Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
No miksi se kokemattomuus pitää mennä miehelle heti kertomaan? Niinhän kokemattomille miehillekin täällä neuvotaan, että pitäkää nyt hemmetissä se suu kiinni eikä kaikkea tarvitse heti tunnustaa.
No mieti kun se selviäisi vasta sängyssä ja sille toiselle osapuolelle tulee negatiivinen ylläri, kun toinen ei osaakaan mitään. Ja siihen loppuu se suhde. Voin taata ettei kukaan halua sellaista ensimmäistä kokemusta. Kannattaa kertoa ja ottaa ne pakit ennen kuin etenee pidemmälle. Minä tein sen virheen etten kertonut. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, toimisin toisin.
Juuri näin. Haluaisin että se eka kerta olisi hellä ja välittävä. Ja sitä se ei voisi olla ilman luottamusta, eikä luottamusta voisi olla jos en kertoisi asiasta. Siksi en myöskään halua kännistä yhdenyönjuttua ekaksi kerraksi (tosin eipä baarissa kukaan edes katso eli se siitä :D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemattomuus ei ole mikään este. Seksinkin suhteen kaiken voi opetella kumppanin kanssa. Vääräntyyppinen kokemus voi olla vaan haitallista, koska ihminen voi olla urautunut, katkeroitunut ja poisoppiminen on aina vaikeampaa.
Ilman parisuhdettakin voi opetella kokkaamaan herkkuruokia, kodinhoitoa, pukeutumista, hierontaa ym. Mieti, mitkä ovat syyt, miksi et ole kelvannut parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
itse olen 31 enkä oo koskaan seurustellut,mikä johtuu lähinnä paikkakunnasta.
Ei tarvitse heti kertoa, ei sinne sänkyyn nyt ensimmäiseksi hypätä.
Sitten kun mennään sänkyasteelle niin ennen sitä voi jutella asiasta. Loppuu se suhde sitten siihen tai ei.
Parempi han on, että loppuu sitten ennen seksiä kuin siihen, että mies on liian kokematon sängyssä ja nainen lemppaa vasta sitten.
Nainen voi itse päättää ottako riskin vai ei. Mutta on ainakin tietoinen.
Heti kertomisen ja vasta sängyssä kertomisen välillä luulisi olevan jossain välissä joku hetki keskustella asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on jokin selitys, jos vastakkainen sukupuoli ei kiinnostu.
Sinulla on omasi.
En pidä selitystäsi pätevänä - pahoittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Tehdään, muttei sinulle. Eikä tarvitse olla varakas tai kaikkien silmään edes komea. Mielenkiintoinen kyllä, eikä pelkästään oman äidin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap ehkä lähestyikin asiaa hieman väärältä kantilta ja omassa itsesäälissään alkoi etsiä itsestään ulkoisia vikoja joiden takia ei ole kelvannut muka niin pinnallisesti ajatteleville naisille niin kyllähän ketjun aiheessa ihan olemassaoleva pointti on. Kokemattomuus, varsinkin, jos venyy pitkälle, ei voi olla vaikuttamatta pariutumiseen. Se ei kuitenkaan vaikuta pelkästään niihin ihmisiin joiden kanssa kokematon yrittää pariutua vaan se vaikuttaan ennen kaikkea itse kokemattomaan, hänen ajatuksiinsa ja käytökseensä. Kokemattomuus muodostaa niin suuren häpeäapinan harteille, että selviytymiskeinona kokematon alkaa kehitellä salaliittoteorioiden tasolle kohoavia esteitä, jotka blokkaavat hänen tiensä parisuhteeseen. Kokematon ei myöskään voi toimi samalla itseluottamuksella, osaamisella ja varmuudella kuin kokenut ikätoverinsa ja tämä, enemmän kuin itse kokemattomuus, ei voi olla vaikuttamatta mahdollisuuksiin löytää seuraa.
On tietenkin myös se toinen puoli, kuten tästäkin ketjusta on voinut lukea. On niitä, jotka pitävät kokemattomia aikuisia miehiä lapsen tasolla olevina, niitä jotka eivät halua kouluttaa miestä, niitä jotka joilla kokemattomasta herää epäilyksiä ja varmasti muitakin syitä on. Nämä eivät tietenkään edusta kaikkia naisia ja varsinkin 28-vuotias on vielä niin nuori, että ei tuon ikäisen kokemattomuus mikään mahdoton este ole ylitettäväksi. Pitää vain jaksaa yrittää ja etsiä sitä ihmistä jonka kanssa löytyy kemiaa ja joka voisi tilanteen ymmärtää ja hyväksyä.
