Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?
Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.
Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.
AP
Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.
En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.
Mutta red flag ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen
Näinpä. Mutta tässä on jälleen esimerkki kommentista, jonka palstamiehet vaikenevat kuoliaaksi. Se ei lisää vettä katkeruuden myllyyn, joten sitä ei haluta edes lukea, saati kommentoida. Jos joku kohta kommentoi, niin se on tyyliä "Eipä se kannata, koska ei naiset/kaikki naiset/naiset aina/naiset..."
Ei ole pakko harrastaa mitään sosiaalista. Ei ole pakko tutustua uusiin ihmisiin. Ei ole pakko tehdä mitään. Mutta realiteetti on, että yksin kotona ollessa ei liioin ole todennäköistä tavata ketään. Silloin se pitää hyväksyä ja ymmärtää ihan omana valintana, että pysyttelee mielummin mukavuusalueellaan, vaikka se tarkoittaa sitä, ettei tutustu uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
No kyllähän tuossa ihan selkeästi vaaditaan jotain ”mahdollisuutta”. Sivusta.
Minusta ennemminkin kriittiseen sävyyn kysytään, että miksi sitä mahdollisuutta ei anneta. Vieläkään en kyllä näe tuota suoranaisena vaatimuksena. Kun köyhä leipäjonossa ilmoittaa vastustavansa ökyrikkaiden eliittikerhoja, niin onko se sama kuin vaatisi itselleen rikkauksia ja mammonaa?
Kenen nyt siis pitäisi antaa mahdollisuus, kenelle, ja miksi? Miten sellainen mahdollisuus konkreettisesti ilmenee? Et osaa vastata tähän. Kehnot vertaukset eliittikerhoihin vain kiertävät oleellista kysymystä.
Se ilmenee konkreettisesti riman laskemisella. Eli, nykymenosta (eli komeiden hunksien metsästäminen suuresta miesten joukosta, josta vasemmalle pyyhitään kaikki ei-niin-komeat) siirryttäisi siihen, että oikeasti tutustuttaisi myös lyhyempiin ja rumempiin miehiin ja katsottaisi josko niissä olisi parisuhdeainesta muiden kuin ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Montako itsellesi mieluisaa naisihmistä esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa arvioit olevan ns. vapaana, jotka toteuttavat tuota esittelemääsi toimintamallia? 10? 100? 1000? Ei varmasti enempää. Miksi fiksoidut juuri tähän kuviteltuun suppeaan ryhmään ja ajattelet että heillä pitäisi olla jokin velvollisuus huomioida muut vaihtoehdot? Miksi itse et huomioi muunlaisia, normaaleja naisia, jotka eivät ole tuollaisia pinnallisia kiipijäbimboja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?
Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.
Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.
AP
Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.
En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.
Mutta red flag ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen
Asiallinen teksti. En ole tosiaan missään porukoissa vaellellut, enimmäkseen itsekseni ja ihan itseoppineena. Mutta voisihan tuota harkita jos sen kautta vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin ja sitä kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita löytyisi. Toki pitäis yrittää "ilman taka-ajatuksia" mentaliteetilla, koska se paistaisi minusta heti läpi jos tarkoituksella olisin siellä seuranhakumielessä. Perineiset sosiaaliset pariutumisympäristöt eivät kun ole tuottaneet tulosta. En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Jälleen yleistys, jälleen MAT-sanastoa. Kokeile välillä minä-puhetta. Kerro omista kokemuksista ja kuuntele eli lue (aidosti) meidän naisten kokemuksia. Kerro siitä viimeisimmästä kerrasta, kun nainen piti kynsin ja hampain kiinni siitä, että sinun piti tehdä aloitteita ja liidata. Sillä tavalla päästään eteenpäin, tällä tavalla ei. Jos tämä on sinun käsityksesi keskustelusta, niin se on samaa tasoa kuin jos minä kysyisin, että "Milloin te miehet ajattelitte lakata hakkaamasta vaimojanne?"
