palaisin. Sanoo, että sai nyt opetuksen ja pyytää minua vain palaamaan kotiin.
Tätä olen kuunnellut eilisestä saakka, hän anelee ja on tuskissaan. Vetoaa hänen lapsiinsa, ettei kestä jos me eroamme kun lapsetkin kärsivät kun olen ollut niin hyvä heitäkin kohtaan. Uhkailee heittävänsä tavarani pihalle jos joutuu lapsilleen kertomaan minun päätöksestäni lähteä. Sitten taas anelee ja pyytelee anteeksi.
Yritän olla kylmä ja olla päättäväinen. Silti välillä tulee vierotusoireita ja tahtoisin uskoa,
Kaikkeen tähän liittyy myös vahvasti alkoholi, ilman sitä ei ole fyysistä väkivaltaa. Mitä jos hän ei enää juokaan ja päättää laittaa korkin kiinni? Alamme urheilemaan ja vietämme normaalia elämää. En halua päihteitä elämääni näin vahvasti, olen itsekin sortunut juomaan enemmän ja siitäkin poden syyllisyyttä.
Kuitenkin henkinen väkivalta varmaan jatkuisi vaikka iskuja ei enää tulisi eikä viinaa käyttäisi.
Pää on täynnä ajatuksia laidasta laitaan.
Onneksi täällä saa olla ja saan tukea tilanteeseen, olen vasta alkumetreillä kuitenkin ja vasta rauhoitun yksikseni.
Kertokaa kokemuksia, neuvoja yms. Monilla on varmasti samankaltainen tilanne, jos ketjuun eksyy niin kuuntelen mielelläni myös elämästänne väkivaltaisessa suhteessa.
Kommentit (136)
Ne tunteet mitä se saa sussa provosoitua, sun pitää ottaa käsittelyyn itse.
Paras kun voi rauhoittaa itsensä ja eka askel on blokata tyyppi. Se löytää jonkun jolla eri nimi kuin sulla ja edellisillä.
Kipu minkä kohtaat on kauhea mutta selkiydyttyäsi olet vahvempi kuin ennen.
Näin allekirjoittaneelle kävi.
Oppirahat maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne tunteet mitä se saa sussa provosoitua, sun pitää ottaa käsittelyyn itse.
Paras kun voi rauhoittaa itsensä ja eka askel on blokata tyyppi. Se löytää jonkun jolla eri nimi kuin sulla ja edellisillä.
Kipu minkä kohtaat on kauhea mutta selkiydyttyäsi olet vahvempi kuin ennen.
Näin allekirjoittaneelle kävi.
Oppirahat maksettu.
Älä spämäääää. Lopeta h e t i .
Spämmäyksestä, lopetetaan se n _ y _ t !
Ei ne sen lapset ollu. Missä on lasten bioäiti? Haudassa? Rikkimenneitten sairaalassa? Alkoholistina?
Tota noin....
Jos sinua yhtään lohduttaa niin lapset voivat hyvin ja he eivät joutuneet meidän tilanteita luojan kiitos näkemään, sillä kaikki tapahtui meidän kahden elämässä kun lapset olivat äidillään.
Myös lastensuojelu puuttui asiaan kylläkin ja saavat edelleen käydä isällään ja äiti pitää huolen miehen alkoholinkäytöstä lasten aikana, onneksi.
Tämä ei ole enää minun ongelmani.
Pidin myös lapsista todella paljon ja he minusta ymmärtääkseni.
Minua on sattunut paljon tätäkin ajatellen mutta voin olla vain kiitollinen, että kaikki olennaisin tapahtui kulissien sisällä minun ja miehen välillä ollessamme kaksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, joku ihme sitten eksynyt tähän ketjuun.
Ehkä yksi kommentti olisi riittänyt jos todella tuntee näin ikävästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Spämmäyksestä, lopetetaan se n _ y _ t !
än yy tee nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sen lapset ollu. Missä on lasten bioäiti? Haudassa? Rikkimenneitten sairaalassa? Alkoholistina?
Olkoon kenen lapsia tahansa. Oikeuttaako se miesystävän lapsiakaan tuhoomaan vaikka ei ole omia lapsia.
Ei oikeuta !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, joku ihme sitten eksynyt tähän ketjuun.
Ehkä yksi kommentti olisi riittänyt jos todella tuntee näin ikävästi.