Mä itse yli 40-vuotiaana kokemattomana miehenä tunnustan jo, että mun mahdollisuudet löytää ikinä ketään ovat huomattavan pienet. Olen ollut niin kauan yksin, että en tiedä voisinko sopeutua toisen kanssa elämiseen. Mulla ei myöskään ole niitä taitoja, joita seuran löytämiseen tarvitaan ja kun tähän yhdistetään epävarmuus, pelko, häpeä ja jonkinlainen sosiaalinen osaamattomuus niin kovasta yrityksestäni huolimatta ei ole mitään takeita, että onnistuisin jossain vaiheessa. Ei tämä tietenkään ole kenenkään muun syy kuin mun ja itseäni asiasta syytänkin. Yritän tuota kuitenkin vältellä, koska se vaikuttaa huonolla tavalla mielialaan ja katkera harvemmin saavuttaa mitään suuria tuloksia.
Parilla seuranhakupalstalla on tullut vastaan GF kokemuksia tarjoavia naisia. Säännöt heillä oli selvät: ainoastaan kokemus, ei itse elämys.
Kokemuksen myötä olisi ainakin kokemusta rikkaampi ja tietäisi haluaako ruveta oikeasti seurustelemaan.
Se olisi seurasta maksamista. Mulle se olisi vain merkki siitä, että en muuhun pysty. Ei se ole mua varten. Mä jatkan yrittämistä ja jos mitään ei ikinä tapahdu niin sitten ei tapahdu. Pääsen ainakin tapaamaan uusia ihmisiä, saan uusia kokemuksia ja ehkä näiden kautta kasvaneen itseluottamuksen ja taidon kautta se ensimmäinen parisuhde olisi edes hieman lähempänä,
t. mies viestistä 169
Voithan sä näin tehdä ja jatkaa pään hakkaamista seinään. Oikeasti jos olet yli 40 v ja kokematon niin sun mahdollisuudet ovat joko maksullinen tai sitten jatkaa kokemattomana ja yksinäisenä. Oma valinta tietenkin mitä teet.
Voi olla oikeassa. Mä olen ollut yli 40 vuotta yksin. Olen kymmenen vuotta sitten hyväksynyt, että tämä on luultavasti kohtaloni. Ei perhettä, ei parisuhdetta, ei rakkautta, ei läheisyyttä. Olen tämän kaiken käsitellyt itsekseni moneen kertaan ja vaikka se ei hyvältä tunnu niin mun on pitänyt oppia elämään tuon mahdollisuuden kanssa. Todennäköisyydet ovat siis mua vastaan, mutta ajattelen, että käymällä treffeillä, tapaamalla ihmisiä ja yrittämällä mulla on kuitenkin mahdollisuus - oli se miten pieni tahansa. Voi olla, että mitään ei tapahdu, mutta tapaan silti ihmisiä ja koen asioita. Se on mulle jo pieni voitto ja oikeanlainen piristys normiarkeen.
Minä olen ainakin havainnut, ettei mulla ole enää sellaisia valmiuksia, mitä toisen ihmisen kanssa lähentymiseen ja suhteeseen alkamiseen vaaditaan - jos sellasia nyt koskaan edes on ollutkaan. En vaan yksinkertaisesti tiedä, miten toimia siinä tilanteessa kun toinen vaikuttaa kiinnostuneelta. Enkä varmasti uskaltaisi muutenkaan tehdä mitään. Ennemmin karkaan tilanteesta. Toistaiseksi ei ole kukaan tullut taluttamaan parisuhteeseen, joten sillä oletuksella menen ettei sitä tule tapahtumaan myöhemminkään.
Kuulostaa tunnistettavalta. En mäkään oikein tiedä mitä milloinkin pitää tehdä, ja miten voisinkaan tietää, kun en ole koskaan näitä asioita oppinut. On mulla joku käsitys miten periaatteessa ihmisiin tutustutaan ja mitä tutustumistilanteessa tehdään, mutta se on pintapuolinen käsitys, joka ei sitten tositilanteessa aina toimikaan. Mullakin oli ennen tosi vahvana tuo pakoreaktio, koska pelkäsin toisen reaktiota ja häpesin omaa tilannettani. Nyt kun olen ylittänyt keski-iän niin olen ilmeisesti kokenut jonkun ihmeellisen mielialamuutoksen, koska en enää oikein välitä mitä muut ajattelevat tai mitä tapahtuu, jos en osaakaan jotain. En mä nyt täysin ilman pelkoa mene, mutta ainakin uskallan yrittää, koska mitä menetettävää mulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
No miksi se kokemattomuus pitää mennä miehelle heti kertomaan? Niinhän kokemattomille miehillekin täällä neuvotaan, että pitäkää nyt hemmetissä se suu kiinni eikä kaikkea tarvitse heti tunnustaa.
No mieti kun se selviäisi vasta sängyssä ja sille toiselle osapuolelle tulee negatiivinen ylläri, kun toinen ei osaakaan mitään. Ja siihen loppuu se suhde. Voin taata ettei kukaan halua sellaista ensimmäistä kokemusta. Kannattaa kertoa ja ottaa ne pakit ennen kuin etenee pidemmälle. Minä tein sen virheen etten kertonut. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, toimisin toisin.