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Dialogitaitopisteet: 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap ehkä lähestyikin asiaa hieman väärältä kantilta ja omassa itsesäälissään alkoi etsiä itsestään ulkoisia vikoja joiden takia ei ole kelvannut muka niin pinnallisesti ajatteleville naisille niin kyllähän ketjun aiheessa ihan olemassaoleva pointti on. Kokemattomuus, varsinkin, jos venyy pitkälle, ei voi olla vaikuttamatta pariutumiseen. Se ei kuitenkaan vaikuta pelkästään niihin ihmisiin joiden kanssa kokematon yrittää pariutua vaan se vaikuttaan ennen kaikkea itse kokemattomaan, hänen ajatuksiinsa ja käytökseensä. Kokemattomuus muodostaa niin suuren häpeäapinan harteille, että selviytymiskeinona kokematon alkaa kehitellä salaliittoteorioiden tasolle kohoavia esteitä, jotka blokkaavat hänen tiensä parisuhteeseen. Kokematon ei myöskään voi toimi samalla itseluottamuksella, osaamisella ja varmuudella kuin kokenut ikätoverinsa ja tämä, enemmän kuin itse kokemattomuus, ei voi olla vaikuttamatta mahdollisuuksiin löytää seuraa.
On tietenkin myös se toinen puoli, kuten tästäkin ketjusta on voinut lukea. On niitä, jotka pitävät kokemattomia aikuisia miehiä lapsen tasolla olevina, niitä jotka eivät halua kouluttaa miestä, niitä jotka joilla kokemattomasta herää epäilyksiä ja varmasti muitakin syitä on. Nämä eivät tietenkään edusta kaikkia naisia ja varsinkin 28-vuotias on vielä niin nuori, että ei tuon ikäisen kokemattomuus mikään mahdoton este ole ylitettäväksi. Pitää vain jaksaa yrittää ja etsiä sitä ihmistä jonka kanssa löytyy kemiaa ja joka voisi tilanteen ymmärtää ja hyväksyä.
Mä itse yli 40-vuotiaana kokemattomana miehenä tunnustan jo, että mun mahdollisuudet löytää ikinä ketään ovat huomattavan pienet. Olen ollut niin kauan yksin, että en tiedä voisinko sopeutua toisen kanssa elämiseen. Mulla ei myöskään ole niitä taitoja, joita seuran löytämiseen tarvitaan ja kun tähän yhdistetään epävarmuus, pelko, häpeä ja jonkinlainen sosiaalinen osaamattomuus niin kovasta yrityksestäni huolimatta ei ole mitään takeita, että onnistuisin jossain vaiheessa. Ei tämä tietenkään ole kenenkään muun syy kuin mun ja itseäni asiasta syytänkin. Yritän tuota kuitenkin vältellä, koska se vaikuttaa huonolla tavalla mielialaan ja katkera harvemmin saavuttaa mitään suuria tuloksia.
Parilla seuranhakupalstalla on tullut vastaan GF kokemuksia tarjoavia naisia. Säännöt heillä oli selvät: ainoastaan kokemus, ei itse elämys.
Kokemuksen myötä olisi ainakin kokemusta rikkaampi ja tietäisi haluaako ruveta oikeasti seurustelemaan.
Se olisi seurasta maksamista. Mulle se olisi vain merkki siitä, että en muuhun pysty. Ei se ole mua varten. Mä jatkan yrittämistä ja jos mitään ei ikinä tapahdu niin sitten ei tapahdu. Pääsen ainakin tapaamaan uusia ihmisiä, saan uusia kokemuksia ja ehkä näiden kautta kasvaneen itseluottamuksen ja taidon kautta se ensimmäinen parisuhde olisi edes hieman lähempänä,
t. mies viestistä 169
Voithan sä näin tehdä ja jatkaa pään hakkaamista seinään. Oikeasti jos olet yli 40 v ja kokematon niin sun mahdollisuudet ovat joko maksullinen tai sitten jatkaa kokemattomana ja yksinäisenä. Oma valinta tietenkin mitä teet.