ApAp keskity niihin hyviin kommentteihin, jotka sait :)
Eli on OK unohtaa lapset vaikka ainoana syyttämänä saivat paskaa niskaan, vielä molemmilta aikuisilta.
On sulla moraali!
Se on totta. Lapset olivat tuossa ainoat täysin syyttömät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun löytyminen sattui juuri sopivasti, minä olen juuri irtautumassa väkivaltaisesta miehestä. Muutin hänen asuntoonsa viime syksynä ja siitä alkoi pikku hiljaa henkinen ja fyysinen väkivalta, ensin tönimisestä ja hiusten repimisenä ja paheni vähitellen. Mies sai hurjia raivokohtauksia, oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloi, vahti ajankäyttöä, vaati saada tutkia puhelimeni milloin halusi jne. Hän ikään kuin täytti elämäni niin, ettei minulle jäänyt lainkaan tai hyvin vähän omaa aikaa. Hän suuttui jos tein jotain omia juttujani. Vaati vaihtamaan työpaikkaa, oli mustasukkainen työkavereista.. jne. Paljon uskomattomia, sairaita asioita tapahtui hänen toimesta. Aloin inhota miestä niin paljon, että onneksi sain jostain voimaa lähteä. Keräsin tavarani, kun mies ei ollut kotona. Nyt pikku hiljaa toivun. Harmittaa että hukkasin vuoden elämästäni tuohon ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun löytyminen sattui juuri sopivasti, minä olen juuri irtautumassa väkivaltaisesta miehestä. Muutin hänen asuntoonsa viime syksynä ja siitä alkoi pikku hiljaa henkinen ja fyysinen väkivalta, ensin tönimisestä ja hiusten repimisenä ja paheni vähitellen. Mies sai hurjia raivokohtauksia, oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloi, vahti ajankäyttöä, vaati saada tutkia puhelimeni milloin halusi jne. Hän ikään kuin täytti elämäni niin, ettei minulle jäänyt lainkaan tai hyvin vähän omaa aikaa. Hän suuttui jos tein jotain omia juttujani. Vaati vaihtamaan työpaikkaa, oli mustasukkainen työkavereista.. jne. Paljon uskomattomia, sairaita asioita tapahtui hänen toimesta. Aloin inhota miestä niin paljon, että onneksi sain jostain voimaa lähteä. Keräsin tavarani, kun mies ei ollut kotona. Nyt pikku hiljaa toivun. Harmittaa että hukkasin vuoden elämästäni tuohon ihmiseen.
Ai kauhea, tuo käytös on sen verran raskasta jo vuoden jälkeen, etten tiedä olisitko ollut hengissä toisen vuoden jälkeen.
Paljon paljon onnea sinulle, hienoa että pelastit itsesi!
Minuakin harmitti, että olin muutaman vuoden miehen kanssa yhdestä mutta lohdutan itseäsi sillä, että se on loppupelissä melko lyhyt aika ja tuli ainakin ne kuuluisat oppirahat maksettua jos jotain hyvää tästä muodostetaan :)
Ap
Nostan koska kipuilen samassa tilanteessa.
Miksi meitä on niin paljon tässä maassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan koska kipuilen samassa tilanteessa.
Miksi meitä on niin paljon tässä maassa?
Koska siihen on turruttu. Ilmiö on niin laaja ja yleensä siitä muille näkyy vain viattomanoloiset liepeet. Sama kuin alkoholin kanssa. Sitten kun ongelma alkaa näkyä muille, se onkin jo niin paha että on helppo ajatella, että ovat yksittäistapauksia. Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan koska kipuilen samassa tilanteessa.
Miksi meitä on niin paljon tässä maassa?Koska siihen on turruttu. Ilmiö on niin laaja ja yleensä siitä muille näkyy vain viattomanoloiset liepeet. Sama kuin alkoholin kanssa. Sitten kun ongelma alkaa näkyä muille, se onkin jo niin paha että on helppo ajatella, että ovat yksittäistapauksia. Eivät ole.
No miten tästä pääsee irti?
Mulla on loputon halu ja usko yrittää ja uskoa. En usko pärjääväni ilman miestä.
Miten saan järkeä päähän, miksi tää on niin vaikeaa?
Ei otettu kantaa asiaan, vaan spämmäykseen. Spämmäyksestä ei pidetty. Joten lopetetaan se n y t!