Kuvottavaa tämä peukutus tällä palstalla, kun samat kertovalle kokemattomalle miehelle ei löydy ymmärrystä koska sehän tarkoittaa sitä että pitäisi tunnustaa naisten olevan paskoja jotka dumppaa kokemattomuuden takia. Nyt kun on tilanne toisin päin niin aijai mitä sikoja miehet, yläpeukutetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudenmukaisuudella ei ole tosiaan mitään tekemistä pariutumisen kanssa.
Välillä tuntuu, että joku mukava mies on saanut ihan kohtuuttoman Justiinan ristikseen.
Ja joku kiva nainen ottanut totisen jämpti-Pentin ankeuttamaan elämäänsä.
Ei ne parisuhteet kaikki ole autuaaksi tekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
No miksi se kokemattomuus pitää mennä miehelle heti kertomaan? Niinhän kokemattomille miehillekin täällä neuvotaan, että pitäkää nyt hemmetissä se suu kiinni eikä kaikkea tarvitse heti tunnustaa.
No mieti kun se selviäisi vasta sängyssä ja sille toiselle osapuolelle tulee negatiivinen ylläri, kun toinen ei osaakaan mitään. Ja siihen loppuu se suhde. Voin taata ettei kukaan halua sellaista ensimmäistä kokemusta. Kannattaa kertoa ja ottaa ne pakit ennen kuin etenee pidemmälle. Minä tein sen virheen etten kertonut. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, toimisin toisin.
Kuvottavaa tämä peukutus tällä palstalla, kun samat kertovalle kokemattomalle miehelle ei löydy ymmärrystä koska sehän tarkoittaa sitä että pitäisi tunnustaa naisten olevan paskoja jotka dumppaa kokemattomuuden takia. Nyt kun on tilanne toisin päin niin aijai mitä sikoja miehet, yläpeukutetaan!
No en nyt tiedä ovatko ne naisen kokemattomuuden takia dumppaavat miehetkään varsinaisesti paskoja. Kyllä jokaisella on oikeus itse päättää mitä haluaa ja jos kokematon ei ole sitä, on kaikki oikeus olla sellaista valitsematta. Oli mies tai nainen. Mutta eihän tuollainen kokemus kiva ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita keksiä joku muu puheenaihe äläkä mainosta sitä kokemattomuuttasi niin paljon. Miksi sinun siitä edes tarvitsee puhua? Eihän kukaan kerro eksistäänkään uudelle treffikumppanille. Jos joku kysyy, voit vastata, että ei ole ollut paljoa mitään sen vakavampaa tai jotain muuta vastaavaa.
Yrittäkää jo päättää.
Joko sillä kokemattomuudella ei ole merkitystä ja siitä voi puhua avoimesti. Tai sitten sillä on todella paljon merkitystä, koska siitä kehotetaan olemaan kertomatta ja valehtelemaan. Se ei voi olla kumpaakin.
Ymmärrät kai, että iällä on tässä valtavan iso merkitys. On täysin eri asia olla kokematon 19- kuin 39-vuotiaana. Minä en olisi huolinut parisuhdekokematonta enää siinä vaiheessa, kun itse olin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, koska historiamme olisi ollut aivan liian erilainen. Mutta tässäkin ketjussa on naisia, jotka ovat parisuhteessa kokemattoman miehen kanssa. Ikinä ette ryhdy heidän kanssan dialogiin ja kysy, mikä heidät sai kiinnostumaan siitä miehestä tms. Ei, te ignooraatte ne kommentit, koska ne eivät anna mahdollisuutta uhriutua ja syyllistää naisia.
Eikö se kehotus ollut, että ei kannata mainostaa tai korostaa asiaa, jonka korostamiselle ei ole aihetta. Otsikossa lukee, että kokemattomuus on syynä siihen, että ei saa edes tilaisuutta. Onko siis oma parisuhdehistoria ollut korostetusti esillä jo ennen kuin on edes yrittänyt tutustua toiseen ihmiseen. Ehkä silloin on vain antanut liikaa informaatiota liian nopeasti vaiheessa, jossa on tarkoitus vähän tutustua toisen persoonaan.
Uliiimies taas vähän avautuu. Kuinkakohan monta kertaa olet samaa uikuttanut naisten palstoilla. Luuletko että vauva palstan naiset jotenkin voivat ratkaista tilanteen..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Tehdään, muttei sinulle. Eikä tarvitse olla varakas tai kaikkien silmään edes komea. Mielenkiintoinen kyllä, eikä pelkästään oman äidin mielestä.