Voi olla oikeassa. Mä olen ollut yli 40 vuotta yksin. Olen kymmenen vuotta sitten hyväksynyt, että tämä on luultavasti kohtaloni. Ei perhettä, ei parisuhdetta, ei rakkautta, ei läheisyyttä. Olen tämän kaiken käsitellyt itsekseni moneen kertaan ja vaikka se ei hyvältä tunnu niin mun on pitänyt oppia elämään tuon mahdollisuuden kanssa. Todennäköisyydet ovat siis mua vastaan, mutta ajattelen, että käymällä treffeillä, tapaamalla ihmisiä ja yrittämällä mulla on kuitenkin mahdollisuus - oli se miten pieni tahansa. Voi olla, että mitään ei tapahdu, mutta tapaan silti ihmisiä ja koen asioita. Se on mulle jo pieni voitto ja oikeanlainen piristys normiarkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
No miksi se kokemattomuus pitää mennä miehelle heti kertomaan? Niinhän kokemattomille miehillekin täällä neuvotaan, että pitäkää nyt hemmetissä se suu kiinni eikä kaikkea tarvitse heti tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap ehkä lähestyikin asiaa hieman väärältä kantilta ja omassa itsesäälissään alkoi etsiä itsestään ulkoisia vikoja joiden takia ei ole kelvannut muka niin pinnallisesti ajatteleville naisille niin kyllähän ketjun aiheessa ihan olemassaoleva pointti on. Kokemattomuus, varsinkin, jos venyy pitkälle, ei voi olla vaikuttamatta pariutumiseen. Se ei kuitenkaan vaikuta pelkästään niihin ihmisiin joiden kanssa kokematon yrittää pariutua vaan se vaikuttaan ennen kaikkea itse kokemattomaan, hänen ajatuksiinsa ja käytökseensä. Kokemattomuus muodostaa niin suuren häpeäapinan harteille, että selviytymiskeinona kokematon alkaa kehitellä salaliittoteorioiden tasolle kohoavia esteitä, jotka blokkaavat hänen tiensä parisuhteeseen. Kokematon ei myöskään voi toimi samalla itseluottamuksella, osaamisella ja varmuudella kuin kokenut ikätoverinsa ja tämä, enemmän kuin itse kokemattomuus, ei voi olla vaikuttamatta mahdollisuuksiin löytää seuraa.
On tietenkin myös se toinen puoli, kuten tästäkin ketjusta on voinut lukea. On niitä, jotka pitävät kokemattomia aikuisia miehiä lapsen tasolla olevina, niitä jotka eivät halua kouluttaa miestä, niitä jotka joilla kokemattomasta herää epäilyksiä ja varmasti muitakin syitä on. Nämä eivät tietenkään edusta kaikkia naisia ja varsinkin 28-vuotias on vielä niin nuori, että ei tuon ikäisen kokemattomuus mikään mahdoton este ole ylitettäväksi. Pitää vain jaksaa yrittää ja etsiä sitä ihmistä jonka kanssa löytyy kemiaa ja joka voisi tilanteen ymmärtää ja hyväksyä.
Mä itse yli 40-vuotiaana kokemattomana miehenä tunnustan jo, että mun mahdollisuudet löytää ikinä ketään ovat huomattavan pienet. Olen ollut niin kauan yksin, että en tiedä voisinko sopeutua toisen kanssa elämiseen. Mulla ei myöskään ole niitä taitoja, joita seuran löytämiseen tarvitaan ja kun tähän yhdistetään epävarmuus, pelko, häpeä ja jonkinlainen sosiaalinen osaamattomuus niin kovasta yrityksestäni huolimatta ei ole mitään takeita, että onnistuisin jossain vaiheessa. Ei tämä tietenkään ole kenenkään muun syy kuin mun ja itseäni asiasta syytänkin. Yritän tuota kuitenkin vältellä, koska se vaikuttaa huonolla tavalla mielialaan ja katkera harvemmin saavuttaa mitään suuria tuloksia.
Parilla seuranhakupalstalla on tullut vastaan GF kokemuksia tarjoavia naisia. Säännöt heillä oli selvät: ainoastaan kokemus, ei itse elämys.
Kokemuksen myötä olisi ainakin kokemusta rikkaampi ja tietäisi haluaako ruveta oikeasti seurustelemaan.