Jaha, naiset on sittenkin samaan malliin ajatteleva lauma! Missä se individuaalisuus nyt luuraa, kyllä varmasti nyt jonkun täytyy myös komeita, varakkaita ja fiksuja miehiä lähestyä!
Kun oma mieheni kertoi olevansa kokematon, olin jo niin ihastunut, ettei kokemattomuudella ollut väliä. Olimme tapailleet muutaman kuukauden, kun asia tuli puheeksi. Olin vähän yllättynyt, koska mikään hänen ulkonäössään tai käytöksessään ei viitannut siihen, että hän olisi neitsyt. Olin ollut suhteen alussa aktiivinen: minä pyysin häntä treffeille ja kysyin parien treffien jälkeen, haluaako hän suudella.
Ensimmäiset seksikerrat olivat vähän sähläystä ja hätäilyä, mutta aika pian homma alkoi sujua.
Vierailija kirjoitti:
Kun oma mieheni kertoi olevansa kokematon, olin jo niin ihastunut, ettei kokemattomuudella ollut väliä. Olimme tapailleet muutaman kuukauden, kun asia tuli puheeksi. Olin vähän yllättynyt, koska mikään hänen ulkonäössään tai käytöksessään ei viitannut siihen, että hän olisi neitsyt. Olin ollut suhteen alussa aktiivinen: minä pyysin häntä treffeille ja kysyin parien treffien jälkeen, haluaako hän suudella.
Ensimmäiset seksikerrat olivat vähän sähläystä ja hätäilyä, mutta aika pian homma alkoi sujua.
Missä tuollaisia naisia on, jotka ei heti luovuta kun mies kokemattomuuttaan häpeillen hermoilee epäitsevarmasti naisen seurassa? Moni kun näyttää välittömästi liikahtavan etäämmälle jos mies ei ole jatkuvasti se itsevarma naistennaurattaja.
Minä en mainosta kokemattomuuttani mutta kun on kaveriton eikä harrastuksia jne. niin kaikenlainen kokemattomuus oli sitten kyse seksistä, parisuhteista tai kaverisuhteista tai ihan mistä vaan paistaa täysin läpi olemuksesta kun on ihan kujalla oli asia kuin asia. Jo pelkkä juttelu ihmisen kanssa paljastaa että olen kuin jostain metsästä ryöminyt kummajainen vaikkein siltä näytä mutta olemus ja käytös kertoo kaiken. Yli 30 niin mahdollisuudet kaikessa alkaa olla menneet jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma mieheni kertoi olevansa kokematon, olin jo niin ihastunut, ettei kokemattomuudella ollut väliä. Olimme tapailleet muutaman kuukauden, kun asia tuli puheeksi. Olin vähän yllättynyt, koska mikään hänen ulkonäössään tai käytöksessään ei viitannut siihen, että hän olisi neitsyt. Olin ollut suhteen alussa aktiivinen: minä pyysin häntä treffeille ja kysyin parien treffien jälkeen, haluaako hän suudella.
Ensimmäiset seksikerrat olivat vähän sähläystä ja hätäilyä, mutta aika pian homma alkoi sujua.Missä tuollaisia naisia on, jotka ei heti luovuta kun mies kokemattomuuttaan häpeillen hermoilee epäitsevarmasti naisen seurassa? Moni kun näyttää välittömästi liikahtavan etäämmälle jos mies ei ole jatkuvasti se itsevarma naistennaurattaja.
Itsevarma naistennaurattaja kuulostaa painajaismaiselta elämänkumppanilta. En osaa tarkemmin neuvoa, mistä kaltaisiani naisia löytyy. Itse tapasin mieheni yhteisten ystävien kautta pihatalkoissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en mainosta kokemattomuuttani mutta kun on kaveriton eikä harrastuksia jne. niin kaikenlainen kokemattomuus oli sitten kyse seksistä, parisuhteista tai kaverisuhteista tai ihan mistä vaan paistaa täysin läpi olemuksesta kun on ihan kujalla oli asia kuin asia. Jo pelkkä juttelu ihmisen kanssa paljastaa että olen kuin jostain metsästä ryöminyt kummajainen vaikkein siltä näytä mutta olemus ja käytös kertoo kaiken. Yli 30 niin mahdollisuudet kaikessa alkaa olla menneet jo ohi.
Miksi et hanki harrastuksia? Ei ole edes rahasta kiinni. Esim. Lukeminen on ilmaista ja naiset tykkää.
No mieti kun se selviäisi vasta sängyssä ja sille toiselle osapuolelle tulee negatiivinen ylläri, kun toinen ei osaakaan mitään. Ja siihen loppuu se suhde. Voin taata ettei kukaan halua sellaista ensimmäistä kokemusta. Kannattaa kertoa ja ottaa ne pakit ennen kuin etenee pidemmälle. Minä tein sen virheen etten kertonut. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, toimisin toisin.