Se olisi seurasta maksamista. Mulle se olisi vain merkki siitä, että en muuhun pysty. Ei se ole mua varten. Mä jatkan yrittämistä ja jos mitään ei ikinä tapahdu niin sitten ei tapahdu. Pääsen ainakin tapaamaan uusia ihmisiä, saan uusia kokemuksia ja ehkä näiden kautta kasvaneen itseluottamuksen ja taidon kautta se ensimmäinen parisuhde olisi edes hieman lähempänä,
t. mies viestistä 169
Voithan sä näin tehdä ja jatkaa pään hakkaamista seinään. Oikeasti jos olet yli 40 v ja kokematon niin sun mahdollisuudet ovat joko maksullinen tai sitten jatkaa kokemattomana ja yksinäisenä. Oma valinta tietenkin mitä teet.
Voi olla oikeassa. Mä olen ollut yli 40 vuotta yksin. Olen kymmenen vuotta sitten hyväksynyt, että tämä on luultavasti kohtaloni. Ei perhettä, ei parisuhdetta, ei rakkautta, ei läheisyyttä. Olen tämän kaiken käsitellyt itsekseni moneen kertaan ja vaikka se ei hyvältä tunnu niin mun on pitänyt oppia elämään tuon mahdollisuuden kanssa. Todennäköisyydet ovat siis mua vastaan, mutta ajattelen, että käymällä treffeillä, tapaamalla ihmisiä ja yrittämällä mulla on kuitenkin mahdollisuus - oli se miten pieni tahansa. Voi olla, että mitään ei tapahdu, mutta tapaan silti ihmisiä ja koen asioita. Se on mulle jo pieni voitto ja oikeanlainen piristys normiarkeen.
Minä olen ainakin havainnut, ettei mulla ole enää sellaisia valmiuksia, mitä toisen ihmisen kanssa lähentymiseen ja suhteeseen alkamiseen vaaditaan - jos sellasia nyt koskaan edes on ollutkaan. En vaan yksinkertaisesti tiedä, miten toimia siinä tilanteessa kun toinen vaikuttaa kiinnostuneelta. Enkä varmasti uskaltaisi muutenkaan tehdä mitään. Ennemmin karkaan tilanteesta. Toistaiseksi ei ole kukaan tullut taluttamaan parisuhteeseen, joten sillä oletuksella menen ettei sitä tule tapahtumaan myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tarkkailevat toisten naisten käytöstä ja vetävät siitä johtopäätöksiä, että kenen kanssa kannattaa laittaa hynttyyt yhteen. Lue ns. "pre-selectionista". Naisten saamiseen pätee sama logiikka kuin työnhaussa: töitä saa kokemuksella ja kokemusta saa puolestaan töistä. Jos olet jossain vaiheessa tipahtanut putken ulkopuolelle, niin sitten on vähän vaikeaa.
AV palstan pistämätöntä logiikkaa, kuten aina: naiset ovat vain lauma kanoja, jotka toimivat kuten toiset kanat laumassa
Niin.
Naiset ovat yksilöitä, kun pitää ampua miehen naisia yleistävä kommentti alas.
Naiset ovat kollektiivisesi ajatteleva lauma, kun pitää alentaa mies(sukupuoli), sillä eihän kukaan nainen voi ajatella miehen edun mukaisesti vaan kaikki ajattelee miehistä samaan negatiiviseen malliin. Näiden välillä naiset vaihtelee tarpeen vaatiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Miten herttaista! Arvotat lähes kaiken statuksen kautta ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
No miksi se kokemattomuus pitää mennä miehelle heti kertomaan? Niinhän kokemattomille miehillekin täällä neuvotaan, että pitäkää nyt hemmetissä se suu kiinni eikä kaikkea tarvitse heti tunnustaa.
Mies kysyi. En valehtele ylipäätään eikä ko. asia minua hävetä. Sitä paitsi viimeistään ekalla kerralla sängyssä asia paljastuisi. Samoin jos suhde syntyisi, joku kaveri voisi sanoa jotain tyyliin ihanaa että Mirkkukin löysi ekan poikaystävänsä. Jne jne.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen